CO ROSENIUS ||ORJATTAREN VAI VAPAAN POIKA?

kirjoittaja Hellevi Pe Huhti 19, 2024 3:58 am

ORJATTAREN VAI VAPAAN POIKA?

"Orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa"
(Gal.4:30).

Tuhannet muuten sangen valistuneet ihmiset eivät tiedä, että
kristikunnassa on kaksi hengellistä valtakuntaa: ensiksi lain valtakunta,
jossa kaikki saadaan omasta ansiosta apostolin sanojen mukaan: "Töitä
tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta."

Tästä valtakunnasta
Kristus tahtoi meille puhua sanoessaan, että ne, jotka viinitarhassa koko
päivän olivat tehneet työtä ja kantaneet sen kuorman ja helteen, eivät
saaneet mitään armoa, vaan ainoastaan ansion, ainoastaan "päivärahan",
koskapa he "pitäytyivät tekoihin". Sellaisia ihmisiä kutsutaan
Raamatussa palvelijoiksi, orjiksi, orjattaren pojiksi, jotka saavat
ainoastaan sen, minkä ovat ansainneet.

Toiseksi on olemassa armon valtakunta, jossa me emme koskaan saa
maksua ansiomme mukaan; niillä, jotka siihen kuuluvat, on alituinen
armo, parhaimpina ja huonoimpina hetkinään sama armontila siitä
syystä, että heillä on takuumies, joka on aikaansaanut sen, ettei heitä
tuomita lain mukaan, ettei heille lueta mitään syntejä.

Niin on kirjoitettu
Room.4:ssä: "Joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka jumalattoman
vanhurskauttaa, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi"; niin
Daavidkin sanoo: "Autuas on se ihminen, jolle Jumala lukee
vanhurskauden ilman tekoja" ja jolle Jumala "ei syntejä lue". Näitä
kutsutaan Raamatussa lapsiksi, pojiksi ja vapaan vaimon pojiksi, jotka
"pysyvät talossa" ja saavat perinnön.

Mutta nämä sanat erityisesti
tärkeän ja esikuvallisen Aabrahamin kodin palvelijasta ja lapsesta
Paavali on esittänyt viitatakseen seikkaan, joka on hyvin opettavainen,
mutta jota moni ei ole ajatellut, nimittäin siihen, että Jumala meidän
perheessämme on antanut meille puhuvan kuvan armotaloudestaan.

Eikö ole totta, että rakkaat lapset kodissa elävät ruumiillisessa suhteessa
sellaisen armonjärjestyksen alaisina, etteivät he koskaan tule
velallisiksi, kuinka paljon joka päivä kuluttanevatkin ja kuinka vähän
työtä tekevätkin; heillä on kaikki, mitä tarvitsevat, vapaasti, ilmaiseksi;
he saavat ruokansa ja juomansa, vaatteensa, hoitonsa, vuoteensa ja
kasvatuksensa sieltä.

Ja kuitenkaan, vaikkeivät he itse ehkä ansaitse
vähintäkään, vaan ainoastaan kuluttavat, he eivät koskaan joudu
velkaan, vaan lopuksi, kun he monia vuosia ovat osakseen saaneet
tällaista hyvyyttä, he saavat myös perinnön.

Ja kodin palvelijoille, jotka raskaasti ja uskollisesti työtä tekien ehkä
tuottavat kaiken, mistä koti elää, heille tehdään tili, niin että jos he
ovat vuoden kuluessa saaneet enemmän kuin mitä sovittu palkka on, he
lopuksi jäävät velkaa - eikä kodin periminen tule kysymykseenkään.
Mutta lapset, vielä kerran sanottuna, vaikka he paljon kuluttavatkin,
eivätkä mitään ansaitse, eivät koskaan joudu velkaan.

Eikö tämä ole merkillistä hallitusta? Se johtuu vain siitä, ettei heistä
koskaan tehdä tiliä. "Hehän ovat lapsia", sanotaan; "kuka pitää tiliä
lapsista, niin kauan kuin he elävät isänsä leivästä tai elävät lapsina?"
Katso tässä Jumalan valtakunnan salaisuutta! Lapsista ei koskaan pidetä
tiliä. Meidän velkamme tai vapautemme velasta riippuu ainoastaan siitä,
olemmeko me palvelijoita tai lapsia, "orjattaren" tai "vapaan vaimon
poikia".

Katso omassa perheessäsi totista kuvaa armon valtakunnasta, kuvaa,
jota Raamattu niin usein käyttää. Juuri niinkuin sinun omien lastesi laita
on, niin on niidenkin laita, jotka ovat Kristuksessa ja elävät Jumalan
lapsina: heistä ei tehdä mitään tiliä; he ovat kansaa, jolle Jumala ei lue
mitään syntiä. He elävät armosta esikoisen, veljensä ansion perusteella;
sen tähden he ovat alituisessa lapseuden armossa.

Oi, onko se totta? Onko mahdollista, että tällainen armon valtakunta on
olemassa maan päällä? Niin, totta se on. Raamattu ei voi raueta tyhjiin,
vaikkeivät meidän epävakaiset ja lain mielen läpitunkemat sydämemme
voisikaan säilyttää tätä autuasta lohdutusta. Mutta niin totta kuin
Raamattu ei valehtele, on näin asian laita kaikkiin uskoviin nähden.

Jumala ei lue heille yhtään syntiä tuomioksi, he ovat Jumalan rakkaita
lapsia, samassa Jumalan armossa niin huonompina kuin parempinakin
hetkinään, silloin kun he iloitsevat saatuaan voiman tehdä jotakin hyvää
ja silloin kun he joutuvat tuskaan syntiensä ja mielettömyyksiensä
tähden, niin että he "myrisevät sydämensä tuskassa"; samassa armossa
silloin, kun he maistavat ja näkevät, kuinka suloinen Herra on, kuin
silloin, kun heitä pitkäaikaisen kuivuuden aikana ruokitaan koiruoholla
ja sapella.

Sillä ellei niin olisi, vaan me olisimme Jumalan edessä
otollisia ainoastaan niinä hetkinä, jolloin saisimme armon olla
hurskaampia ja pyhempiä, silloinhan tulisi vanhurskaus meidän
teoistamme ja Kristus olisi turhaan kuollut; silloinhan me olisimme
tekojen valtakunnassa, joka on suurempi kuin armo, emmekä armon
valtakunnassa, joka on suurempi kuin teot.

Ei voida kieltää, että tämä on mitä hirmuisinta mielettömyyttä meidän
järjellemme, koskapa kaikki, mitä meissä on, meidän tunteemme,
järkemme ja omatuntomme, on niin lain mielen täyttämää, että me
lakkaamatta joudumme sen kuvittelujen valtaan.

Mutta vakavissammeko me sitten uskoisimme sitä, mitä me
luonnostamme tunnemme ja miltä meistä näyttää? Sehän
olisi uskosta pois lankeamista. Ei, armon valtakunta,
jossa mitään syntiä ei lueta, on koko Kristuksen ansion
summa, ja koko Raamattu todistaa siitä. Jumala olkoon
iankaikkisesti ylistetty sanomattomasta lahjastaan! (21.10).

https://www.missiosakarja.net/rosenius.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30