Janne Saarela Jurvan Baptistiseurakunta : Pahuuden ongelma

Pahuuden ongelma

Kirjoittaja Janne Saarela
Jurvan Baptistiseurakunta
http://www.jurvanbaptistiseurakunta.fi/opetuksia/8-apologetiikka/27-pahuuden-ongelma



Johdanto



Kysymys kärsimyksestä nostetaan kaikkein useimmin kristillistä uskoa vastaan. Eihän hyvä Jumala ja pahuutta täynnä oleva maailma ensi näkemältä sovi yhteen mitenkään? Toisaalta on muistettava, että kärsimyksen ongelma ei poistuisi kristinuskon häviämisen myötä. Pahuus on kaikkien ongelma. Gumbel toteaa, että ”teologit ja filosofit ovat vuosisatoja painineet kärsimyksen arvoituksen kanssa eikä kukaan ole koskaan esittänyt siihen yksinkertaista ja täydellistä ratkaisua”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei asiaan olisi koskaan esitetty minkäänlaisia pohdintoja tai vastauksia. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus tehdä sitä, missä muut eivät vielä ole onnistuneet. Tarkoitukseni on lähinnä osoittaa, että syy pahuudesta ja kärsimyksestä ei palaudu Jumalaan, vaikka tämänkaltainen ajatus onkin varmasti hyvin yleinen. Ennen tätä on osoitettava lyhyesti se, miksi pahan ongelmassa on oletettava Jumala. [1]

Pahuus suhteessa mihin?

Pahuutta ja kärsimystä voisi pohtia monelta eri näkökulmalta ja sitä voisi peilata erinäisiä asioita vasten. Esim. Stefan Gustavsson pohtii kirjassaan ”perusteltu usko” pahuutta länsimaista naturalismia [2], itämaista panteismia, Islamia ja kristinuskoa vasten. Hän huomauttaa, että naturalismissa pahuuden ongelmaa ei ole. Tämä johtuu siitä, että ilman normia, hyvästä ja pahasta tulee subjektiivisia mielipiteitä, joita voisi verrata vaikkapa makuasioihin. Toisin sanoen kun puhumme hyvästä ja pahasta, viittaamme normiin, joka ratkaisee mikä on mitä. Kristinuskossa ylin normi on Jumala. Mutta ellei Jumalaa ole, mikä silloin muodostaa normin? [3] Toisin sanoen henkilö, joka viittaa pahaan argumentoidakseen Jumalaa vastaan, on oletettava, että Jumala on olemassa. Miten muuten hän tietäisi, että jokin on pahaa? Gustavsson tiivistää väitteensä seuraavaan muotoon:

Jos on olemassa jotakin pahaa, on oltava myös jotakin hyvää.
Jos on olemassa paha ja hyvä, on oltava jokin normi, joka määrittää mikä on mitä.
Jos on olemassa normi, joka määrittää mikä on pahaa ja mikä hyvää, on oltava myös normin antaja.
Meidän on siis edellytettävä Jumala. Siksi pahuus ei ole Jumalavastainen todiste.



Pahuus & kristinusko

Keskitymme pohtimaan pahuutta suhteessa kristinuskoon. Tässä vaiheessa on tarkennettava muutamaa asiaa. On erotettava kärsimyksen ongelman älyllinen ja tunneperäinen puoli. Älyllinen puoli liittyy siihen, onko uskottavaa ajatella, että kärsimys ja Jumala voivat olla olemassa samanaikaisesti. Tunneperäinen liittyy siihen, että ihmiset eivät pidä Jumalasta, joka sallii kärsimyksen. Craigin mukaan suurin osa ihmisistä potee tunneperäistä ongelmaa. Keskitymme kuitenkin ongelman älylliseen puoleen. [4]

Pahan ongelma

C. S. Lewis tiivistää pahan ongelman seuraavasti:

Jos Jumala olisi hyvä, Hän haluaisi tehdä luotunsa onnellisiksi.
Jos Hän olisi kaikkivaltias, Hän pystyisi siihen.
Luodut eivät ole onnellisia.
Tästä seuraa, että Jumalalta puuttuu joko hyvyyttä, valtaa tai molempia. [5]

Lewis käy erikseen läpi Jumalan kaikkivaltiutta ja -hyvyyttä osoittaakseen, että edellä esitetty päätelmä ei ole niin yksinkertainen kuin aluksi näyttää. Esittelemme näistä ajatuksista vain olennaisimmat.

Mitä tarkoittaa olla kaikkivaltias?

