Helluntaiseurakunnat eivät odota maan perimistä. Ne ovat ottamassa sen nyt – ja verovapaasti

Tänäkin viikonloppuna yli 200 000 australialaista parveilee helluntaiseurakuntiin ylistämään Jumalaa, taputtamaan, laulamaan, puhumaan kielillä, uskollaparantamaan ja lahjoittamaan 10% viikon bruttoansioistaan. Jotkut ostavat CD-levyjä, kirjoja, videoida,kännykän ääniä, T-paitoja, jääkaapin magneetteja ja jopa lasten videoita, jotka esittävät Jeesuksen supersankarina. Toiset menevät heidän TV-kanavilleen, verkkosivuilleen, vierailevat taidegallerioissa, kouluissa ja lääketieteellisissä keskuksissa ja jopa siirtävät säästönsä seurakunnan rahastoihin, jotka pitävät hallussaan miljoonia dollareita, mutta ovat ilman sääntöjä. Kaikki tämä auttaa ruokkimaan teollisuutta, joka tuo yli 500 miljoonaa dollaria vuodessa ja kasvaa sairasta vauhtia.

Tervetuloa uuteen kristinuskon kaupalliseen rotuun, joka valtaa Australiaa ja poikii seurakuntia, jotka kuuluvat maan nopeimmin kasvaviin, riskihalukkaimpiin ja ovelimmin johdetuihin yrityksiin. Niin mahtavia ovat uudet helluntaiseurakunnat, että ne vaikuttavat politiikkaan, liike-elämään ja tekevät perustajistaan miljonäärejä.

Helluntaikirkkojen kriitikot sanovat niiden näyttävän enemmän ostoskeskuksilta kuin kirkoilta, mutta jäsenet rakastavat niitä ja kirkot väittävät, että heidän kasvavat tulonsa palaavat takaisin yhteiskuntaan.

Alle kymmenessä vuodessa helluntailaisuudesta on tullut Australian nopeimmin kasvava kristinuskon laji, jota edustavat sellaiset seurakunnat kuin Hillsong Church, Paradise Community Church, CityLife Church, Christian Outreach Centre, Christian City Church ja entisen Wimbledon- mestarin Margaret Court'in Victory Life Centre.

Heidän tuotteensa kysyntä on niin vahva, että joka neljäs päivä avataan uusi helluntaiseurakunta ja NCLS:n (National Church Life Survey) numerot osoittavat, että helluntaiseurakunnissa – joista useimmat kuuluvat AOG:hen – on toiseksi eniten kirkossa kävijöitä – 198 000 – reilusti päihittäen anglikaanit, Uniting Church'in, baptistit ja luterilaiset, mutta häviten katoliselle kirkolla, jolla viimeisessä laskennassa oli 764 800 aktiivista seurakuntalaista.

Jos helluntailaisten kasvu jatkuu samana kuin viime vuosina, niin heidän kirkkonsa on maan suurin 10 vuodessa. Tämä on todella merkittävä saavutus ottaen huomioon, että perinteiset kirkot ovat toimineet Australiassa satoja vuosia. Helluntailaiset ovat siis voima, joka on huomioitava, varsinkin, kun monilla heidän johtajillaan on taipumus mobilisoida uskovien armeijansa politiikkaan ja liikemaailmaan. Sitäpaitsi heistä voisi tulla vieläkin suurempi ulkomailla; on suunnitelmia viedä, eli istuttaa, seurakuntia kaikkialle maailmaan.

Suuruus on osa heidän tarinaansa ja he ovat suuntautuneet menestykseen. Myös kasvutavoitteiltaan seurakunnat ovat suuria. Kaikkein kunnianhimoisin on Christian City Church, jolla on suunnitelmat avata 1000 seurakuntaa, 500 jäsentä kussakin, vuoteen 2020 mennessä. Australian AOG haluaa lisätä seurakuntiensa määrää maanlaajuisesti kolmanneksella 1500:aan ja asettaa 2000 uutta pastoria seuraavan kahden vuoden aikana. Hillsong haluaa kasvattaa 18 000 hengen jäsenistöään ja Paradise haluaa nostaa 6000 hengen jäsenmääränsä 10 000:een viidessä vuodessa.

He näyttelevät vahvaa roolia politiikassa. AOG pystytti oman poliittisen puolueen, Family First (Perhe ensin), joka voitti paikan senaatissa viime liittovaltiovaaleissa ja sillä on ihailijoita liberaalissa puolueessa (Liberal Party). Joillakin suuremmillahelluntaiseurakunnilla, kuten Hillsong, on etulyöntiasema saada säännölliseksi vieraaksi pääministeri John Howard ja valtiovarainministeri Peter Costello ja Australian työväenpuolue on osoittanut mielenkiintoa tehdä enemmän yhteistyötä näiden seurakuntien kanssa. Poliitikot ovat hyvin tietoisia näiden seurakuntien kasvusta – joista monet sijaitsevat epävakailla äänestysalueilla, jotka tunnetaan myös “lainavyöhykkeenä” - ja vaikutuksesta, joka heillä on jäseniinsä.

Yhteydet liike-elämään ovat myös kasvamassa. Hillsong'illa esimerkiksi on läheiset yhteydet Gloria Jean's Coffees-yhtiöön, yhteen Australian nopeimmin kasvavista toimilupayhtiöistä ja sellaiset yhtiöt, kuin National Australia Bank (NAB). QBE Insurance ja Aon Australia, ovat ottaneet kohteekseen näiden seurakuntien jäsenet.

