Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Aksel Valen-Sendstad / Uskonnollisuus
2 posters
Sivu 1 / 1
Aksel Valen-Sendstad / Uskonnollisuus
kirjoittaja Hellevi Su Marras 19, 2017 10:00 am
Uskonnollisuus
Uudessa testamentissa tällaista hurskautta sanotaan ulkokultaisuudeksi.Ulkokultaisesta ihmisestä käytetty kreikan kielen sana (hypokritees) tarkoittaa varsinaisesti näyttelijää. Ulkokultainen uskonnollinen ihminen esittää hengellistä näytelmää. Hän esiintyy jonakin muuna kuin mitä hän on. Hurskas, uskonnollinen ihminen valehtelee itselleen ja ympäristölleen koko uskonnollisella elämällään sekä sisäisesti että ulospäin. Hän ei ole sellainen kuin miltä hän näyttää ja minä hän esiintyy. Hän ei ole eikä näytä olevan sellainen kuin Jumala sanoo kristityn olevan sisäisesti ja ulospäin suhteessa muihin ihmisiin.
Kristilliseltä kannalta tämä merkitsee, että ulkokultainen ihminen käyttää kristillisiä sanoja tarkoittamatta niillä mitään tai tarkoittaen jotain muuta kuin sanoo. Hän teeskentelee tuntevansa evankeliumin, mutta tosiasiassa hän ei tiedä, mistä siinä on kysymys.
Hän teeskentelee elävänsä yhteydessä Jumalaan, mutta ei tunne tätä yhteyttä. Hän ajattelee tuntevansa itsensä mutta ei varsinaisesti tunnekaan. Hän ajattelee tuntevansa Jumalan ja jopa julistaa Jumalasta, mutta varsinaisesti hän ei tunne Jumalaa. Hän julistaa jotain toista Jumalaa, omatekoista Jumalaa, ei itsensä ilmoittanutta Jumalaa. Hän ajattelee tekevänsä Jumalan tekoja ja omien tekojensa olevan Pyhän Hengen tuottamia, mutta itse asiassa hän tekee itsevanhurskaita ja omahyväisiä perkeleen tekoja. Hurskaaseen uskonnolliseen teeskentelijään osuvat Jeesuksen sanat: "Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. - - hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhee valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä." (Joh 8:43-44.) Hurskas uskonnollinen teeskentelijä on Jumalan läheisyydessä suullaan ja kunnioittaa häntä huulillaan, mutta hänen sydämensä on kaukana Jumalasta, niin kuin profeetta sanoo ja niin kuin Jeesus sanoi oman aikansa hurskaista, uskonnollisista ihmisistä (Matt 15:7-8.
Hurskas, uskonnollinen ihminen ei teeskentele tietoisesti. Teeskenteleminen ei ole hänen tarkoituksensa. Hän ei halua esiintyä hurskaampana kuin hän on. Hän ei halua pettää itseään eikä muita. Jos hän tekisi niin, voisimme tuskin sanoa häntä hurskaaksi. Hurskaalle, uskonnolliselle ihmiselle on luonteenomaista nimenomaan se, että hän teeskentelee ja näyttelee olematta itse siitä selvillä. Hän on verrattavissa näyttelijään, joka eläytyy osaansa siinä määrin, että hän samastuu täysin rooliinsa ja unohtaa tai häivyttää itsensä. Hurskas, uskonnollinen ihminen onkin siitä syystä varsin usein inhimillisesti arvioiden hurskas ja ihailtava uhrialttiudessaan, maailmaan kohdistuvassa rohkeudessaan ja kirkon palvelemiseen antautumisessaan.
Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa siis itsensä, mutta on silti itse kaiken tekemisensä ja sanomisensa keskus. Hän uhrautuu, mutta kuitenkaan ei ole kysymys varsinaisesti uhrista. Päinvastoin hän niittää itse siitä kunnian. Hän on rohkea, mutta hänen rohkeutensa on pohjimmiltaan laskelmoivaa, sillä hän aavistaa vaistomaisesti, että hänen rohkeutensa lisää hänen suosiotaan. Hän on julistajana tehtäväänsä antautunut, mutta sisimmältään hänen antautumisensa on omatekoista ja koskee kaikkea muuta kuin Herraa ja hänen evankeliumin ilmaisemaa kirkkauttaan.
Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa ja häivyttää itsensä. Hän sulautuu ja samastuu täysin rooliinsa, mutta hänen roolinsa istuu hänelle hyvin. Se on kuin tehty mittatilaustyönä hänen olemukselleen. Hänen ei tavallaan tarvitsekaan näytellä, sillä hän on olemukseltaan teeskentelijä. Hän peittää itsensä, hän on pinnallinen ja vihaa sitä, mitä Jumalan sana sanoo aidosta jumalanpelosta ja hurskaudesta. Hän ei esiinny hurskaana ja uskonnollisena, vaan hän on sellainen. Mutta hänen hurskautensa ja uskonnollisuutensa ovat vieraita Jumalalle ja hänen tahdolleen. Juuri tällaisiksi Jeesus luonnehtii hurskaita, uskonnollisia ihmisiä.
Aksel Valen-Sendstad
Aika kova puhe, mutta täyttä asiaa, etenkin kun näistä näyttelijöistä ei todellakaan ole pulaa nykyaikana!
Uudessa testamentissa tällaista hurskautta sanotaan ulkokultaisuudeksi.Ulkokultaisesta ihmisestä käytetty kreikan kielen sana (hypokritees) tarkoittaa varsinaisesti näyttelijää. Ulkokultainen uskonnollinen ihminen esittää hengellistä näytelmää. Hän esiintyy jonakin muuna kuin mitä hän on. Hurskas, uskonnollinen ihminen valehtelee itselleen ja ympäristölleen koko uskonnollisella elämällään sekä sisäisesti että ulospäin. Hän ei ole sellainen kuin miltä hän näyttää ja minä hän esiintyy. Hän ei ole eikä näytä olevan sellainen kuin Jumala sanoo kristityn olevan sisäisesti ja ulospäin suhteessa muihin ihmisiin.
Kristilliseltä kannalta tämä merkitsee, että ulkokultainen ihminen käyttää kristillisiä sanoja tarkoittamatta niillä mitään tai tarkoittaen jotain muuta kuin sanoo. Hän teeskentelee tuntevansa evankeliumin, mutta tosiasiassa hän ei tiedä, mistä siinä on kysymys.
Hän teeskentelee elävänsä yhteydessä Jumalaan, mutta ei tunne tätä yhteyttä. Hän ajattelee tuntevansa itsensä mutta ei varsinaisesti tunnekaan. Hän ajattelee tuntevansa Jumalan ja jopa julistaa Jumalasta, mutta varsinaisesti hän ei tunne Jumalaa. Hän julistaa jotain toista Jumalaa, omatekoista Jumalaa, ei itsensä ilmoittanutta Jumalaa. Hän ajattelee tekevänsä Jumalan tekoja ja omien tekojensa olevan Pyhän Hengen tuottamia, mutta itse asiassa hän tekee itsevanhurskaita ja omahyväisiä perkeleen tekoja. Hurskaaseen uskonnolliseen teeskentelijään osuvat Jeesuksen sanat: "Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. - - hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhee valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä." (Joh 8:43-44.) Hurskas uskonnollinen teeskentelijä on Jumalan läheisyydessä suullaan ja kunnioittaa häntä huulillaan, mutta hänen sydämensä on kaukana Jumalasta, niin kuin profeetta sanoo ja niin kuin Jeesus sanoi oman aikansa hurskaista, uskonnollisista ihmisistä (Matt 15:7-8.
Hurskas, uskonnollinen ihminen ei teeskentele tietoisesti. Teeskenteleminen ei ole hänen tarkoituksensa. Hän ei halua esiintyä hurskaampana kuin hän on. Hän ei halua pettää itseään eikä muita. Jos hän tekisi niin, voisimme tuskin sanoa häntä hurskaaksi. Hurskaalle, uskonnolliselle ihmiselle on luonteenomaista nimenomaan se, että hän teeskentelee ja näyttelee olematta itse siitä selvillä. Hän on verrattavissa näyttelijään, joka eläytyy osaansa siinä määrin, että hän samastuu täysin rooliinsa ja unohtaa tai häivyttää itsensä. Hurskas, uskonnollinen ihminen onkin siitä syystä varsin usein inhimillisesti arvioiden hurskas ja ihailtava uhrialttiudessaan, maailmaan kohdistuvassa rohkeudessaan ja kirkon palvelemiseen antautumisessaan.
Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa siis itsensä, mutta on silti itse kaiken tekemisensä ja sanomisensa keskus. Hän uhrautuu, mutta kuitenkaan ei ole kysymys varsinaisesti uhrista. Päinvastoin hän niittää itse siitä kunnian. Hän on rohkea, mutta hänen rohkeutensa on pohjimmiltaan laskelmoivaa, sillä hän aavistaa vaistomaisesti, että hänen rohkeutensa lisää hänen suosiotaan. Hän on julistajana tehtäväänsä antautunut, mutta sisimmältään hänen antautumisensa on omatekoista ja koskee kaikkea muuta kuin Herraa ja hänen evankeliumin ilmaisemaa kirkkauttaan.
Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa ja häivyttää itsensä. Hän sulautuu ja samastuu täysin rooliinsa, mutta hänen roolinsa istuu hänelle hyvin. Se on kuin tehty mittatilaustyönä hänen olemukselleen. Hänen ei tavallaan tarvitsekaan näytellä, sillä hän on olemukseltaan teeskentelijä. Hän peittää itsensä, hän on pinnallinen ja vihaa sitä, mitä Jumalan sana sanoo aidosta jumalanpelosta ja hurskaudesta. Hän ei esiinny hurskaana ja uskonnollisena, vaan hän on sellainen. Mutta hänen hurskautensa ja uskonnollisuutensa ovat vieraita Jumalalle ja hänen tahdolleen. Juuri tällaisiksi Jeesus luonnehtii hurskaita, uskonnollisia ihmisiä.
Aksel Valen-Sendstad
Aika kova puhe, mutta täyttä asiaa, etenkin kun näistä näyttelijöistä ei todellakaan ole pulaa nykyaikana!
Hellevi- Viestien lukumäärä : 1922
Join date : 13.11.2017
Vs: Aksel Valen-Sendstad / Uskonnollisuus
kirjoittaja jarrut Ma Marras 20, 2017 8:50 am
Niin kauan kun Jumala saa pysäyttää, toivoa on, ajattelen. Ihminen on helposti orjautuvaa lajia, mitä
totuumuksiinsa tulee, joten rutiinilla pääsee aika monesta ovesta, eikä sitä monikaan huomaa. Jos ei Raamatun Sana Jumalan Hengen kautta pääse uudistamaan meitä, pian on tottumuksiinsa paatunut rutiiniuskova, ja vain tunnemaailman kuohuissa voi olla jotakin uskonnollista eloa.
totuumuksiinsa tulee, joten rutiinilla pääsee aika monesta ovesta, eikä sitä monikaan huomaa. Jos ei Raamatun Sana Jumalan Hengen kautta pääse uudistamaan meitä, pian on tottumuksiinsa paatunut rutiiniuskova, ja vain tunnemaailman kuohuissa voi olla jotakin uskonnollista eloa.
jarrut- Admin
- Viestien lukumäärä : 2615
Join date : 24.10.2013
Vs: Aksel Valen-Sendstad / Uskonnollisuus
kirjoittaja Vierailija Ke Huhti 26, 2023 3:23 pm
Niin kauan kun Jumala saa pysäyttää, toivoa on, ajattelen. Ihminen on helposti orjautuvaa lajia, mitä
totuumuksiinsa tulee, joten rutiinilla pääsee aika monesta ovesta, eikä sitä monikaan huomaa. Jos ei Raamatun Sana Jumalan Hengen kautta pääse uudistamaan meitä, pian on tottumuksiinsa paatunut rutiiniuskova, ja vain tunnemaailman kuohuissa voi olla jotakin uskonnollista eloa.
Vierailija- Vierailija
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa|
|
|
» Hän veti minun ylös hirmuisesta haudasta ja sontaisesta loasta
» Vallankäytöstä (uskonnollisissa) yhteisöissä – Miten tämä on mahdollista?
» Yksi mennyt kesäpäivä ja lapsenlapset
» Täällä meitä riisutaan
» Hengellinen väkivalta /”Pahat henget tulee mun sisään jos syön mielialalääkkeitä”
» Avoimuudesta / Saako kaikki kertoa/Pitääkö kaikki kertoa?
» Milloin lähimmäistä koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
» SISÄINEN LANKEEMUS