Syntien anteeksisaamisesta

Syntein anteeksisaamisesta. Porvoo 1890. (WSOY) 5.10.1529. WA 29,564-582.

  Teksti Matt. 9:1 - 8

Evankeliumi Matt. ev. 9:ssä luvussa sen 1-8 värsyissä on tuo suuri, jalo uskonkappale syntein anteeksisaamisesta, joka oikein ymmärrettynä tekee meidät oikeiksi kristityiksi ja antaa ijankaikkisen elämän. Sentähden onkin tarpeellista, että tätä asiata kristikunnassa kaikella ahkeruudella ja lakkaamatta esitellään, jotta oppisimme sitä selvästi ja tarkasti ymmärtämään. Sillä tämä on kristittyjen ainoa, korkein ja vaikein taito, jossa on oppimista koko elinajaksi, niin ettei kenenkään tarvitse oppia mitään uutta tahi korkeampaa ja parempaa.

2. Mutta jotta saisimme oikean käsityksen tästä, täytyy meidän tehdä tarkka eroitus kahdenlaisen johdatuksen ja kahdenlaisen hurskauden välillä. Toinen näistä, jonka Jumala on säätänyt ja asettanut käskysanojensa jälkimmäiseen tauluun, kuuluu tähän elämään maan päällä. Se kutsutaan maailmalliseksi eli inhimilliseksi vanhurskaudeksi ja hyödyttää siten, että me täällä maan päällä voimme elää keskenämme ja käyttää niitä lahjoja, joita Jumala on antanut meille;

sillä Hän tahtoo että me myös viettäisimme tätä elämää rauhallisesti, hiljaisesti ja sovinnossa, niin että itsekukin tekee mitä hänelle käsketty on eikä kukaan loukkaa toisen virkaa, tavaraa tahi henkeä. Sentähden on Hän myöskin 3. Moos. 18:5 värsyssä lausunut tästä tämän siunauksen: se ihminen, joka niitä tekee, hän elää niissä, se on, joka täällä maailmassa ja ihmisten edessä on hurskas, hänellä on hyötyä siitä, niin että hän menestyy ja elää kauvan.

3. Mutta päinvastoin, missä ei niin tehdä, siellä on Jumala säätänyt miekan, teloituskoneet, tulen ja veden j.n.e., joilla hän tahtoo peloittaa ja kurittaa niitä, jotka eivät tahdo olla hurskaita. mutta ell`ei se niin ole, vaan kokonainen kansa käy niin jumalattomaksi, ettei pyöveli voi ehkäistä sen pahuutta, silloin lähettää Jumala ruttoja, sotaa eli muita hirmuisia vitsauksia vahingoittamaan maata ja hävittämään sen asujamia, niinkuin on käynyt juutalaisten, kreikkalaisten, roomalaisten ja mutten; jotta ihmiset näkisivät, että Hän ehdottomasti vaatii sellaista ulkonaista hurskautta ja antaa siitä siunauksen, mutta muutoin hävittää hän kaikki.

4. Tämä on lyhykäisesti tämän maallisen hurskauden olento ja arvo. Siihen kuuluu vielä se, että sitä ahkerasti vaaditaan ihmisiltä ja että muistutetaan aina miten itsekunkin tulisi seurata sitä ja ahkeroida sitä tehdäksensä halulla ja rakkaudella, niin ettei tarvitsisi pakolla ja rangaistuksella ajaa heitä siihen.

Mutta tämä muistuttaminen on juuri siinä, että heille teroitetaan Jumalan käskyt ja määräykset, jotka hän on säätänyt itsekullekin säädylle täällä maan päällä. Ja näitä Jumalan käskyjä pitää aina pitää silmiensä edessä ja kunnioittaa sekä niistä hankkia halua ja intoa, niin että oikein sydämmestä tekee sitä, mikä itsekunkin säätyyn kuuluu.

Esim. kun Jumala sanoo: kunnioita isääs ja äitiäs, niin pitäisi jokaisen lapsen, palvelijan, alamaisen j.n.e. ilolla ottaa vastaan tämä sana eikä pitää mitään aarretta maan päällä parempana, vaan ajatella että kun niin tekee, niin on silloin jo ikäänkuin puoleksi, jos kohta ei kokonaan, paratiisissa. Ja tämä ainoastaan sentähden, että sydän silloin voi ilman epäilystä tehdä johtopäätöksen: nyt tiedän minä että tämä teko, tämä eläminen, tämä sääty on oikea ja hyvä ja Jumalalle mieleinen, sillä tuossa on minulla hänen sanansa ja käskynsä ikäänkuin varmana todistuksena, joka ei voi valehdella eli pettää.

5. Sillä ei kai se ole vähäinen armo maan päällä, kun ihminen tulee niin pitkälle, että hän voi sen vahvasti uskoa ja että hänen omatuntonsa turvallisesti lepää tässä Jumalan sanassa ja lupauksissa. Ja jo tämän takia pitäisi ihmisen kiittää ja rakastaa tuota suloista evankeliumia ja pitää sitä kunniassa, vaikka ei olisikaan muuta hyötyä ja hedelmää siitä, kuin että se tekee omatuntomme niin vakuutetuksi siitä miten elämämme ja asiamme ovat Jumalan edessä.

6. Tätä ennen olimme me niin suuressa erehdyksessä ja sokeudessa, jossa ei yksikään tämän opin tähti meitä valaissut, ja annoimme jokaisen valehtelijan perkeleen nimessä viedä meitä heidän omia teitään. Me keksimme koko joukon töitä ja toimia, me juoksimme sinne ja tänne ja käytimme semmoiseen kaiken harrastuksemme, rahamme ja tavaramme; tuolla käyttivät jotkut tavaransa messuihin ja alttareihin, tuolla taas toiset tuhlasivat tavaransa luostareiden ja veljeskuntien perustamiseen; ja jokainen hapuili löytääksensä varmuuden siitä, miten piti Jumalata palveltaman - ja siitä huolimatta ei kukaan saavuttanut sitä, vaan kaikki he jäivät pimeyteen.

