Vallankäytöstä (uskonnollisissa) yhteisöissä – Miten tämä on mahdollista?

kirjoittaja Hellevi Raitosalo To Toukokuu 05, 2016 7:25 am

Vallankäytöstä (uskonnollisissa) yhteisöissä – Miten tämä on mahdollista?

Pauliina Kuikkaspiritual abuse - hengellinen väkivaltahengellinen yhteisö; spiritual communion, iltalehti, johtajuus, karismaattisuus, Näkökulmia Sanaan, Oivalluksia, opetus, pedofilia, profetia, profetointi, Pyhän hengen työ, spiritual abuse - hengellinen väkivalta, spiritual; hengellinen, Taivaan "ajantasa" ja rukousvastauksia, tasapainoinen usko, terve usko, terve uskonnollisuus, terve yhteisö, TV pastori, TV714 kommenttia
DSC_6468-1

Ja tämä tarina on tosi

Kristillisen/karismaattisen yhteisön johtaja/pastori/johtoryhmän jäsen pahoinpitelee vaimoaan tai käyttää alaikäistä seurakunnan jäsentä tai peräti omaa lastaan seksuaalisesti hyväksi? Yhteisössä opettaja/profeetta ohjailee jäsenten elämää, ihmissuhteita, avioasioita – tai rahankäyttöä – Raamattuun ja Pyhän Hengen puheeseen vedoten – Kun asiaa vähän lähempää katsoo, parhaimmillaan takana voi olla johdatus – pahimmillaan oma etu, manipulointi – jopa petos, joka tulee ilmi siinä, kun profetiat eivät toteudukaan ja/tai henkilö on pahassa suossa omaksumansa opetuksen takia.

Miten ihmeessä on mahdollista, että tallaiset saavat jatkaa vuosikausia toimintaansa yhteisön siihen kummemmin puuttumatta – tai että uhria ei ollenkaan uskota ja uhri ei saa mitään tukea.

Seuraavassa Suomi24-foorumilta poimimani kertomus – jota osa foorumille kirjoittaneista ei uskonut, vaan piti kyseisen herätysliikkeen mustamaalaamisena ja osoituksena kirjoittajan katkeruudesta. Miten on? Kuulostaako tämä Sinusta, Lukijani, uskottavalta?

”Isäni siis tosiaan toimii parhaillaankin XXX-seurakunnan pastorina, toiminut jo monen monta vuotta. Sunnuntaisin saarna tuolista huudetaan hallelujaa ja ihmisiä tulee uskoon. Sitten hymyillään ja taputellaan seurakuntalaisia ja kerätään rahat omaan taskuun. Ikävä kyllä kun tämä pastori-naamari kotona riisutaan,alta paljastuu sovinistinen alkoholisti, jota ei pelota virkavalta eikä tuonpuoleinen. Isäni juo alkoholia reilusti,polttaa,kiroilee ja puhuu rivoja,pahoinpitelee perhettään niin henkisesti kuin fyysisesti,pettää vaimoaan,käy seurakunnan rahoilla maksullisissa ja maksamattomissa naisissa Tallinnassa,katselee illat pornoa koneeltaan ja tekee mitä tahansa rahasta.

Äitini on sidottuna tähän jumalan mieheen,koska ero olisi synti. Aina silloin tällöin pastori jää kiinni jollekkin seurakuntalaiselle epäilyttävästä toiminnasta,mutta tälläiset ihmiset hiljennetään hyvinkin nopeasti. Äitini siis odottaa ihmettä,jota koskaan ei tule käymään ja leikkii hengellään ollessaan samassa talossa tämän sekopään kanssa. En ymmärrä miten hän jaksaa vuosi toisensa jälkeen hymyillä sunnuntai kokouksessa ja vakuutella että mustelmat tuli kaatuessa rappusista.”

Mielestäni tässä yhteydessä ei ole edes oleellista, onko juuri tämä tarina tosi. Oleellista on, että tällaista tosiaan tapahtuu. Olen itse kokenut ja nähnyt vastaavia ja kuullut riittävän monta vastaavantyyppistä tarinaa uskoakseni, että noin voi tosiaan tapahtua. Tarinan yksityiskohdat voivat olla erilaiset. Ydin kuitenkin on, että vaikka julkisivu on kunnossa, kulisseissa voi tapahtua mitä karmeimpia tekoja.

