Olavi Peltola: Hoosea

HOOSEA
Olavi Peltola

TEEMA
Suurin kaikista on rakkaus.

AVAINJAE
Pyrkikäämme tuntemaan Herra Hoos 6:3.

JOHDANTO
Hoosea toimi Israelissa Jerobeam II:n hallitusajan loppupuolelta aina Israelin tuhoon asti (722 eKr.). Tuona aikana kansa tietoisesti hylkäsi Herran rakkauden. Hoosean aikana Pohjoisessa valtakunnassa julisti Herran sanaa myös Aamos, Juudassa taas Jesaja ja Miika.
Kirjan alkuluvut kertovat profeetan avioliitosta uskottoman naisen kanssa (1-3), ja loppuosa on runollista sanomaa uskottomalle kansalle (4-14).

LUKUOHJELMA
Profeetan vaimon uskottomuus (1-3)
1:2-3 Profeetta saa käskyn ottaa vaimokseen porton
2:1 "Te olette elävän Jumalan lapset."
2:3 "Minun kansani", "Rakastettu"
2:16-17 "Minä suostuttelen hänet mukaani", "puhun hänelle suloisesti.", "Minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi."
2:18-23 "Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä... ja sinä tulet tuntemaan Herran."
3:1 "Minä, Herra, rakastan."
3:4 "Lähestyvät vavisten Herraa ja panevat toivonsa hänen hyvyyteensä."
4:1 "Ei ole rehellisyyttä eikä uskollisuutta, kukaan ei tunne Jumalaa."
4:4-8 "Sinua, pappi, minä syytän."
4:11 "Huoruus ja viini vievät kansalta järjen."
4:12 "Huoruuden henki eksyttää heidät."
Kansan uskottomuus (4-14)
5:4 "Sinun tekosi estävät sinua palaamasta Jumalan luo. Sinussa on huoruuden henki, sinä et tunne Herraa."
5:11 "Täynnä intoa se tahtoi kulkea tyhjää seuraten."
5:15 "Ahdistuksessaan he etsivät minua."
6:1 "Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat."
6:3 "Pyrkikäämme tuntemaan Herra. Hän tulee, se on varmaa kuin uuden aamun koitto."
6:6 "Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja."
7:2 "He eivät ajattele, että minä muistan heidän pahuutensa."
7:7 "Kukaan ei kysy minun tahtoani."
7:14 "He eivät huuda sydämestään minua avuksi."
8:12 "Vaikka minä kirjoittaisin opetuksiani tuhansittain, ei Efraim niistä välittäisi."
9:7-9 Profeetan kohtaama vihamielisyys
9:15 "Minä aloin vihata." "En rakasta enää!"
10:9 "Et ole yhtään muuttunut."
10:12-13 "Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta!" "Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen."
11:1 "Minä rakastin.. minä kutsuin."
11:4 "Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni."
11:7 "Kansani horjuu kahtaalle: minuun päin ja minusta pois."
11:8-9 "Minun sydämeni heltyy, minut valtaa sääli. En anna vihani raivota, enää en tuhoa. Minä olen Jumala enkä ihminen. Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi, en tule luoksesi vihan vimmassa."
12:6 "Käänny siis Jumalasi puoleen, ole uskollinen ja noudata oikeutta ja pane aina toivosi Jumalaan."
12:11 "Minä olen puhunut profeetoille, minä olen antanut heille näkyjä, he ovat puhuneet vertauskuvin ja ilmoittaneet minun tahtoni."
13:4 "Muuta Jumalaa sinulla ei ole, ei muuta auttajaa kuin minä yksin."
13:6 "Kun tulit kylläisiksi, sinun sydämesi ylpistyi ja sinä unohdit minut."
13:9 "Omaa tuhoasi sinä valmistat, kun nouset minua, auttajaasi, vastaan!"
13:14 "Missä on mahtisi, kuolema, missä pistimesi, tuonela?"
14:3 "Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: Anna kaikki meidän syntimme anteeksi."
14:4 "Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta."
14:5 "Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, vihani on väistynyt heistä pois."
14:9 "Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen." "Vain minä kannan sinulle hedelmää."
14:10 "Herran tiet ovat oikeat. Vanhurskaat kulkevat niitä, mutta väärintekijät kaatuvat."