Sillä siellä ei ollut yhtään Jumalata, joka olisi voinut sanoa, tämä on minun mieleiseni, tämän olen minä käskenyt j.n.e. Niin, meidän sokeat johdattajamme eivät tehneet mitään muuta, kuin peittivät Jumalan sanaa meiltä, riistivät meitä pois oikeista töitä ja tekisivät joka nurkkaan toisia niitten sijaan. Sitä paitsi kumottiin ja ylönkatsottiin niitä säätyjä, jotka Jumala itse oli säätänyt, aivan niinkuin Hän ei olisi ymmärtänyt paremmin järjestää semmoista tahi tehdä sitä paremmin kuin me.

7. Sentähden ei saa jättää teroittamatta ihmisille tätä Jumalan sanaa, joka ei aseta meidän tehtäväksemme mitään erinomaisia, suuria ja vaikeita töitä, vaan juuri osoittaa meille sitä säätyä, jossa elämme, niin ettei pidä etsiä mitään muuta, vaan iloisella sydämellä tyytyä siihen ja tietää, että semmoisilla töillä, olkoot ne sitten vaikka halvimmat taloustoimet, toimitetaan paljon enemmän, kuin jos joku olisi perustanut kaikki luostarit ja pitänyt kaikki munkkikunnan säännöt.

Sillä tähän asti olemme antaneet töiden loiston itseämme pettää, niinkuin kauhtanoiden, jouhipaitojen, paastoamisen, valvomisen ja tuon, kun ihmisen pitää näyttäytyä niin surevalta, käydä kallella päin ja avojaloin.

8. Se on meidän tyhmyytemme, että me tuomitsemme työtä sen ulkonaisen merkityksen ja arvon mukaan, niin että se ei kelpaa, ell`ei se ole oikein silmäänpistävä; ja me raukat emme näe, että Jumala juuri tämmöisiin vähäpätöisiin töihin on kiinnittänyt kalliin aarteen, sanansa.

Niin on Hän, niinkuin sanottu, käskyynsä sulkenut sen kuuliaisuuden, jota meidän tulee osoittaa vanhemmillemme ja myöskin ne työt, jotka kuuluvat ulkonaiseen taloudelliseen eli yhteiskunnalliseen elämään, joita kaikkia Hän vaatii meitä toimittamaan, ikäänkuin Hän itse ilmaantuisi taivaasta meidän eteemme.

Mitä tekisit, jos Kristus kaikkine enkeleineen tulisi näkyvässä muodossa tänne alas ja käskisi sinun lakaisemaan lattiata tahi pesemään pataa? Miten autuaalta se tuntuisi ja ilon tähden et tietäisi miten oikein pitää käyttäytyä, ei itse työn tähden, vaan sentähden että tietäisit sillä palvelevasi Häntä, joka on suurempi kuin taivas ja maa.

9. Jos ihminen tätä ajatteleisi ja muistaisi ettei se ole ihminen, vaan taivaan Jumala, joka tätä vaatii ja käskee, niin iloisesti juosten hän kiiruhtaisi eteenpäin ja ennemmin suurimmalla uskollisuudella ja ahkeruudella tekisi tämmöisiä ihmisten halveksimia töitä, kuin mitä muita töitä tahansa.

Mutta ettei niin tapahdu, se tulee siitä, että ihminen eroittaa työt Jumalan sanasta eikä tahdo kuulla Jumalan käskyä, vaan me vaellamme niinkuin sokeat ja nukkuvat ihmiset ja luulemme, että kaikki riippuu vaan töistä.

Ja koska me pidämme niitä vähäarvoisina ja etsimme toisia, niin tulemme laiskoiksi ja haluttomiksi, emme toimi mitään rakkaudella, uskollisuudella ja kuuliaisuudella, emme pidä sitä vääränä, kun laiminlyömme semmoisia velvollisuuksia, sekä petämme niin lähimmäisemme ja tuotamme hänelle vahinkoa ja harmia, jolla me saatamme itsellemme kaiken vaivan, vihan ja onnettomuuden.

10. Tämä on nyt oleva yksi osa meidän opistamme, niin että sekä muistutuksella että uhkauksella vaaditaan tätä ulkonaista vanhurskautta, eikä sallita sitä ylönkatsoa; sillä joka ylönkatsoo tätä, hän on ylönkatsonut Jumalan ja Hänen sanansa.

Katsokoon sentähden jokainen itseänsä, mitä hän on ja mitä hänen on tekeminen sekä mitä Jumala vaatii häneltä, joko käskeä ja hallita tai päinvastoin totella, palvella, tehdä työtä j.n.e., niin että hän Jumalan tähden kaikella uskollisuudella toimittaa virkansa työt ja on vakuutettu, että Jumala semmoista pitää suuremmassa arvossa, kuin jos hänellä olisi kaikki munkkien työt ja pyhyys.

Sillä nämät eivät vielä koskaan ole tulleet niin kauvaksi, että olisivat saavuttaneet semmoisen ulkonaisen vanhurskauden, niin, he eivät voi kaikkine keksittyine töineen kohota niin korkealle kuin pienoinen lapsi tahi palvelustyttö, jotka Jumalan käskyn mukaan työskentelevät lapsen tahi palvelijan askareissa.

O, miten onnellinen maailma meillä olisi, jos ihmiset uskoisivat tätä ja jokainen jäisi omaan kutsumukseensa sekä aina pitäisi Jumalan tahdon ja käskyn silmiensä edessä. Silloin kaikenlainen siunaus ikäänkuin virtailisi alas taivaasta, sen sijaan kuin meillä nyt on niin paljon vaivaa ja mielenharmia, jota me itse hankimme itsellemme.