Helluntaiseurakuntien valta voi vain kasvaa liikemaailmassa. Ne ovat liittymässä liike-elämän markkinoille uskonnollisella palavuudella. Monet tarjoavat liikehakemistoja, verkostoryhmiä auttamaan jäseniä perustamaan pienyrityksiä ja verkostoimaan olemassaolevia, konferensseja ja kuukausittaisia lounaita. Phil Baker, Perth'in Riverview Church'in pastori, isännöi kaikkialla maassa liikelounaita, joilla on nimenä “Johtajuusoppia Rooman valtakunnasta”. Eräs sellainen lounas, joka pidettiin Melbournessa toukokuussa, houkutteli 500 liikealan ihmistä, mukaan lukien joitakin NAB:n huippujohtajia. Christian Outreach Centre tarjoaa jäsenilleen viisipäiväistä Business Achievers-konferenssia Daydream Island-saarella elokuussa hintaan $500. Sen esitteessä sanotaan:

“Yhdessä viikossa sinä kehität strategiat, taidot ja motivaation ottaa paikkasi Australian huomattavimpien liike-elämän johtajien joukossa.”

Kuten kaikilla uskonnoilla Australiassa, niin helluntailaisillakin on iso etu kaupalliseen maailmaan nähden, ettei heidän tarvitse maksaa veroja, he eivät hae veronpalautuksia, he saavat hallituksen luvat ja avustukset, suuri osa heidän työvoimastaan on vapaaehtoista, joten heillä on suhteellisen pienet palkkakustannukset ja tilivastuu ja läpinäkyvyyden vaatimus sille, mitä he tekevät ja kuinka rahoja käyttävät, on vähäinen.

Ovatko nämä verovapaudet, näiden kirkkojen ovista sisään tulvivat miljoonat dollarit ja tilivastuun puuttuminen, se, joka ruokkii kasvavaa arvostelijoiden joukkoa?

Philip Powell, helluntaisaarnaaja ja entinen AOG:n yleissihteeri, on huolestunut yhä prameammista helluntaiseurakunnista:

“Olen vakuuttunut, että nykyiset helluntaijohtajat, kuten Brian Houston [Hillsong'in pastori] ja Phil Pringle [Christian City Church'in pastori] ovat kaapanneet jumalisen liikkeen, joka oli vain seurakuntien yhteys. He ovat muuttaneet sen hierarkiseksi kirkkokunnaksi itsekkäisiin tarkoituksiin ja päämääriin. Siitä on tullut pastoreiden yhteys ei seurakuntien,” hän sanoo.

“Monet näistä pastoreista ovat tehneet itsestään moni-miljonäärejä. He eivät ole mitään muuta kuin liikeporhoja, jotka hyötyvät johtamiensa yhtiöiden verovapaasta asemasta. He eivät ole 'pastoreita', vaan liikejohtajia, jotka ovat tehneet rahaa länsimaisen hallinnon verojärjestelmän porsaanreiällä.”

Brian Houston sanoo, ettei hän ole yrittäjä, vaan pitää itseään näkijänä. Hän sanoo, ettei Hillsong'in sanoma koske henkilökohtaista varallisuutta, vaan ennemminkin se koskee henkilökohtaista tehokkuutta. Me rohkaisemme ihmisiä elämään neuvokasta elämää tehden heille mahdolliseksi ylittää itsensä. On eri asia onko sinulla uskoa panna ruokaa omalle pöydälle, vai oletko sitoutunut katsomaan oman pöydän yli ja panemaan ruokaa toisten pöydälle,” hän sanoo.

Yleensä poliitikot varovat vastustamasta tällaisia mahtavia kirkkoja, vaan ei Carmen Lawrence, ALP:n kansallinen nuorempi varapresidentti. Hän on esittänyt kysymyksiä liittovaltion parlamentissa tilivastuun ja läpinäkyvyyden puutteesta.

Lawrence sanoo saaneensa selville, että Hillsong oli saanut lähes $800 000 avustuksia hallituksen osastoilta eri ohjelmien rahoitukseen, kuten perhetyö, nuorten toimintapalvelut ja “hätäapu”. “Epäilen, että summa on vieläkin suurempi. Emme ole vielä tarkentaneet joitakin kysymyksiä ja hallitukselta saamamme vastaukset ovat vältteleviä,” hän sanoo.

Lawrence sanoo olevan ehdottoman välttämätöntä, että jos veronmaksajien varoja sisältyy siihen, niin summat ja se, mihin ne käytetään, pitäisi julkistaa. “Todellinen ongelma on, ettei ole selvää, mitä ovat pakotteet ja valvontakeinot tai arvosteluperusteet näiden avustusten tarkkailulle, joten emme tiedä käytetäänkö varoja käännyttämiseen,” hän sanoo.

Seurakunnat itse kuitenkin sanovat, ettei ole mitään syytä huoleen. Ne sanovat, että raha sijoitetaan uudelleen yhteiskuntapalveluihin – relevantteihin yhteiskuntapalveluihin. Houston sanoo: “Voittoa tavoittelemattomana organisaationa kaikki tulomme palaavat takaisin seurakuntaan ja tarjoamiimme kattaviin palveluihin.Viime vuonna kokonaistulomme olivat $40 miljoonaa dollaria. Tästä 60% meni suoraan ihmisten auttamiseen, 28% rakennuksiin ja infrastruktuuriin, mikä lopulta koskee myös ihmisiä, koska 18 000 ihmistä on pantava jonnekin ja 12% oli yleisiä hallintokuluja.”