Edes ns. profetiat ja ihmeet eivät ole aina merkkejä Jumalan aidosta toiminnasta. Muutama vuosi sitten iltapäivälehdissä kohistiin pastorista, joka käytti hyväkseen alaikäisiä lapsiaan. Seurakunta sanoi olevansa ylistävä ja profeetallinen seurakunta, joka haluaa toteuttaa Kristuksen tahtoa elämässään. Parantumista ja raamatunmukaisuutta korostettiin. Ihmeistä todistettiin. Samaan tapaan on noussut esille karismaattisina, profeetallisina ja ihmeidentekijöinä pidettyjen julistajien kulisseista asioita, jotka saavat mielen mietteliääksi.

Jos tuo on mahdollista, niin miten? Minua kiinnostaa, onko tuollainen kaksiroolisuus mahdollista vai onko – niinkuin näiden julistajien puolustajat väittävät – kysymys ”salaliitosta”, ”juoruista” ,”pahanpuhumisesta” tai ”elävien kristittyjen vainosta”?

Näyttää siltä, että tuollainen kaksiroolisuus on mahdollista, koska esimerkiksi mainitsemaani pastoriin ja viime aikoina esiinnousseisiin muihin väärinkäytöksiin on virkavaltakin kerran kiinnittänyt huomiota. Tätä taustaa vasten minua kiinnostaa se, kuinka tuollainen oikein on mahdollista.

Varsin uskottavan selityksen (jota elämänkokemukseni tulee) tarjoaa, että vallan väärinkäyttäjällä on narsisistisia ominaisuuksia tai nämä ominaisuudet ovat vallankäyttäjän elämässä hallitsevia – tai tällaisella henkilöllä on muutoin voimakas ”splitting” eli hän eristää osia elämästään irti toisistaan ts. hänellä on suntisrooli ja aivan päinvastainen rooli.

Narsisti on ihminen ”ilman omaatuntoa”. Siksi pyhä ja luotettava – jollaisena ”normi-ihminen” uskoon ja Jumalaan liittyvä asioita pitää – on narsisismiin taipuvaiselle ihmiselle vain astinlauta eteenpäin hänen missiossaan, mikä ikinä se onkin. Taasen tällainen ”splitting-ihminen” on muutoin menettänyt kosketuksen minuuteensa ja voi ilmeisesti toimia aivan vastakkaisella tavalla.

Narsismi yhtenä selitysvaihtoehtona

Käsittelen tässä minulle tutumpaa narsismia – joka kyllä kokemani ja lukemani perusteella on varsin usein väärinkäytösten taustalla. Normaalin elämän pelisäännöt eivät narsisismiin taipuvaisiin päde. Se meidän on uskottava kättelyssä, muuten narsismiin taipuvainen ihminen pääsee pyörittämään meitä mennen tullen. Ensi sijassa on kuunneltava uhria – vaikka normaalisti sanotaan, että riitaan tarvitaan aina kaksi; narsismiin taipuvaisen ihmisen kohdalla riittää nimittäin yksi! Suosittelen tässä vaiheessa lukemistoksi kahta kirjaa: Edin Lövås Ei Herroina halliten ja Raimo Mäkelä Naamiona terve mieli. Molemmat antavat ilmiölle teologisesti ja psykologisesti uskottavan selityksen.

Kokemukseni kertoo, että narsisti on äärettömän taitava näyttelijä ja manipulaattori. Hänellä tosiaan on kanttia laulaa seurakunanssa ”Hallelujaa” ja muutaman tunnin kuluttua hakata puolisonsa mustelmille. Hän saattaa olla jopa ulkonaisesti valmis tekemään asiasta parannusta ja pyytämään seurakunnassa ”lisää rakkautta vaimoaan kohtaan” – Ongelma vain on, että tuo rakkaus menee käytäntöön vain hetkittäin – niinä rauhan aikoina, joita narsismiin taipuvaisen ihmisen läheisten onneksi välillä on. Ongelmasykli toistuu – usein entistä pahempana – jonkin ajan päästä erityisesti, jos narsisti saa päähänsä, että hänen uhrinsa alkaa irtaantua.

