KRISTIKUNNAN MUUTTUVAT KASVOT/Petos seurakunnassa

Vuonna 1900 80% kristityiksi tunnustautuvista olivat joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia. Tänään 60% on Afrikan, Aasian tai latinalaisen Amerikan kansalaisia. Tämän muutoksen vaikutus oli aiheena Newsweek'in artikkelissa 16.4.2001. Eurooppa nähdään "jälkikristillisenä" yhteiskuntana samalla kun "tapahtumat, jotka muovaavat 21. vuosisataa, ovat käynnissä Afrikassa ja Aasiassa." "Kristinusko ei ole enää valkoisen miehen uskonto", sanoo Larry Eskridge tutkimuslaitoksesta Institute for the Study of American Evangelicals.

Artikkeli esittää muutamia mielenkiintoisia huomioita: "Miljoonille Afrikan ja Aasian kristityille sellaisilla sanoilla kuin protestantti tai katolinen on vain vähän, tai ollenkaan, merkitystä. David R Barrett'in World Christian Encyclopaedia'n toimittajan mukaan, nykyisin on olemassa 33800 eri kristillistä suuntaa. "Ja nopeimmin kasvavia ovat riippumattomat, joilla ei ole ollenkaan siteitä historialliseen kristinuskoon."

Artikkeli osoittaa, kuinka kristinusko on sopeutettu täyttämään eri kulttuurien hengelliset tarpeet. "Intiassa kasvua tapahtuu pääasiassa kastittomien keskuudessa, jotka löytävät kristinuskosta toivon ja arvokkuuden, jonka jäykkä kastisysteemi heiltä kieltää. Kiinassa kristinusko vastaa tarkoituksen ongelmiin, joihin marxismi ei voi vastata.

Afrikkalaiset omaksuvat kristinuskon massiivisen poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen sekasorron edessä. Kun turmeltuneet hallitukset, musertava köyhyys, laajalle levinnyt AIDS ja kansanmurhasodat ahdistavat, niin Afrikkalaiset huomaavat, että kirkko on se paikka, jonne voi mennä parantumaan, saamaan toivoa ja aineellista apua lännen parempiosaisilta kristityiltä."

Artikkeli maalaa kuvan kristinuskosta, joka on vähemmän kiinnostunut opista ja enemmän siitä, kuinka liittää usko niiden maiden kulttuuriin, joihin sitä ollaan istuttamassa.

"Monissa Intialaisissa kirkoissa papit ovat ottaneet käyttöön Hindu-enemmistön puvun ja riruaalit. Messu voi alkaa Vedojen pyhällä äänellä "Om". Vandana Mataji, katolinen nunna, laulaa bhajan'eita (hartauslauluja) Jeesuksen ja Khrisnan kunniaksi neljä kertaa päivässä, syö tiukasti vain kasviksia ja mietiskelee hiljaisuudessa."

"Afrikkalaiset ovat aina tunnistaneet hengellisen maailman koetun maailman  sisällä ja heimouskonnoissa on paljon sellaista, joka tekee sopeuttamisen kristinuskoon helpoksi. Kuitenkin perinteinen afrikkalainen maailmankuva sisältää kaikenlaisia noitia ja henkiä - varsinkin esi-isien. Kaikilla näillä on voima tehdä hyvää tai pahaa eläville ja siksi niitä täytyy lepyttää tai torjua taikakaluilla."

Newsweek'in mukaan nopeimmin kasvava kristinuskon muoto, erityisesti Afrikassa, on suoraan lännestä maahan tuotu helluntailainen uskolla parantaminen. "Kun afrikkalaiset lukevat Raamattua tai kuulevat sitä saarnattavan, he näkevät, että Jeesus oli parantaja ja riivaajien karkottaja ja pahojen henkien kontrollointi on aina ollut heimoshamaanien tärkein toimi." Lähes kuusi miljoonaa nigerialaista ahtautui puistoon Lagos'issa parantamiskokoukseen, jota piti saksalainen evankelista Reinhard Bonkke.

"Joka ilta kaupungeissa, kuten esim. Accra Ghana'ssa, tuhannet afrikkalaiset etsiytyvät helluntailaisten "rukousleireihin". Useimmat ovat naisia, jotka eivät voi löytää miestä tai hedelmättömyydestä kärsiviä naisia, mutta toiset tulevat, koska eivät ole löytäneet työtä. Diagnoosi jokaisessa tapauksessa liittyy heimonoituuteen. Yksi kerrallaan uhrit laitetaan kierimään lattialle kun vapaat helluntaisaarnaajat "vapauttavat" heidät pahoista hengistä Jeesuksen nimessä.