Voiko Kaikkivaltias Jumala tehdä mitä vain? Legendaarisena esimerkkinä tästä on toiminut kysymys: ”voiko Jumala tehdä niin suuren kiven, jota Hän ei itsekään jaksa nostaa?” Näin ollen syntyisi seuraavanlainen kuvio:

Jos Jumala voisi luoda niin ison kiven, jota ei kykene nostamaan, Hän ei voi olla kaikkivaltias. Kaikkivaltiashan voisi nostaa miten suuren kiven tahansa.
Jos Jumala ei voisi luoda sellaista kiveä, jota ei kykenisi nostamaan, Hän ei olisi kaikkivaltias. Kaikkivaltiashan voisi luoda miten suuren kiven tahansa.
Jumala ei siis ole kaikkivaltias.

Asia on kuitenkin sama kuin kysyisi ”voiko Jumala tehdä neliskulmaisen ympyrän”? Neliskulmainen ympyrä on kuitenkin loogisesti mahdoton, samalla tavalla kuin olla olemassa ja olla olematta samaan aikaan. Lewiksen kommentti tiivistää kysymysten mielettömyyden: ”hölynpöly on hölynpölyä, vaikka puhuttaisiinkin Jumalasta”. Jumala pystyy tekemään kaikkea mikä on loogisesti mahdollista. Loogiset mahdottomuudet ovat ikään kuin tyhjää, ne eivät ole edes kysymyksiä. [6]


Vapaa tahto

Toinen näkökulma asiaan on vapaa tahto, joka ihmisille annettiin. ”Vapaalla tahdolla varustettujen olentojen myötä Jumala väistämättä luopui osasta valtaansa”. Vapaita olioita tehdessään Jumalan oli ”luovutettava” osa vallastaan heille. Jos Jumalan ulkopuolella olisi jokin voima, joka asettaisi Hänelle rajoja, Hän ei olisi kaikkivaltias. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys siitä. Joissain tapauksissa Jumalan toiminta on rajoitettu, mutta se johtuu Hänen omasta vapaasta päätöksestään. Hän ei esim. voi aina puuttua jokaiseen pahaan asiaan, koska se johtaisi ihmisten vapaan tahdon rikkomiseen. Tästä syntyisi loogisia ristiriitoja. Jos pesäpallomaila muuttuisi heinänkorreksi aina kun sillä ollaan vahingoittamassa toista tai ilma kieltäytyisi tottelemasta silloin kun yritettäisiin kertoa valheita muista ihmisistä, väärät teot tulisivat mahdottomiksi ja tahdon vapaus raukeaisi olemattomiin. [7]

Kaikki oli alun perin hyvää

Kristinusko perustuu Jumalan hyvyyteen. Syvimmiltään Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemuskin ovat seurausta Jumalan hyvyydestä. Jumalan hyvyys tulee ilmi jo Raamatun alkulehdillä, jossa kuvaillaan Jumalan luomistekoa (1. Moos. 1-2). Kertomuksessa painotetaan Jumalan ja Hänen kädenjälkensä hyvyyttä. Kaikki oli sangen hyvää. Luotuaan paratiisin Jumala teki ihmisen asuttamaan ja hallitsemaan sitä. Mutta niin kuin jokaisessa kunnon elokuvassa, ihanuutta ja täydellisyyttä ei kestä kovin pitkään. Luomakunnassa tapahtui kapina. [8] Jumala oli asettanut keskelle paratiisia hyvän- ja pahantiedon puun. Jumala sanoi Adamille, että ”sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. Kukapa ei varoittaisi lastaan juoksemasta auton alle tai laittamasta kättään kuuman hellanlevyn päälle? Vaikka Jumala varoitti, ihminen lankesi. Mutta miksi paratiisissa oli hyvän- ja pahantiedon puu? Vastauksia kysymykseen on mielestäni muutama, mutta meidän kannaltamme tärkein oli se, että ihmisen vapaa tahto voisi konkreettisesti päästä toimimaan.

Havainnollistakaamme asiaa arkipäivän esimerkillä. Kuvittele, että kaverisi on tulossa sinun luoksesi kahville. Päätät tehdä omasta mielestäsi hauskan jutun ja tyhjäät huoneen huonekaluista ja asetat keskelle huonetta yhden tuolin. Kun kaverisi astuu sisään, sanot hänelle ”voit vapaasti valita mille tuolille haluat istua”. Kaverillasi on varmasti vapaa tahto, mutta sillä ei ole tässä tapauksessa tippaakaan merkitystä. Merkitys muodostuu vasta silloin, kun huoneeseen asetetaan vähintään kaksi tuolia. Tämän vuoksi paratiisissa oli hyvän- ja pahantiedon puu. Muuten ihmisten vapaa tahto olisi ollut vain silmänlumetta.