Asiasta puhuttaessa on äärettömän tärkeää muistaa, että narsismiin taipuvaiselle kaikki keinot ovat sallittuja. Hän ei kaihda manipulointia, uhkailua – ei edes valheita, jos niistä vain on hyötyä päämäärään pääsemiseksi. Sen vuoksi narsisismiin taipuvainen saattaa elämässään päästäkin pitkälle, esimerkiksi esimiesasemaan.

Narsismin hallintomallit – ja meidän niille antama oikeutus

Narsismiin taipuvaisella ihmisellä on suuret luulot itsestään. Iso MINÄ pyrkii esille puheissa ja teoissa. Hyvä signaali narsismiin taipuvaisen ihmisen tunnistamiseen onkin kuulosteleminen: Onko kaikkialla ”minä” – ja ”muut ei oo mittään”? Jos näin on, kannattaa pitää tuntosarvet tukevasti tanassa. Uhrinsa narsismiin taipuvainen pitää luonaan kepillä ja porkkanalla. Hän saa taidokkaasti uhrin uskomaan itseensä – ja myös siihen, että uhri ei pärjää ilman alistajaansa.

Mekanismin yhteydessä on nostettu esille ”Tukholma -syndrooma”, jossa esimerkiksi pankkiryöstön yhteydessä sivustakatsojat pelon takia liittoutuvat ryöstäjän kanssa. Uskon tuohon selitykseen, koska olen nähnyt, miten voimakkaassa otteessa narsistinen henkilö uhriaan pitää. Hän saa uhrin uskomaan, että irtaantuminen on mahdotonta. Tilanteessa uhri saattaa jopa hautoa itsemurhaa ainoana ulospääsytienä. Usein uhrin mielenterveys on koetuksella, ja viimeistään irtaantumisen jälkeen hän saattaa joutua turvautumaan mielenterveyspalveluihin.

Uskon, että kaikkein tehokkainen mekanismi, joka pitää yllä uhrin alistamista, on vaikenemisen kulttuuri, joka on vallalla niin suomalaisessa yhteiskunnassa kuin seurakunnissakin: Asiamme eivät kuulu naapurille! Erityisesti seurakunnissa pelätään oman pesän likaantumista, jos asioita aletaan nostaa esille. Esiintyy voimakasta torjuntaa – aivan kuin se jotain auttaisi, jos pesä on jo likainen! Pesä pitäisi puhdistaa puhumalla. Urho Muroma puhui aikanaan ”löperöstä rakkaudesta”. Tällaista löperöä rakkautta esiintyy kristillisessä kentässä. Rakkautta, joka vaikenee asioista, joihin Jeesus uskoakseni olisi puuttunut.

Raikas esimerkki on Jeesuksen suhtautuminen rahanvaihtajiin. Eräs raamatunselittäjä avasi kohtaa seuraavasti: Jeesus ei kritisoinut temppelipalvelusta sinällään, eikä edes rahanvaihtajia sinällään; Jeesus kritisoi niitä mekanismeja, jotka pitivät vääryyttä yllä temppelijumalanpalveluksessa. Ihmiset tuolloin – niin kuin nytkin – luulivat pystyvänsä ostamaan syntinsä anteeksi jumalanpalvelusmenoilla ja jatkamaan entiseen malliin tehden vääryyttä!

Ei niin – Jeesus peräänkuulutti Vanhan testamentin profeettojen tavoin syvälle käyvää elämää muuttavaa parannusta, johon Kristus itse sitoutuu. Näinhän tapahtui Sakkeuksen ja Matteuksen kohdalla. Sakkeus oli valmis jopa hyvittämään petollisen toimintansa seuraukset ”uhreilleen”.

Mahdollistava tekijä kaikenlaiselle mädännäisyydelle uskonnollisissa yhteisöissä on se, että ME annamme niiden tapahtua. ME olemme tavallaan yhtä syyllisiä kuin tekijäkin. Tietenkin – jos (ja kun usein) on kyseessä narsistinen kapellimestari, joko kulisseissa tai johdossa, tämä pyörittää orkesteria niin kuin haluaa – usein soittajien sitä huomaamatta. Väitän kuitenkin, että jos tarpeeksi ajoissa, tarpeeksi moni saisi tarpeekseen pyörityksestä, asiat olisivat toisin – ainakin niiden kannalta, jotka uskaltavat kerrankin laittaa rajat.

