Vartija 193901.01.1939 no 1 Arkkipiispa Gustaf Johansso // Jumalan Sana

kirjoittaja Hellevi Pe Elo 16, 2024 5:10 pm

Vartija1939 01.01.1939 no 1

RAAMATTUTALO O.Y:n Kirjapaino
ja Kirjansitomo Sortavala, Puhelin 171
Aloittaessamme uuden vuositaipaleen tahdomme leh=
temme ensimmäisenä kirjoituksena julkaista
arkkipiispa Gustaf Johansson=vainajan kirjoitelman
»Jumalan sana». Tämä lienee
paikallaan erityisesti sen johdosta, että alkaneena vuonna
saamme käteemme uuden raamatunsuomennoksen. Tänä
vuonna aloittaa myös toimintansa Kuopion uusi hiippa=
kunta. Gustaf Johansson oli edellisen Kuopion, nykyisen
Oulun hiippakunnan piispana vv. 1885 1896 ja julkaisi
tämän kirjoitelmansa Kuopiossa ilmestyneen »Kansan
Ystävän» ensimmäisessä numerossa v. 1896.

Jumalan Sana.

»Jumala on elämä, ja Jumala on rakkaus. Hän loi ihmisen
omaksi kuvakseen ja määräsi hänet Kristuksen kaltaiseksi. Sen
tähden Jumala ei jättänyt meitä tietämättömyyteen elämän
korkeimmista asioista, vaan hän katsoi armossa ihmiskunnan syvimpiä
tarpeita ja antoi meille Raamatussa puhtaan ja täydellisen tiedon
siitä totuudesta, joka auttaa ja pelastaa. Jumala puhuu itse meille
Raamatussa. Tämä on Jumalan sana.

Ihmeellinen on tämä pyhä kirja. Vaikka Raamatussa on
seitsemättäkymmentä kirjaa, jotka syntyynsä nähden
käsittävät enemmän kuin puolentoista vuosituhatta,
soveltuvat ne niin toisiinsa, että Raamattu on niin kuin yhden
ihmisen tekemä.

Sama Henki puhuu kaikissa, samaa tarkoitusta ne kaikki
pyytävät, ja samat peruskäsitteet liikkuvat tässä.
Maailman luomisella alkaa Raamattu,
ja uusien taivasten ja uuden maan syntymisellä se päättyy.
Tämmöistä yhteyttä ei löydy missään muualla, sillä perusteet
ja johtopäätökset ovat muun kirjallisuuden alalla riidassa keskenään.
Maailman keskellä puhuu Raamattu omantunnon vakavaa
puhetta.

Kaiken kunnian se antaa Jumalalle, ja kaiken kerskauksen
se ottaa ihmiseltä. Jumalan armo ja laupeus on kaiken hyvän
lähde, mutta ihminen on uppiniskainen ja kovakorvainen. Niin
kovasti ei ihmistä missään nuhdella kuin Raamatussa, eikä häntä
missään niin koroiteta.

Jumalan rakkaus ei ilmene missään niin korkeana,
eikä Jumalan viha pahaa vastaan missään niin selvänä
kuin täällä. Epäusko ja väärä usko ovat pyytäneet Raamattua
kaataa, mutta niiden hyökkäykset ovat vain tehneet Raamatun
aseman lujemmaksi.

Israelissa syttyi viha ilmi tuleen Jumalan todistuksia
vastaan, ja useat todistajat murhattiin, mutta nämä
todistajat kohosivat kuitenkin korkeimpaan arvoon,
ja Raamatun kirjat tulivat kansan pyhäksi kirjaksi.

Samassa asemassa on Raamattu vielä maailmaan.
Raamattu seisoo maailmaa vastaan ja maailma
seisoo Raamattua vastaan. Mutta Raamatun oppia saarnataan
pahennuksen ja vastustuksen keskellä kaikessa maailmassa.

Useat muut kirjat ovat kadonneet, vaikka ne esittivät
ihmisille mieluisia asioita, mutta Raamattu, joka vaatii
itsensäkieltämistä ja maailman kieltämistä, pysyy ja sen
mukaan käy ihmiskunnan kehitys. Ihmeellinen on todella
tämä kirja, sillä se on Jumalan sana, joka on maailmaa korkeampi.

