Janne Saarela // Tiukkapipo-naturalismi & argumentti järjestä

Kahdenlaista naturalismia

Naturalismi on ehkä suurin teismin vihollinen. Ikävä kyllä, kovilla kavereilla on ollut jonkin verran hankaluuksia määritellä sana ’naturalismi’ niin, että kaikki voisivat allekirjoittaa sen sisällön. Käytännössä se on sateenvarjo-termi, jonka alle mahtuu hieman erilaisia näkemyksiä, mutta muutamat olennaiset asiat täytyy kaikkien allekirjoittaa ollakseen naturalisteja. Karkean määritelmän mukaan naturalismi on ’filosofinen näkemys, jonka mukaan kaikki mitä on olemassa on osa luontoa ja luonnon ulkopuolella ei ole olemassa mitään muuta’. Kaikki tämän sateenvarjon alla piileksivät naturalistit allekirjoittavat näkemyksen, jonka mukaan (a) ei ole olemassa Jumalaa/jumalia ja (b) ihmisessä ei ole erillistä sielua/henkeä (eli dualismi ei pidä paikkansa). Naturalistien välillä on kuitenkin jonkin verran mielipide-eroja, kun sukellamme muutaman metrin syvemmälle suuriin kysymyksiin.

Tässä tekstissä ruoditaan erityisesti tiukkaa naturalismia (strict naturalism), jota otan vapauden kutsua tiukkapipoiseksi naturalismiksi. Tiukkapipojen mukaan luonto on ainoa asia, joka on olemassa ja luonto on kaikkea sitä mitä me voimme tieteen — kuten fysiikan, kemian ja biologian — avulla tutkia. Heidän maailmankatsomusta hallitsee tiukasti tieteellis-naturalistinen näkemys. Tiukkapipoinen naturalisti tunnetaan kuitenkin erityisesti siitä, että hän kieltää sellaisia asioita, joiden me luulisimme olevan mahdotonta kieltää. Tiukkapipon mukaan:

Millekään tapahtumalle ei ole oikeasti olemassa teleologista (eli tarkoitushakuista) selitystä,
Ihmisillä ei oikeasti ole vapaata tahtoa,
Ihmiset eivät oikeasti voi kokea asioita, kuten mielihyvää tai kipua,
Ja tietenkään Jumalaa eikä pysyvää minää (sielua) ole olemassa.
Otetaanpa muuta konkreettinen esimerkki-lainaus. Francis Crick, joka oli toinen niistä tiedemiehistä, jotka selvittivät DNA:n kaksoiskierrerakenteen vuonna 1953, on sanonut, että vaikka meillä on äärimmäisen vahva tunne siitä, että meidän tahtomme on vapaa, tämä ei todellisuudessa pidä paikkansa, se vain näyttää siltä. Ateisti Daniel Dennet on samaa mieltä todeten, ettei meillä voi olla vapaata tahtoa, koska se ei sovi determinismiin (kaikki on osa ikuista syy-seuraussuhdetta), jonka me tiedämme oikeaksi.

Todellisuus voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: fyysiseen ja mentaaliseen. Fyysinen todellisuus on kaikkialla ympärillämme: kivet, puut, patjat, kissat, kirjat ja tietenkin minä itse. Nämä kaikki asiat koostuvat perimmältään hyvin pienistä aineen osista (jotka kuitenkin vaihtuvat noin seitsemän vuoden välein). On kuitenkin olemassa myös mentaalinen todellisuus ja siihen kuuluu mm. ajatukset, uskomukset, halut, havainnot, valinnat, mieltymykset, ilon, kivun ja surun kokemukset jne. Alla oleva kuva havainnollistaa tätä kahtiajakoa:



Arkikokemuksemme mukaan fysikaaliset tilat vaikuttavat mentaalisiin tiloihin. Voit testata tätä lyömällä itseäsi vasaralla sormeen: fysikaalinen muutos sormessa aiheuttaa mentaalisessa tilassa kivun tunteen.

Grillillä

Kuitenkin myös mentaaliset tilat voivat vaikuttaa fysikaaliseen tilaan. Jos minä menen launtai-illalla Jurvan grillille ja saavun tilanteeseen, jossa ruma 100-kiloinen mies nostaa parasta aikaa rinnuksista seinälle kaunista 50-kiloista tyttöä, minä (toivottavasti) toimin. Juuri ennen kuin saan haettua kaverista klassista takakuristusta, minun toimintaani on ohjannut uskomukset (‘kevyitä naisia ei tarpeettomasti saa kaltoinkohdella’), halut (‘haluan olla sankari’) ja muutamat ajatukset (ehdin nopeasti kerrata mielessäni tiistaina oppimiani uusia painiliikkeitä). On siis olemassa syy-seuraussuhde mentaalisesta materiaaliseen. Helppoa..?
Jurvan grilli
Wrong!