11. Paitsi tätä ulkonaista hurskautta löytyy toinen, joka ei kuulu tähän ajalliseen elämään täällä maan päällä, vaan kelpaa ainoastaan Jumalan edessä sekä johdattaa ja säilyttää meitä siihen elämään, joka alkaa tämän elämän loputtua.

Sillä tuo edellinen hurskaus on semmoisissa töissä, jotka kuuluvat tähän elämään ja joita tulee tehdä ihmisten kesken ylhäisille ja alhaisille, naapureille ja sukulaisille. Tällä hurskaudella on myöskin palkkansa täällä maailmassa ja loppuu tämän elämän kanssa; ja se joka ei tätä noudata ja tee, hänellä ei voi olla menestystä tässä elämässä.

Mutta jälkimmäinen hurskaus on paljon korkeampi ja laajempi sitä, mikä maan päällä on eikä se töistä välitä ollenkaan. Sillä miten se siitä välittäisi, kun kaikki, jota ruumis voi tehdä ja kulkee työn nimellä, jo sisältyy toisessa eli ulkonaisessa vanhurskaudessa?

12. Tämä on nyt se vanhurskaus, jota nimitetään Jumalan armoksi eli syntein anteeksisaamiseksi, josta Kristus puhuu tässä ja muissa evankeliumeissa. Tämä ei ole ajallinen, maallinen, vaan taivaallinen vanhurskaus; ei hedelmä meidän työstä ja taidosta, vaan Jumalan teko ja lahja.

Sillä inhimillinen hurskaus voi kyllä välttää rangaistusta ja nauttia ajallisia etuja, mutta niin kauvaksi se ei koskaan voi tulla, että se voittaa itselleen Jumalan armon ja syntein anteeksi saamisen. Sentähden jos meillä on tämä hurskaus, niin tulee meillä vielä olla jotakin paljon korkeampaa, joka Jumalan edessä kelpaa, vapahtaa synnistä ja pahasta omastatunnosta sekä asettaa meitä kuolemasta ijankaikkiseen elämään.

13. Tämä onkin ainoa kappale eli oppi, joka tekee meidät kristityiksi ja antaa meille kristittyjen nimen ja joka eroittaa meidät kaikista muista pyhimyksistä maan päällä. Sillä koko heidän pyhyytensä lepää aivan toisella perustuksella ja on toista laatua nim. erityiset toiminnat, ankara elämäntapa j.n.e. tahi myöskin semmoiset työt, joita tehdään Jumalan sanan säätämissä säädyissä ja viroissa ja jotka toki ovat paljon paremmat tuota munkkihengellisyyttä.

Semmoiset työt muodostavat kai todella pyhän säädyn, niin että semmoisia ihmisiä kutsutaan hurskaiksi, koska he tekevät mitä heille kuuluu ja jota jokaisen tulee kiittää hyväksi; mutta ei yksikään kaikesta tästä tee ihmistä kristityksi, vaan ainoastaan se, kun uskolla omistaa tämän kappaleen ja tietää että on jäsen armon valtakunnassa, jossa Kristus ottaa meidät siipiensä suojaan ja lakkaamatta antaa meille synnit anteeksi. Se joka etsii jotakin toista eli toisella tavalla lähestyy Jumalata, hän tietäköön ettei hän ole mikään kristitty, vaan Jumalan hylkäämä ja tuomitsema ihminen.

14. Tässä tarvitaan siis taitoa ja älyä oikein käsittämään ja kätkemään tätä vanhurskautta sekä omassatunnossa Jumalan edessä tarkoin eroittamaan sitä ulkonaisesta vanhurskaudesta. Sillä tämä on, niinkuin olemme sanoneet, kristittyjen taito ja viisaus, mutta niin korkea ja suuri viisaus, etteivät kaikki nuo rakkaat apostolitkaan voi kyllin siitä puhua; ja kuitenkin tapahtuu tässä se vaara, ettei ihminen luule mitään taitoa saavuttaneensa niin pian kuin tätä.

Ei löydy mitään korkeampaa saarnaa kuin saarna armosta ja syntein anteeksi saamisesta; ja kumminkin olemme me niin onnettomia ihmisiä, että jos joku vain kerran on sitä kuullut tai siitä lukenut, niin taitaa hän sen muka ja on kohta mestari ja tohtori siinä, etsii sitten vaan jotakin korkeampaa, ikäänkuin hän jo olisi tehnyt kaikki hyvin, ja muodostaa sitten uusia lahkoja ja puolueita.

15. Minä olen itse monta vuotta opetellut tätä ja ahkerasti saarnaamisella, kirjoituksillani ja lukemisella j.n.e. harjoitellut tätä asiata enemmän kuin yksikään niistä jotka luulevat hyvin taitavansa sitä; vielä en kumminkaan voi kehua olevani mestari siinä, olen vaan iloinen saadakseni yhä vielä olla opetuslapsi niitten kanssa, jotka nyt vasta alkavat oppia sitä.

Sentähden täytyy minun kehoittaa ja varoittaa kaikkia, jotka halukkaasti tahtoisivat olla kristittyjä, sekä opettajia että opetuslapsia, että he varovat semmoista ilettävää luuloa sekä tietävät, että se on vaikein ja korkein taito koko maan päällä; niin että myöskin Paavalin piti tunnustaa; 2. Kor. 9:15 että se on sanomaton lahja, se on, semmoinen ettei sanoilla voi teroittaa ihmisille pitämään sitä niin korkeana ja kalliina kuin se todella on.