"Afrikkalaiset omaksuvat helluntailaisuuden myös, koska - jälleen kuten heimouskonnoissa - se lupaa aineellista yltäkylläisyyttä tässä elämässä. Suosituimpia afrikkalaisia kirkkoja tukevat suhteellisen varakkaat, koulutetut afrikkalaiset, jotka eivät halua menettää epävarmaa varallisuuttaan." Michael Okonkwo, Lagosin Redeemed Evangelical Mission'in perustaja ja itsensä nimittämä piispa, sanoo: "Afrikassa, jos haluan auton, minun on rukoiltava Jumalaa antamaan minulle rahat sen maksamiseen."

Ensiksi ollaksemme myönteisiä, me myönnämme, että kristinusko ei ole valkoisen miehen uskonto - itse asiassa se sai alkunsa Lähi-Idässä Jeesuksen, juutalaisen Messiaan ja hänen juutalaisten oppilaidensa kautta. Myös kristinuskon leviäminen yli maailman on itsessään hänen toisen tulemuksensa tärkeä merkki (Matt.24:14) (NB On tarpeen huomauttaa, että maailmassa on laajoja alueita - varsinkin islamilaisissa maissa - jossa kristinuskon sanoma on tuntematon tai hyvin vähän tunnettu). Toisaalta me huomautamme, että Jeesus kertoi vertauksen nisusta ja lusteesta (Matt.13:24-43), jossa Jumalan kylvämä hyvä siemen kasvaa yhdessä hänen vihollisensa (saatanan) kylvämän lusteen (rikkaruohon) kanssa.

Molemmat kasvavat yhdessä elonleikkuuseen asti, jolloin ne erotellaan, nisu kootaan aittoihin ja lusteet heitetään tuleen palamaan. On mielenkiintoista, että on olemassa rikkaruoho, joka kasvaa Israelissa ja näyttää lähes samankaltaiselta kuin vehnä, mutta ei sisällä ollenkaan ravintoa ja siten on hyödytön ruuaksi. Jeesus varoitti myös, että "vääriä profeettoja ja vääriä messiaita tulee esiintymään ja tekemään suuria merkkejä ja ihmeitä eksyttääkseen valitutkin - jos suinkin mahdollista." (Matt.24:24 - ks.myös Matt.7:15-23).

Kristinusko ei ehkä ole valkoisen miehen usko, mutta se on usko, jolla on tärkeä opillinen sisältö, joka perustuu Raamattuun. Tuon opillisen sisällön pääasiat saavutettiin eurooppalaisen uskonpuhdistuksen kamppailuissa. Tänä päivänä on muodikasta sanoa kristittyjen keskuudessa kaikkialla maailmassa, että uskonpudistus ei ole tärkeä, tai että se oli jopa virhe, koska pohjimmiltaan kaikki kristityt uskovat samaan asiaan. Tämä vain ei ole totta.

Uskonpuhdistajat eivät olleet täydellisiä, mutta me olemme heille suunnattomassa kiitollisuuden velassa, koska he löysivät uudelleen Jeesuksen ja apostolien sanoman keskeiset totuudet, jotka perustuvat Raamatun opetukseen eikä ihmisten perinteisiin: että me olemme syntisiä, joiden täytyy pelastua Jumalan tuomiosta katumuksen ja uskon kautta Herran Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaan ja ylösnousemukseen.

Hän on välimies Jumalan ja ihmiskunnan välillä ja hänen ristillä vuodattamansa veri oli riittävä tuomaan syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän kaikille, jotka kääntyvät uskossa Hänen puoleensa. Tämän perussanoman kieltää roomalaiskatolisuus, joka vaatii jatkuvaa messu-uhria pappien toimesta, jotka siten välittävät Jumalan ihmisille.
Jos hyväksymme, että kristinusko ei ole valkoisen miehen uskonto, on selvää, että kristittyjen muista kulttuureista ei tarvitse vastaanottaa valkoisten eurooppalaisten tai amerikkalaisten kulttuuria. Samaan aikaan Raamattu selvästi opettaa, että kulttuuri ei ole hengellisesti neutraali asia, varsinkin kun se liittyy uskontoon. Siksi on vaarallista kristittyjen omaksua hindujen palvontamuotoja ja yhdistää ne kristillisiin vastaaviin, tai pyrkiä lepyttämään esi-isien henkiä taikakalujen avulla.