Näin ajattelisi olevan. Mutta tiukkapipon mukaan yllä oleva kappale on täysin väärin! Mikään toiminta maailmassa ei nimittäin voi johtua mentaalisista tiloista. Georges Reyn mukaan mentaaliset tilat on selitetty kunnolla vasta sitten, kun selitys on ei-mentaalinen (eli fysikaalinen). Suomalainen Kari Enqvist on todennut, että ‘jokainen mentaalinen tila heijastaa vain ja ainoastaan aivojen tiettyjä sähkökemiallisia tiloja’. Tiukkapipon maailmankatsomus on nimittäin sellainen, että se ei voi ottaa huomioon mentaalista todellisuutta: yksinkertaisesti kaikki tulee kyetä selittämään ainelähtöisesti. Laajassa mittakaavassa tämä siis tarkoittaa tietenkin dualismin kieltämistä eli ihminen ei ole keho + sielu, vaan keho. Koska sielu kuuluu klassisesti mentaaliseen maailmaan, joka kykenee vaikuttamaan fysikaaliseen kehoon, sitä ei ole olemassa. Carl Sagan ilmaisi asian aikoinaan näin: ’minä olen kokoelma vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä’. Kuten Filosofit Stewart Goetz ja Charles Taliaferro tiivistävät, ’tiukka[pipo] naturalisti ei anna mitään sijaa selityksille, jotka menevät fysiikan, kemian ja biologian yli’ (s. 29).

Kausaalisen sulkeuman periaate

Kaverit, jotka ovat lukeneet laajasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kertovat, että suurin syy tiukkapipon oletukselle näyttää olevan se, että hän haluaa pitää loppuun asti kiinni ’kausaalisen sulkeuman periaatteesta’ eli näkemyksestä, jonka mukaan mikään ei-materiaalinen ei voi vaikuttaa materiaaliseen maailmaan. (Toisin sanoen olin täydellisen väärässä tulkitessani toimintaani grillillä.) Kaikkien syiden tulee olla materiaalisia. Hinta tästä kaikesta on toki korkea, kuten John Searle muistuttaa:

Fyysisillä tapahtumilla voi olla ainoastaan fyysisiä selityksiä ja tietoisuus ei ole fyysistä, joten se ei voi toimia koskaan selityksenä millekään. Jos, esimerkiksi, sinä luulet juuri syöneesi, koska olit tietoisesti nälkäinen, tai menit naimisiin, koska olit tietoisesti rakastunut tulevaan puolisoosi, tai riuhtaisit kätesi pois tulenliekistä, koska koit tietoisesti kipua, tai puhuit tapaamisessa, koska olit tietoisesti eri mieltä pääpuhujan kanssa, olet erehtynyt jokaisella osa-alueella. Jokaisessa tapauksessa syy oli fyysinen syy ja siksi kaikella tulee olla fyysinen selitys. (Sit. Goetz & Taliaferro, s. 30.)

Ja nyt opimme uuden sanan: epifenomenalismi (yritä sanoa se nopeasti kolme kertaa peräkkäin ja valita vasta sitten, miten ’apologetiikka’ on vaikea sana!). Filosofit käyttävät epifenomenalismi-sanaa, kun he puhuvat siitä, miten fysikaalinen voi vaikuttaa mentaaliseen, mutta mentaalinen ei voi vaikuttaa fysikaaliseen. Seuraava tekemäni kuva toimikoot rautalanka-esimerkkinä siitä, mitä tämä tarkoittaa.



Fysikaalisessa todellisuudessa tapahtuu syy-seuraus-tilanteita: fyysinen objekti voi vaikuttaa toiseen fyysiseen objektiin (nuoli sivulle). Lisäksi fyysinen objekti voi vaikuttaa mentaaliseen osa-alueeseen (nuoli ylös). Mentaaliset tilat eivät kuitenkaan vaikuta yhtään mihinkään, eivät toisiinsa eivätkä fyysisiin objekteihin (ei nuolia). Olen Goetzin ja Taliaferron kanssa täydellisen samaa mieltä, kun he sanovat ’tämä, toden totta, on vaikea pilleri nieltäväksi!’ (s. 31).

