Salaliitto vie kansalta aarteen

kirjoittaja jarrut To Tammi 21, 2021 10:10 am

Salaliitto vie kansalta aarteen

Hesekielin kirjassa kerrotaan Israelin luopumuksen ajasta. Kansa oli väittänyt tuntevansa Jumalan ja kulkevansa Hänen kanssaan. Valitettavasti todellisuudessa heidän arvonsa olivat kaukana niistä, jotka Jumala oli heille asettanut. Läpi historian on toistunut sellainen kaava, että kun ihmisten syntien määrä saavuttaa tietyn pisteen, Jumala siirtää pois varjelevan kätensä ja kansakunta alkaa tuhota itseään oman käytöksensä vuoksi.

Tätä kuvataan seuraavassa raamatunkohdassa. Kun kansakunta alkaa langeta oikeamielisestä elämästä, profeetan ääni kohoaa varoittamaan ihmisiä tulevasta.”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, sano Israelille: Sinä olet maa, jota ei ole puhdistettu, joka ei ole saanut sadetta vihan päivänä. Profeettojen salaliitto sen keskellä on kuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he tuhoavat ihmisiä, ottavat aarteet ja kalleudet ja tekevät maassa suureksi leskien luvun’” (Hes 22:23-25).

Yleensä kun kansakunta alkaa langeta vanhurskaasta elämästä, profeetan ääni kohoaa varoittamaan ihmisiä tulevasta tapahtumasarjasta, joka toteutuu väistämättä, jos he eivät palaa Jumalan luo. Tässä tapauksessa Israelin profeetat olivat kuitenkin tehneet myönnytyksiä.

He ottivat ”kalleuksia” tai toisin sanoen varastivat ihmisiltä Jumalan aarteet, jotka oli tarkoitettu sille sukupolvelle.”Tehdä leskien luku suureksi” merkitsee sitä, että perheet alkoivat hajota ja kansakunnan voima oli häviämässä. ”Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sen, mikä on minulle pyhitettyä.

He eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä eivätkä ilmoita, mikä on saastaista ja mikä puhdasta; he sulkevat silmänsä sapattieni rikkomiselta. Näin minä olen tullut häväistyksi heidän keskuudessaan. Sen profeetat valkaisevat kalkilla kaiken, he näkevät valheellisia näkyjä ja ennustelevat kansalle valheita sanoen:

’Näin sanoo Herra, Herra,’ vaikka Herra ei ole puhunut” (Hes 22:26, 28. Enää ei ollut selkeää eroa sen välillä mikä oli Jumalasta ja mikä ei. Profeetat alkoivat vallanhimossaan sanoa ihmisille mitä tahansa, mitä nämä halusivat kuulla, kunhan he vain saivat pitää huomattavan asemansa. Heitä ei huolestuttanut omien sanojensa totuudenmukaisuus, vaan he julistivat ihmisille vapaasti: ”Näin sanoo Herra, Herra”, vaikka Herra ei ollut puhunut.”

Maan kansa harjoittaa sortoa, ryöstää ja riistää. He tekevät vääryyttä kurjalle ja köyhälle ja sortavat muukalaista oikeudesta välittämättä” (Hes 22:29). Tässä näemme kansakunnan tuhon, sen äärimmäisen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen rappion, joka ajoi sen tuomion partaalle.

Tähän mennessä olemme varmasti ymmärtäneet, että omassa kansakunnassamme vallitsee nyt samankaltainen tila. Olemme luopuneet estoista; paha on nyt hyvä ja hyvästä on vauhdilla tulossa paha. Mekin olemme sortaneet ja ryöstäneet. Perheen käsite tuhoutuu aivan silmiemme edessä. Joka on joskus opiskellut antropologiaa tai sosiologiaa tietää, että kun perherakenne menetetään, yhteiskunta hajoaa väistämättä.