Tässä vaiheessa tulee esiin muutamia kysymyksiä. Nostamme kuitenkin esiin vain aiheemme kannalta olennaiset. Ensimmäinen kysymys on: miten Jumalan luomakunnassa voi ylipäätään syttyä kapina? Toiseksi: miksi Jumala loi ihmisen, jolla on vapaa tahto ja sen myötä myös vastuu? Gustavsson esittää neljä eri vaihtoehtoa sille, miten Jumala olisi voinut alun perin toimia: [9]

Hän olisi voinut olla luomatta mitään.
Hän olisi voinut luoda maailman, kuitenkin ilman enkeleitä ja ihmisiä. Näin ollen ei olisi ollut vapaita ja vastuullisia olentoja laisinkaan.
Hän olisi voinut luoda enkeleitä ja ihmisiä, jotka olisivat ohjelmoitu toimimaan aina Jumalan tahdon mukaisesti. Heillä ei siis olisi ollut vastuuta, eivätkä he enää olisi enkeleitä ja ihmisiä sanojen varsinaisissa merkityksissä.
Hän olisi voinut luoda enkelit ja ihmiset vapaiksi ja vastuullisiksi olennoiksi, joilla olisi mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.

Raamatun mukaan Jumala valitsi neljännen vaihtoehdon. Ehkä suurin syy oli se, että ainoastaan tässä mallissa maailmassa voi olla rakkautta. Pakollinen rakkaus ei ole rakkautta. On loogisesti mahdotonta, että vapaa ihminen ei voisi langeta. [10] Koska Jumala on antanut vapaan tahdon, Hänen oli pakko samalla antaa mahdollisuus siihen, että luodut käyttävät vapauttaan väärin. [11] Jos Matti antaisi Maijalle 100 euroa, pystyisikö hän valvomaan sitä, miten Maija tätä rahaa käyttäisi? Jos Matti puuttuisi tilanteeseen aina, kun Maija aikoisi käyttää rahaa väärin, olisiko raha oikeastaan enää Maijan omaisuutta? Jos Matti rajoittaisi Maijan rahan käyttöä, raha olisi itse asiassa Matin, jota hän käyttäisi epäsuorasti Maijan välityksellä. [12] Näin ollen ihmisen vapaa tahto on vastaus myös siihen, miten kapina oli ylipäätään mahdollinen. Heti kun Jumala loi vapaan tahdon omaavia olentoja, kapinan ja pahan mahdollisuus tuli ilmeiseksi.

Syntiinlankeemuksesta seurasi tiivistettynä se, että nyt me elämme epänormaalissa tilanteessa. Sairaudet, kipu, tuska, kuolema ym. pääsivät maailmaan ihmisen lankeemuksen vuoksi. Tämä oli kuitenkin välttämätön vaihtoehto, koska Jumala loi vapaan tahdon omaavia olentoja. Lisäksi Jumalan täytyy toimia logiikan sisällä.

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. [13] Vanhaa testamenttia seuraa Uusi testamentti. Jumala tulee ihmiseksi ja kuolee ristillä. On totta, että ellei olisi olemassa muuta kuin tämä elämä, pahuuden ja kärsimyksen taakka olisi monien kohdalla liian raskas. Raamatun mukaan ihmisen maanpäällinen elämä on kuitenkin vain ripaus siitä, mitä on tulossa. Jätämme asian roikkumaan viimeiseen lauseeseen: ”ellei taivasta ole, silloin kaikki kuolevien lasten kärsimykset, kyyneleet ja huudot jäävät vaille vastausta”. [14]

Viitteet:

1 Gumbel 2006, 7, 9; Gustavsson 1999, 144-145. Käsittelen asiaa kristinuskon Jumala -näkökulmasta. Olen tietoinen siitä, että Jumalan ja kristinuskon Jumalan välille ei voida automaattisesti vetää yhtäsuuruusmerkkiä. Olen kuitenkin kaikkien kirjoitusten kumulatiivisena (kasautuvana) argumenttina pyrkinyt osoittamaan, että kristinuskon Jumala on ainoa vaihtoehto, joka jää mahdolliseksi selitykseksi.