Tässä yhteydessä on sanottava, että kirkon hengellinen alamäki Euroopassa johtui siitä, kun kristinusko sekoitettiin pakanauskontoihin, jotta se vetäisi puoleensa massoja (esim. Madonna-kultti, jossa Maria korvasi pakanauskontojen äitijumalattaren palvonnan kohteena). Huolimatta uskonpuhdistajien saavutuksista heidän löytäessään uudelleen em. raamatullisia totuuksia, monet heistä eivät pystyneet vapauttamaan uskoa Rooman kahleista, koska suostuivat kompromisseihin (esim. lapsikaste).

Vanhassa Testamentissa Israelin Jumala alinomaa ottaa etäisyyttä kansojen jumaliin, joita aina kuvaillaan Jumalan kansaa turmelevina (ks. Ps.115, Jes.45:18-25, Jer.2). Jeesus sanoi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh.14:6) siten pois sulkien kaikki mahdollisuudet, että hänen tuomansa pelastus voitaisiin sekoittaa toisiin uskontoihin. Apostolit kohtasivat Roomalaisen pakanuuden ja kutsuivat ihmisiä erottautumaan sen vaikutuksista: "Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?

Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani Sen tähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani (2Kor.6:16-17. ks. myös Apt.14:8-18, 19:23-41).

Historia ja nykyajan käytäntö osoittavat, että missä ikinä kristinusko sekoitetaan toisiin uskonnollisiin vaikutuksiin, niin toinen vaikutus tulee vahvemmaksi ja lopulta eliminoi kristillisen sisällön. Ei siksi että voima toisen vaikutuksen takana olisi vahvempi kuin voima kristinuskon takana, vaan koska Raamatun Jumala on ainutlaatuinen ja sanoo: "Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille." (Jes.42:8.

Jos yritetään sekoittaa Herran palvonta toisten jumalien palvontaan tai käyttää toisia uskonnollisia käytäntöjä (varsinkin mitä tahansa, joka kaukaisestikaan liittyy noituuteen), niin Pyhä Henki yksinkertaisesti lähtee ja pahat henget ottavat hallinnan.

Profeetalliset kirjoitukset osoittavat, että lopun aikoina maailman uskonnot tulevat yhtymään "Babylonin porton" alaisuudessa (Ilm.17:1-6), joka tulee vainoamaan aitoja kristittyjä. On mitä todennäköisintä, että roomalaiskatolisuus liitossa luopioprotestantismin kanssa tulee johtamaan tätä maailman uskontojen unionia.

Kristinuskon "tunteileva (touchy-feely)" laji, jota tänä päivänä kannatetaan maailmanlaajuisesti ja jolla on vain vähän aikaa keskeisille opeille uskon perusopeille, on helppo saalis lankeamaan hengelliseen petokseen tämän liikkeen takana.

On mielenkiintoista, että Newsweek'in artikkeli kiinnittää huomiota tämän päivän konfliktiin roomalaiskatolisuudessa traditionalistien, jotka uskovat Jeesuksen puoleen kääntymisen välttämättömyyteen, ja niiden välillä, jotka uskovat, että "Kirkko ei voi halveksia Jumalan Hengen työtä toisissa ihmisissä kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa." On todennäköistä, että jälkimmäinen näkemys voittaa tämän konfliktin ja että seuraava paavi valitaan hänen halukkuutensa vuoksi työskennellä maailman uskonnollisen yhteyden puolesta.


Äskettäin ITV lähetti ohjelman nimeltä "Kysymys ihmeistä", parantajaevankelistojen Benny Hinn'in ja Reinhard Bonnke'n toiminnasta. Ohjelma, alunperin tehty USA:ssa ja näytetty useissa maissa eri puolilla maailmaa, oli ahdistavaa katseltavaa. Myönnän, että ohjelman tekijät olivat selvästi ennakkoluuloisia evankelistoja kohtaan ja valitsivat materiaalinsa antamaan heistä kielteisen kuvan. Kuitenkin on tosiasia, että huolimatta kovista väitteistään he eivät voineet esittää yhtään osoitusta todistettavasta tai kestävästä ihmeparantumisesta.