Miten lieneekään, mutta helluntaiuskon suosio on kiistämätön. Paradise Community Church'in pastori, Ashley Evans, sanoo: “Me raaputamme sieltä, mistä ihmiset kutiavat.” Tuolla kutkalla on paljon tekemistä sen kanssa, miltä australialaisista tuntuu.

Ruth Powell, NCLS Research'in tutkimusjohtaja, sanoo, että on monta teoriaa siitä, miksi helluntaiseurakunnat ovat niin suosittuja. Jotkut teoriat painottavat heidän nykyaikaista ylistystyyliään ja uskonkäsityksensä kokemuksellista luonnetta, toiset taas seurakuntien kykyä tarjota varmuutta muuttuvassa ajassa.

Suositummat helluntaiseurakunnat perustavat ihmisten elämässä olevaan tyhjiöön tarjoten yhteisöllisyyden tunnetta, hauskuutta ja mahdollisuutta helpottaa taloudellista vastuuta. Ne tekevät sen myymällä sanomaa, joka on helppo ostaa, nimittäin: että Helluntailaisuus on sitä, että elämästä nautitaan nyt. Toisin sanoen, jos omaksut tämän brändin Jumalan, niin sinut palkitaan rahallisesti ja hengellisesti tässä elämässä yhtä lailla kuin tulevassa. On paljon helpompaa ajatella, että rikkaus ja maallinen menestys ovat Jumalan suosion merkkejä, kuin odottaa onnea kuolemanjälkeisessä elämässä, kuten useimmat perinteiset uskonnot saarnaavat.

(Tätä saman brändin “kristinuskoa” saarnaa esim. Joyce Meyer ohjelmassaan Enjoying Everyday Life (Nauti arjesta), jota TV7 lähettää nimellä “Iloa Arkeen”. Hän on USA:n suurimman helluntailiikkeen, AOG:n, valtuutettu naissaarnaaja, joka on hyvin lyhyessä ajassa noussut kuin raketti suunnattomaan kuuluisuuteen ja rikkauteen ja lentelee esim. omalla 10 miljoonan dollarin suihkukoneella. Tämä on todella vaarallista eksytystä. Suom.huom.)

Uudessa Seelannissa syntynyt Houston, suurimman helluntaiseurakunnan, Hillsong'in, pastori, on eräs menestysteologian tärkeimmistä mainostajista. Kirjassaan, “Sinä tarvitset lisää rahaa: Löydä Jumalan hämmästyttävä suunnitelma elämääsi”, Houston kirjoittaa: “Menestys on ehdottomasti Jumalan sanan soveltamista sinun elämääsi.” Kirjan osassa kaksi hän lisää: “On Jumalan tahto sinuun nähden, että menestyt.”

Houston'in vaimo vahvistaa tämän kaiken kirjoissaan ja CD-levyillään, joista silmiinpistävin on levy nimeltä Kingdom Women Love Sex (Valtakunnan naiset rakastavat seksiä), joka puhuu kaikesta alkaen suurenmoisesta seksielämästä hoikkana pysymiseen.

Isä James McEvoy, vanhempi teologian luennoitsija Flinders'in yliopistossa, sanoo, että tämän tyyppinen uskonto, menestysteologia, on evankeliumin uusimista (reinvention). “Se on evankeliumin vääristettyä lukemista. Kristillisen uskon keskeinen symboli tarkoittaa epäonnistumista,” hän sanoo.

Kuitenkin idea hyvästä elämästä maan päällä – rahallisesti ja muutenkin – on yksi syy, miksi helluntailaisuus on niin suosittua. Se on huvitusta ja sen saarnaajat, kuten kaikki ovelat markkinamiehet, tietävät, kuinka saavuttaa markkinansa.

David Millikan, Charles Stuart-yliopiston luennoitsija ja Uniting Church'in pastori, sanoo, että keskiverto lähiöseurakunta on hiljainen, suorastaan tylsä. Hän sanoo karismaattisten seurakuntien perustuvan tähän ja että ne ovat täydellinen vastakohta: Ne ovat teatraalisia, eläviä ja viihteellisiä. Ne myös tähtäävät määrättyihin ryhmiin: lapsiin, naisiin, miehiin, teini-ikäisiin ja liike-elämän johtajiin. Tämä markkinointi ja palvelu luo uskollisuuden lajin, josta useimmat yhtiöt voivat vain uneksia.

Houston sanoo: “Seurakuntaa on arvosteltu, että se on pieni, tyhjä, vanha ja epärelevantti, mutta joitakin näyttää loukkaavan myös, kun se on iso, menestyvä, nuori ja relevantti.”

Tekniikalla on tärkeä osa auttaa näitä seurakuntia kommunikoimaan jäsenten kanssa ja pitämään heidät ajan tasalla. Monet tarjoavat viikottaiset saarnat kirjoitettuina ja tapahtumakalenterin verkkosivullaan sekä myyvät tuotteita ja vastaanottavat lahjoituksia. Kännykät, sähköposti ja verkkosivut, kaikki nämä laajentavat megakirkkojen toimintamahdollisuuksia.

Kuten jokainen kunnon bisness, niin myös helluntaiseurakunnat myyvät nimensä käyttöoikeudet, paikallisesti ja ulkomailla, istuttamalla uusia seurakuntia, jotka ovat tuotemerkin laajentamisen suuria kannattajia, tarjoten kaikkea rahoituspalveluista tarvikkeisiin. Hillsong on avattu Lontoossa ja Kiev'issä. Kaiken kaikkiaan Hillsongin globaali valtakunta, koko omaisuus mukaan lukien, on arvioitu olevan arvoltaan yli 150 miljoonaa dollaria. Se lähettää ohjelmia 160 maahan ja Houston'it viettävät osan vuodesta matkustellen maailmalla, puhuen konferensseissa ja muissa karismaattisissa seurakunnissa.