16. Syy on siinä, ettei järki voi luopua siitä ulkonaisesta töiden vanhurskaudesta eikä käsittää uskon vanhurskautta, vaan kuta korkeampi ja viisaampi se on, sitä sitkeämmin se riippuu kiinni töissä ja tahtoo rakentaa töillä. Eikä löydy yhtään ihmistä, joka tultuansa kiusauksiin ja sielun hätään ja saatuansa piston omaantuntoonsa voi olla etsimättä joitakin töitä, joihin hän voisi turvaantua ja joissa saisi levätä.

Silloin hakemalla haetaan ja luetellaan koko joukko hyviä töitä, joita mielellään tahdottaisi tehdä; ja kun ei löydy niitä, niin sydän rupeaa epäilemään ja pelkäämään. Tämä riippuu niin kiinni meissä, että myöskin ne, joilla on uskoa ja ovat oppineet tuntemaan armoa ja syntein anteeksisaamista, tuskin suurimmallakaan vaivalla ja työllä voivat irtaantua siitä ja heidän täytyy joka päivä taistella sitä vastaan.

Lyhykäisesti, se on mahdotonta ihmisen järjelle ja mielelle ja taidolle kohota tätä maallista vanhurskautta ylemmäksi ja siitä astua ulos tähän kappaleesen, nim. tähän taivaalliseen vanhurskauteen; ja vaikka paljon kuullaan ja puhutaankin siitä, se vanha luulo ja myötä syntynyt saasta on yhä vaan jälellä, se luulo, että ihminen voi tulla Jumalan eteen omilla töillään ja että hän siihen voi perustaa autuutensa. Semmoista, sanon minä, tapahtuu niille, jotka ovat kristittyjä ja taistelevat sitä vastaan; ne toiset, viisaat ja koettelemattomat henget, ne ovat kokonaan uponneet siihen.

17. Sentähden tulee käsittää tätä oppia niin, että pitää aivan varmana sen asian, että meidän hurskautemme Jumalan edessä on syntein anteeksisaaminen, Tällä tavoin tulee meidän irroittautua omasta itsestämme ja järjestämme, joka taistelee meidän kanssamme ja näyttelee meille sekä syntiä että hyviä töitä.

Niin, meidän tulee lentää niin korkealle, ettemme ollenkaan katsele syntiä ja hyviä töitä, vaan perustumme ja nojaudumme tähän kristinopin kappaleesen emmekä tahdo nähdä muuta emmekä tietää mistään muusta - ja se niin, että me asetamme armon ja anteeksisaamisen ei ainoastaan syntiä vastaan, vaan myöskin hyviä töitä vastaan ja kiellämme pois kaiken inhimillisen vanhurskauden ja pyhyyden.

18. Ihminen on siis näitten kahden erilaisen johdatuksen alainen. Ulkonaisesti ja tämän elämän suhteen, pitää hänen olla hurskas, tehdä hyviä töitä j.n.e. Mutta kun hän pyrkii tästä elämästä korkeammalle ja tahtoo löytää Jumalan, pitää hänen tietää, ettei siinä kelpaa enemmän hänen syntinsä kuin hurskautensakaan.

Ja vaikka hän tuntee syntinsä, jotka omaatuntoa painavat, ja vaikka laki vaatii hyviä töitä, niin ei hänen pidä nähdä eikä kuulla mitään semmoista, vastatkoon vaan rohkeasti: jos minulla on syntiä, niin Kristuksella on armoa, katso, minä istun sillä valtaistuimella, johon synti ei ulotu.

19. Sillä meidän tulee kuvailla itsellemme Kristuksen valtakuntaa kauniiksi, suureksi holviksi eli katoksi, joka joka puolella kaareilee meidän yllämme ja peittää ja suojelee meitä Jumalan vihasta; niin, suureksi, laajaksi taivaaksi, jossa pelkkä armo ja anteeksiantamus loistaa ja täyttää maailman ja kaiken, niin että kaikki synnit siihen verraten tuskin ovat niinkuin pieni kipuna verrattuna suureen, avaraan mereen;

ja vaikka ne painavat meitä, eivät ne kuitenkaan voi vahingoittaa meitä, vaan niitten täytyy armon säteissä kadota niinkuin tuhka ja hävitä mitättömiin. Se joka nyt todella voisi kokonaan uskoa tätä, häntä pitäisi kutsua mestariksi; mutta on kai meillä kaikilla syytä nöyrtyä eikä hävetä opetuslapsina yhä enemmin oppimasta sitä, niin kauvan kuin elämme.

20. Sillä meidän luontomme on semmoinen, että jos se tietää jonkun synnin, niin se voi tehdä siitä vuorenkokoisen taakan. Sitten puhaltaa sielun vihollinen vielä siihen ja tekee pienestä kipunasta tulen, joka täyttää taivaan ja maan.

Tässä täytyy kääntää lehti ja aivan pelkäämättä tehdä tämä johtopäätös: Jos synti onkin suuri ja raskas, on tämä kristinopin kappale kuitenkin paljon korkeampi, laajempi ja suurempi, jota ei ole ihminen omasta viisaudestaan lausunut, vaan Hän, joka vaaksallansa käsittää taivaan ja maan, niinkuin prof. Esaias sanoo 40 lukunsa 12 värsyssä (Jes. 40:12).

Minun syntini ja hurskauteni pitää jäädä tänne alas maan päälle, ne kun kuuluvat tähän elämään; mutta tuolla ylhäällä on minulla toinen aarre, joka on suurempi näitä molempia; siellä istuu Kristus ja pitää minua sylissään, peittää minua siivillänsä, peittää pelkkään armoon.

21. Tähän sinä kenties sanot: entä jos minä joka päivä tunnen syntiä ja omatunto tuomitsee minua ja näyttää minulle Jumalan vihan. Vastaus: Sentähden, sanon minä, tulee oppia ettei kristillinen vanhurskaus ole mitään muuta, jota voi nimittää tai ajatella, kuin yksistään syntein anteeksi saaminen; se on semmoinen valtakunta ja hallinto, joka vain työskentelee syntien kanssa ja niin ihmeellinen armo, joka poistaa kaiken pelon.

