Olavi Peltola HABAKUK

kirjoittaja Hellevi Ti Heinä 27, 2021 7:49 am

HABAKUK
Olavi Peltola

TEEMA
Miksi jumalaton menestyy ja voittaa hurskaan?

AVAINJAE
Vanhurskas on elävä uskostansa Hab 2:4, vk.

JOHDANTO

Habakukin kirja on yksi VT:n omalaatuisimmista ja mielenkiintoisimmista. Kirjan sanoma on rakentunut yhden suuren ja meitäkin syvästi koskettavan teeman ympärille. Tosin kirja näyttää sisältävän vain oman aikansa yhteiskunnallisia ja kansainvälisiä ongelmia ja vastauksen etsimistä niihin.
Kirjan taustana on todennäköisesti vuosituhantisen Assyrian suurvallan lopullisen tuhon aika. Vuonna 612 Jumala teki teon, jota ei millään voitu uskoa todeksi ennekuin se itse nähtiin (Hab 1:5). Ninive kukistui. Uusi suurvalta, kaldealaisten hallitsema Babylon oli nousemassa maailman herruuteen. Muuan leeviläinen temppelilaulaja, Habakuk, kävi omaa sisäistä kamppailuaan näiden maailmantapahtumien edessä.

Kirja on jaettavissa kahteen vuoropuheluun profeetan ja Jumalan välillä (1-2) sekä profeetan rukousvirteen (3). Yksityiskohtaisempi jako voi olla seuraava:

Profeetan tuska (1:1-4)
Jumalan vastaus (1:5-11)
Profeetan tunnustus (1:12-2:1)
Jumalan uusi vastaus (2:2-20)
Profeetan rukous (3:1-15)
Profeetan taipuminen ja ilo Jumalassa (3:16-19)

LUKUOHJELMA

Ensimmäinen vuoropuhelu (1:1-17)
1:1-2 "Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra?" "Etkö sinä auta?"
1:3-4 "Kuinka kauan annat pahuuden vallita?", "Riita puhkeaa, viha leviää.", "Oikeus ei toteudu koskaan. Jumalaton sortaa vanhurskasta."
1:5 "Minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos ette itse näkisi."
1:7 "Itse se päättää, mikä on oikein ja mitä se saa tehdä."
1:11 "Omaa voimaansa he pitävät jumalana."
1:12 "Herra, sinä olet ollut jo aikojen alusta. Herra, minun pyhä Jumalani!"
1:13 "Sinun silmäsi ovat pyhät ja puhtaat, sinä et voi katsoa pahaa, et saata katsella vääryyttä. Miksi siis katselet petollisuutta, miksi vaikenet, kun jumalaton nielee hurskaan?"
Toinen vuoropuhelu (2:1-20)
2:1 "Minä seison vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini."
2:3 "Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan."
2:4 "Vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena" (vanhurskas on elävä uskostansa, vk).
2:14 "Maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemusta, niin kuin meri on vettä tulvillaan."
Rukousvirsi (3:1-19)
3:2 "Herra, minä olen kuullut sanomasi, ja minä pelkään.", "Vaikka vihastut, armahda meitä."
3:13 "Sinä lähdet pelastamaan omaa kansaasi, auttamaan voideltuasi."
3:16 "Minä kuulin pauhun - sydämeni vapisi, huuleni värisivät. Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat. Tyynesti minä silti odotan ahdingon päivää."
3:18 "Jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa."
3:19 "Herra, minun Jumalani, on voimani."

SANOMA
Vuoropuhelun aihe

Habakukin kirja muodostuu ihmisen ja Jumalan välisestä vuoropuhelusta. Se ei sisällä Herran sanaa kansalle, vaan Jumalan vastauksen kyselevälle profeetalle. Habakuk ahdistuu syvästi siitä, että asiat menevät maailmassa yhä mielettömämpään suuntaan. Hän näkee oman kansansa jäsenten keskuudessa vääryyden voittavan ja väkivallan hallitsevan. Hän kokee, ettei oikeus toteudu koskaan (Hab 1:4) ja kuitenkin kansan pitäisi olla Jumalan kansaa. Hän on Asafin tavoin (Ps 73) tuskainen nähdessään jumalattomien menestyvän ja polkevan jalkoihinsa vanhurskaan ja vääristelevän oikeutta.