SANOMA
Hoosea puhuu aikalaisilleen
Profeettoja lukiessamme joudumme kamppailemaan siintä, miten heidän sanomansa on sovellettavissa meidän aikaamme ja jopa meidän elämäämme. Emme voi tehdä niin ilman muuta. Totuudellisuus vaatii meitä ensin eläytymään profeettojen aikaan ja hyväksymään profetian Jumalan sanaksi juuri sille ajalle ja sen ihmisille. Hoosean kohdalla joudumme samastumaan yli 2700 vuotta sitten eläneisiin ihmisiin Pohjoisen valtakunnan, Israelin, alueella. Siksi Hooseaa lukiessa on hyvä kerrata 2 Kun 14-17:n kuvaamat tapahtumat.

Voimme vain kuvitella, kuinka käsin kosketeltavat Hoosean sanoma aikanaan on ollut, sillä siinä tulee esiin monia silloisille ihmisille tuttuja paikannimiä kuten Akor, Gibea, Rama, Bet-Aven, Bet-Arbel, Gilead, Mispa, Tabor, Sikem, Samaria. Meille ne eivät sano paljoakaan, mutta Hoosean kuulijat saattoivat nähdä paikat silmiensä edessä. Hoosea puhuu Jehun kuningassuvusta, kuninkaiden juopottelusta, liittoutumisesta milloin Egyptin, milloin Assyrian kanssa, pappien toiminnasta, epäjumalien uhripaikoista, sonnijumalista. Kaikki nämä olivat sen ajan ihmisille päivänpolttavia asioita. Samoin monet vertauskuvat, jotka on otettu maanviljelystä, leipomosta, luonnosta, eläimistä ja perhepiiristä, olivat silloin kotoisia, meille taas vieraita. Siksi saatamme kokea lukiessamme Hooseaa niin kuin muitakin profeettoja, ettemme saa tekstistä mitään irti, vaan edessämme on vain meille vieraita kuvia. Totisesti profeetat ovat puhuneet meille vain vertauskuvin (Hoos 12:11)!

Miten sovellan Hoosean omaan aikaani?

Vaikeutemme lisääntyy, kun yritämme soveltaa Hoosean sanomaa omaan aikaamme. Saammeko samastaa Israelin ja oman kansamme? Profeettahan näyttää puhuvan kansalle eikä yksityiselle ihmiselle. Vai onko VT:n Jumalan kansa samaa kuin tämän päivän uskovat ja kirkko? Toisaalta ei ole olemassa kansaa ilman yksilöitä.
Milloin profeetan ajatusten soveltaminen aikamme yhteisöihin, yksilöihin tai itseemme on vain omaa mielikuvitustamme, milloin taas asiallista tulkintaa? Seurakunnan vuosituhantinen tulkinta tulee tässä avuksemme.

Usein emme voi muuta kuin koettaa löytää edes joitakin omaatuntoamme koskettavia jakeita tai jakeen osia. Apuna saattaa olla se tapa, millä UT:ssa tulkitaan profeettoja. Usein silloin katkelma otetaan irti yhteyksistään ja siinä nähdään viittaus Jeesukseen Kristukseen. Esimerkkinä tästä on se, mitä Herra on profeetta Hoosean suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani" (Hoos 11:1). Se sovelletaan Jeesukseen (Matt 2:15). Yleensä kannattaa käydä läpi profeetan kirjassa esiintyvät alaviittaukset UT:iin.

Joka tapauksessa profeetta auttaa meitä tuntemaan Jumalaa ja hänen toimintaansa. Saamme nähdä ihmisen sisimpään ja kuulla väkevän kutsun omakohtaiseen kääntymiseen Jumalan puoleen. Näin on silloinkin, kun emme "löydä" profeetan kirjasta itsellemme muuta kuin joitakin jakeita tai jakeitten osia.

