Venäläiset tulevat!

Venäläiset tulevat!
The Russians are Coming!

Länsi tuomitsi voimakkaasti Venäjän hiljattaisen hyökkäyksen Georgiaan, teon,  jolla Venäjä pahaenteisesti elvytti Kylmän Sodan. USA, Englanti, Ranska ja Saksa reagoivat nopeasti Georgian alueellisen koskemattomuuden loukkaukseen Venäjän taholta. Ongelma paheni, kun Venäjä vetäytyi Georgiasta vain osittain sen jälkeen, kun oli päästy sopimukseen tulitauosta ja myös, koska se päätti jäädä pysyvästi kahteen erilliseen Etelä-Ossetian ja Abhasian maakuntaan. Venäjän presidentti Medvedev oikeutti tämän siirron, kun hän yksipuolisesti tunnusti nämä kaksi aluetta itsenäisiksi valtioiksi ja pyysi muuta maailmaa noudattamaan esimerkkiä.

Venäjän johtaja Medvedev on omaksunut kokonaan uuden kurssin maailmanpolitiikassa sanoessaan Russia Today'n haastattelussa  elokuun 26. päivänä: “Me emme pelkää mitään, kylmä sota mukaan lukien... “  Miksi hän ottaisi niin radikaalin asenteen, ellei Venäjällä olisi paljon pelissä? Mikä on venäläisten lopullinen päämäärä ja miksi he ovat valmistautuneet tekemään niin suuria diplomaattisia ja sotilaallisia uhrauksia? Näihin kysymyksiin on joitakin huolestuttavia vastauksia. Saadaksemme oikean näkökulman kylmään sotaan, meidän pitäisi uudelleen arvioida, mitä se on ja mitkä sen seuraukset olivat.

Kylmä sota

Kylmä sota ei ole suora julistettu sota, mutta siitä huolimatta ankaraa kamppailua, jota käydään eri rintamilla. Termiä  käytetään kuvaamaan konfliktin, jännityksen ja kilpailun tilaa, joka vallitsi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä ja niiden liittolaisten välillä 1940-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun.

Koko tämän jakson ajan kahden supervallan välinen kilpailu ilmeni sotilasliittojen (NATO ja Varsovan liitto) propagandakampanjana, jossa Lännen vapauksia (uskonnonvapaus mukaan lukien) puolustettiin ateistista kommunismia vastaan tiedustelun, asekehittelyn, kilpailevan teknologisen kehityksen (esim. kilpajuoksu avaruuteen), puolustusmenojen, massiivisen perinteisen ja ydinasekilpailun sekä lukuisien 'kolmansien osapuolten' supervaltojen sallimien sotien avulla. Näitä sotia olivat esim. Korean sota, Berliinin kriisi, Vietnamin sota, Neuvostoliiton ja Afganistanin välinen sota, useat sodat amerikkalaisten tukeman Israelin ja sen venäläisten tukemien arabivihollisten välillä, kuten myös lukuisat venäläisten tukemat terroristisodat Afrikassa, latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisi, jossa Venäjä kutsuttiin siirtämään amerikkalaisiin kohteisiin tähdättyjä ohjuksia Kuubaan, melkein sytytti maailmansodan.

Kylmä sota lopetettiin vuonna 1990. Ronald Reagan oli presidentti USA:ssa ja käytti huomattavaa diplomaattista, sotilaallista ja taloudellista painostusta Neuvostoliittoa kohtaan. Neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov esitteli prestroika- ja glastnost-uudistukset, jotka aiheuttivat jäykän kommunistisen diktatuurin romahduksen vuonna 1991, kuten myös kommunistisen puolueen kaatumisen. Viisitoista itsenäistä valtiota erosi tästä unionista, joista Venäjän liittovaltio on suurin ja voimakkain. Tämän jälkeen USA oli ainoa supervalta.

Itä-Euroopan maat, jotka aiemmin olivat osa Varsovan liittoa Neuvostoliiton kanssa, etsivät nyt taloudellista apua Lännestä voittaakseen köyhyytensä samalla myös tehden demokraattisia uudistuksia vapautuakseen kommunistisista diktatuureistaan. Berliinin muuri kaatui ja Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät jälleen. Rautaesirippu, joka erotti vapaan Länsi-Euroopan kommunistisesta Itä-Euroopasta kylmän sodan aikana, purettiin ja Venäjän vaikutus väheni dramaattisesti. Venäjän itsensä oli pakko katsoa Länteen saadakseen taloudellista apua vakavien talousongelmiensa ratkaisemiseksi.