Ohjelmassa näytettiin kokousta, jossa Benny Hinn nuhteli syöpää, kasvaimia ja rampuutta Jeesuksen nimessä. Kuitenkin erään naisen nähtiin yrittävän päästä pyörätuolistaan puolen tunnin ajan vain liittyäkseen toisiin pyörätuolipotilaisiin, jotka tulivat kokoukseen ja lähtivät sieltä samassa tilassa kuin tulivatkin. Lavalta väitettiin 76 ihmeen tapahtuneen, mutta 13 viikkoa myöhemmin hänen ryhmänsä pystyi esittämään vain viiden ihmisen nimet, jotka edelleen sanoivat parantuneensa.

Kun näitä väitteitä tutkittiin yhtään lääketieteellistä todistetta paranemisesta ei löydetty. Itse asiassa eräs nainen kuoli joitakin kuukausia myöhemmin syöpään, josta hänen oletettiin parantuneen. Joukko ihmisiä, jotka kokouksessa oli julistettu parantuneiksi Jeesuksen nimessä, lopettivat lääkityksensä ja tulivat myöhemmin hyvin sairaiksi. Eräs köyhä siirtolaispari, joiden lapsi oli kuolemaisillaan aivokasvaimeen, antoi evankelistalle tuhansia dollareita, koska hän sanoi voivansa tuoda terveyden heidän pojalleen, vaikka heillä ei olisi ollut siihen varaa. Poika kuoli ja Hinn piti rahat.

Kaikki tämä on UT:n ihmeiden irvikuvaa. Kun Jeesus ja apostolit tekivät ihmeitä, ei ollut mitään epäilystä, että ko. henkilö oli täysin parantunut. Tätä eivät voineet kiistää edes Hänen vastustajansa. Kun rampa mies oli parantunut temppelissä Apt.3. luvussa, temppelin vartijat pidättivät apostolit, mutta Sanhedrinin oli pakko päästää heidät menemään ihmeen todistuksen vuoksi:

 "Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaan sanoa" (Apt.4:14).

Ihmeet ja merkit seurasivat Jeesuksen ja apostolien julistusta (Mk.16:17-18, mutta ne eivät olleet pääasia. Itse asiassa Jeesus kielsi kansaa seuraamasta itseään merkkien vuoksi. Jeesus ei todellakaan pyrkinyt saamaan ihmisiä roikkumaan liikkeessään sen vuoksi, mitä he voisivat saada siitä, Jeesus masensi mahdolliset seuraajat radikaalilla kutsulla sitoutumiseen, jopa niin, että piti olla valmis kadottamaan elämänsä Hänen tähtensä: "Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." (Matt.16:24-25).(Ks. myös Matt.10:16-42, Lk.9:57-62, Joh.6:60-71). Hän käski oppilaitaan antamaan lahjaksi koska olivat lahjaksi saaneet (Matt.10:8. On mielenkiintoista, että varhaisessa kristillisessä käsikirjassa nimeltä Didache, rahan pyytäminen katsottiin väärän profeetan merkiksi. On myös sanottava, että UT:ssa mainitut Jeesuksen ihmeet olivat valikoivia.

Hän ei parantanut jokaista sairasta Israelissa (vaikka jokainen, joka tuli hänen luokseen etsien terveyttä, parannettiin täydellisesti). Betesdan lammikolla oli suuri joukko sairaita, mutta Jeesus paransi vain yhden ramman miehen siellä (Joh.5:1-15). Tämän päivän parantajaevankelistat vetoavat ihmisten tarpeisiin tarjoten sairaalle mahdollisuuden tulla terveeksi ihmevoimien kautta, joiden oletetaan olevan läsnä heidän kokouksissaan ja lupaavat varallisuutta palkintona Jumalalta niille, jotka lahjoittavat heidän järjestöilleen.

Koska melkein jokainen haluaisi paremman terveyden ja paremman elintason, se on valtava houkutin. Kysymys on kuitenkin siitä, pitävätkö he lupauksensa. Selvästi jotakin kyllä tapahtuu näissä kokouksissa, kun ihmiset vastaavat evankelistoille kaatumalla lattialle ja ilmaisten erilaisia fyysisiä manifestaatioita, joista jotkut todella näyttävät tuovan helpotusta tuskiin, joista he aiemmin kärsivät.

TV-ohjelma katsoi tämän johtuvan hypnoottisesta suggestiosta niiden ihmisten kohdalla, jotka on psykologisesti valmennettu reagoimaan tällä tavalla ennen kokouksiin osallistumista. Näin voi olla, mutta Jeesus puhui myös ihmisistä, jotka tekevät ihmeitä Hänen nimessään ja joille Hän on sanova: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät" (Matt.7:23). Hän sanoi, että merkkejä ja ihmeitä tekevät väärät profeetat tulisivat olemaan viimeisten päivien tunnusmerkki ennen Hänen toista tulemustaan (Matt.24:24).