Myös Christian City vie ja laajentaa kuumeisesti tuotemerkkiään. Sitä ei ollut 25 vuotta sitten ja nyt se tekee 38 miljoonaa dollaria vuodessa Australiassa, Uudessa Seelannissa, Euroopassa ja USA:ssa. Pääkirkko Australiassa, Oxford Falls, jota johtaa Phil Pringle, käsittää TV-studion, kahvilan, taidegallerian, auditorion, kaksi koulua sekä Oxford Falls Grammar School'in (koulu). Sillä on liike-elämän ja elämäntaidon kurssi “Young Pathfinders”, jota vetävät menestyneet liike-elämän ammattilaiset kasvattaen ja vahvistaen nuoria menestymään elämässä. Se antaa tietoa liike-elämän periaatteista. Se myy verkossa CD.tä, DVD:tä, videoita, ääninauhoja, laulukirjoja ja kirjoja, jotka maksavat jopa $135.

Christian Outreach Centre, joka perustettiin vuonna 1974, toimii nyt 30 maassa ja tekee $48 miljoonaa vuodessa yksin Australiassa. Pääkonttori, Citipointe Church, on yksi Australian suurimmista ja nopeimmin kasvavista seurakunnista. Se sijaitsee Brisbane'n Mansfield'issä valtaisalla 40 hehtaarin tontilla ja heillä on kaksi auditoriota (3000 paikkaa kummassakin), kappeli, kahvila, kouluja, college ja päivähoitokeskus.

Tämä on täysin päinvastoin kuin perinteiset kirkot, joista useimmat luotiin ulkomailla ja tuotiin Australiaan.

Kaikki tämä kasvu ynnä kymmenysten maksaminen ja se, ettei tarvitse maksaa veroa tuo tuloksena menestyviä kirkkoja, joiden johtajat uivat rahassa. Perinteisessä australialaisessa lähiökirkossa oli alle 100 jäsentä ja vuosibudjetti alle $50 000. Keskivertohelluntaiseurakunnalla on siihen verrattuna 10-kertaiset tulot ja pastoreista on tullut miljonäärejä puhekierroksilla sekä kirjojen ja DVD:en myynnistä. Powell sanoo, että saadut palkkiot ja ulkomailla puhumisesta ansaittu raha menee näille pastoreille, mutta heidän profiilinsa tulee seurakunnasta. “Se on vähän niinkuin paavi veloittaisi puhujavastuistaan ja sitten pitäisi rahat,” hän sanoo.

Riverview Church'in pastori, Phil Baker, sanoo, että ihmisille väline on tärkeämpi kuin sanoma. “Musiikki on osa sitä, se on sinun puhettasi, käyttäen nykyaikaisia kuvia, vapaana rituaaleista, niin ettei se ole ikävää,” hän sanoo. Seurakunnalla on yli 3700 jäsentä ja yli 3.5 miljoonan dollarin vuositulot.

Ashley Evans, Paradise'n, yhden maan suurimmista, helluntaiseurakunnan pastori, sanoo, että helluntailaisuuden menestys voidaan yhdistää ihmisten haluamien palveluiden tarjontaan. “Meillä on mahtava bändi, mahtava palvelu, joka on täynnä elämän kuvauksia. Me teemme siitä ennalta arvaamattoman, jossa on paljon yllätyksiä. Jokaisessa tilaisuudessa on paljon käytännön esimerkkejä, näytelmä, lauluja, kertomus joltakulta. Se ratkaisee koko jutun ja pitää pitää ihmiset kuulolla,” hän sanoo.

Paradise'lla on 6000 jäsenen seurakunta ja se tekee yli $5.3 miljoonaa erilaisista liikeyrityksistään ja se on aloittamassa muotinäytöstä Adelaide'ssa. “Se tulee vetämään 2500-3000 naista, mikä tekee siitä yhden maan suurimmista muotinäytöksistä,” Evans sanoo.

Miksi helluntaiseurakunnat ovat niin menestyviä? Kate Mannix, Online Catholics'in toimittaja, sanoo, että kristillisen kirkon historiassa on ollut monia sivuversoja. Yleensä niin käy, koska virallinen kirkko käy pilaantuneeksi, siltä puuttuu pyhyyttä, tai se kadottaa voimansa. Nousee karismaattinen johtaja, joka elävöittää kirkon ja usein hänestä tulee uuden kirkkokunnan perustaja. Mutta mikä on erilaista helluntailaisten suhteen, niin se on heidän aggressiivinen kumppanuutensa kapitalismin kanssa ja heidän “maailmallinen” fokuksensa. “Helluntailaiset ymmärtävät, että heidän ylistyksensä on 'show', joka tuo sisään vedonlyöjät, jotka sitten ostavat tavaran,” hän sanoo.

Tämä on materialistisen ajan usko ja se osittain selittää helluntailaisten tulon tuntemattomuudesta merkittävään asemaan, mitä tulee lukumäärään ja taloudelliseen voimaan Australiassa ja muuallakin menneen vuosikymmenen aikana.