Hän ei voi ymmärtää, miksi Jumala sallii asioiden mennä, niin kuin ne näyttävät menevän. Jumalan silmäthän ovat puhtaat, eikä hän voi katsella pahaa eikä vääryyttä (Hab 1:13). Nyt kuitenkin Jumala antaa pahuuden vallita (1:3). Jumala on kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi (Jer 14:8-9). Miksi Kaikkivaltias ei puutu tapahtumien kulkuun? "Miksi vaikenet?" (1:13). Habakukia ahdistaa sama miksi-kysymys, jonka löydämme myös tuskaisen Jobin sisimmästä (Job 3:11-12,20,23). Tässä ahdistuksessa muotoutuu kirjan sanoma.

"Etkö kuule minua, Herra"

Habakuk purkaa ahdistuksensa rukoukseen, ja hänen rukouksensa muuttuu jatkuvaksi avunhuudoksi, jopa parkumiseksi. Sitä kestää kauan. Vähitellen hänen on pakko myöntyä jokaista aitoa rukoilijaa syvästi koettelevaan tosiasiaan. Hän kokee, ettei Jumala kuule eikä auta (Hab 1:2, vrt Valit 3: Cool

. On sanomattoman lohdullista, että Raamatussa on talletettuna tämäkin tuskainen kokemus. Herra vaikenee eikä toimi (Hab 1:13).
Emme hallitse Jumalaa rukouksillamme. Hän vastaa silloin kun vastaa ja toimii silloin kun toimii. Voimme tietysti uskotella itsellemme, että Jumala aina kuulee ja toimii rukoustahtomme mukaan. Voimme vedota moniin raamatunkohtiin, jotka vakuuttavat sitä meille. Jumala kaikkivaltiaana näkee ja kuulee myös kaiken (Ps 94:9). Tosiasiaksi kuitenkin jää ja monille mitä kipeimmäksi ongelmaksi se, ettei Jumala näytä kuulevan eikä auttavan. Tapahtumat menevät menojaan. Minun on vain suostuttava niihin. En pysty minkäänlaisilla uskonrukouksillani muuttamaan niiden kulkua.

Jumalan ongelmallinen vastaus

Jumala vastaa kuitenkin aikanaan ja omalla tavallaan Habakukille. Jumalan vastaus on aivan muuta kuin rukoilija on odottanut. Hän on odottanut Jumalan tarttuvan kansansa elämään sillä tavoin, että vääryys voitetaan, paha poistetaan, riita ja viha lakkaavat. Hän on odottanut Jumalan vastauksena uutta, onnellista aikaa kansan elämässä. Hän on odottanut, että Jumala antaa suuren herätyksen, joka puhdistaa kansasta kaiken pahuuden.
Jumala kyllä tarttuu ihmisten pahuuteen, mutta omalla yllättävällä tavallaan. Hän valitsee puhdistusaseekseen rajun ja pelottavan kansan, uuden maailmanvallan, kaldealaiset (Hab 1:6). Tuo valta itse päättää, mikä on oikein ja mitä saa tehdä (1:7). Se pitää omaa voimaansa jumalana (1:11). Jumalattoman nielee vielä jumalattomampi.

Habakuk kyllä tunnustaa Herran pyhäksi Jumalakseen, kallioksi, jonka silmät ovat pyhät (Hab 1:12-13). Hän myöntyy siihen, että Jumala on tuonut kaldealaiset kurittamaan. Tästä huolimatta uusi ahdistus valtaa hänet: "Miksi siis katselet petollisuutta, miksi vaikenet, kun jumalaton nielee hurskaan" (1:13,17)?

Jumalan toinen vastaus

Habakuk suostuu odottamaan kärsivällisesti Jumalan uutta vastausta. Hän asettuu tähystämään kuullakseen varmasti Jumalan vastauksen (Hab 2:1). Tämä vastaakin ajallaan. Jumalan vastaus sisältää tulevaisuutta koskevan lupauksen, joka tulee näyn muodossa. Habakukin tehtävä on tallettaa se niin selvästi, ettei se ajan kiitäessä nopeasti ohitse vain unohtuisi (2:2). "Olen puhunut tämän teille siksi, että kun aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille" (Joh 16:4).