Raamattu ei tahdo ainoastaan esitellä, mitä Jumala on puhunut
ja mitä Kristus on opettanut ja tehnyt, vaan Raamatun sana on
Henki ja elämä, joka tahtoo päästä ihmisen sydämeen kasvamaan
ja uutta elämää siihen painamaan. Jumala loi sanallaan taivaan ja
maan, ja voimansa sanalla kannattaa Herra kaikki. Armonsa sanalla
tahtoo Kristus luoda uuden ihmisen, uuden ihmiskunnan ja uuden
maailman.

Elämän voimana tahtoo Raamatun sana päästä ihmiseen,
ja päivien lopulla on se sana, jonka Kristus on puhunut,
tuomitseva maailman. Niin korkea on Jumalan sanan arvo.
Siitä riippuu ihmisen autuus, että hän antaa Kristuksen
evankeliumin tulla Jumalan voimana sydämeen,
niin että Jumalan vanhurskaus saa tässä sanassa
ilmestyä uskosta uskoon.

Jumala antoi palvelijoilleen sanansa. »Pyhät Jumalan ihmiset
ovat puhuneet Pyhän Hengen vaikutuksesta» (2 Piet. 1: 21). Ihminen
ei voi itsestään puhua Jumalan sanaa. Selvästi erottivat aina ne,
jotka saivat Jumalan sanan, tämän omista mielipiteistään.

Kuoleman vaarassakin sanoo profeetta Jeremias kuninkaalle,
mitä Jumala oli hänelle sanonut. Apostoli Paavali erottaa
Herran sanan omasta sanastaan.Ilmestyksen kautta antoi
Jumala sanansa palvelijoilleen.

Ja Jumala piti huolen siitä, että tämä pyhä sana kirjoitettiin, sillä
se ei olisi muulla tapaa voinut säilyä. Joko käski Jumala suoraan
niiden, jotka saivat ilmestyksen, kirjoittaa tämä, taikka asetti hän
heidät siihen asemaan, että he tunsivat itsensä sisällisesti
pakotetuksi kirjoittamaan sen.

Kristillisen etiikan merkitys valtiollisessa elämässä.
Ja Jumala käski sanansa kautta alkuseurakunnan, joka oli
likinnä kristinuskon synnyinaikaa, tutkia ja tarkastaa niitä kirjoja,
jotka siihen aikaan liikkuivat seurakunnissa, niin ettei
Raamattuun tulisi muuta, kuin Jumalan sanaa.

Tähän tarkastustoimeen oli alkuseurakunta kykenevä
ja velvotettu, ja se suoritti uskollisesti tämän
tehtävän. Pitkän ja huolellisen tarkastuksen kautta
on Raamatun kirjakokoelma syntynyt.

Ilmestyksen Henki on antanut Jumalan sanan ja sama Henki
selvittää sen. On olemassa inhimillinen usko ja jumalallinen usko.
Ihminen voi olla vakuutettu siitä, että Raamattu on Jumalan sana,
ja hän voi kiivaudella sitä puolustaa, mutta Jumalan
Hengen täytyy itse kirkastaa Jumalan sana ihmisessä,
ennenkuin ihminen voi saada jumalallisen uskon.

Ja kun Jumalan Henki kirkastaa Raamatun sanan
ihmisen sydämessä, silloin on ihmisellä todella
Jumalan sana. Ja kun ihmisellä on Hengen todistus
ylhäältä, silloin hän ei enää ole riippuva ihmisten
arvosteluista.

Uskon elämässä antaa Jumala jokaiselle Jeesuksen
opetuslapselle tämän todistuksen sanastaan.
Jumalan Henki kirkastaa ihmiselle milloin yhden
Raamatun paikan milloin toisen. Täten kokoontuu '
ihmiselle elämän totuuden aarretta. Tämä Jumalan sana on
kallein tavaramme.

Tässä pyhässä sanassa eläkäämme ja asukaamme.
Tämän sanan alle ehdottomasti alistukaamme. Tämän
sanan tekijöitä olkaamme.

file:///C:/Users/HELLEV~1/AppData/Local/Temp/MicrosoftEdgeDownloads/f6317a5b-bea0-

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30