Marion Maddox, luennoitsija Wellingtonin Victoria-yliopiston taidehistorian, klassikoiden ja uskonnon tutkimuksen koulusta Uudessa Seelannissa, sanoo, että megakirkkojen markkinointi panee monet kaupalliset yritykset häpeään. Hän sanoo, että he käyttävät nykyaikaista musiikkia, “kirkko on rakennettu kuin lato, jossa on ostoskeskuksen tunnelma, plasmanäytöt, kamerat, teatterin tunnelma, rento pukeutumissääntö, yhteisöllinen tunne – kaikki omiaan tekemään kokemuksesta mahdollisimman vähän Jumalasta muistuttavan”, hän sanoo.

Näiden megakirkkojen pastorit toimivat kuin pääjohtajat ja käyttävät aggressiivista liike-elämän taktiikkaa seurakuntiensa rakentamiseen. Hillsongin perussääntö kuulostaa kuin jonkin yhtiön peruskirjalta, jollaisesta useimmat johtajat voivat vain uneksia. Se antaa pastorin, joka on Brian Houston, toimia puheenjohtajana ja valita johtokunnan. Se luettelee joukon tavoitteita, joista harvoissa mainitaan Jumalaa ja jos seurakunta on vaikeuksissa, niin omaisuutta myydään velkojen maksamiseksi ja loput siirretään johtokunnan valitsemalle samanlaiselle instituutiolle. Se ei edellytä, että jäljelle jääneet varat pysyvät Australiassa. Teoriassa tämä tarkoittaa, että Houston ja hänen valitsemansa johtokunta voisivat lopettaa (wind up) Hillsong'in ja siirtää jäljellä olevat varat valitsemaansa maahan. Ottaen huomioon, että jotkut helluntaipastorit sanovat tekevänsä seurakuntaa koskevia päätöksiä perustuen näkyihin, jotka tulevat heille Jumalalta, niin tämän kaltainen peruskirja tuo kysymyksenalaiseksi organisaation yhtiöhallinnon – tai sen puuttumisen.

Seurakunnista puuttuu myös valvonta. Esimerkiksi AOG:lla on liiketoimintahaara, Australian Christian Services, joka tarjoaa neuvontaa, apua ja tuotteita neljällä pääalueella: sijoittamisessa, rahoittamisessa, vakuuttamisessa ja ajoneuvojen käsittelyssä. Se tarjoaa käteisvarojen hoitorahaston (cash management fund), jota kutsutaan nimellä AOG SmartSaver. SmartSaver 'in mainokset kehottavat ihmisiä sijoittamaan “pesämunansa”.

Koska SmartSaver on luokiteltu voittoa tuottamattomaksi rahastoksi, niin Australian Securities & Investments Commission. ei säätele (regulate) sitä. Jotta rahasto voisi toimia “säätelemättömänä”, sillä täytyy olla sponsoriyhteisö. Tässä tapauksessa se on AOG, joka on vastuussa SmartSaver'in hallussa olevien sijoitusten käsittelystä ja allekirjoittamisesta. Tämä sallii sen esittää joitakin mielenkiintoisia kommentteja markkinointimainoksissaan: “Täten sijoittamatta omaa rahaamme tähän rahastoon AOG seisoo sijoitusten takana,” se sanoo.

Se jatkaa sanoen, että useimmat käteisrahastot eivät ole erityisesti taattuja vaan ennemminkin taitavasti hoidettuja ja sponsoroituja. Suurin väite kuuluu kuitenkin: “Esimerkiksi jopa joku neljästä isosta pankista voisi romahtaa, eikä silloin olisi mitään takuita heidän käteisrahastoilleen. Kuitenkin meidän rahastomme valtuutuksensa valossa sijoittaa vain turvallisiin, hyvin matalariskisiin, helposti rahaksi muutettaviin kohteisiin ja kaikki pääoman menettäminen on äärimmäisen epätodennäköistä,” se sanoo.

Maan neljä suurta pankkia julkistavat vuotuiset osinkonsa (returns) puolen vuoden välein, tekevät miljardien dollarien voitot vuodessa ja Reserve Bank of Australia todennäköisesti heittäisi ne ulos jos jotakin olisi menossa pieleen, joten jotkut näkevät AOG:n lausunnot törkeinä, varsinkin ottaen huomioon, että AOG:n vuosikertomus 2003 paljastaa $63000 dollarin ylijäämän vuonna 2003 ja nettovarallisuudeksi $288 531 verrattuna $1 miljoonan menetykseen vuonna 2002. Tilihuomautukset paljastavat, että pääosasta velkoja vastaa SmartSaver ja suurin osa rahasta on “sijoituksissa”. Raportti ei tarkenna, millaisia sijoituksia ne voisivat olla.

Michael Wyatt, Australian Christian Services'in pääjohtaja, kiistää verkkosivun sanovan, että SmartSaver olisi turvallisempi kuin pankki. “Kuten jokaisessa sijoituksessa, niin aina on jonkin tasoinen riski. Emme koskaan väittäisi muuta. Kuitenkin sijoitamme ja käsittelemme rahastojamme konservatiivisesti sekä teemme kaikkemme varmistaaksemme sijoituksen turvallisuuden,” hän sanoo.

Wyatt sanoo, että AOG Development Fund'illa (=AOG SmartSaver) oli sijoituksia maaliskuun 31. päivään 2005 päättyvällä jaksolla $19,4 miljoonaa . “Haluaisimme nähdä tämän summan kasvavan merkittävästi,” hän sanoo.

