Olli Valtosen uusi uskontunnustus

Luuk. 24:36–49
Olli Valtonen, 07.04.2018, Tuomasmessu, Helsinki, Agricolan kirkko
1. sunnuntai pääsiäisestä, 3. vuosikerta

Jeesus nousi kuolleista. (Totisesti nousi)
Kun vuosia sitten sanoin nämä sanat nelivuotiaalle lapsenlapselleni pääsiäisvierailulla: Jeesus nousi kuolleista, hän vastasi: OIKEESTI?

Hyvät ystävät. Minulla on tässä juhlamessussa teille hyviä ja huonoja uutisia.
Kun Tuomasmessu 30 vuotta sitten syntyi kirkkoon kuului 88.3 % suomalaisista. Nyt juhlavuotenamme luku 70.7 %. Eli kirkon jäsenyyteen sitoutuminen on ohentunut koko maassa. Mutta erityisesti Helsingissä. Täällä kirkkoon kuului vuonna 2017 enää 53.1 %.

Trendi on yleiseurooppalainen. Arvostettu the Guardian lehti julkaisi pari kuukautta sitten maakohtaisen tutkimuksen nuorten 16-29 vuotiaitten suhteesta kirkkoon tai muihin uskonnollisiin yhteisöihin.Tilastot olivat karua luettavaa. Maallistumisen kärjessä oli Tsekin tasavalta. 91 % nuorista ilmoitti, ettei heillä ole uskontoa.
Toisena oli Viro. 84 % ilman mitään uskontoa. Sitten Ruotsi 75 % uskonnottomia, Hollanti 73. Suomalaisista nuorista 59 % piti itseään uskonnottomina.

Vähiten trendi oli puraissut Itävaltaa, Liettuaa ja Puolaa. Mutta mennään sitten hyviin uutisiin. Samaan aikaan kun kirkot ja uskonnot kärsivät Euroopassa jäsenkatoa, ihmisiä kiinnostaa uskontojen sijasta hengellisyys. Ihmiset ovat kääntymässä entistä enemmän todellisten arvojen ja sisäisen hengellisyyden puoleen. He eivät etsi uskontoa. He etsivät merkitystä. Ja he etsivät syvää hengellistä kokemusta, joka antaa voimaa ja iloa ja ennen kaikkea tarkoitusta elämälleen.

Tässä pelkään, että olemme kirkoissamme pudonneet kelkasta.
Me tarjoamme uskontoa, mutta ihmiset ovat kiinnostuneempia jostakin, joka on uskontoa ja vanhoja uskontunnustuksia enemmän. Jotakin, joka on heille totta tässä ja nyt. Keskellä taipumustaan epäuskoon ja epätoivoon.

Mitä meillä Tuomasmessussa on heille tarjottavana?
Ensinnäkin se, ettei usko ole uskoa vanhoihin oppeihin. Tai menneisyydessä luotuihin uskontunnustuksiin.
Usko on luottamusta. Että jossakin on joku, joka on kaiken takana. Toiseksi: koko Tuomasmessu on kokonaisuudessaan uskontunnustus. Ja minkälainen: se on turvasatama kaikille epäilijöille, etsijöille ja arkauskoisille. Että täällä riittää se, että Jumala, jota kukaan ei kunnolla tunne, että Jumala uskoo ihmiseen.
Kolmanneksi: uskon vastakohta ei ole epäusko. Uskon vastakohta on varmuus.

Siksi uskontunnustus on enemmän huokaus kuin julistus.
Meillä on täällä vieraita Saksan tuomasmessuista. Andreas Ebert kertoi, että he eivät käytä uskontunnustusta Munchenin Tuomasmessussa laisinkaan Ja muut vieraamme kertoivat, että he ovat omissa messuissaan luoneet tunnustukset paljon lyhyemmiksi kuin vanhat crerdot.

Varhaisin uskontunnustus oli minusta hyvä. Jeesus on Herra.
Tämän sunnuntain kaikki kolme evankeliumia kertovat siitä, miten kuolleeksi arveltu Jeesus alkoi yllättäen ilmestyä seuraajilleen. Näistä merkillisistä kohtaamisista – joita raportoitiin reilun kuukauden aikana useita satoja – alkoi se, mitä kutsumme Jeesusliikkeeksi. Kaikki kohtaamiset ovat olleet asianomaisille paitsi odottamattomia myös hämmentäviä.

Toisaalta Jeesus oli niin kuin ennenkin. Ihan kuin se sama tuttu tyyppi ennen kuolemaansa. Toisaalta hän oli jotakin muuta. Olento, joka saattoi ilmestyä yhtäkkiä huoneeseen koputtamatta tai ovea avaamatta. Ja samoihin aikoihin olento saattoi ilmestyä myös jossain ihan muualla jollekin muulle porukalle. Hämmentävää sekin, että jotkut tunnistivat hänet heti, jotkut eivät tunteneet.

Kaksi asiaa tuntuu kaiken hämmennyksen keskellä kiinnostavalta. Kohtaamisten jälkeen kyseisten ihmisten elämä muuttui. Pelko vaihtui rohkeudeksi. Epäusko luottamukseksi. Toinen kiinnostava huomio on se, että Jeesus näytti ilmestyneen nimenomaan seurueille. Pienille ja isoille. Enimmillään 500:lle yhtä aikaa.

Niiden 40 päivän intensiivisten ilmestymisten jälkeen Jeesus katosi taivaaseen – kuten evankeliumit sanovat. Viimeistä Jeesuksen ilmestymistä olivat todistamassa kaikki 11 opetuslasta.
Jeesus lupasi, että vaikka hän menee, hän on omiensa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Hyvät ystävät.
Tässä on innostava tausta Tuomasmessun 30-vuotisjuhlalle. Me ja aikalaisemme saamme liittyä merkillisten kohtaamisten pitkään ketjuun. Jeesus ilmestyy meille leivässä ja viinissä.
Lopuksi vielä tärkeä huomio. Sanoin alussa, että ihmiset eivät etsi uskontoa. He etsivät luottamusta ja toivoa. Mutta se ei tarkoita, etteikö uskonyhteisöt ole edelleenkin luottamuksen ja toivon tyyssijoja. Ainakin parhaimmillaan.

Jeesus näyttää ilmestyvän seurueille.
Me nousemme nyt tunnustamaan yhteisen toivomme ja aran luottamuksemme pyhään kolmiulotteiseen Jumalaan.
Minä uskon Jumalaan, Luojaan joka rakastaa luomaansa maailmaa ja ihmistä. Ja joka haluaa luoduille hyvää niin elämässä kuin kuolemassa.
Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan, joka tuli sen kertomaan.
Ja Pyhään henkeen, joka auttaa meitä raivaamaan erämaasta puutarhan ja luomaan Jumalan valtakuntaa myös maan päälle.
Amen

https://www.kotimaapro.fi/digipostilla/postillat/1-sunnuntai-paasiaisesta-teemasaarna-olli-valtonen/

Mitä ajattelette uudesta uskontunnustuksesta?
Onko aika uusia se vanha?