Nyt vielä on odottamisen aika. Se ei merkitse, että yksikään Jumalan lupauksista pettäisi tai myöhästyisi (Hab 2:3). Koko maailma voi kyllä huutaa: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti" (2 Piet 3:4).

Rukoilijan ei tule olla ylpeä, ei luottaa omaan itseensä eikä omiin voimiinsa, vaan myöntää oma neuvottomuutensa ja avuttomuutensa. Juuri tässä tilanteessa Jumala ilmoittaa Habakukille jotain sanomattoman tärkeää. On kysymys Jumalan ja ihmisen yhteyden perusedellytyksestä. Vain siltä pohjalta voi syntyä yhteys pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välille. Tämä ilmoitus kertoo, millainen ihminen voi elää Jumalan läsnäolossa, niin että Jumalan tahto toteutuu hänessä.

Habakukin saama ilmoitus on samalla yksi uuden liiton keskeisimmistä hengellisistä totuuksista: "Vanhurskaus on elävä uskostansa" (Hab 2:4, vk). Uuden käännöksen mukaan: "Vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena". Kohtaamme tämän sanoman jo Abrahamin elämässä: "Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi" (1 Moos 15:6). Paavali toistaa tämän pelastustotuuden kirjeissään: "Uskosta vanhurskas saa elää (Room 1:17; Gal 3:11). Samoin Hepr 10:38: "kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää".

Luota Jumalaan!

Habakukin ahdistus oli ollut siinä, ettei Jumala tunnu kuulevan eikä auttavan omaansa. Kuitenkin hän on "Herra, minun pyhä Jumalani" (Hab 1:12). Mutta ihmisellä ei ole oikeutta vaatia Jumalalta selvitystä siitä, miten hän niin kurjasti näyttää hoitavan tämän maailman asioita. Meidät on kutsuttu luottamaan joka tapauksessa ja kaikissa tilanteissa Jumalaan. "Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan" (Room 4:20). Hän toivoi, vaikka ei toivoa ollut (Room 4:18). Siksi hänestä sanotaan nuo ratkaisevat sanat: "Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos 15:6).
Ainoa oikea asenne Jumalan edessä läpi koko elämän on luottamus häneen. Usko tuo elämän. Usko säilyttää elämän. Ihminen tulee vanhurskaaksi silloin, kun hän uskoo (Room 3:28). Vain siten hän kestää Jumalan tuomiolla. Emme koskaan voi kunnioittaa Jumalaa enempää kuin silloin, kun luotamme häneen ja uskomme kaikesta huolimatta ja kaiken keskellä.

Ivaruno maailmanvallasta

Jumalan vastaus Habakukille sisälsi toki myös juuri Habakukin ajan tilanteeseen annetun tulevaisuuden sanoman. Olkoon kaldealaisten nouseva maailmanvalta kuinka mahtava tahansa, kootkoon se valtapiiriinsä vaikka kaikki kansat, se ei ole pysyvä (Hab 2:5,13). Kerran kaikki virittävät tästäkin mahdista pilkkalaulun. Se sisältää viisinkertaisen voi-huudon (2:6,9,12,15,19). Kaikki raukeaa tyhjiin (2:19). Keskelle näitä voi-huutoja tulee ihmeellinen lupaus uudesta aikakaudesta. Silloin maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemista, niin kuin meri on vettä tulvillaan (2:14). Herra on pyhä, hänen edessään vaietkoon koko maa (2:20).

Profeetan rukousvirsi

Kirjan viimeinen luku on rukousta. Se kohoaa Jumalan eteen musiikin säestämänä ja yhdessä toisten kanssa laulunjohtajan ja kielisoitinten avulla (Hab 3:19). Ohjausmerkitkin (sela) on annettu (3:3,9). Samalla se on sellaisen rukousta, joka todella oli pelästynyt saamastaan sanomasta (3:2). Profeetta tajusi tulevaisuudesta jotain sellaista, mikä ei ollut suinkaan hänelle itselleen miellyttävää. Hän kuvaa näyn tekemää vaikutusta: "Minä kuulin pauhun - sydämeni vapisi, huuleni värisivät" (3:16).

Habakukilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä hiljalleen odottamaan ahdistuksen päivää. Odotuksen hän muuttaa rukoukseksi. Hän pyytää Jumalaa toimimaan niin kuin hän on ennenkin tehnyt. Hän tunnustaa, että Jumala on vihastunut ja rukoilee armahdusta (Hab 3:2).

Profeetan ilo

Profeetan katse suuntautuu rukousvirressä enemmän siihen, millainen Jumala on kuin siihen, mitä tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa. Hän kokee, kuinka Jumala tulee, hänen valtansa loiste peittää taivaan ja tämä kurja maa on täynnä hänen ylistystään (Hab 3:3). Hän näkee Jumalan säteilevän kirkkautta (3:4). Maa vavahtaa, kansat vapisevat (3:6). Tällainen Jumala on valmis ajallaan pelastamaan kansansa (3:13).
Onko ihme, että lopulta profeetan pelko ja vapiseminen muuttuu luottamukseksi ja tyyneksi odottamiseksi (Hab 3:16). Hänen rukouksensa vapautuu masennuksen hengestä. Hän alkaa ylistää: "Jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloisten Jumalastani, joka pelastaa. Herra, minun Jumalani, on voimani" (3:18-19.) Voima ei enää tule siitä, että hän olisi ymmärtänyt Jumalan salatun toimintatavan maailmassa ja saanut varmuuden valoisasta tulevaisuudesta. Nyt hänen riemunsa on yksin Herrassa, siinä millainen Jumala on. Se tekee hänet nopeaksi edessä olevassa kilvoituksessa ja vie hänet perille (3:19).

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/vt/vt7i.html

kirjoittaja Hellevi Ti Heinä 27, 2021 8:10 am

1 Ennussana, jonka profeetta Habakuk sai näyssä.

Profeetan valitus: Kuinka kauan vääryys saa jatkua?
2 Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra?
Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden,
etkö sinä auta?
3 Miksi annat minun nähdä vääryyden tekoja, kuinka
kauan annat pahuuden vallita? Kaikkialla näen hävitystä
ja väkivaltaa, riita puhkeaa, viha leviää.
4 Laki on voimaa vailla, oikeus ei toteudu koskaan.
Jumalaton sortaa vanhurskasta, ja oikeus vääristyy.

Jumalan vastaus: Minä kutsun kaldealaiset

5 Katsokaa kansoja, katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää,
sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi,
jos ette itse näkisi. [Ap. t. 13]
6 Minä kutsun kaldealaiset*, rajun ja pelottavan kansan,
joka kulkee maan ääriin ja ottaa haltuunsa toisten asuinsijat.
[Babylonialaisia sanottiin myös kaldealaisiksi.]
7 Se on julma ja armoton kansa. Itse se päättää,
mikä on oikein ja mitä se saa tehdä.
8 Nopeampia kuin pantterit ovat heidän hevosensa,
ne juoksevat nopeammin kuin hämärässä saalistavat sudet.
Heidän ratsunsa kiitävät, ne tulevat kaukaa, ne lentävät.
Niin kuin kotka syöksyy saaliin kimppuun,

[Jer. 4:13, Jer. 5:6; Sef. 3:3]
9 niin kaldealaiset rientävät ryöstämään.
Heidän joukkonsa vyöryvät suoraan eteenpäin,
heillä on vankeja kuin meressä hiekkaa.
10 Kuninkaita he pitävät pilkkanaan, ruhtinaita he ilkkuvat.
He nauravat linnoituksille, kasaavat vallin ja valtaavat ne.
11 Sitten he kiitävät eteenpäin kuin tuuli, rientävät kohti
uusia rikoksia. Omaa voimaansa he pitävät jumalana.

