Taistelu ihmisen mielestä

Ihmisen mielen rauhasta käydään valtavaa taistelua. Jumala tahtoo, että katsomme oikeaan suuntaan. Hän tahtoo, että irrotamme katseen ongelmasta. Katso Kristukseen! Vain Hän voi tuoda rauhan.

Jumala lupaa meille rauhan. Hänen rauhaansa ei voi verrata mihinkään muuhun. Se on hänen sanassaan ja se on kaunista, muuttumatonta ja täydellistä.

Jesaja kirjoittaa: "Mielessään vakaalle sinä talletat varman rauhan, sillä hän panee turvansa sinuun." (Jes 26:3, US.) Taivaallinen Isä tekee aina oman osuutensa, kun me vain turvaudumme häneen. Meidän osuutemme on 1. pysyttää mielemme vakaasti hänessä ja 2. luottaa häneen.

Eikö tämä ole juuri päinvastoin kuin suurin osa meistä tekee, varsinkin kriisitilanteissa. Katsomme vain ongelmia ja pohdimme niitä joka puolelta. Jäämme tuijottamaan niitä. Hätäilemme, miten ratkaisisimme ne. Se on vastoin niitä kahta periaatetta, joilla Jumala neuvoo meitä säilyttämään rauhansa.

Jotkut meistä kokevat "osittaista rauhaa". Se on kuin välirauhan tila, jossa ajatellaan osittain Jumalaa ja osittain ongelmia. Siinä turvaudumme vielä osittain itseemme. Tämä ei ole vielä se täydellinen rauha, jonka Jumala tahtoo antaa.


Roomalaiskirjeessä, Sananlaskuissa ja monissa muissa raamatunkohdissa korostetaan sydämen merkitystä: sydämellä uskomista ja sydämen asennetta (Rm 10:9; San 23:7). Miksi alussa mainitussa Jesajan kohdassa puhutaan kuitenkin mielestä. Vastaus on: Kaikki hengelliset taistelut käydään mielen alueella. Nämä ottelut otellaan sen pohjalla, mitä me sydämessämme uskomme. Mutta areena, jolla ottelut käydään on meidän mielemme.

Sielunvihollinen houkutteli Aadamin ja Eevan ujuttamalla oman ajatuksensa heidän mieliinsä. Meidän täytyy valvoa, ettei meille käy niin. "Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme petti kavaluudellaan Eevan, niin teidän mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan. " (2 Kr 11:3, RK, kursiivit toimituksen.)

Jumala tahtoo pitää mielemme vakaana myös siten, että olemme yksituumaisia. Raamattu varottaa meitä olemasta epävakaita. Kristitty, joka häilyy kahtaalle, on välillä täynnä uskoa. Hän uhmaa vaikeutta, omistaa itselleen Jumalan lupauksia, ylistää ja kiittää. Mutta jonkin ajan kuluttua hän taas epäilee ja epäröi.

Jumalan sana varottaa meitä monimielisyydestä: "Mutta anokoon uskossa, lainkaan epäröimättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle häilyvä mies, epävakaa kaikilla teillään." (Jk 1:8, ILK.)

Taivaallinen Isämme tahtoo, että katsomme vain oikeaan suuntaan: häneen. Riippumatta siitä. millaisia vaikeuksia kohtaamme, hän tahtoo, että me irrotamme katseemme ongelmasta ja kiinnitätnme sen häneen. Silloin Kristuksen ihmeellinen valo loistaa elämäämme. "Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu." (Mt 6:22.)

Miten voimme pitää mielemme Jumalassa jatkuvasti eri olosuhteissa ja riippumatta siitä, että tunteemme vaihtelevat? Vastaus on, että mielemme täytyy uudistua. "Teidän tulee - - uudistua hengeltänne ja mieleltänne." (Ef 4:22-23, RK.)

Me tiedämme, ettei ruumiimme selviä jatkuvasti parilla aterialla viikossa. Se tarvitsee ruokaa useammin. Luulemmeko, että mielemme ja henkemme selviää vähemmällä? Ainut tapa pitää mielemme vakaana Jumalassa, on antaa sen uudistua joka päivä tutkimalla ja mietiskelemällä Jumalan sanaa.

Jos maksamme tämän hinnan, huomaamme muutoksen. Mielen uudistuminen muuttaa sellaisen ihmisen elämää enemmän Jumalan tahdon mukaiseksi. "Älkää mukautuko tähän maailmanaikaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." (Rm 12:2.)

Jos maksamme tämän hinnan jatkuvasti, annamme mielemme uudistua sanan kautta ja pidämme huomiomme Herrassa. Silloin elämän myrskyt eivät murskaa meitä. Kun merellä myrskyää, syvyyksissä on tyyntä. Myrskyt koskettavat vain pintavesiä.

Elämän myrskyt ovat samankaltaisia. Jumalassa on aina rikkumaton rauha. Syvällä sisimmässämme, missä Pyhä Henki asuu, vallitsee tyyneys.

Kaikki hengelliset taistelut käydään mielen alueella. Nämä ottelut otellaan sen pohjalla, mitä me sydämessämme uskomme. Mutta areena, jolla ottelut käydään on meidän mielemme.

