Matti Myllykoski // JEESUKSEN VELI JAAKOB, TUNTEMATON SUURUUS

kirjoittaja jarrut Su Tammi 07, 2024 5:57 am

Matti Myllykoski
JEESUKSEN VELI JAAKOB, TUNTEMATON SUURUUS

Alan Saxby: James, Brother of Jesus, and the Jerusalem Church: A Radical
Exploration of Christian Origins. Wipf & Stock 2015.

Jeesuksen veli Jaakob oli useimmille varhaiskristillisyyden tutkijoille vielä 1970-luvulla melko vähäpätöinen vaikuttaja. Vasta Paavali-tutkimuksen vapautuminen perinteisen luterilaisen teologian sille asettamasta fokuksesta näyttää vapauttaneen myös Jeesuksen veljen hänen vähäpätöisestä sivuroolistaan. Kun Paavalia ei lueta enää vanhurskauttamisopin ehdoilla, ja hänen lakikäsityksensä nähdään epäjohdonmukaiseksi tai, suorastaan ristiriitaiseksi, pakanoiden apostolista on tullut astetta todellisempi ihminen. Paavali ei ollut aikansa johtava teologi, vaan viimeinen apostoli, joka joutui taistelemaan sekä pakanoille suunnatun laista vapaan evankeliuminsa sekä oman asemansa ja hyväksytyksi tulemisensa puolesta. Todellinen valta Jeesus-liikkeen ensimmäisinä vuosikymmeninä oli Jeesuksen veljellä Jaakobilla, jota on jopa kutsuttu ensimmäiseksi paaviksi.

Nyttemmin Jaakob nähdään toisin:
useat tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että Jaakob ei erikseen kääntynyt Jeesuksen seuraajaksi (kuten Paavali) vaa oli alusta alkaen mukana veljensä liikkeessä, joka julisti Jumalan valtakunnan pikaista tuloa. Markuksen pakanakristillinen evankeliumi suhtautuu ynseästi Jeesuksen perheeseen, joka päätyi Jerusalemin Jeesus-liikkeen johtoon.

Sen sijaan se kuvaa Jeesuksen läheisiksi oppilaiksi Pietarin johtamat ”ne kaksitoista”, joiden lähetystoiminta käynnistyy Jeesuksen kuoleman jälkeen Galileassa eikä Juudeassa (Mark. 14:28; 16:7). Jeesustutkimuksen puolella on käynyt selväksi, että evankeliumeissa Jeesuksen opetuksissa esiintyvä Mooseksen lain kritiikki on vähintäänkin periaatteellisessa muodossaan myöhempää perua; tosiasiassa Jumalan kansansa kanssa solmima liitto ja Mooseksen laki olivat Jeesuksen toiminna luonnollisia lähtökohtia.

Jeesus ei myöskään saarnannut pakanoille, koska tällainen skenaario avautui vasta hänen seuraajilleen (Ap. t. 10).
Paavalilla puolestaan on omat syynsä puhua Jaakobista vain silloin kun hänen on pakko. Galatalaisille käännynnäisilleen, joista jotkut haluavat ympärileikkauttaa itsensä, hän joutuu kieli keskellä suuta selittämään riippumattomuuttaan Jaakobin johtamasta Jerusalemin yhteisöstä (Gal. 1:18; 2:1–14). Luukas puolestaan harmonisoi liiankin hyvin tuntemansa Paavalin ja Jaakobin väliset jännitteet.

Erityisesti hän haluaa olla puhumatta siitä, mitä tapahtui kolehdille, jota Paavali ahkerasti ja tunnollisesti keräsi ”Jerusalemin köyhille”. Kuten Paavalin kirjeissä myös Luukkaan selonteossa Jaakobia tuodaan näyttämölle vain hyvin säästeliäästi, mutta sekä riveiltä että niiden välistä käy ilmi, että juuri hänellä oli korkein valta juutalaisten uskovien parissa. Apostoliruhtinas Pietari oli lähinnä lähetyssaarnaaja, joka sukkuloi vaihtelevalla menestyksellä Juudean uskovien ja pakanakristittyjen välillä.