Hän sanoo, että Australian Christian Services jakaa vuosittain kaikki voitot AOG:n Australian ryhmälle, joka on voittoa tavoittelematon yhteisö. “Sitten varat jaetaan AOG:n kansallisille yksiköille, joihin kuuluvat valtiolliset toimistomme, Teen Challenge, Youth Alive, Southern Cross College sekä seurakuntien perustamisaloitteita. Tämä jättää ACS:lle keskimäärin marginaaliset $50000 nettovaroiksi.

Tanya Levine, entinen Hillsong'in jäsen, jolle Allen & Unwin on antanut tehtäväksi kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, sanoo:

“Kuten teknologia räjähti 1990-luvulla, niin teki myös Hillsong. He hyödynsivät ihmisten halukkuutta sitoutua teknologiaan välttämättömänä valuuttana.”

Levine sanoo, että Hillsong'in markkinointi pyörii menestyksen ympärillä. Menestys liitetään pelastukseen ja taivaaseen, epäonnistuminen liitetään syntiin ja helvettiin.

“Sinun on vain noudatettava sinua koskevia tilastotieteen sääntöjä ja sinulla on takuuvarma kaava kaikenlaiseen menestykseen ja mikä voisikaan olla kiehtovampaa kuin menestyä Jumalan vuoksi?”

Hän sanoo, että Hillsong ja sen kaltaiset seurakunnat selvästikin väittävät konservatiivisen “kristinuskoon perustuvan” hallituksen voimakkaalla tuella, että he omistavat oikeudet Jumalan julkaisuoikeuteen (copyright). “Jumalan ja totuuden monopolisoiminen näiden suurten seurakuntien toimesta Jumalan nimessä vihjaa, että he ovat saaneet haltuunsa älylliset omistusoikeudet Jumalaan. Samalla kun he vakuuttavat, että toiset merkit tarjoavat tervettä kilpailua, niin Hillsong toivoo olevansa seurakunnalle, mitä laastarimerkki Band-Aid on laastarimarkkinoilla. Jumalan 'hyväksymisleima hyvästä taloudenhoidosta' tulee sitten etuna myydystä tuotteesta.”

Mannix sanoo, että helluntailaiset ovat itsekkään ovelia, kun on kysymys evankelioimisesta. Hän sanoo, että he vetoavat nuoriin, haavoittuviin ja yksinäisiin – varsinkin niihin, joilla on suuret käytettävissä olevat tulot.

Helluntaiseurakunnissa käyvien ihmisten määrän kasvusta on tehty suuri numero, mutta vähemmän tunnettuja ovat korkeat putoamisluvut. NCLS:n mukaan 28% helluntailaisista jäsenistä saapuu tyytymättöminä muista kirkoista. Kuitenkin 15% lähtee pois palaten entiseen seurakuntaan tai valiten uuden ja 17% ajautuu kokonaan ulos seurakunnista helluntailaisten kokemustensa jälkeen. Joten vaikka epäilemättä helluntailaisten määrä onkin kasvanut, niin se ei ole niin suuri kuin väitetään ja monet katoavat koko kristikunnasta.

Seuraava väestönlaskenta suoritetaan vuonna 2006 ja kaikki uskonnot odottavat henkeään pidätellen nähdäkseen mitä vahinkoa rinnakkaiselo helluntailaisuuden kanssa saa aikaan perinteisissä kirkoissa.

1. Helluntailaisuus on kristikunnan nopeimmin kasvava sektori Australiassa ja maailmassa.


2. Yli 200 000 aussia käy helluntaiseurakunnissa viikottain, mikä tekee siitä Australian toiseksi suurimman kirkon katolisen kirkon jälkeen.


3. Varhainen helluntailaisuus tuli esiin 20. vuosisadan alussa. Se elpyi 1970-luvulla ns. karismaattisen uudistuksen myötä.


4. Useimmat helluntailaiset uskovat eksorkismiin, kielilläpuhumiseen, uskollaparantamiseen ja yleensä he etsivät yliluonnollisia kokemuksia. Monet helluntaiseurakuntien pastorit tekevät päätöksiä perustuen näkyihin Jumalalta.


5. Suuremmat helluntaiseurakunnat harjoittavat menestysteologiaa, kuten Hillsong, Christian City Church ja Paradise. Tämä edistää käsitystä, että rikkaus ja maallinen menestys ovat merkkejä Jumalan suosiosta.


6. Useimmat helluntaiseurakunnat ovat raharikkaita ja odottavat jäsentensä maksavan 10% bruttotuloistaan. Ne ottavat myös viikottaisia lahjoituksia. Useimmissa tilaisuuksissa lautanen kierrätetään kolme kertaa ja luottokortit hyväksytään. Panssaroitu kuorma-auto saapuu Hillsong'iin joka maanantai-aamu hakemaan viikonlopun uhreja, yleensä yli $300 000.


7. On vähän esteitä päästä pystyttämään helluntaiseurakuntaa, koska ei ole olemassa mitään yläpuolista valvojaa sillä tavalla kuin esim. Vatikaani on katolisen kirkon päämaja. Australiassa perustetaan uusi helluntaiseurakunta joka neljäs päivä.

Uskonto ja politiikka ovat aina muodostaneet epäpyhän allianssin, mutta aivan viime vuosina tämä suhde on käynyt yhä voimakkaammaksi – ja ahdistavaksi – USA:ssa ja Australiassa. Tästä ei ole parempaa osoitusta kuin se, että USA:ssa presidentti George W. Bush yhdisti vaalivoittonsa evankelisen liikkeen ääniin.