2 Naturalismi = Kaikki olevainen on perimmiltään ainetta ja materiaa. Yliluonnollisia asioita ei oteta huomioon.

3 Pahuuden ongelma iskee tuhoisasti Islam-uskoon, koska siinä ei anneta syntiinlankeemukselle samaa merkitystä kuin kristinuskossa. Islamin mukaan maailma ja ihmiset ovat edelleen samanlaisia kuin silloin, kun he lähtivät Allahin kädestä. Koska ei ole tapahtunut kapinaa Allahia vastaan, Hän on itse vastuussa kaikesta pahasta. Hindulaisuudessa pahuuden ongelmaa ei myöskään voi olla, koska heidän ajatussysteemissään ei ole olemassa objektiivista normia (persoonallista Jumalaa), joka määrittäisi hyvän ja pahan. Lue ongelmasta lisää tarkemmin täällä. Gustavsson 1999, 145-165.

4 Craig 2012, 162. Älyllinen ongelma jakautuu vielä kahteen eri haaraan: loogiseen ja evidentiaaliseen versioon. Loogisen version mukaan Jumalan ja kärsimyksen yhtäaikainen olemassaolo on loogisesti ristiriitaista. Evidentiaalinen versio pyrkii osoittamaan, että Jumalan ja kärsimyksen samanaikainen olemassaolo on hyvin epätodennäköistä. En pidä tässä tapauksessa tärkeänä lähteä käsittelemään asiaa näiden erojen pohjalta. Myös C. S. Lewis keskittyy pahan olemassaolon älylliseen puoleen legendaarisessa kirjassaan ”Kärsimyksen ongelma” 1963. Tähän asti syvällisin käsittely älyllisen puolen eri osista löytyy http://ujjf.blogit.fi/karsimyksen-ongelma-lyhyt-yleiskatsaus/

5 Lewis 1963, 33.

6 Lewis 1963, 36. Ne, jotka haluavat tarkemman kuvan aiheesta voivat käydä netissä ositteessa http://apologetiikkawiki.fi/wiki/Jumalan_kaikkivaltius. Erinomaisen näkökulman asiaan antaa Boyd 2005, 74–80.

7 Boyd 2005, 75. Näistä ongelmista hyvän kuvauksen antaa Lewis 1963, 42–43.

8 1. Moos. 3. Tätä ennen kapina oli tapahtunut jo enkeleiden kohdalla taivaassa. Käärme tulkitaan paholaiseksi/saatanaksi, joka putkahtelee esiin silloin tällöin Raamatun teksteissä. Vaikka Raamattu ei kerro kovin tarkasti siitä, mitä enkelimaailmassa tapahtui, yleinen käsitys on kuitenkin se, että taivaassa syttyi kapina ennen maailman ja ihmisen luomista. Kapinaan mukaan lähteneet enkelit menettivät asemansa ja heidät heitettiin taivaasta pois. Asia ei ole kuitenkaan tärkeä kokonaisuuden kannalta. Sen puolesta puhuu sekin, että Raamatussa ei ole kovin paljon tuhlattu mustepulloa asian tarkempaan selvittämiseen. Tekstissä esiintyvät pointit pätevät myös tähän asiaan.

9 Gustavsson 1999, 153.

10 Gustavsson 1999, 154, Gumbel 2006, 9.

11 Boyd 2005, 34. Hyvän ja pahan välinen suhde kulkee käsi kädessä. Mitä suurempi mahdollisuus tehdä hyvää, sitä suurempi mahdollisuus tehdä pahaa.

12 Vertaus muokattu Boyd 2005, 35. Tarkempia kysymyksiä ja vastauksia voi katsoa Boyd 2005, 30–43.

13 Asian näin typistetty käsitteleminen on tietoinen päätös. Tärkeimmät asiat on käsitelty edellä.

14 Boyd 2005, 41–42.
http://www.jurvanbaptistiseurakunta.fi/opetuksia/8-apologetiikka/27-pahuuden-ongelma

Yllä olevan kirjoituksen
LÄHTEET:



Apologetiikkawiki. Jumalan kaikkivoipuus. http://apologetiikkawiki.fi/wiki/Jumalan_kaikkivaltius

Boyd, G. A & Boyd, E. K. 2005. Epäilijän kirjeet. Keuruu: Aikamedia Oy.

Craig, W. L. 2012. Valveilla. Uskon perusteltu puolustaminen. Helsinki: Uusi tie.

Gumbel, N. 2006. Selitä miksi. Päivä Oy.

Gustavsson, S. 1999. Perusteltu usko. Helsinki: Uusi tie.

Lewis, C. S. 1963. Kärsimyksen ongelma. Suomen lähetysseura.

Malkki, Ilari. Kärsimyksen ongelma: lyhyt yleiskatsaus. http://ujjf.blogit.fi/karsimyksen-ongelma-lyhyt-yleiskatsaus/