Argumentti järjestä

Nyt pääsemme tekstin ytimeen. Koska tiukkapipon maailmankatsomus asettaa todellisuudelle näin rajuja rajoja, sitä vastaan voidaan esittää melko näppärä argumentti. Argumentti tunnetaan englanninkielisessä maailmassa nimellä Argument from reason eli argumentti järjestä. Sen esitti käytännössä systemaattisesti ensimmäisen kerran C. S. Lewis ihmeitä käsittelevän kirjansa kolmannessa luvussa (1947/1960), mutta sen jälkeen useat kaverit ovat puolustaneet argumenttia laajemmin (mm. Viktor Reppert ja Alvin Plantinga). Argumentin pääväite on yksinkertainen: koska tiukkapipo määrittelee todellisuuden rajat näin tiukaksi, se ei jätä mitään tilaa järjellisille kyvyille; mutta koska mitkään annetut argumentit, joita annetaan tiukkapipon maailmankatsomuksen puolesta, eivät voi perustua järjellisille kyvyille, argumentti lentää roskikseen: tiukkapipoinen naturalismi kumoaa itse itsensä. Toisin sanoen: jos tiukkapipoinen naturalismi on totta, silloin me emme voi tietää mistään mitään, eikä naturalismikaan ole perusteltavissa.

Kun siis alamme puhumaan uskomuksista, kuten siitä, että ’tiukkapipoinen naturalismi on totta’, me astumme mentaaliselle alueelle, koska kyseessä on uskomus. Mutta tässä on valtava ongelma! Kun me esittelemme argumentin deduktiivisesti (eli annamme premissejä joista seuraa johtopäätös), se näyttää tältä:

Jokaisen mentaalisen tilan (kuten uskomuksen) syy on ei-mentaalinen.
Uskomus ’tiukkapipoinen naturalismi on totta’, on mentaalinen tila.
Johtopäätös: Uskomuksen ’tiukkapipoinen naturalismi on totta’ syy on ei-mentaalinen.
Suosittelen lukemaan yllä olevan vielä kahdesti ennen kuin jatkat.

Premissi 1 ei tee muuta kuin tiivistää tiukkapipon ennakko-oletuksen ja asenteen, josta hän ei halua luopua. Kuten jo totesimme, hänen mukaansa ainoastaan fysikaalinen todellisuus kykenee aiheuttamaan asioita eli toimimaan asioiden syynä. Mentaaliset tilat sen sijaan eivät koskaan aiheuta mitään. Näin ollen mikä tahansa mentaalinen tila, kuten uskomus ’tiukkapipoinen naturalismi on totta’ on aiheutunut fysikaalisesta syystä, ei mentaalisesta.

Premissi 2 pitää varmasti paikkansa. Uskomus ’Janne Saarela on mies’ tai ’tiukkapipoinen naturalismi on totta’ on mentaalinen tila. Huomaa kuitenkin, että koska tiukkapipo allekirjoittaa premissin 1, hän joutuu välttämättä uskomaan, että hänen mentaalinen uskomuksensa ei ole seurausta aiemmasta mentaalisesta tilasta, vaan sen selitys on puhtaasti fysikaalinen.

Tästä seuraa loogisesti johtopäätös, jonka mukaan uskomus tiukkapipoisen naturalismin totuuteen ei ole seurausta mentaalisesta tilasta.

Ja tämä on ongelma tiukkapipolle. Hän voi nimittäin allekirjoittaa johtopäätöksen vain seuraamalla premissejä 1-2 ja niiden keskinäistä logiikkaa ja uskomalla ne todeksi. Johtopäätös kuitenkin väittää, että tämä ei ole mahdollista! Ongelma siis syntyy siitä, että jos johtopäätös on totta, silloin se, että tiukkapipo on juuri ymmärtänyt ja uskonut premissit 1-2, eivät voi toimia syynä hänen uskolleen johtopäätökseen, koska premissien 1-2 uskominen on mentaalinen tapahtuma ja tämän johtopäätös kieltää. Toisin sanoen: jos tiukkapipoinen naturalismi on totta, se vetää mentaalisilta selityksiltä maton alta, joiden mukaan meidän tulisi uskoa näkemyksen olevan totta.

Pitäisikö vain ottaa pipo pois päästä ja ryhtyä teistiksi?

* Tekstin sisältö löytyy Stewart Goetzin ja Charles Taliaferron kirjan Naturalism (Eerdmans, 2008) luvuista 1-2 ja liitteestä. Kari Enqvistin lainaus tulee Tapio Puolimatkan kirjasta Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Helsinki: Uusi tie, 2010), 482.

** Aiheeseen liittyen: Argumentti tietoisuudesta ja C. S. Lewis: Argumentti järjestä.

*** Filosofi Richard Swinburne esittää YouTubesta löytyvässä luennossaan mielestäni vedenpitävän argumentin epifenomenalismia vastaan. Swinburne osoittaa, että näkemyksen perustelu ajautuu välttämättä kehäpäätelmään: kun henkilö pyrkii osoittamaan epifenomenalismin todeksi, hän joutuu turvautumaan argumenttiin, jossa epifenomenalismi on pakko olettaa vääräksi!