Sillä sentähden sitä kutsutaan syntein anteeksi saamiseksi, koska me Jumalan edessä olemme todellisia syntisiä, niin, meissä ei ole muuta kuin syntiä, jos olisikin meillä kaikki inhimillinen vanhurskaus. Sillä missä Jumala puhuu synneistä, siinä on varmaan suuria, raskaita syntejä; niinkuin myöskin anteeksi antamus ei suinkaan ole leikkiä, vaan täysi tosi.

Sentähden, jos oikein tarkastelet tätä kristinopin kappaletta, niin sinulla on siinä molemmat osat: synti riistää sinulta kaikki sinun pyhyytesi, olepa miten hurskas tahansa täällä maan päällä; ja päinvastoin, anteeksiantamus poistaa kaiken synnin ja vihan; niin ettei sinun syntisi voi sinua helvettiin syöstä enemmän kuin sinun hurskautesi sinua voi taivaasen kohottaa.

22. Sentähden, jos perkele ahdistaa omaatuntoa peloittaaksensa sydäntäsi ja sanoo: sinä ole kumminkin itse opettanut että pitää olla hurskas, niin vastaa vaan rohkeasti: niin kyllä; että minä syntinen olen, sen tiedän hyvin kyllä ennestäänkin, sillä tämä kristinopin kappale, jonka nimi on: syntein anteeksisaaminen, on kauvan sitten sen minulle opettanut.

Maailman edessä tahdon olla hurskas ja tehdä niin paljon kuin voin; mutta Jumalan edessä olen mielelläni syntinen enkä tahdo muuta nimeäkään kantaa, jotta vaan tämä kristinopin kappale pysyy totena. muutoin se ei olisi anteeksiantamus eli armo, vaan sitä pitäisi kutsua kruunuksi minun vanhurskaudelleni ja ymmärrykselleni.

Sentähden, vaikka tunnen itsessäni monta suurta syntiä, niin ne eivät olekaan enää syntejä; sillä minulla on niitä vastaan ikäänkuin vastamyrkkyä ja lääkkeitä, jotka ottavat synniltä pois kaiken voiman ja myrkyn, vieläpä tappaa sen, minä tarkoitan sanaa: anteeksiantamus, jossa synti katoaa kuin kuiva ruoho tulessa. Muutoin ei mikään teko, ei mikään kärsimys, ei mitkään vaivat voisi auttaa pienintäkään syntiä vastaan. Sillä ilman anteeksiantamusta ei ole muuta, kuin pelkkää syntiä, joka meidät kadottaa.

23. Tunnusta sentähden vaan rohkeasti ja täydellä uskalluksella tämä kristinopin kappale ja tee tämä johtopäätös: maailman edessä pitää minun olla hurskas ja tehdä kaikki se, johonka olen velvollinen; mutta Jumalan edessä ei tässä ole juuri tämän kristinopin kappaleen takia muuta kuin pelkkä synti.

Sentähden olen minä kyllä syntinen, mutta sellainen syntinen, jolla nyt on anteeksiantamus ja istuu sillä valtaistuimella, jossa Herran armo on voimallinen meidän päällämme, niinkuin psalmi, Ps. 117:2 sanoo. Muutoin olisin Juudaksen kaltainen syntinen, joka näki ainoastaan oman syntinsä eikä yhtään anteeksiantamusta. Mutta miten paljon syntiä kristityt huomaavatkin itsessään, niin huomaavat he kumminkin joka paikassa paljon korkeamman ja suuremman armon, joka on lahjoitettu sanassa.

24. Niin opi siis tekemään tämä kristinopin kappale niin suureksi ja laajaksi kuin Kristus itse kehoittaa, jotta voisit kohottaa sitä korkealle yli kaiken mitä on taivaassa ja maan päällä. Sillä niinkuin sana liikkuu kaiken semmoisen yli, niin pitää myös uskon, joka sydämmeen kätkee sanan ja siinä riippuu kiinni, kohota yli kaiken synnin, yli omantunnon kuoleman ja perkeleen.

Ajattele nyt siis, mikä ihminen kristitty todella on, hän kun kutsutaan perkeleen ja kuoleman herraksi, jollaka kaikki synnit ovat ikäänkuin kuivunut lehti. Tutki myöskin itseäsi tässä, kuinka paljon sinä osaat tätä, tutki myös, onko se niin vähäinen ja helppo taito tämä, niinkuin nuo koettelemattomat henget väittävät; sillä jos sinä taitaisit ja uskoisit tätä, niin kaikki onnettomuus, kuolema ja perkele eivät olisi mitään sinun edessäsi. mutta koska sinun vielä on pakko taistella syntiä vastaan ja peljästyä kuolemata, helvettiä ja Jumalan tuomiota, niin nöyrry, anna sanalle kunnia ja tunnusta ett`et vielä koskaan ole käsittänyt sitä.

25. Lyhykäisesti, tutkikoon jokainen omaa sydäntänsä, niin löytää hän siellä väärän kristityn, joka luulottelee itsellensä tietävänsä tämän asian, vaikk`ei ole oppinut ensimmäisiä puustaavia siitä. Helpostihan noita sanoja kuulee, lukee ja ulkoa oppii, mutta toteuttaa elämässä, niin että se elää meissä ja omatunto siihen voi turvallisesti perustaa ja luottaa, se ei ole ihmisen taidossa ja vallassa.

Sentähden pyydän ja kehoitan niitä, jotka tahtovat olla kristittyjä, aina syventymään tähän kristinopin kappaleesen, sitä maistamaan ja märehtimään niin että kerran saisivat oikean halun siihen ja, niinkuin Jakob sanoo, luku 1:18 (Jaak. 1:18, tulisivat uutisiksi Jumalan luontokappaleitten joukossa. Sillä niin kauvaksi emme voi tulla, että saisimme täydellisen ymmärryksen ja käsityksen tässä asiassa, koska itse nuo rakkaat apostolit, jotka kuitenkin olivat täynnä henkeä ja uskoa, eivät päässeet etemmäksi.