Kaikki viittasi siihen, että jännitys ja vastakkainasettelu  olivat vähenemässä kansainvälisissä suhteissa. Se ei kuitenkaan kestäisi kovin kauan, koska ainoat venäläiset johtajat, jotka todella suosivat perusuudistuksia, olivat Mihail Gorbatshov ja Boris Jeltsin. Pian Vladimir Putin'in alaisuudessa Venäjä tulisi luomaan strategioita saadakseen takaisen menetetyn supervallan asemansa. Aluksi sovellettiin rauhallisia menetelmiä, mutta nykyisin Venäjä lisääntyvästi  sitoutuu entisiin uhkailun ja sotilaallisen voiman menetelmiin.


Putin palveli Venäjän presidenttinä kaksi kautta tokokuusta 2000 toukokuuhun 2008. Vaikka hän  ei ollut oikeutettu tulemaan valituksi uudelleen näiden kausien jälkeen, niin uusi presidentti Medvedev nimitti hänet välittömästi pääministeriksi. Putin on nauttinut vertaansa vailla olevaa suosiota Venäjällä (ajoittain yli 80%), päasiassa siksi, koska hänen virkakautensa sattui yhteen laajentuneiden vapauksien ja ennennäkemättömän taloudellisen kasvun kanssa. Hänestä itsestään tuli hyvin rikas ja hänellä on useiden miljardien dollarien omaisuus. Tosiasiassa hän käyttää edelleen korkeinta valtaa Venäjällä.

Laajoista yksilönvapauksista huolimatta Putin ei milloinkaan ole sallinut median vapautta. Tapahtui useita rangaistusiskuja journalisteja vastaan, jotka uskalsivat paljastaa hänen henkilökohtaista korruptiotaan ja hallintonsa korruptiota. Jotkut heistä kuolivat salaperäisillä tavoilla. Putin käytti myös voimaa poliittisia vastustajia ja kapinallisia vastaan Venäjällä, minkä osoitti se, kuinka hän käsitteli Tsetsenian mellakoita. Hänen suhteensa entisiin neuvostotasavaltoihin eivät myöskään ole hyvät, varsinkaan niihin, jotka ovat lähestyneet Eurooppaa ja Länttä liittyen Euroopan Unioniin ja NATO:on. Hän pitää sitä uhkana Venäjän vallan laajenemiselle. Tämä suuntautuminen pois Venäjästä vei hänet myös konfliktiin Itä-Euroopan entisten kommunistimaiden kanssa, varsinkin Puolan, johtuen niiden saamasta amerikkalaisesta avusta Venäjän vastaisten puolustusjärjestelmien pystyttämiseksi.

Myös laajempi yhteenotto Lännen kanssa häämöttää. Venäjän presidentti varoittaa, että hänen maansa voi vastata Yhdysvaltain ohjuskilpeen Euroopassa sotilaallisin keinoin. Medvedev sanoo, että ohjustentorjuntajärjestelmän tuominen lähelle Venäjän rajoja “luo tietysti lisäjännitteitä. Meidän on reagoitava jotenkin... sotilaallisesti,” kirjoittaa  uutistoimisto RIA-Novosti elokuun 26. päivänä. Venäläiset virkamiehet ovat jo varoittaneet sotilaallisista reaktioista Yhdysvaltain suunnitelmiin ja Venäjän johtajan lausunto todennäköisesti pahentaa ennestään kireitä suhteita Lännen kanssa. Kommentit tulivat sen jälkeen, kun Medvedev oli tunnustanut kaksi georgialaista aluetta itsenäisiksi valtioiksi ja saanut arvostelua Yhdysvalloilta ja Euroopalta.

Putinin unelma Venäjästä elpyneenä supervaltana pakottaa hänet väistämättä katsomaan etelään laajentumisen jatkamiseksi. Idässä on Kiina ja lännessä Eurooppa. Se jättää hänelle yhden ainoan mahdollisen laajentumissuunnan, nimittäin etelään kohti Lähi-Itää. Lisäpotkua Venäjän laajenemiselle etelään antavat läheiset suhteet Iranin, Syyrian ja muiden arabimaiden kanssa, kuten myös mahdollinen laajempi kontrolli Lähi-Idän öljykentillä. Georgia on yksi niistä maista, joka on Venäjän tiellä ja se selittää viimeaikaiset sotilaalliset ponnistelut alistaa ja liittää tämä maa.