Hoosean onneton avioliitto vertauskuvana

Osatakseen julistaa oikein Herran sanaa Hoosean oli suostuttava kärsimykseen omassa elämässään. Vasta henkilökohtaisesta kokemuksesta hän oppi tuntemaan Jumalan sisintä ja pystyi kuvaamaan aikalaisilleen havainnollisesti Jumalan sydämen murhetta kansan tähden. Nuori Hoosea rakastui Gomeriin, Diblaimin tyttäreen (Hoos 1:3). Herran käskystä hän otti tämän vaimokseen.
Hoosean ahdistus oli siinä, että hän rakasti puolisoaan (Hoos 3:1), vaikka Gomer oli uskoton ja rikkoi avion röyhkeällä tavalla. Tosin Hoosea oli tiennyt ennen avioliittoon menoa, millainen Gomer oli. Herra oli sen hänelle paljastanut. Ehkä hän toivoi, että Gomer muuttuisi avioliitossa hänen kanssaan, olihan Jumala tahtonut juuri tämän liiton.

Gomer eli häpeällisesti. Hän synnytti kaksi poikaa ja tyttären Hoosealle. Mies ei ollut varma siitä, olivatko nämä hänen omia lapsiaan vai haureudesta syntyneitä (Hoos 2:6). Herran käskystä lapsille oli annettava nimet, jotka julistivat tuomiota Hoosean kotiympäristössä. Lopulta Gomer karkasi rakastajiensa kanssa. Mutta Hoosea sai Herralta käskyn nöyrtyä ja oppia rakastamaan tällaistakin vaimoa, ja hän osti vaimon takaisin (3:1-2). Meille on talletettu nöyryytetyn miehen sanat vaimolleen: "Sinun täytyy nyt kauan aikaa olla täällä ja odottaa. Varo ettet ole uskoton ja mene muiden miesten mukaan" (3:3). Tämäkin Hoosean pyyntö tuli Herran sanaksi kansalleen.

Haureuden henki on eksyttäväinen

Hoosean kirjan mukaan synti on sitä, että ihminen väärän rakkauden lumoamana tallaa jalkoihin oikean rakkauden. Suhde Jumalaan on rakkaussuhde, jossa samalla on kysymys kahden välisestä liitosta. "Minä liitän sinut itseeni" (Hoos 2:21). Kuten mies rakastaa vaimoaan, samoin Herra rakastaa kansaansa (3:1). Nyt Herran kansa rikkoo tätä rakkautta vastaan ja antaa väärän rakkauden, huoruuden, hallita itseään. Jumalan kansa kuuntelee muita kutsuja ja kääntyy pois (11:2). On kysymys sekä ruumiillisesta huoruudesta että epäjumalien palvonnasta, joka oli täyttänyt koko kansan sydämen. Kansa on kuin portto uskottomuudessaan Herraa kohtaa (1:2).
Hoosean paljastava sanoma huoruudesta on mitä ajankohtaisin meidänkin seksikylläisessä ajassamme. "Huoruus ja viini vievät kansalta järjen" (Hoos 4:11). Aikamme ihmisiä hallitseva huoruuden henki eksyttää (4:12). "Juhlat ja juomingit, huoruus ja irstailu hillittömässä himossa" (4:18)! Ostetaan itselleen rakastajia (8:9). Tyttäristä on tullut porttoja, ja miniät rikkovat avion (4:13). Mutta miehetkin lähtevät huorien matkaan (4:14). Syntyy äpärälapsia (5:7).