Uutta ja asemansa kohtuullisen hyvin vakiinnuttanutta Jaakob-tulkintaa syventämään ja osin myös haastamaan on ilmestynyt Alan Saxbyn, eläkkeellä olevan metodistipastorin kiinnostava ja omaperäinen monografia. Hänen mukaansa Jaakob ei noussut Jeesuksen alkuperäisten seuraajien ja Jerusalemin yhteisöön vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen vaan hän oli tuossa roolissa jo Jeesuksen julkisen toiminnan aikana.

Hänen varhainen toimintansa liittyi Saxbyn mukaan Johannes Kastajan aloittamaan laajempaan liikkeeseen. Saxby esittää Jaakobin varhaisen Jerusalemiin siirtymisen tueksi spekulatiivisen tulkinnan tuhlaajapoikavertauksesta (Luuk. 15:11– 32): vertauksen vanhempi veli on kotona Nasaretissa maatöissä pysynyt Jaakob, kun taas nuorempi veli on Jeesus, joka lähti rakennusyrittäjäksi Sepphorikseen.

Jeesuksen epäonnistuneet bisnekset aiheuttivat sen, että perhe menetti maansa ja muutti Jerusalemiin kun taas Jeesus muutti Kapernaumiin. Jeesus aloitti julkisen toimintansa Jumalan valtakunnan julistajana. Siinä yhteydessä hän keräsi myös varoja köyhille (Mark. 10:17–22) – siis omalle perheelleen sekä näiden ystäville Jerusalemissa. Jaakobilla oli puolestaan Jerusalemissa jo tuolloin Jumalan valtakunnan tuloa julistava pieni yhteisönsä. Teorian heikkous on ilmeinen: se on täysin spekulatiivinen.

Jos spekulatiivinen keskustelu historian aukoista ja niihin liittyvistä vaikeista kysymyksistä sallitaan – ja miksei sallittaisi – Saxbyn teorian vahvuutena on, että se tarjoaa selityksen Jaakobin yhtäkkiseltä näyttävälle nousulle tuntemattomuudesta suoraan Galileasta Jerusalemiin ja siellä kaikkien Jeesusta seuranneiden tunnustamaksi johtajaksi. Tästä voisi käydä laajaa keskustelua, mutta mielestäni yksi kriittinen näkökohta on olennainen.

Jos kerran Jeesuksen oma veli oli Jerusalemissa, miksi hänen kerrotaan hankkineen tilan viimeiseksi jäänyttä pääsiäisateriaansa varten – vieläpä yliluonnollisella tavalla – tuntemattomaksi jääneeltä mieheltä (Mark. 14:12–16)? Lisäksi koko kuvaus pääsiäisateriasta (Mark. 14:17–25) vaikuttaa epäperäiseltä vanhempaan kertomusjuoneen nähden: Jeesuksella ja oppilailla ei ole aikomustakaan käyttää hankkimaansa tilaa yöpymiseen, vaan lähteä sieltä kesken kaiken Öljymäelle, jotta Jeesus voisi tulla siellä vangituksi.

On siten uskottavinta olettaa, että Jeesus oppilaineen nukkui pääsiäisjuhlaa odottaessaan Öljymäellä, jonne Juudas tiesi ohjata Jeesuksen vangitsijat. Saxby olettaa, että Jaakob ja hänen Jerusalemin yhteisönsä teki tuttavuutta Jeesuksen kanssa tämän julkisen toiminnan viimeisellä viikolla – ja tämä tapaaminen muutti Jerusalemin yhteisön luonteen.

Saxby pitää oikeutetusti epäuskottavana teoriaa, jonka mukaan Jerusalemin seurakunnan johdossa olisi ensin ollut Pietari ja että tämän lähdettyä julistamaan Jaakob olisi ottanut vallan itselleen. On uskottavampaa olettaa, että Jaakobin arvovalta on ollut yhteisölle luonnollinen asia alusta alkaen. Koska keskustelu käytössämme olevista lähteistä voi vetää eri suuntiin, on hyvin vaikea luoda vakuuttava hypoteesi siitä, miten Jaakobista tuli yhteisön johtaja.