Kipeä – mutta niin tarpeellinen – puuttuminen

Ymmärrän – kokemuksesta – että tällainen vastakkainasettelu ei ole helppoa. Vastakkainasettelussa tulee helposti enkeleistä rosvoja ja rosvoista enkeleitä. Koska narsisti ei kestä itseensä kohdistettua kritiikkiä, hänestä saa helposti hellittämättömän verivihollisen, joka janoaa kostoa loputtomiin.

Eikö kuitenkin juuri meidän, jotka kannamme kristityn nimeä, pitäisi olla niitä, jotka uskallamme elää ja taistella totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta – jopa nahkastamme välittämättä? Eivätkö ensimmäiset kristityt joutuneet vainotuksia nimenomaan sen vuoksi, että he periksiantamattomasti seurasivat Kristusta ja julistivat evankelimia niin ylhäisille kuin alhaisillekin? Heillä oli kanttia puhua evankeliumin asiasta suoraan niin uskonnollisen kuin maallisenkin auktoriteetin edessä – ja tarvittaessa paljastaa uskonnollinen mädännäisyys yhtä lailla. Toisaalta joku kuitenkin aikanaan paljastaa kuplan keisarin uusista vaatteista – vaikka juuri me emme sanoisi mitään.

Case ”pastori” – ja selitysyrityksiä

Muutama vuosi sitten iltapäivälehdissä kohistiin pastorista, joka käytti hyväkseen alaikäisiä lapsiaan. Minua hämmästytti täydellinen vaikeneminen yhteisön taholta. Kotisivuilla asia näkyi lähinnä siinä, että pastorin puheet loppuivat pidätystä edeltävään saarnaan – joka oli tragikoomisesti Laodikean seurakunnasta. Kun muutamaa kuukautta myöhemmin menin uudelleen katsomaan kotisivuja, tyrmistyin: Kotisivuilla viitattiin vankeuteen ”Kristuksen tähden” ja kehotettiin lähettämään esirukouspyynnöt tiettyyn puhelinnumeroon, josta ne välitettäisiin pastorille. Koko ajan seurakunta sanoi olevansa ylistävä ja profeetallinen seurakunta, joka haluaa toteuttaa Kristuksen tahtoa elämässään.

Kysymykseni oli ja on: Miten tämä yhteisö voi elää tuollaisen asian kanssa? Kuinka he selittävät sen itselleen ja niille jäsenilleen, jotka eivät asioiden todellisuuden tilaa tiedä? Vielä suurempi mysteeri minulle on pastorin vaimo: Miten hän voi elää asian kanssa? Toisaalta ihmettelen itsekin omaa mukanaolemistani vastaavantyyppisessä yhteisössä, jossa väärinkäytökset olivat hieman toisentyyppisiä.

Yhteisöjä kuitenkin yhdisti vaikenemisen kulttuuri – ja ehkäpä myös kriittisten mielipiteiden vaientaminen keinolla ja toisella. Yksi mukanapitävä tekijä varmasti on syyllisyys. Yhteisössä on usein voimakas pyhyyden ja kilvoittelun korostus. Henkilö, joka tuntee itsensä syylliseksi vallitsevan asiaintilan kanssa (oli se nyt sitten seksuaalinen hairahdus, rahankäyttöön liittyvä asia, valheet, joita joutuu käyttämään seliviytyäkseen, tai kriittisten ajatusten pintaan nouseminen) henkilö luulee olevansa ainut laatuaan – eikä tiedä, että yhteisössä monet kärsivät samantyyppisestä ”vaivasta” ja roolista.

Toinen mukanapitävä tekijä on pelko. Erityisesti silloin, kun henkilö on sotkeutunut johonkin väärinkäytökseen, häntä voidaan kiristää asialla – tai vaikka ei voitaisikaan, henkilö alitajuisesti pelkää julkitulemista samaan aikaan, kun pelkoon sisältyy roppakaupalla häpeää. Myös pelko siitä, että käy niin kuin muille, ”varoittaville esimerkeille”, jotka yhteisö on nostanut esille aiempien konfliktien yhteydessä: iskee sairaus, demoni, taloudellinen katastrofi tai vierailee kuolema.

