Darwin ja natsit

   Darwinismia on joskus syytetty siitä, että se oli omalta osaltaan luomassa pohjaa natsien toteuttamalle juutalaisten joukkotuholle ja vammaisten eliminoimiselle sekä kommunistien toteuttamille laajamittaisille "puhdistuksille". Tällainen näkemys ei kuitenkaan tee täyttä oikeutta darwinismille. Darwin itse olisi vastustanut tällaista kehityskulkua. Darwinismin ongelmana ei ole, että se voi johtaa natsismiin tai kommunismiin, vaan että se voi johtaa mihin tahansa, koska luonnonvalinnan lisäksi ei ole olemassa mitään moraalista kriteeriä. (Puolimatka, Tiedekeskustelun avoimuuskoe, s. 468)

Kalifornian osavaltion yliopiston (California State University) historianprofessori Richard Weikart on “From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics, and Racism in Germany” -teoksessaan yksityiskohtaisesti osoittanut, että vaikka natsismilla oli monenlaisia aatteellisia juuria, siihen kuuluva ihmiselämän halveksunta oli suoraan johdettu nimenomaan darvinistisesta ideologiasta.

Darvinismissa on kuusi ominaisuutta, jotka ovat sekä "Kolmannen valtakunnan" aikana että aina omaan aikaamme asti erityisesti vaikuttaneet ihmiselämän arvon halveksuntaan: Ernst Haeckel lajitteli ihmisrodut alemmista ylempiin ja papualaisten ero gorilloihin oli olematon. Suomalaisten Haeckel katsoi edustavan mongoleja. Vaikka Haeckelin kehittämä rotuoppi onkin jo kuopattu, hänen petoksillisia väärennöksiään selkärankaisten siköiden kehitysvaiheista käytetään kouluissa evoluutioteorian tukemiseen.

   Darwin väitti, ettei ihmisillä ja eläimillä ole mitään perustavaa (laatu)eroa. Ernst Haeckel, joka oli aikanaan Saksan johtava darvinisti, hyökkäsi sellaista “ihmiskeskeistä” näkemystä vastaan, jonka mukaan ihmiset ovat ainutkertaisia ja arvokkaita.

   Darwin hylkäsi ajatuksen ihmisen ikuisesta sielusta. Hän uskoi muiden darvinistien tavoin, että kaikki ihmispsyyken ulottuvuudet – järki, moraali, estetiikka ja jopa uskonto – olivat täysin luonnollisista prosesseista lähtöisin.

   Darwin ja muut darvinistit huomasivat, että kun moraali nähdään vain mielettömän evoluution tuloksena, ei voida vedota objektiiviseen ja pysyvään etiikkaan eikä ihmisoikeuksienkaan olemassaololle näin ollen ole päteviä perusteita. Omaelämäkerrassaan Darwin totesikin, että itse kunkin yksilön ainoana elämänohjeena on seurata kullakin hetkellä parhaalta tuntuvia impulssejaan ja vaistojaan.

   Koska oletettu evoluutio vaatii muuntelua – jotta luonnonvalinnalla olisi, mistä valita – Darwin ja toiset varhaiset darvinistit uskoivat ihmisten olevan perustavasti epätasa-arvoisia. Haeckel vei tämän epätasa-arvon niin pitkälle, että jopa jakoi ihmiskunnan kahteentoista rotutasoon, joista alimpaan kuuluvat hän rinnasti pikemminkin ihmisapinoihin kuin korkeimman tason ihmisiin.

   Darwin ja useimmat darvinistit uskovat, että ihmiset ovat kaiken aikaa vääjäämättömässä keskinäisessä eloonjäämistaistelussa. “The Descent of Man” -teoksessaan Darwin nimenomaan väitti tämän taistelun muutaman seuraavan vuosisadan kuluessa johtavan lähes varmasti siihen, että sivistyneet rodut ovat täysin hävittäneet kaikki alemmat rodut maailmasta ja asuttaneet niiden aiemmat elinalueet.

   Darvinismi käänsi päälaelleen juutalais-kristillisen näkemyksen kuolemasta vihollisena – kuolema nähdäänkin hyödyllisenä edistyksen voimanlähteenä. Darwin huomautti “Lajien synty” -teoksessaan, että älykkyydessään häikäisevät olennot (eli korkeimman kehitysasteen eläimet) ovat suoraa seurausta luonnon sodasta, nälänhädästä ja kuolemasta.

Internetissä on julkaistu tätä aihepiiriä käsittelevä Weikartin (englanninkielinen) artikkeli: https://spectator.org/43771_darwin-and-nazis/. ''

https://apowiki.fi/wiki/Darwin_ja_natsit