Helluntailaisuus on kristinuskon nopeimmin kasvava brändi maailmassa. Monet sen käsityksistä perustuvat näkyihin Jumalalta ennemmin kuin jäykkään tekstiin. Esimerkiksi Bush ei kutsu itseään helluntailaiseksi, vaan ennemmin “reformoiduksi kristityksi”. Siitä huolimatta hän uskoo näkyihin ja innoitukseen Jumalalta. “Olen kuullut kutsun. Minä uskon, että Jumala tahtoo minun pyrkivän presidentiksi,” hän kertoi George-lehdelle syyskuussa 2000.

Kesäkuussa 2003 hän sanoi:

“Jumala käski minun iskeä al Qaida'a ja minä iskin niitä. Sitten Hän neuvoi minua iskemään Saddamia, minkä tein.”

Tämä levisi kaikkialle maailmaan, mutta hän ei koskaan kieltänyt sanoneensa sitä.

Australia on samalla tavalla kokemassa helluntailaisten innokkaiden kannattajien vaikutusta. Vuoden 2004 vaaleissa helluntaiseurakunnat astuivat australialaisen politiikan sekulaariin maailmaan valtaamalla paikkoja parlamentissa.

He tekivät sen kahdella tavalla: luomalla puolueen Family First, joka synnytettiin AOG:n jäsenten toimesta sekä liittymällä liberaalin puolueen (Liberal Party) riveihin. Marion Maddox, Wellingtonin Victoria-yliopiston taidehistorian, klassikoiden ja uskonnon tutkimuksen koulusta Uudessa Seelannissa ja kirjan, Howard'in alainen Jumala: Uskonnollisen oikeiston nousu Australian politiikassa, tekijä, sanoo, että senaattorin valinta Family First-puolueesta ennakoi uskonnollisen oikeiston kasvavaa valtaa.

Maddox sanoo, että näissä seurakunnissa on kasvava pyrkimys, että kristittyjen pitäisi johtaa maata. Tästä syystä hän sanoo, että helluntailaiset eivät ainoastaan ole voittamassa asemia politiikassa oman puoleensa muodostamisella, vaan heillä on jo voimakas ääni liberaalisessa puolueessa.

Andrew Evans, Family First-puolueen perustaja, voitti paikan Etelä-Australian ylähuoneessa ensi yrityksellään. Evans on helluntailaisen Paradise Community Church'in entinen pastori. Hänen poikansa Ashley ryhtyi tehtävään ja toinen poika, Russel, on erään helluntaiseurakunnan pastori Melbournessa.

Helluntailaisiin liberaalisen puolueen jäseniin kuuluu Louise Markus, Hillsong'in maallikkotyöntekijä ja jäsen, jota liberaalinen puolue pyysi tavoittelemaan Labor-puolueen pitämää Greenway'n paikkaa Uudessa Etelä-Wales'issa. Hän sai paikan, kiitos siitä hänen 18 000 jäsenen seurakunnalleen. Se oli Hillsong, jossa valtiovarainministeri Peter Costello puhui kesäkuussa 2004 ja vuoden 2002 Balin pommituksen jälkeisellä viikolla. Pääministeri John Howard avasi seurakunnan uuden $25 miljoonan rakennuskompleksin.

Siellä Howard pani merkille Hillsong'in nousun. “Minulle on kerrottu, että te aloititte 45 jäsenellä. Minä en usko sitä. Minä en voi uskoa, että tässä seurakunnassaan koskaan oli 45 jäsentä. Te olette menneet 45:stä ensimmäisessä tilaisuudessanne vuonna 1983 14 000:een [nyt (2005) 18 000]. Minun on sanottava teille, että luulenpa, ettei australialaisessa politiikassa ole ryhmää, joka pystyisi moiseen suoritukseen.”

Liberaalisen puolueen valtiojohtaja NSW:ssa, Scott Morrison, on Hillsong'in jäsen, kuten on NSW:n liberaalisen puolueen parlamentin jäsen Alan Cadman. Cadman on myös strategisti Lyons Forum'issa, ryhmässä oikean siiven kristittyjä parlamentin jäseniä, joilla on suuri vaikutus liberaalisen puolueen politiikan kehittämisessä.

Family First asetti ehdokkaita useimpiin valtioihin viime vuoden liittovaltiovaaleissa. Useimmat putosivat – tällä kertaa. Muutamia päiviä ennen vaaleja liberaalit tekivät vaaliliiton Family First-puolueen kanssa auttaen hallitusta varmistamaan vähintään marginaaliset neljä paikkaa.

Mutta ottaen huomioon, että helluntailaisuus kasvaa eksponentiaalisesti, on vain ajan kysymys, kun seurakunta mobilisoi jäsenensä vaikuttamaan ja äänestämään. Ei ole suurikaan poliittinen salaisuus näinä päivinä, että hallitukset paljolti voitetaan tai menetetään kourallisella vaa'ankielipaikkoja tärkeimpien kaupunkiemme ulkolaidoilla. Useimmat suuremmista helluntaikirkoista, joissa on isot seurakunnat on perustettu suoraan marginaali-alueelle, ulompiin esikaupunkeihin ja alueille kuten Queensland ja NSW:nkeskirannikko.

Kun Family First'in jäsenet esittäytyivät australialaiselle yleisölle, he näkivät paljon vaivaa selittäessään, ettei puoluetta rahoittanut AOG tai mitkään kirkot, vaan varojenkeruupuolella on vahvat suhteet. Vaalikomitean vuosikertomukset osoittavat, että Family First ei ole ilmoittanut mitään mitään liittovaltiollisella tasolla. The Electoral Commission's annual returns show that Family First has not declared anything at a federal level.