Huoruuden hengen vallassa ihminen kadottaa arvostelukykynsä. Paha tuntuu niin suloiselta (Hoos 4:13) ja huomaamatta sydän luisuu irti Jumalasta (10:2). Ihminen luottaa vain omiin neuvoihinsa (10:13). Hän alkaa vihata totuudenpuhujaa (9:7). Hän ei enää pysty tuntemaan Herraa (5:4). Hän unohtaa, millainen Herra on (2:15) eikä ajattele, että Herra kyllä muistaa kaiken hänen pahuutensa (7:2; 13:12). Tilinteko tulee, ja Jumala muuttaa ihmisen kunnian hänen häpeäkseen (4:7).

Synti tuodaan valoon

Hoosea paljastaa ihmisen synnin aivan ainutlaatuisella tavalla. Siinä sykkii koko ajan hänen oma särkynyt sydämensä, hänen tuskansa vaimon uskottomuuden tähden. Se ei ole synnin katkeraa ja kostonhimoista paljastamista, mutta kylläkin suoraa: "Tässä maassa ei ole rehellisyyttä eikä uskollisuutta, kukaan ei tunne Jumalaa. Väärät valat ja valheet, murhat, varkaudet ja avionrikokset rehottavat kaikkialla, veriteko seuraa veritekoa" (Hoos 4:1-2).
Kuitenkin pyhä Jumalan kysyy mitä sydämellisemmällä tavalla: "Mitä minun pitäisi tehdä sinulle" (Hoos 6:4)? "Minä tahdoin vapauttaa heidät, mutta he puhuivat minulle pelkkää valhetta" (7:13). "Minä opetin Efraimia kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin" (11:3). "He unohtivat minut" (13:6). Herra aivan kuin vaikeroi: "Minä en tahdo olla teidän omanne" (1:9). "He ovat olleet minulle uskottomat" (6:7).

Tilinteko tulee, mutta senkin Herra ilmaisee särkevällä tavalla: "He eivät ajattele, että minä muistan heidän pahuutensa (Hoos 7:2). "Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois" (9:12). "Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel, kun nouset minua, auttajaasi vastaan" (13:9). "Rangaistuksen päivä tulee, tilinteon hetki on ovella" (9:7). Silloin Herra ei enää osoita rakkauttaan eikä anna anteeksi (1:6). Silloin Herra sanoo määrättömän pahuuden tähden (10:15) nuo kohtalokkaat sanat: "En rakasta sitä enää" (9:15). "Minun vihani leimuaa sinua vastaan" (Hoos 8:5). "Minä käyn sinun kimppuusi kuin karhu, jolta on riistetty pennut" (13:8.

Kuitenkin Jumala rakastaa

Tuomion ja tuhon sanoman rinnalla kaikuu läpi koko Hoosean kirjan myös rakkauden ja armon sanoma. Oman vaimon uskottomuus opetti Hooseaa tuntemaan jotain Jumalan käsittämättömästä rakkaudesta (Hoos 3:1). Hoosea korostaa, että Jumala on osoittanut rakkauttaan kansalle niin kuin yksilöllekin elämän alusta alkaen. "Kuin viinirypäleet autiomaassa oli Israel, kun minä sen löysin" (9:10). Jo nuoruudessa Herra rakasti ja kutsui (11:1). Herra opetti kävelemään, kannatteli sitä kuin avutonta lasta (11:3). Lempeästi, rakkauden köysin Jumala veti luoksensa (11:4). Kristittyinä uskallamme soveltaa näitä sanoja siihen Herran armotyöhön, joka alkoi lapsikasteesta. Jo silloin sanottiin meistäkin: "Te olette elävän Jumalan lapset" (1:10). Tätä taustaa vasten on sitten surkea kuulla: "He ovat paenneet luotani" (7:13). "Teidän uskollisuutenne kuin aamupilvi, kuin kaste, joka kohta haihtuu" (6:4).


