Habakuk Lohduttaja

[center]

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024
Habakuk Lohduttaja

[color=#0000ff]






Habakukin elinaikana 2600 vuotta sitten
Juudassa ja sen naapurikansoissa tehtiin
paljon pahaa. Seuraavat poimitut sanat Habakukin
puheestaan Jumalalle kuvaavat
hänen näkemäänsä: ”väkivalta”, vääryys”,
”turmio”, ”hävitys” ”riita”, ”tora”, ”oikeus
ei ole voimassa”, ”jumalaton saartaa vanhurskaan”,
”oikeus vääristetään”.

Näkemänsä pahuuden tähden Habakuk
oli pitkän aikaa myös rukoillut Jumalaa,
suorastaan huutanut Jumalalle. Mutta Jumala
ei ollut tehnyt mitään pahuuden lopettamiseksi.
Habakuk joutui silloin kokemaan
sen, minkä monet ahdistuneet rukoilijat
hänen jälkeensäkin ovat kokeneet:
Jumala voi olla vaiti.
Epätoivoissaan Habakuk sanoi Jumalalle:
”Sinä et kuule.” Väite on kova, mutta
varmasti aito.

Erityisesti Habakukin äätä kiteytyi kahteen
kysymykseen: ”Had hanah?” ja
”Lammah?” eli ”Kuinka kauan tätä jatkuu?
´” ja ”Miksi Jumala sallii tällaisen?”
Miksi Jumala ei vastaa profeettansa pitkään
jatkuneisiin rukouksiin ja huutoihin?
Onhan Jumala pyhä ja se mitä profeetta
n채ki oli pahaa. Ja olihan huutaja profeetta,
jonka oli määrä palvella Jumalaa niin, että
Jumalan tahto maailmassa tapahtuisi.

Miksei siis hänen rukouksiinsa vastattu?
Habakuk oli syvässä kriisissä. Hänen
kysymyksiinsä alkoi tulla moitteen ellei
peräti syytöstenkin sävy. Kuinka Jumala
voi olla tällainen? Eikö Jumala jo tee itsekin
väärin kun hän on hiljaa?

Habakuk ei epäillyt Jumalan kykyä auttaa
ja pysäyttää pahuus. Mutta sitä hän ei
käsittänyt, että Jumala ei käyttänyt kykyään
vaan oli toimeton.

Jumalan hiljaisuus ja passiivisuus veivät
profeetan kätkeytyvän Jumalan eteen,
vaikenevan ja käsittämättömän Jumalan
eteen.

Tästä me näemme, että profeetatkin
ovat kokeneet Jumalan äänettömyyden ja
toimettomuuden. Jos he, jotka erityisellä
tavalla olivat Jumalan työtovereita, joutuivat
tällaista kokemaan, niin kuinka emme
sitten me, joiden elämää monella tavalla on
vajavaisempaa kuin profeettojen.

Syvässä pimeydessä ainoa valonpilkahdus
voi joskus olla se, että Jumalan edessä
saa huutaa. Hän ei käänny pois, kun hänen
lapsensa kärsimysten keskellä alkavat
moittia häntä. Hän ymmärtää, miten pahalta
ihmisestä tuntuu. Eikä hän edellytä lapsiltaan
sellaista stoalaista lujuutta, jonka
vallassa ei huudettaisi,
kun on paha olla.

Mutta siihen sitten Habakuk jäi. Ja hänen
ympärilleen voimme kaikki sairaat ja
itkevät ja kärsivät ja toisten vääryyttä kokevat
kokoontua. Saamme rukoilla ja huutaa,
valittaa ja itkeä Habakukin kanssa.

Mitä tässä voi sanoa? Sen, että jossakin
vaiheessa kyllä tulee sekin hetki, jolloin
ylösnoussut Jeesus lähestyy, ehkä hiljaa ja
ikään kuin vieraana, niin kuin hän lähestyi
puutarhahaudan luona itkevää Magdalan
Mariaa. Kuoleman kohdattua Jeesus kysyi
Marialta: ”Mitä itket, ketä etsit?”

Kun Jeesus tulee ja kysyy meiltä nämä
samat kysymykset, hän johtaa meidät oikealle
tielle tuskassamme ja pimeydessämme.
Kaiken pahan keskellä ylivoimaisesti
tärkeintä on se, ketä me etsimme. Kerro
sinä Jeesukselle tänään, ketä sinä etsit.

Per _ Olof Malk