Tämän vuoksi Jumalan sana kehottaa meitä hajottamaan häiritsevät ajatukset. Meitä kehotetaan jättämään jokainen 'vanhan vainoojan' tuottama ajatus Herralle. "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2 Kr 10:5.)

Sielunvihollinen ei voi häiritä ajatusmaailmaa, joka pysyy Jumalassa. Kun se kuiskii meille vihjeitä, meidän täytyy vain heittää ne pois. Miten heitämme ne? Teemme sen siten, että pidämme mielemme vakaasti suunnattuna Jumalaan ja kiinnitämme kaikki ajatuksemme kuuliaisiksi Herralle. Meidän täytyy kiinnittää mielemme Herraan jatkuvasti, ei vain aamu- ja iltarukouksessa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Meidän täytyy suunnata ajatuksemme Herraan koko pärvän ajan, jokaisena elämämme päivänä. Tämä on Kristus-keskeistä elämää ja se täyttää meidät Jumalan täydellisellä rauhalla.

Ei pidä tuijottaa ongelmavuoriaan, vaan tulee katsoa sinne, mistä apu tulee. "Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan." (Ps 121:1-2.)

Kun aina palautamme huomiomme Herraan, elämän olosuhteet eivät heilauta syvintä olemustamme. "Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa." (Ps 16:8-9.)

Uupumus tai alhainen vastus tuskyky tai pelottavilta näyttävät tilanteet ovat joskus suhteettoman suuria, mutta nyt meillä on ratkaisun avain.

"Mielessään vakaalle sinä talletat varman rauhan, sillä hän turvaa sinuun." (Jes 26:3, US.) Jumalaan turvautuminen on avain.

Turvaudumme usein yksipuolisesti rahaan, yhteiskunnan tukeen, ihmisälyyn tai kykyihin, perheenjäseniin tai ystäviin. Joskus on oikein turvautua näihin, mutta on varmasti väärin luottaa niihin enemmän kuin Herraan. Emme koskaan kykene pitämään ajatuksiamme Herrassa, ellemme turvaudu häneen ensisijaisesti, ennen kaikkea maallista turvaa.

Jumalassa on turvamme. Kaikki maallinen turva on väliaikaista ja muuttuvaa. Jumala on muuttumaton. Maailma muuttuu tänään nopeammin kuin koskaan, ja muutokset huolestuttavat. Ne eivät saa kuitenkaan viedä meiltä rauhaamme. Jumala ja hänen sanansa pysyvät aina. Rauhamme pysyy siinä määrin, kuin suuntaudumme muuttumattomaan Isäämme ja hänen iankaikkiseen sanaansa.

Mieli, joka pysyy Herrassa, on tyyni ja levollinen, koska se on Herransa kaltainen. Mitä enemmän keskitämme ajatuksemme rauhan lähteeseen, sitä enemmän hänen rauhansa ilmenee elämässämme.


Jos luotamme Herraan syvästi on sillä seurauksensa. Uskomme, että hän on täysin luotettava, että olemme täysin turvassa. Ei ole mitään pelättävää. Mehän tiedämme, että hänen voimansa on suurempi kuin mikään, mikä meitä voi kohdata.

Jumalan rauha hallitsee sydämiämme siinä määrin, kuin hänen sanansa elää siellä. Kun se sana täyttää meitä, opimme luottamaan häneen. "Pitäköön sydämesi sanoistani kiinni - -." (San 4:4, US.) Jos se, mitä todella uskomme, hallitsee elämäämme, meidän täytyy valvoa tarkasti, mitä päästämme sydämeemme. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (San 4:23.)

Isä tahtoo, että sydämemme juurtuu hänen sanaansa niin lujasti, että kun kriisi kohtaa meitä, turvaudumme siihen kuin itsestään selvään apuun. "- - vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps 112:6-8.)

Meillä täytyy olla enemmän kuin pään tieto Jumalan sanasta. Meidän täytyy tuntea hänen valtavat lupauksensa. Olkoon sydämemme niin täynnä hänen sanaansa, että se hallitsee mieltämme, tunteitamme ja tahtoamme vaikeina aikoina.





Kielemme paljastaa usein asiantilan. Rauhan säilyminen tulee testattua kielenkäytön kautta. Paineiden alla se paljastaa meidät, sillä tahto ei voimallaan kykene hillitsemään puhettamme pysyvästi. "- - kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään." (Jk 3:8.)

Me puhumme sitä, mitä sydämessämme uskomme. Jos sydämemme on täynnä huolta, pelkoa ja epäilystä, se tulee esiin paineiden alla sanoina. Myös hengellinen voima paljastuu puheessa. Sen vuoksi meidän tulisi avata suumme ja puhua Jumalan sanaa ääneen joka päivä. Se on meille siunaukseksi. Kun kuulemme oman äänemme puhuvan pyhää sanaa, rauhamme ja uskomme kasvaa. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (Rm 10:17.)

Kun annamme mielemme ja sydämemme täyttyä Jumalan sanalla, uskomme muuttuu yhä enemmän lapsen kaltaiseksi. Pienet lapset eivät kanna huolta mistään. Taivaallinen Isämme tahtoo, että kohtaamme monimutkaisetkin ongelmat niin, että luotamme häneen kuin lapsi.

Jack Hartman

(Airut 5/2000)
http://tuomasjasuvi.jesusanswers.com/airut/taistelu.htm[/size]