Usein yhteisö antaa ymmärtää myös, että yhteisön ulkopuolella ei ole elämää eikä henkilö tule siellä selviämään. Pahimmillaan yhteisö on ainoa tie Taivaaseen.

Koskeeko diplomaattinen koskemattomuus uskonnollista aukoriteettia?

Pelko voi liittyä myös opetukseen, jonka mukaan ”Jumalan voideltuun” ei saa koskea ja auktoriteettia ei saa arvostella. Berlusconille haluttiin diplomaattinen koskemattomuus. Tätä samaa koskemattomuutta on vaadittu ”Jumalan voidelluille” – miten ikinä voidellut määritelläänkään.

Ymmärrän kyllä, että monesti katsomosta on helpompi pelata kuin kentällä. Ja periaate seurakunnassa on, että yhteisön pitäisi pystyä oman järjestyksensä mukaan hoitamaan asiansa.

Kiperiä kysymyksiä

Mutta entäpä jos seurakunnan johto on kykenemätön johtamaan? Entäpä jos vanhimmisto/johtoryhmä – tai miksi sitä ikinä nimitetäänkään – ei näe toiminnassa mitään väärää – joko sen vuoksi, että se toimii hyväuskoisesti tai sille on uskoteltu, että mitään ei ole vialla – tai pahimmassa tapauksessa sen vuoksi, ettei se uskalla puuttua. Tai – jos on kyseessä yhteisö, jossa johtajuus on yhden henkilön, tämä henkilö on ongelmien ydin (vaikkapa työyhteisössä esimies tai (toimitus)johtaja) Entä jos vedotaan siihen, että seurakunta on Jumalan seurakunta, ei mikään yhdistys (tämmöiseenkin selitykseen törmäsin vastoittain) – näin mikään lain koura ei siihen tämän selityksen mukaan ulottuisi.

Tosin jokaista yhdistystä koskee yhdistyslaki – ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on yhdyskuntajärjestyksensä ja Kirkolla Kirkkolaki jne.

”Kyllä Jumala hoitaa” – saatetaan sanoa. Ja oikeassa toki ollaan – tavallaan. Mutta entäpä, jos Jumala haluaisi sinun ja minun puuttuvan asioiden kulkuun? Entäpä, jos Hän haluaisi herättää aidon profeetallisen hengen, joka puuttuu väärinkäytöksiin? Tai vain heinäntekojärjen mukaisen suoraselkäisyyden, jossa korrektisti puututaan asiaan?

Profeetat vastaan profeetat ja auktoriteetit

Huomaattehan, että kun Jumala nosti ihailemamme Vanhan testamentin profeetat, hän ei antanut heille (yhdellekään!) sellaista tehtävää, jossa he olisivat julistaneet menestystä ja ihmeitä – vaikka niitäkin tapahtui profeettojen jalanjäljissä. Sen sijaan profeetoilla oli varsin epäkiitollinen tehtävä mennä vastavirtaan: Heidän tuli muun muassa repiä rikki. Ei rikki repimisen itsensä vuoksi, vaan sen vuoksi, että oli rikki revittäää.

Epäoikeudenmukaisuus ja moraalittomuus, epäjumalanpalvelus ja tottelemattomuus, kaksinaismoraali ja ulkonainen uskonnollisuus rehottivat niin papeissa kuin kansassakin. Profeettojen epäkiitollinen tehtävä oli tuoda Jumalan tahto julki ”seurakuntaan”, joka oli kaikkea muuta kuin valmis kuuntelemaan. Eikä siinä kaikki: Nämä Jumalan sanaa tuovat profeetat joutuivat konfliktiin toisenlaisten profeettojen kanssa, joilla oli tuotavan vastakkainen sanoma, sanoma rauhasta ja menestyksestä. Kaiken lisäksi nämä profeetat olivat yhtä lailla kaksinaismoralistisia ja korruptoituneita kuin papit tai kansakin.

Paitsi hengellisiä auktoriteetteja vastaan, profeetat joutuivat nousemaan myös maallisia auktoriteetteja – kuninkaita – vastaan.