Profeetan valitus: Herra, miksi sinä vaikenet?
12 Herra, sinä olet ollut jo aikojen alusta. Herra,
minun pyhä Jumalani! Herra, sinä olet lähettänyt
kaldealaiset rankaisemaan meitä, sinä, kalliomme,
olet tuonut heidät kurittamaan meitä. Älä anna
meidän kuolla heidän käsiinsä! [1. Moos. 49:24+]

13 Sinun silmäsi ovat pyhät ja puhtaat, sinä et voi
katsoa pahaa, et saata katsella vääryyttä. Miksi siis
katselet petollisuutta, miksi vaikenet, kun jumalaton
nielee hurskaan? [Job 21+]
14 Kuinka sallit, että ihmiset ovat kuin meren kalat,
kuin meressä vilisevät eläimet, joilla ei ole hallitsijaa?
15 Kaldealaiset pyydystävät ihmisiä koukuilla, vetävät
heitä verkoilla kuin kaloja. Saadessaan saaliin he iloitsevat
ja riemuitsevat. [Jer. 16]
16 He uhraavat verkoilleen, polttavat suitsuketta
pyydyksilleen.

Niillä he ovat saaneet, mitä ovat halunneet,
heillä on ruokaa
yllin kyllin.

17 Saavatko he loputtomiin saalistaa, surmata
kansoja säälimättä?

Habakuk2
Jumalan vastaus: Vanhurskaat pelastuvat
1 Profeetta sanoi: -- Minä seison vartiopaikallani,
asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra
puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini.
[Jes. 21:8; Hes. 3:17, Hes. 33:7]
2 Herra vastasi minulle: -- Kirjoita näky niin selvästi
tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. [Jes. 8]
3 Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika
lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä.
Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.
4 Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä
ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää,
kun hän pysyy uskollisena.*
["Mutta vanhurskas elää minun uskollisuudestani."]
[Sananl. 11:4; Room. 1:17]

Uhkauksia kansojen sortajaa vastaan

5 Totisesti, rikkaus on petollista. Ahne ei saa kylläkseen,
vaikka hän levittää kitansa ammolleen kuin tuonela ja
on kyltymätön kuin kuolema, vaikka hän kahmii
luokseen kaikki kansat ja haalii itselleen kansakunnat.

[Sananl. 27]

6 Kaikki kääntyvät häntä vastaan, ivaavat häntä ja
laulavat pilkkalauluja: -- Voi sitä, joka kahmii toisen
omaisuutta ja kerää kallisarvoisia pantteja!
Kuinkahan kauan saat jatkaa?
7 Kohta ovat velkojat kimpussasi, ahdistajasi tulevat
ja ottavat sinut saaliikseen.

8 Niin kuin sinä ryöstit monia kansoja, niin jäljelle
jääneet ryöstävät kaiken sinulta sen veren tähden,
jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden,
jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden
asukkaille. [Jes. 33:1; Jer. 51:24]

9 -- Voi sitä, joka kokoaa ja kiskoo väärää voittoa
talonsa hyväksi ja tekee pesänsä korkealle
pelastuakseen kaikesta onnettomuudesta!
[Sananl. 15:27; Dan. 4:27]

10 Sinä teit suunnitelmia, jotka koituivat häpeäksi suvullesi.
Suunnittelit tuhoa monille kansoille, mutta näin turmelit oman
elämäsi.

11 Seinäkivi huutaa ja syyttää, ja kattohirsi yhtyy
huutoon.
12 -- Voi sitä, joka rakentaa kaupunkinsa veritöin
ja pystyttää linnoitukset vääryyden varaan!
[Jer. 22:13; Miika 3:10]
13 Eikö tapahdu Herran Sebaotin tahto, kun kansojen
työ joutuu tulen saaliiksi ja kansakuntien vaivannäkö
raukeaa tyhjiin? [Jer. 51]

14 Maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemusta,
niin kuin meri on vettä tulvillaan. [Jes. 11]
15 -- Voi sitä, joka juottaa kansoille vihan viiniä ja
päihdyttää ne katsellakseen niiden alastomuutta.
16 Sinä ympärileikkaamaton, et sinä saa kunniaa,
häpeään sinä joudut. Juo siis sinäkin ja paljasta
alastomuutesi. Jumalan vihan malja kiertyy kohdallesi,
ja kunniasi peittyy häpeään. [Ps. 60+]