26. Tämä oli nyt ensiksi sanottu vastaukseksi kysymykselle, mikä kristillinen vanhurskaus on ja minkäkaltainen se on. Jos kysyt vielä, mistä se tulee ja millä tavoin se on syntynyt, niin vastataan: Se tulee siitä että Jesus Kristus, Jumalan poika, on tullut taivaasta, tullut ihmiseksi ja kärsinyt ja kuollut meidän synteimme edestä.

Tämä on syy välikappale ja aarre, jonka kautta ja jonka tähden syntein anteeksiantamus ja Jumalan armo on meille lahjoitettu, sillä tämä aarre ei tule meidän osaksemme ilman välikappaletta. Mutta koska me kaikki, synnissä syntyneinä ja Jumalan vihollisia ollessamme, emme ole ansainneet muuta kuin ijankaikkista vihaa ja helvettiä, niin että kaikki mitä me olemme ja voimme on kirottua eikä löydy mitään apua tai neuvoa päästä siitä, sillä luodun olennon syntiä on liian vaikea pyyhkiä pois ja viha on niin suuri, ettei kukaan voi sitä asettaa eli sovittaa;

sentähden täytyi toisen miehen, nimitäin Jesuksen Kristuksen, Jumalan ja ihmisen, astua meidän sijaamme sekä kärsimisellään ja kuolemallaan maksaa synti. Tämä on se lunastusraha, joka on maksettu meidän edestämme ja jonka kautta synti ja Jumalan viha on pois pyyhitty sekä Isätullut meidän ystäväksemme.

27. Tämän tietävät ja uskovat ainoastaan kristityt, ja tässä he eroavat kaikista muista uskoista ja jumalanpalveluksista maan päällä. Sillä juutalaiset, turkkilaiset, väärät kristityt ja itsehurskaat kehuvat myös Jumalan armahtavaisuutta, eikä löydy yhtään ainoata ihmistä maan päällä, joka ei tietäisi puhua Jumalan armosta; mutta kaikki he erehtyvät, niin ett`eivät saa mitään armoa ja syntein anteeksisaamista.

Syy siihen on, ett`eivät tiedä mitenkä siihen tullaan; se on , heillä ei ole sitä aarretta, jossa tämä armo on ja josta se vuotaa; vaan he elävät sokeudessaan ja tahtovat töillään, ankaralla elämällään ja omalla pyhyydellään päästä sen perille, mutta tekevät sillä Jumalan vihan vaan suuremmaksi.

28. Sentähden on tarpeellista että opimme oikein löytämään tämän aarteen ja etsimään anteeksiantamusta sieltä, josta se löytyy; se on, että opimme hyvin tuntemaan ja käsittämään Herraa Jesusta Kristusta.

Se on nimittäin päätetty, ettei kukaan voi ilman Kristusta tulla Jumalan eteen eli saada pienintäkään syntiänsä anteeksi. Sillä koska sinä olet ja aina olet oleva syntinen, niin omatuntosi kohta astuu eteen ja tuomitsee sinun sekä asettaa Jumalan vihan ja rangaistuksen silmiesi eteen, niin ett`et näe mitään armoa. Mutta mitä syntien anteeksiantamiseen tulee, niin et sinä, niinkuin sanoin, omassa povessasi voi löytää mitään semmoista, jolla voisit maksaa syntisi, et myöskään voi näyttää itsessäsi semmoista löytyvän, jonka tähden Jumalan pitäisi suosiolla sinua katsella ja pyyhkiä pois velkasi.

Sitä vastoin, jos sinä turvaudut Kristukseen, niinkuin siihen, joka on astunut sinun sijaasi, ottanut sinun syntisi päällensä ja antautunut sinun omaksesi kaikkine ansioineen ja armolahjoineen, niin ei mikään synti voi sinua vahingoittaa. Jos minä olen syntinen, niin on Hän pyhä ja synnin, kuoleman, perkeleen ja helvetin herra, niin ettei mikään synti voi tehdä minulle vahinkoa, koska Hän on minulle annettu vanhurskaudeksi ja autuudeksi.

29. Siis meillä on pelkkä armo ja syntein anteeksisaaminen, kuitenkin ainoastaan tässä ainoassa Kristuksessa; hänessä yksin tulee meidän sitä etsiä. Se joka nyt tulee Jumalan eteen jollakin omalla työllä siinä tarkoituksessa, että Jumala siihen suostuisi ja antaisi sen jotakin vaikuttaa armon saamiseen, hän loukkaa päänsä ja musertaa sen, sillä hän saa armon asemesta pelkkää vihaa osaksensa.

Tuosta näet että kaikki muut keinot ja kaikki muut tiet ovat kirotut, perkeleellisenä oppina, jolla petetään ihmisiä ja osoitetaan heille heidän omia töitään tahi muitten pyhyyttä ja esimerkkiä; niinkuin on osoiteltu pyhimysten esimerkkiä, jotka ovat jumalisesti eläneet, menneet luostareihin, kärsineet paljon, tehneet paljon katumustöitä j.n.e. tahi myöskin lohduttaneet kuoleman hädässä olevia kehoittaen heitä mielellään kärsimään kuolemata syntiensä edestä.

Sillä sehän on Herran Kristuksen kieltämistä, jopa hänen pilkkaamistansakin, jos joku uskaltaa panna jotakin toista syntiä vastaan tahi itse tahtoo maksaa syntiä, ikäänkuin Kristuksen veri ei voisi yhtä paljon kuin meidän katumustyömme eli ikäänkuin Hänen verensä ei voisi poispyyhkiä koko maailman synnit.