Philip Powell, entinen AOG:n yleissihteeri ja helluntaiseurakunta Christian Witness Ministries'in pastori sanoo, että Hillsong on uskonnollinen kopio Howard'in poliittisesta filosofiasta. “Hillsong on Howard'in hallitus rukoilemassa. Ne kumpikin ovat individualistisia käsityksissään, ne eivät usko, että köyhät ansaitsisivat jotakin ja hyväntekemisen malli on mennä köyhien luokse ja näyttää heille, kuinka tullaan rikkaiksi. Se on vahva lääke, kun raha, uskonto ja politiikka yhdistävät voimansa,” Powell sanoo.

Hillsong Church'in, Australian rikkaimman seurakunnan, pastori ja Assemblies of God'in (AOG) presidentti. Houston omistaa kiinteistön ranta-alueella Sydney'n itäisessä esikaupungissa, talon Glenhaven'issa ja on hiljainen kumppani erilaisissa omaisuussijoituksissa. Osan rahoistaan hän tekee ulkomailla puhesopimuksistaan karismaattisissa seurakunnissa. Hän saa myös palkkioita “kristillisistä resursseista”, joita myydään kirkon edessä. Houston ajaa Harley-Davidson moottoripyörää, esiintyy omassa TV-ohjelmassaan, jota lähetetään ympäri maailman, kirjoittaa kirjoja ja hänellä on vetovoimaa saada Hillsong'in vieraiksi pääministeri John Howard ja valtiovarainministeri Peter Costello. Hillsong'illa on 18 000 jäsentä ja viime vuonna (2004) se teki $40 miljoonaa.

Hillsong Church'in vanhin, AOG:n Southern Cross College'n johtaja, Jerry Savelle Ministries International'in johtaja ja Kenneth Copeland Ministries Eagle Mountain International Church'in johtaja.

Hänellä on 50% osuus nopeasti kasvavassa kahvila-alan franchise-yrityksessä Gloria Jean's Coffees, jonka BRW on arvioinut yli $40 miljoonan arvoiseksi.

Toinen kumppani, Peter Irvine, on Hillsong'in jäsen. Saleh'illa on osuuksia monissa liikeyrityksissä.

Phil Pringle

Christian City Church'in pastori Sydney'n Oxford Falls'issa, jolla on yli 7000 jäsenen seurakunta ja yli $38 miljoonan vuositulot. Hän on perustanut seurakuntia kaikkialla maailmassa. Pringle tekee rahansa enimmäkseen myymällä kirjoja ja matkustelemalla maailmalla puhumassa nykyaikaisissa seurakunnissa. Pringle on taiteilija,

Riverview Church'in pastori Perth'issä ja karismaattisten ja nykyaikaisten seurakuntien koalition, Australian Christian Churches, presidentti. Baker esiintyy TV:ssä joka viikko 50 maassa, kirjoittaa kirjoja, pitää kannustavia puheita bisnes-johtajille ja matkustelee maailmalla vieraspuhujana nykyaikaisissa seurakunnissa. Baker'illa on yli 3700 jäsenen seurakunta, joka generoi yli $3.5 miljoonaa vuodessa. Hänen päämääränsä on luoda uuden brändin seurakunta, joka ei edusta mitään kirkkokuntaa, vaan yhdistää kaikki nykyaikaiset seurakunnat. Tämä organisaatio korvaisi ACC:n (Australian Christian Churches) ja edustaisi ainakin 400 000 ihmistä. Baker johtaisi uutta kokonaisuutta, joka hänen mukaansa perustetaan viiden kuukauden sisällä.

Paradise Community Church'in pastori Adelaiden Paradisen lähiössä ja AOG:n toiminnanjohtaja. Evans on tuplannut Paradise'n jäsenmäärän viidessä vuodessa. Se generoi yli $5.3 miljoonan vuotuiset tulot. Evans tekee rahansa enimmäkseen “rakkauden uhreista”, jotka helluntaiseurakunnat maksavat hänelle, kun hän esiintyy vieraspuhujana. Evans toimii Jumalalta saamiensa näkyjen pohjalta. Edellinen Paradise'n pastori oli Ashley'n isä Andrew, joka lähti perustamaan Family First-puoluetta. Hän voitti paikan Etelä-Australian lainsäädäntöneuvostossa. Hänen veljensä Russel on johtajana ja pastorina seurakunnassa nimeltä “Pentecostal Planetshakers City Church (Helluntailainen planeetanvavisuttajien City-seurakunta)” Melbourne'ssa.

Christian Outreach Centre'n kansainvälinen presidentti Miers kuului niihin muutamiin, jotka rakensivat tämän seurakunnan yhdeksi maan suurimmista helluntailaisista ryhmistä. Vuonna 1977 hän perusti Suncoast Christian College'n ja seurakunnan. Tänä päivänä Christian Outreach Centre'n alla on yli 1000 seurakuntaa kaikkialla Australiassa ja ulkomailla. Seurakunta Australiassa generoi yli $48 miljoonan vuositulot. Tehtävässään kansainvälisenä presidenttinä Miers on auttanut seurakunnan viemisessä Uuteen Seelantiin, Etelä-Afrikkaan, Filippiineille, Singaporeen, Thaimaahan, Saksaan, Etelä-Amerikkaan, Tongalle, Länsi-Samoalle ja Espanjaan. Miers matkustelee maailmalla vieraspuhujana konferensseissa ja seurakunnissa.

Adele Ferguson