Armo voittaa yhä tuomion

Selvästi Jumala on oikeudenmukainen, kun Hän tuomitsee heidät, jotka väittävät tuntevansa Hänet, mutta ovat silti sallineet kaikilla yhteiskunnan tasoilla tapahtuvan sopimattomuuden hallita itseään. Katsokaa kuitenkin Hänen vastaustaan jatkaessamme Hesekielin kohdassa eteenpäin: Vaarana tässä kaikessa on se, että ellemme todella tunne Jumalan sydäntä, saatamme päätyä pisteeseen, jossa emme enää usko, että Jumala haluaa osoittaa armoa.

”Minä olen etsinyt heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, ettei se tuhoutuisi. Sellaista miestä en ole löytänyt. Sen tähden minä vuodatan kiivauteni heidän päälleen, tuhoan heidät vihani tulella ja maksan heille heidän vaelluksensa mukaan, sanoo Herra, Herra” (Hes 22:30-31). ”Olen etsinyt miestä!”

Jumala oli itse asiassa kolunnut koko kansakunnan ja etsinyt edes yhtä ihmistä, joka seisoisi muurinaukossa kansakunnan ja Jumalan käden poissiirtämisen välillä, mikä lopulta sallisi yhteiskunnan päätyä oman tuhonsa tielle. On ihmeellistä, ettei Jumala löytänyt ketään, varsinkin kun mietitään esimerkiksi temppeliä.Temppeli oli täynnä kaikenlaisia uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvia ja kirjoituksia tutkivia ihmisiä.

Tuolloin oli varmasti ihmisiä, jotka ainakin jossain määrin yrittivät elää rehellistä ja moraalista elämää. Siksi en voi olla miettimättä onko mahdollista, ettei Jumala löytänyt ketään siksi, koska kukaan ei enää uskonut, että Hän olisi armollinen, eikä siksi, etteivät ihmiset tutkineet tai tunteneet kirjoituksia. Varsinkin meidän Jumalalle kuuluvien on nimittäin mahdollista omaksua ajatusmalli, jossa tuomion ajatukset valtaavat mielen niin, että me unohdamme, että armo voittaa tuomion.

Me tarkkailemme katujamme tai katsomme uutisia ja toteamme: ”Varmasti Jumala tulee tuomitsemaan tämän”. On helppoa olla samaa mieltä tuomiosta, kun todisteet lisääntyvät edessämme. Vaarana tässä kaikessa on se, että ellemme todella tunne Jumalan sydäntä, saatamme päätyä pisteeseen, jossa emme enää usko, että Jumala haluaa osoittaa armoa.

Carter Conlon/https://airut.net/application/files/6615/0187/3491/Airut_toukokuu_2017_ss1_8.pdf

kirjoittaja jarrut Ma Toukokuu 03, 2021 10:27 am

Vaarana tässä kaikessa on se, että ellemme todella tunne Jumalan sydäntä,
saatamme päätyä pisteeseen, jossa emme enää usko, että Jumala haluaa osoittaa armoa.

Johanneksen evankeliumi 5:
Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä,
ja ne juuri todistavat minusta;
ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;
mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan;
jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne,
ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala!

__________________________________________________-

Ihmiset eivät voi mitään tehdä, eivät rikkaimmat ja tietävimmät, ei papit eikä paavit, he kyllä puhuvat suuria ja heidän kunniansa kasvaa, samalla kun heidän puheensa ja tekonsa lumoavat ihmiset, niin että köyhinkin laittaa ihmisen suuruuteen toivonsa, eikä etsi elävän Jumalan Apua ja Armahdusta.

Kansa on petetty, kodit on rikottu, lapset ryöstetty, heidän Elämänsä toivo on on riistetty.

Ristin juurella on puhdistuslähde, syntiä ja saastaisuutta vastaan, sillä ARMOISTUIMELLA istuu Hän, joka on ensimmäinen ja viimeinen, kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus. Palatkaa hänen luoksensa. AAMEN.

Salaliitto vie kansalta aarteen

Salaliitto vie kansalta aarteen

Salaliitto vie kansalta aarteen

Vs: Salaliitto vie kansalta aarteen