30. Sentähden, jos tahdot päästä synnistä vapaaksi, niin kaikella mokomin älä hae äläkä jumalan eteen vie omia töitäsi ja omaa ansiotasi; saan kätkeydy ainoastaan Kristukseen, joka on ottanut pois sinun syntisi ja pannut ne omille hartioillensa, niin ett`et tarvitse painia niitten kanssa etkä olla minkäänlaisessa tekemisessä niitten kanssa.

Sillä Hän on, niinkuin Johannes 1:29 (Joh. 1:29) sanoo: Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit; ja niinkuin Pietari Ap. t. 4:12 sanoo: Ei myös ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaiksi tuleman. Siitä syystä meitä kutsutaankin kristityiksi, koska meillä on Kristus kaikkine Hänen ansioineen ja lahjoineen, eikä meidän tekemisestä tahi jättämisestä.

Tämä oma tekeminen, se voipi kyllä tehdä jonkun karteusilais-, fransiskanilais- tahi augustinolaismunkiksi, kuuliaisuuden sankariksi tahi paasto-pyhimykseksi j.n.e., mutta ei ne koskaan voi tehdä ihmistä totiseksi kristityksi. Katso, tämä on se toinen osa tämän kristinopin kappaleen selityksessä.

31. Kolmanneksi: miten eli millä tavoin meille annetaan tämä vanhurskaus, niin että me saamme tämän Kristuksen ansaitseman aarteen? Tässä pitää myös hyvin tarkasti katsoa, että vaellamme oikeata tietä emmekä joutuisi harhateille, niinkuin ennen muinoin ja vielä nytkin monet villihenget, jotka luulottelivat, että Jumala teki jotakin erityistä heille sekä erinomaisen valistuksen ja ilmoituksen kautta sydämmessä antoi heille Pyhän Henkensä; ikäänkuin ei tarvittaisi mitään kirjaimia, kirjoitusta tahi ulkonaista saarnaa.

Sentähden pitää meidän tietää, että Jumala on säätänyt tämän järjestyksen, ett`ei kukaan ilman ulkonaista, julkista välikappaletta voi tulla Kristuksen tuntemiseen eikä ilman sitä saada Hänen ansaitsemaansa vanhurskautta tahi tulla osalliseksi pyhästä Hengestä.

Ei, Hän on kätkenyt tämän aarteen suusanaan eli saarnavirkaan eikä tahdo tehdä sitä nurkassa eli salaa sydämmessä, vaan tahtoo saada sitä julkisesti julistetuksi ja jaetuksi ihmisten tiedoksi, niinkuin Kristus Mark. 16:15 - ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille j.n.e.

32. Tämän tekee Hän nyt sitä varten, että saisi olla varma, miten ja missä tämä tämmöinen armo on etsittävä niin että kristikunnassa vallitsisi sama tapa ja järjestys eikä kukaan tavoittelisi mitään omintakeisia ajatuksia ja siten, niinkuin siinä tapauksessa auttamattomasti kävisi, pettäisi itsensä ja muut.

Sillä koskapa emme voi nähdä kenenkään sydämmeen, niin silloin voisi joku mies kehua Pyhän Hengen lahjoista ja sanoa omia ajatuksiansa ja tuumiansa hengellisiksi ilmoituksiksi ja Jumalan opettamiksi ja vaikuttamiksi, niin ettei kukaan voisi tietää, ketä ja mitä hänen pitäisi uskoa.

33. Sentähden kuuluu myöskin tämä kappale, nimittäin ulkonainen sana ja saarna, kristikunnan opinkappaleisiin, jonka kautta syntein anteeksisaaminen ja kristillinen vanhurskaus meille annetaan. Sana on se välikappale, jonka kautta Kristus ja Hänen armonsa meille ilmoitetaan ja esitetään eli ikäänkuin kätketään meidän syliimme, ja ilman sitä ei kukaan koskaan huomaisikaan tätä aarretta.

Sillä mistä sen tietäisi eli kenenkään ihmisen sydämmessä se ajatus olisi voinut syntyä, että Kristus, Jumalan Poika, meidän tähtemme tuli alas taivaasta, meidän edestämme kuoli ja nousi kuolleista, meille ansaitsi ja lahjoitti syntein anteeksisaamisen ja ijankaikkisen elämän, kuka, kysymme me, olisi voinut tietää kaiken tämän, ell`ei Herra itse antaisi sitä julkisesti ilmoittaa ja saarnata?

Ja vaikka Hän kärsimisensä ja kuolemansa kautta on ansainnut meille tuon aarteen, niin ei kukaan voisi siitä osalliseksi tulla, ell`ei Hän sanan kautta sitä meille toisi, tarjoaisi ja antaisi. Muutoin olisi kaikki, jota hän on tätä varten kustantanut ja tehnyt, turhaa eikä muu kuin suuri, kallisarvoinen maahan kätketty aarre, jota ei kukaan tietäisi etsiä eli käyttää hyväksensä.

34. Senpätähden olen aina teroittanut sitä oppia, että ensiksi ja etenkin pitää suusanan olla käytännössä ja korvin kuultavana, jos mieli Pyhän Hengen päästä sydämmeen. Sillä sanan kautta ja sanassa Hän valaisee sydämmen ja vaikuttaa uskon.

Siis usko ei synny eikä pysy ilman evankeliumin kuulemista ja ulkonaista saarnaa, jonka kautta se alkaa, kasvaa ja vahvistuu. Sentähden ei pidä millään muotoa ylönkatsoa sanaa, vaan pitää se kunniassa, mielellään seurustella sen kanssa sekä lakkaamatta teroittaa sitä mieleensä niinkuin sitä, joka ei koskaan ole hedelmää kantamatta ja sitä paitse ei koskaan tule liian tarkoin opituksi ja käsitetyksi.