Vaikkakin Venäjä voimakkaan kansainvälisen paineen alaisena vetäytyi Georgiasta, niin se on vain väliaikainen liike. Georgian ei sallita liittoutua lännen kanssa, mikä estäisi Venäjän vapaan liikkeen etelään. Yksi separatistisista maakunnista, Etelä-Ossetia, on jo pyytänyt Venäjää perustamaan sotilastukikohdan alueelleen. Voidaan siis odottaa, että alueella tapahtuu edelleen merkittäviä tapahtumia.

Hesekielin lukujen 38 ja 39 mukaan Venäjä liittoutuu lopunaikana useiden arabimaiden kanssa hyökätäkseen yllättäen Israelia vastaan. Venäjän sotilaallista marssia etelään pitäisikin arvioida juuri tässä kontekstissa  Heillä on siellä enemmän intressejä, kuin pelkästään  yhden maan valtaaminen ja valvominen eteläisellä rajallaan. He eivät olisi valmiita aiheuttamaan laajaa vahinkoa kansainväliselle imagolleen yksin tämän päämäärän vuoksi. Ei, vaan heillä on mielessä paljon suurempi ja pahempi päämäärä, nimittäin ryhmittäytyä ääri-islamilaisten  liittolaisten, kuten Syyrian ja Iranin kanssa hyökkäämään Israelia vastaan.

Iran on toistuvasti uhannut pyyhkäistä Israelin maailmankartalta, koska se pitää siionistivaltiota amerikkalaisen imperialismin eturintamana Lähi-Idässä edistämässä islamilaisten maiden jakautumista. Nämä maat ovat toistuvasti ryhtyneet sotiin Israelia vastaan, mutta eivät ole pärjänneet omillaan. Ne tekevät nyt kaiken voitavansa varmistaakseen Venäjän osallistumisen.  Venäjällä on nyt houkutteleva mahdollisuus Amerikan ja Euroopan kustannuksella saada valvontaansa strategisesti ja taloudellisestin tärkeä Lähi-Idän alue. He ovat täysin tietoisia, että se supervalta, joka valvoo Lähi-Itää, valvoo myös tulevaisuuden maailmaa.

Iranin ydinteknologian kehitys etenee nopeasti Venäjän tiedemiesten ja teknikoiden laajalla avulla. Sopimus heidän öljy- ja kaasukenttiensä edelleen kehittämisestä on annettu suurelle venäläiselle firmalle. Sitäpaitsi on ilmeistä, että Venäjä jakaa muslimien vihamielisyyden Israelia kohtaan. Tämä viha juontaa jo kaukaa tsaarien ajoilta yli sata vuotta sitten ja kommunistisella Venäjällä se myös vallitsi ylimmäisenä.

Valitun kansan vainoaminen yhdessä Venäjän pitkän kristittyjen vainoamisen historian kanssa, on perussyy, miksi Herra sanoo (Hes. 38:3 ja 39:2-4), että Hän kokoaa Venäjän ja muut vihamieliset kansat Israelin vuorille tuomitakseen heidät siellä. Me olemme hyvin lähellä tämän profetian toteutumista. Venäjä on jo ryhtynyt eteläisen marssinsa ensimmäiseen harjoitukseen. Kylmän sodan elvyttäminen tekee Venäjän yhä välinpitämättömämmäksi maailman mielipiteestä. Putin'in pitkä ura KGB.ssä antaa hänelle maailman hallitsemisen halunsa toteuttamiseksi laajan kokemuksen siitä, kuinka punoa salaisia juonia yhtä pahojen liittolaistensa kanssa.

Tämä on se laajempi kuva, joka meidän tulisi pitää mielessämme kuunnellessamme päivittäisiä uutislähetyksiä Lähi-Idästä ja Venäjältä. Älä tee sitä virhettä, että pidät Putin'ia maltillisena, rauhaa rakastavana miehenä, joka hylkää kommunismin. Äskettäin ilmestyneen nyky-Venäjän toisen maailmansodan jälkeistä historiaa käsittelevän kirjan julkaisujuhlassa hän jakoi kirjassa ilmaistun tunteen kunnioittaa Josef Stalin'ia suurena johtajana. Hän sanoi, että Stalin oli juma mies, mutta hyvin menestyvä johtaja. Putin sanoi, että venäläisten pitäisi olla ylpeitä historiastaan. Viitaten Stalin'in julmuuksiin hän sanoi, että Amerikka on syyllistynyt paljon pahempiin hirmutekoihin, esim. ydinpommien pudottamiseen Hiroshimaan ja Nagasakiin.

Maailman ei pitäisi aliarvioida Venäjän häijyä roolia historiassa eikä sitä yhtä häijyä roolia, joka sillä Raamatun profetioiden