Tärkeintä on Jumalan tunteminen

Jumalan tunteminen on elämässä tärkeintä. Hoosea ilmaiseekin tämän sanomansa ytimen verrattomalla tavalla: "Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra" (Hoos 6:3). Tämä on tärkein asia ihmisen elämässä. Sillä "uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemusta, en polttouhreja" (6:6). Jos Jumalan tunteminen katoaa maasta (4:1) eikä kukaan tunne Herraa, niin kansa tuhoutuu (4:6). Huoruuden henki estää ihmistä tuntemasta Herraa (5:4). Tosin ihminen itse saattaa väittää tuntevansa Jumalan, kutsuu Jumalaa omaksi Jumalakseen (8:2) ja kuitenkin torjuu todellisen Jumalan tuntemisen (8:3).
Jumala opitaan tuntemaan silloin, kun hän ilmaisee itsensä. Silloin Herra kihlaa ihmisen itselleen. "Minä kihlaan sinut ja sinä tulet tuntemaan Herran" (Hoos 2:21-22). Samaa sanaa käyttää myös Paavali (2 Kor 11:2-3). Kihlaaminen on lupauksen antamista ja siihen suostumista. Herran tunteminen on sitä, että suostumme häneen ja panemme koko elämämme hänen lupauksensa varaan. Hän on meidän ainoamme: "Muuta Jumalaa sinulla ei ole, ei muuta auttajaa kuin minä yksin" (13:4). Herra opitaan tuntemaan hänen sanansa kautta: "Minä olen puhunut profeetoille, minä olen antanut heille näkyjä, he ovat puhuneet vertauskuvin" (12:11; 8:12). Usein myös ahdistus on se tie, jolla vasta opitaan tuntemaan Herra. "Ahdistuksessaan he etsivät minua" (5:15). Silloin onkin erityinen aika etsiä Herraa, ja hän löytyy varmasti (10:12).

Ennen kaikkea Herra opitaan tuntemaan hänen rakkaudestaan, kun hän sanoo vastoin meidän syntejämme ja vastoin omaa pyhyyttään: "Minä rakasta teitä omasta tahdostani" (Hoos 14:5; 11:8. Meidän katumuksemme ja paremmaksi tulemisemme ei synnytä Jumalan rakkautta. Se on olemassa jo ennen meidän katumustammekin. Jumala rakastaa avion rikkonuttakin (3:1). Vavisten joudumme kyllä lähestymään Herraa (3:5). Joudumme ehkä itkemään ja anomaan armoa kuten Jaakob (12:5). Kun syntisinä lähestymme Herraa, hän on antanut jopa sanat, jotka saamme sanoa hänelle. Ne kannattaa oppia ulkoa. "Anna kaikki meidän syntimme anteeksi" (14:3). "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen" (Luuk 18:13).

Toivon sanoma

Kaikesta ihmisten uskottomuudesta ja synnistä huolimatta Hoosean varsinaiseksi sanomaksi jää lupaus: "Minä rakastan. Minä itse pelastan" (Hoos 1:7). Jopa hänen lastensa nimet muutetaan tämän mukaan (2:22-23). Hoosean oma nimikin käännettynä merkitsee pelastajaa. Siinä on sama kantasana kuin nimessä Joosua eli Jeesus. Toivo elää joka tapauksessa. Se on kuin edessä oleva vuorten välinen laakso, kuin avautuva ovi valoisaan toivoo (2:14; Joos 7:26).
Hoosean toivo keskittyy messiaaniseen kuninkaaseen Daavidiin (Hoos 3:4-5). Hän näkee edessään uuden liiton, jolloin Jumala kihlaa kansansa itselleen ainaiseksi (2:19). Vielä Herra on kaitseva (4:16) ja kaitseva niin, että Juudan ja Israelin miehet kokoontuvat yhteen (1:11).

Hoosealla on myös sanoma, jonka kristittyinä ymmärrämme profetiaksi Jeesuksen ylösnousemuksesta ja uskovien samastumisesta hänen ylösnousemuselämäänsä (Hoos 6:2). Sama ylösnousemustoivo heijastuu myös lupauksesta: "Missä on mahtisi kuolema, missä on pistimesi tuonela" (13:14)? Paavali lainaa tätä ajatusta (1 Kor 15:55).


http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/vt/vt7b.html