Varokoon siis jokainen niitä saastaisia henkiä, jotka joko halveksivat sitä niin, kuin olisi se tarpeeton ja hyödytön uskoon tahi myös kohta tulevat niin oppineiksi siinä ja kylläisiksi, että vihdoin lankeavat siitä ja kadottavat kaiken uskon ja Kristuksen.

35. Katso, siinä on sinulla kaikki , mikä kuuluu tähän kappaleesen kristillisestä vanhurskaudesta, joka juuri on syntein anteeksisaamista, joka lahjoitetaan meille Kristuksen kautta ja saadaan ainoastaan uskolla sanan kautta ja sanassa, ilman omia töitä.

Kuitenkaan ei sillä tavoin, ikäänkuin ei kristityn tarvitsis tehdä hyvä töitä, vaan niin, ett`ei niitä sekoiteta uskon oppiin ja kaunisteta sillä onnettomalla luulottelemisella, että ne jotakin vaikuttavat vanhurskauttamiseen, jonka kautta vaan saastutetaan ja pilataan sekä oppi töistä että myöskin oppi uskosta.

Sillä kaikki riippuu siitä, että tämä kristinopin kappale pidetään puhtaana ja kirkkaana, eroitettuna kaikesta meidän tekemisestämme. Mutta sitten, kun meillä on tämä vanhurskaus, pitää töitten seurata ja jäädä tänne maan päälle, niin että ne voimassa pitävät maallisen vanhurskauden.

Sillä tavalla saavat molemmat nämät vanhurskaudet oikean suuntansa, kumpikin oman luonteensa ja arvonsa mukaisesti toinen uskossa jumalan edessä yli ja ennen kaikkia töitä, toinen rakkauden töissä lähimmäistä kohtaan; niin kuin me ennenkin usein olemme sanoneet.

36. Mitä nyt lopuksi tulee tuohon syntien anteeksiantamisen voimaan, niin tiesivät fariseukset hyvin kyllä, että se oli Jumalan työ, joka ainoastaan Jumalalle kuului; sentähden he pitivät Kristusta Jumalan pilkkaajana, joka, vaikka oli ihminen, tahtoi syntiä antaa anteeksi.

Nyt löytyy kaksi tapaa, joilla syntiä annetaan anteeksi: ensimmäinen on se, kun synti ajetaan pois sydämmestä ja siihen vuodatetaan armoa, tämän tekee yksin Jumala: toinen on se, kun julistetaan syntein anteeksiantamus; tämän tekee myös toinen ihminen toiselle.

Mutta Kristus tekee tässä molemmat osat. Hän antaa Hengen sisällisesti sydämmeen; ulkonaisesti julistaa Hän sen sanalla. Tämä jälkimmäinen on nyt anteeksiantaminen sanalla, se on julistaminen ja julkinen saarna siitä anteeksiantamisesta, joka sisällisesti on tapahtunut.

37. Tämä voima on jokaisella ihmisellä, joka on kristitty ja kastettu; sillä tällä he ylistävät Kristusta. Ja heillä on tuo sana: antaa synnit anteeksi suussa, niin että he, milloin vaan tahtovat ja niin usein kuin tarvis vaatii, voivat ja saavat sanoa: Katso, ihminen, Jumala tarjoo sinulle armonsa, antaa anteeksi kaikki syntisi, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi; usko ainoastaan se, niin on se varma - tahi mitä sanoja muutoin tahdotaan käyttää.

Tämä ääni ei ole vaikeneva kristittyjen joukossa aina viimeiseen päivään asti: Sinulle annetaan syntisi anteeksi, ole iloinen ja hyvässä turvassa. Semmoista puhetta kristityllä aina on suussa. Siis on kristityllä tällä tavoin syntien anteeksi antamisen valta.

Sentähden, kun sanon sinulle: Sinun syntis ovat anteeksi annetut, niin pidä se niin varmana, kuin jos Jumala itse olisi sen sinulle sanonut. Sillä kuka muutoin uskaltaisi tehdä tätä ell`ei Kristus itse olisi tullut alas, pannut sen minun suuhuni ja sanonut, että meidän piti antaa synnit anteeksi toinen toisellensa? Niinkuin Hän Joh. (20:22-23) sanoo: Ottakaat Pyhä Henki; joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Ja toisessa paikassa Matt. 18:19 - 20 sanoo Hän: Missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä, jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.

Nämät sanat tekevät sen ja tunkeutuvat aina sydämmeen.

38. Jos nyt ei löytyisi yhtään ihmistä, joka voisi syntiä antaa anteeksi, vaan olisi ainoastaan lakeja ja töitä, o, miten surkea silloin olisi murheellisen omantunnon laita! Mutta nyt, kun Jumala antaa kullekin suun täyteen, niin että toinen voi sanoa toiselle: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, missä tahansa oletkin, niin kultainen vuosi on käsillä.

Siinä me saamme uhata syntiä, koska minä voin hädässä ja synnin tuskassa olevalle veljelleni sanoa: ole iloinen ja hyvässä turvassa, veljeni, sinun syntisi ovat anteeksi annetut; vaikka kyllä en voi antaa sinulle Pyhää Henkeä ja uskoa, niin voin kuitenkin julistaa sinulle sen; jos uskot sitä, niin sinulla on se.

Ne, joille Hän lahjoittaa sen, ylistävät ja kiittävät Jumalata, niin kuin he myös tekevät tässä evankeliumissamme. Tämä on nyt se, että Jumala on antanut ihmisille vallan antaa syntiä anteeksi; ja se on Kristuksen valtakunnan enentämistä, kun me näin virvoitamme ja vahvistamme omaatuntoa. Tämän teemme me sanan kautta. Suokoon Jumala, että me myös käsittäisimme sen siksi.

http://www.angelfire.com/poetry/luther/sa.html