Paatumus ei iske yllättäen

Paatumus ei iske yllättäen
Teemu Kakkuri

Raamatussa puhutaan paatumuksesta ja siitä, että Jumala voi paaduttaa ihmisen sydämen. Aiemmin suomalaiseen sananjulistukseen kuului enemmän puhetta etsikkoajoista ja varoitusta paatumuksesta. Ovatko varoitukset edelleen voimassa, vai joko viimeinen juna meni?

Kysymys voi myös ahdistaa. Onko Jumalan tarkoitus, että toisten sydämet heräävät ja toisten paatuvat? Onko hän jopa tarkoittanut alun alkaenkin, etteivät kaikki saisi uskoa ja pelastua?

Raamatusta löytyy paaduttamisesta sekä light- että heviversio. Light on sitä, että ihminen itse paaduttaa sydämensä. Raskaampi pyörä on liikkeessä silloin, kun Jumala paaduttaa kokonaisen kansan.

Mutta on myös jotain, mitä Raamatusta emme löydä. Siellä ei ole riviäkään ihmisestä, jonka Jumala torjuisi, tai kristitystä, jonka Jumala hylkäisi.

Herkistellen hereille paatumuksesta

Jeesus puhutteli oman aikansa kaupunkeja sekä julistamalla Jumalan valtakunnan tulemista että tekemällä niiden nähden ihmetekoja. Koska kaupungit saivat paljon valaistusta, olisi niiden pitänyt myös kääntyä ja uskoa. Usein kävi toisin.

Kaikki eivät riemuinneet Jumalan hyvistä teoista, vaan kovettivat itsensä niiden keskellä. Muutamat evankeliumien kohdat kertovat, kuinka ihmiset kovetettuaan itsensä turtuivat Jumalan kutsulle. Mutta samoissa kohdissa kerrotaan myös Jumalasta, joka suri ja itki näiden ihmisten kohtaloa.

Hälytyskellot soivat aikansa, sitten olemassa ollut kielteisyys jähmettyi pysyväksi olotilaksi. Jumala kutsui, mutta ketään ei kiinnostanut.

Heprealaiskirjeessä palataan samaan teemaan: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Raamatussa ei kerrota paatumuksesta kylmän lakonisesti, vaan herkistellen yhä uudelleen kuulemaan ja kääntymään. Paatumus on Jumalan kutsun tietoista torjumista. Se ei kohtaa ketään yllättäen, vaan ihminen on itse hankkinut paatumuksensa.

Jumala paaduttaa venkoilijan

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa monta astetta rankempaa tekstiä: ”Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule.”

Miten kukaan voisi noudattaa Jumalan tahtoa, vastata hänen kutsuunsa tai uskoa evankeliumiin, jos korvat eivät kuule eivätkä silmät näe? Voiko kaiken paatumuksen takana olla jopa Jumala, joka on paaduttanut kansan sydämet?

Raamatun Jumala ei toimi äkkiarvaamatta, eivätkä hänen tuomionsa kohtaa ketään summamutikassa. Hän paaduttaa sen, joka on venkoillut jo pitkään hänen sanaansa vastaan. Näin kävi esimerkiksi tunnetuimman paatuneen, Egyptin faaraon, kohdalla. Vaikka luotamme Jumalan hyvyyteen, jää siitä huolimatta paljon selittämätöntä Jumalan majesteetillisen olemuksen taakse ihmisen ymmärryksen ulottumattomiin.

Suuri paatumus kohtasi evankeliumin alkuaikoina silloista Israelin kansaa. He torjuivat evankeliumin, mutta se kelpasi pakanoille. Paavali antaa ymmärtää, että näin piti käydäkin. Israel sai silmiensä eteen selvät merkit, muttei seurannut niitä. Siksi vuoro siirtyi pakanoille. Mutta tuomio ei ole lopullinen, vaan peite otetaan pois silmiltä aina siellä, missä israelilainen kohtaa messiaansa. Lopullinenkaan ei ole lopullista.

Sana herättää kuolleenkin

Nyt kristitty helposti pohtii, kuinka vähän oma tahto merkitseekään Jumalan kutsun edessä. Ensiksi jokainen huolestuu siitä, että onhan valinta omissa käsissä. Tultuaan paremmin tutuksi itsensä kanssa huoli muuttuu päinvastaiseksi. Ei kai Jumala vain ole jättänyt uskoa ja pelastusta minun omiin käsiini?

Vastaus löytyy Sanan voimasta. Ajatellaan vaikka haudassa haissutta Lasarusta. Vaikka hän ei voinut Jeesuksen kutsuun vastata, koska oli kuollut kuin kivi, tuli hän vikkelästi ulos, kun Jeesus niin sanoi.

Raamatun Jumala toimii suvereenisesti, kyselemättä lupaa ihmisiltä päätöksiinsä. Hän valitsee kenet valitsee, ja armahtaa kenet armahtaa. Hänen valintoihinsa ja tahtoonsa emme voi vaikuttaa. Mutta hän kehottaa meitä rukoilemaan ja pyytämään.

Siksi Raamatun Jumala ei ole kohtalonomaisesti toimiva kasvoton voima, vaan rakastava Isä, jonka sana synnyttää elämää.

https://www.sana.fi/sana/raamattuartikkeli/paatumus_ei_iske_yllattaen