Saxbyn teoria tarjoaa yhden mahdollisuuden. On kuitenkin kohtuullisen uskottavaa päätellä lähteiden antamien tietojen perusteella, että Pietari oli jo Jeesuksen julkisen toiminnan aikana kiertelevä julistaja. Hänen roolinsa Jerusalemissa saattaa olla ollut niin kahteen suuntaan vetävä, että Jaakob nousi varsin luonnollisella tavalla paikalliseksi johtajaksi – joka tosin myös kiersi julistamassa (1. Kor. 9:5).

Pietarilla oli selvästi vahvimmat kontaktit paikallisiin yhteisöihin eri puolilla, ja hänellä oli ainakin jonkinlainen rooli pakanalähetyksen synnyssä; Luukkaan kuvaus luvuissa Ap. t. 10:1–11:18 on tuskin aivan täyttä legendaa. Paavalin kuvauksessa niin kutsutusta apostolikokouksesta (Gal. 2:1–10) paljastuu, että Jaakobin Juudeassa johtaman yhteisön oli vaikea hyväksyä pakanoita uuden yhteisön jäseniksi ilman ympärileikkausta. Sopimuksessa olikin kysymys siitä, että Israelin maan ulkopuolella elävät pakanat – kuten Titus, joka oli mukana kokouksessa – voivat jäädä ympärileikkaamattomiksi.

Antiokien konfliktissa (Gal. 2:11–14) oli pohjimmiltaan kysymys siitä, että Jaakob ja Jerusalemin ”pylväät” hyväksyivät Antiokian pakanayhteisön osaksi samaa liikettä; muuten Jaakob ei olisi lähettänyt miehiään selvittämään näiden elämäntapaa. Konfliktin häviäjä on Paavali, joka ei saa Jaakobin miesten eikä Jerusalemin yhteisön hyväksyntää ympärileikattujen ja ympärileikkaamattomien Jeesus-uskoisten ateriayhteydelle. Tiet erkaantuvat eivätkä yhdisty enää. Tässä kaikessa Saxby ja monet muut tutkijat ovat mielestäni oikeassa.

Kuten useat tutkijat aiemminkin, Saxby päättelee edelleen – ja johdonmukaisesti Antiokian konfliktin seurauksia ajatellen – Luukkaan vaikenevan Paavalin kolehdista Jerusalemin köyhälle yhteisölle, koska sitä ei haluttu ottaa vastaan, ainakaan siinä mielessä kuin Paavali oli tarkoittanut.

Jaakob ja muut Jerusalemin yhteisön johtajat eivät hyväksyneet pakanalähetystä siinä mielessä, että Paavalin käännyttämät ympärileikkaamattomat pakanat olisivat samanarvoista Jumalan kansaa kuin syntyperäiset Jeesukseen uskovat juutalaiset. Heidän odottava katseensa oli kohdistunut pyhissä kirjoituksissa luvattuun Israelin ennalleen asettamiseen. Luukas kirjoittaa Paavalin ja Jaakobin ajan historiaavoittoisan pakanakristillisyyden valossa.

Omana aikanaan Jeesuksen veli Jaakob oli arvovaltaisempi uuden liikkeen edustaja ja johtaja kuin Paavali. Jotkut ovat sanoneet häntä jopa kristinuskon ensimmäiseksi paaviksi. Saxbyn monografia on omine teorioineen kiinnostava lisä kirjallisuuteen, joka palauttaa tutkijoiden väliseen ja osin julkisempaankin keskusteluun sitä arvovaltaa, joka Jeesuksen veljelle kristinuskon ja ajanlaskumme alkuhämärissä kuului.

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/d758fe72-11f0-4f25-ab8a-e466e10e2fcd/content

Matti Myllykoski // JEESUKSEN VELI JAAKOB, TUNTEMATON SUURUUS

Matti Myllykoski // JEESUKSEN VELI JAAKOB, TUNTEMATON SUURUUS

Matti MyllykoskiJEESUKSEN VELI JAAKOB, TUNTEMATON SUURUUS

Matti Myllykoski
JEESUKSEN VELI JAAKOB, TUNTEMATON SUURUUS