Jotta emme olisi pelkästään Vanhan testamentin varassa, on huomattava, että myös Uusi testamentti puhuu jopa uskonnollisen auktoriteetin arvioinnista. Esimerkiksi Jeesus asettui radikaalisti oman aikansa uskonnollista auktoriteettia vastaan – jos oli tarvis. Samaan tapaan Ilmestyskirjassa Tyatiran seurakunnan kohdalla seurakunnan Herra löylyttää Johanneksen kautta seurakuntaa siitä, ettei tämä puuttunut naisprofeetan – jota Ilmestyskirja nimittää Iisebeliksi – touhuihin, vaan antoi ”Iisebelin jatkaa eksytystään.”

Ihmettelen syvästi tämän päivän auktoriteettiopetusta, joka menee ohi Jumalan sanan kokonaisuuden. Tuo auktoriteettiopetus lepää oikeastaan vain YHDEN (!) raamatunjakeen varassa, sen joka puhuu Daavidin ja Saulin kohtaamisesta. Siinähän Daavidille tarjoutuu mahdollisuus tappaa Saul. Daavid ei kuitenkaan tartu tilaisuuteen, koska hän ei halua koskea Jumalan voideltuun. Tämän päivän auktoriteettia korostava kristillisyys sotkee tässä puurot ja vellit sekaisin! On ihan eri asia tarttua oman käden oikeuteen, ”tappaa” joku kuin nostaa asioita ja ilmiöitä esille.

Hieman kyynisesti totean, että eipä tuo ihme ole, että pedofiilit ja muut vastaavat saavat mellastaa uskonnollisissa yhteisöissä.

Kuka on voideltu?

Myös Jumalan voideltuna oleminen törmää teologiseen haasteeseen. Kuka oikeastaan on Jumalan voideltu? Vain jotkut, tietyt, erityiset? Kuka määrittelee Jumalan voidellun? Voiko joku korottaa itsensä itse voidelluksi? Johannes kirjoittaa kirjeessään niinkin rajusti, että jokainen (kristitty) on Jumalan voideltu!

Silloinhan jokainen meistä saisi tuon voideltuun ei saa koskea -teologiaan vedoten mellastaa kuin possut pellossa diplomaattisen koskemattomuuden turvin! Huippu tuossa voideltu -teologiassa on mielestäni meidän samaistaminen Jeesukseen ja Hänen opetukseensa sapatin herruudesta. Tämän nojalla myös meidän on TV7:lta kuulemani opetuksen mukaan Jumalan johdatuksessa lupa rikkoa rajoja!

Jälleen kysymys: Kuka määrittelee Jumalan johdatuksen? Onko minun tai jonkun muun lupa vaikkapa vaihtaa lennosta aviopuolisoa – koska Jeesus on sapatinkin herra eikä entinen ole sovelias? (Tällaista opetusta olen kuullut!) Tai jotain vastaavaa! On aivan eri asia, jos me alamme Jumalalla perustelemaan jotain – kuin että Jumala tosiaan olisi toilaustemme takana! On ihan eri asia parantaa sairas – kuin jättää mukiinmenevä vaimo tai mies ihmettelemään, että ”mikäs nyt tuli”! Joskus Jumalan tilalla puhumassa voi olla oma liha – pahimmillaan itse ”täystuholainen”.1

Kaiken kaikkiaan tuossa erityisvoitelua korostavassa opetuksessa on kysymys jonkun ihmisryhmän korottamisesta erityisasemaan muiden kristittyjen edelle ja yläpuolelle, eräänlainen ”erityispappeus” -opetuksesta. Tätä ei Raamatun kokonaisuus opeta. Ymmärrän esimerkiksi Efesolaiskirjeen pohjalta, että Jumala on asettanut tiettyjä ihmisiä ja armoituksia rakentamaan seurakuntaa. Johtajia käsketään kunnioittamaan heidän tekemänsä työn tähden.

Sen sijaan missään ei puhuta heidän erityisasemastaan, johon sisältyisi ”diplomaattista” koskemattomuutta – puhumattakaan ”kuninkaallisesta hierarkiasta”! – Ehkäpä näiden kuninkaallista hierarkiaa tai johtajan auktoriteettia tulisi oppia Uudesta testamentista, jossa Jeesus antoi esimerkin pesemällä opetuslastensa jalat; samalla tavoin kristittyjen tuli palvella toisiaan – johtajuudessakin. Myös Luther on nähdäkseni oikeilla jäljillä korostaessaa kirkon virkaa nimenomaan palveluvirkana.2 Auktoriteettiopetus on kääntänyt asetelman ylösalaisin!

