"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voiman elää”

kirjoittaja Hellevi Ma Maalis 19, 2018 9:45 am

Eräs rohkeimmista sydämen uskon tunnustuksista
löytyy Psalmeista:

”Minä saan
aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja
viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa
minulla on sinut, sinä olet ainoa
turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja
sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun
osani iankaikkisesti.” ”Minun onneni on
olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan,
Jumalaani” (Ps. 73:23–28. Kristuksen
nimessä ja Kristuksen tähden tämä on
totta kohdallani!

Onneni ei ole siinä, että kaikki muuttuu
elämässäni ja itsessäni paremmaksi.
Onneni on siinä, että otan vastaan Herra
kädestä niin nykyisen elämäntilanteeni
kuin tällaisen oman itsenikin. Näin siitäkin
huolimatta, vaikka kumpaankin sisältyy
vaikeita ja raskaita asioita. Suostun sairauteeni
ja tämän hetkiseen terveyteeni,
pahaan ja hyvään olooni, itkuun ja iloon ja
siihen, että ”näin syntisenä, Herra, mun
täytyy vaeltaa”.

Suostun jopa siihen, että
sieluni ja ruumiini nääntyy.
Ei ole helppo luottaa, että Herra luo
elämääni niin valon kuin pimeydenkin ja
tuottaa yhtä lailla onnen kuin onnettomuuden
(Jes. 45:6–7). En millään tahdo suostua
siihen, että Herra lähettää kuoleman,
vie alas tuonelaan, tekee köyhäksi ja painaa
maahan.

Helppoa silloin on uskoa, kun Jumala
antaa elämän, nostaa tuonelasta, antaa
rikkauden ja kohottaa maasta (1. Sam.
2:6–8. Kuitenkin molemmat elämän tilanteet
ovat Herran antamia, sillä Korkeimman
suusta lähtee niin paha kuin hyväkin
(Val. 3:38.

Kuinka usein sisimpääni hiipii syvä
syyllisyys ja sen mukana epäilys. Kaikki
kurja itsessäni ja elämässäni aiheutuu vain
omista laiminlyönneistäni, harkitsemattomuudestani,
luonteeni heikkouksista ja
synneistäni.

Jos olisin toisenlainen, jos
ponnistelisin enemmän, tekisin työtä ja
kilvoittelisin huolellisemmin, niin kaikki
olisi nyt elämässäni paremmin. Minulla ei
ole lupaa tällaisenani luottaa Herraan, koska
vikani ja virheeni ovat aiheuttaneet nykyisen
pahan enkä ole suostunut enkä jaksanut
niitä korjata.

Jos Herra näkee hyväksi, hän kyllä
työntää minut pois nykyisestä tilanteestani
ja avaa oven johonkin uuteen.
Hän voi kääntää kohtaloni, mutta hän
voi olla myös kääntämättä.

Hän on voimallinen muuttamaan minut
tahtomallaan tavalla tai sitten hän ei muuta.
Itse en kykene määrittelemään sitä,
mikä on minulle parasta, mikä pahinta.
Opettelen vain luottamaan Herran armolupauksiin
ja siihen, että hän on elämässäni
ja sen kaikissa vaiheissa kaikkivaltias Herra,
joka toteuttaa tahtonsa.

Siksi minun onneni on siinä, että saan
olla lähellä Herra ja turvata häneen myös
huokaillessani ja itkiessäni ilman kyyneleitä
omaa elämänosaani ja jumalattomuuttani.
Ja ”vaikka minä kuljen ahdingosta
ahdinkoon, sinä annat minulle voiman
elää” (Ps. 138:7).

OP

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30