Tämä tulee valmistamaan tien synnin ihmiselle eli Antikristukselle,jonka tulemus tapahtuu "saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua" (2Tess.2:9-10).

Ainakin on varma, että tämä kaikki saattaa kristinuskon pahaan maineeseen. Benny Hinn'in tuhlaileva elämän tyyli verrattuna niiden ihmisten köyhyyteen, jotka antavat hänelle rahaa ihmeistä, joita ei tapahdukaan, aiheuttaa kuvotusta. Monet niistä, jotka suostutellaan luopumaan rahoistaan pettyvät, kun ihmeitä ei tapahdukaan ja hylkäävät koko kristillisen sanoman.

On myös selvää, että kristinuskoa vastustavat voimat käyttävät näiden saarnaajien väärinkäytöksiä hyökkäyksiin kristinuskoa vastaan yleisesti ja puolustuksena kaikkien kristittyjen vapautta rajoittavien lakien ajamiseen. Äskettäisellä matkalla Ukrainaan tapasin uskovan kristityn Minsk'istä Valko-Venäjältä, joka kertoi minulle, kuinka uskonnon vapaus, joka oli saavutettu Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, on nyt vähitellen häviämässä, uusien lakien kautta, jotka hallitus on säätänyt Venäjän ortodoksisen kirkon painostuksesta. Pääsyy näiden lakien tulemiselle on reaktio lukuisia kristillisiä ryhmiä vastaan, erikoisesti hyperkarismaattisia ryhmiä USA:sta, jotka tulvivat maahan sen jälkeen, kun kommunismin rajoitukset poistettiin.

Hän kertoi minulle kuinka poliisi osallistui erään "menestyssaarnaajan" pitämään kokoukseen ja sitten kutsui hänet poliisiasemalle kertoakseen hänelle, että se, mitä hän opetti, ei ollut Raamatussa. Ilmeisesti KGB:n seuraajat tietävät enemmän kristillisestä sanomasta kuin saarnaajat! (Olen tuottanut nauhan tästä aiheesta, joka on saatavana hintaan 3£ postikuluineen).

Jeesus kehotti seuraajiaan: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät" (Matt.7:13-14). Huolimatta kaikista väitteistä maailmanlaajuisesta herätyksestä ja Newsweek'in artikkelin tilastoista valtavasta kasvusta, Jeesuksen alkuperäistä sanomaa ei paljon kuulla varsinkaan maailmamme julkisilla paikoilla.

Hän kutsuu meitä parannukseen ja uskoon siihen yhteen lopulliseen uhriin, jonka Hän uhrasi syntiemme vuoksi. Niille, jotka vastaavat, hän tarjoaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän vaikeuksien ja vainojen keralla, mutta myös varmuuden hänen läsnäolostaan ja avustaan ohjaamaan meitä.

Minä muuten kyllä hyväksyn, että aitoja ihmeitä todella tapahtuu tänä päivänä, yleensä uskovan seurakunnan yhteydessä (Jaak.5:13-18 ja merkkeinä, jotka seuraavat evankeliumin saarnaa (Mk.16:15-18. Minun kokemukseni mukaan ne ovat kuitenkin paljon harvinaisempia, kuin useimmat karismaattiset kristityt väittävät!

Useimmat tuntemani kristityt, joilla on ollut vakavia sairauksia, eivät ole toipuneet niistä, tai jos ovat, niin se on ollut lääkehoidon tulosta. Itse asiassa kaikki me kuolemme eräänä päivänä, ellei Herra tule ensin. Sanoa, kuten jotkut parantajaevankelistat, että sairaus on epäuskon seurausta, on väärän syyllisyyden lisäämistä sairaan kuormaan.

Minun mielestäni tämän päivän pakkomielle parantumiseen ja ihmeisiin monissa kristillisissä piireissä on poikkeamista selvästä evankeliumien kutsusta saarnata pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen sanomaa Herran Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta ja jättää tulokset Jumalalle.

Mitä ajattelet, kuinka mahtavatkaan asiat seurakunnissamme olla tänään?
Onko paremmassa mallissa kun 2000-luvun alkupuoliskolla?
Onkohan raitistuttu - vai olisikohan niin, että pimeämpää on,
ja vieläkin pimeämpää on tulossa?