17 Väkivalta, jota olet tehnyt Libanonille, koituu omaksi
tuhoksesi, ja hävitys, joka kohtasi eläimiä, murskaa myös
sinut. Sinä tuhoudut ihmisveren tähden, jonka olet
vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille,
kaupungeille ja niiden asukkaille. [Jes. 14]

18 Mitä auttaa jumalankuva? Senhän on veistäjä tehnyt.
Mitä hyödyttää valettu patsas? Sen vastaukset
ovat valhetta. Miten veistäjä voi luottaa veistokseensa,
omatekoiseen jumalaan, joka ei puhu? [Ps. 115-8+]
19 Voi sitä, joka sanoo puupalalle: "Herää!"
ja mykälle kivelle: "Nouse!" Nekö voisivat antaa
oikeita neuvoja? Kullalla ja hopealla ne kyllä on silattu,
mutta henkeä niissä ei ole.

20 Herra on pyhässä temppelissään, hänen edessään
vaietkoon koko maa! [Sef. 1:7; Sak. 2:17]

Habakukin psalmi 3

1 Profeetta Habakukin rukous, lauletaan valitusvirsien tapaan.
2 Herra, minä olen kuullut sanomasi, ja minä pelkään.
Tee myös tänään niitä tekoja, joita olet ennen tehnyt,
anna meidän nähdä ne. Vaikka vihastut, armahda meitä.
3 Jumala tulee Temanista, Pyhä ilmestyy Paranin vuorelta.
(sela)* Hänen valtansa loiste peittää taivaan, maa on
täynnä hänen ylistystään. [Esitysohje, jonka merkitys on
tuntematon.][5. Moos. 33:2; Tuom. 5:4]

4 Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta,
hohde verhoaa hänen suuren voimansa.
[2. Moos. 24:17]

5 Hänen edellään rientää rutto, kuolema kulkee
hänen jäljessään. [2. Moos. 9:3, 2. Moos. 12:29]
6 Kun hän pysähtyy, maa vavahtaa, kun hän katsoo,
kansat vapisevat. Ikuiset vuoret menevät murskaksi,
ikiaikaiset kukkulat vajoavat. Voimallinen on aina
hänen kulkunsa. [Ps. 68,9]
7 Kusanin telttojen minä näen tuhoutuvan,
Midianin telttakankaat vapisevat.
8 Virtoihinko sinä, Herra, olet vihastunut,
oletko kiivastunut jokiin, tulistunut merelle,
kun nyt ajat hevosillasi, kiidät voitonvaunuissasi?
[2. Moos. 15:4,5]
9 Sinä otat jousen käteesi, asetat nuolen jänteelle.
(sela) Sinä halkaiset maan, ja virrat purkautuvat esiin.
10 Vuoret näkevät sinut ja vapisevat, rankkasade lankeaa,
syvät vedet pauhaavat ja kohottavat aaltonsa korkealle.
[Ps. 77]

11 Aurinko ja kuu jäävät piiloon majaansa,
kun välkkyvät nuolesi viuhuvat ja keihääsi
salamat leimahtelevat.

12 Sinä tallaat maata vihassasi, poljet kansoja
kiivaudessasi.
13 Sinä lähdet pelastamaan omaa kansaasi,
auttamaan voideltuasi. Jumalattomien päämiehen
sinä murskaat, tuhoat hänen talonsa perustuksia
myöten. (sela)

14 Vihollisten päälliköt hyökkäävät kuin myrsky
karkottaakseen meidät. He iloitsevat, kun raahaavat kurjan piilopaikkaansa,
ja syövät saaliinsa kuin pedot. Mutta sinä lävistät heidät nuolillasi.
15 Sinä ajat hevosillasi halki meren, jossa suuret vedet kuohuvat.
[Ps. 77]

16 Minä kuulin pauhun -- sydämeni vapisi, huuleni värisivät.
Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat. Tyynesti minä silti
odotan ahdingon päivää. Se päivä koittaa kansalle,
joka hyökkää meidän kimppuumme.

17 Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei
ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä
pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita
eikä karjaa tarhassa.

18 Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen
Jumalastani, joka pelastaa. [Ps. 46]
19 Herra, minun Jumalani, on voimani. Hän tekee jalkani
nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla.

[2. Sam. 22:34; Ps. 18:34]

Olavi Peltola HABAKUK