Ei oikeutta jumalattomien edessä?

Toinen – miltei yhtä järjetön – perustelu asioista vaikenemiselle on, että ei saa käydä oikeutta Jumalattomien edessä, vaan että meidän kristittyjen pitäisi pystyä käsittelemään omat asiamme. Tuohan on ihan totta! Mutta entäs, jos tuollaista käsittelyn kypsyyttä ei löydy?

Olen yhdessä elämäni mutkassa nähnyt (nyt jo vanhentuneen rötöksen) painettavan villaisella juuri tuosta syystä! Nyt samaan tapaan on käsitelty lasten hyväksikäyttötapauksia ja muita uskonyhteisöissä tapahtuneita väärinkäytöksiä. Jos yhteisö olisi terve, käsittely onnistuisi. Mutta entäs jos yhteisö itse on niin solmussa asiansa kanssa, että ei pysty myöntämään tapahtunutta. Mainitsemassani villaisella painetussa tilanteessa edes uhrin oma äiti ei uskonut hyväksikäytön tapahtuneen, sielunhoitaja käski vaikenemaan – ja ilman uhrin omaa päättäväisyyttä hyväksikäyttö olisi aivan hyvin voinut jatkua, koska uhri ei pystynyt pakenemaan tilanteesta.

Olen tomerasti todennut, että ei ns. ”maailman ihmisetkään”, joiden edessä joskus ylpeästi nostamme päätämme, ”me kristityt”, sokeita ole! Olen tosiaan sitä mieltä, että meidän kristittyjen – kuuluimme mihin seurakuntaan tahansa – pitäisi suostua näkemään totuus omasta itsestämme ja yhteisöstämme, lopettaa peittely, nostaa kissa pöydälle.

Käsitteleminen – ei ”se helpoin tie” Tiedän kokemuksesta, ettei asian käsitteleminen ole helppoa. Tuosta villaisella painetun asian esille nostamisesta seurasi 10 vuoden mykkäkoulu – mutta aikanaan myös aito sovinto tekijän ja uhrin välillä. Taas uskonyhteisöjen – erityisesti narsistin kapellimestaroimien – kohdalla saa varautua pöllytykseen – mutta onko sillä sitten niin väliä! Onko meille tärkeämpi totuus – ja aito Jumalan pyhyys – vai oma nahkamme?

https://sourcepublication.net/2011/06/17/vallankaytosta-uskonnollisissa-yhteisoissa-miten-tama-on-mahdollista/

Vastauksia kirjoitukseen on 14; kannattaa lukea linkkiä klikkaamalla löytyy kirjoituksen lopusta.(huom;HR)

kirjoittaja Hellevi Raitosalo Su Maalis 15, 2020 10:05 am

"Olen tomerasti todennut, että ei ns. ”maailman ihmisetkään”, joiden edessä joskus ylpeästi nostamme päätämme, ”me kristityt”, sokeita ole! Olen tosiaan sitä mieltä, että meidän kristittyjen – kuuluimme mihin seurakuntaan tahansa – pitäisi suostua näkemään totuus omasta itsestämme ja yhteisöstämme, lopettaa peittely, nostaa kissa pöydälle.

Käsitteleminen – ei ”se helpoin tie” Tiedän kokemuksesta, ettei asian käsitteleminen ole helppoa. Tuosta villaisella painetun asian esille nostamisesta seurasi 10 vuoden mykkäkoulu – mutta aikanaan myös aito sovinto tekijän ja uhrin välillä. Taas uskonyhteisöjen – erityisesti narsistin kapellimestaroimien – kohdalla saa varautua pöllytykseen – mutta onko sillä sitten niin väliä! Onko meille tärkeämpi totuus – ja aito Jumalan pyhyys – vai oma nahkamme?"

kirjoittaja Vierailija Su Huhti 09, 2023 8:35 am

Nostan

kirjoittaja Hellevi Ke Joulu 06, 2023 6:24 am