syyllisyydestä

Uskovana ihminen on raamatun  mukaan  samaan aikaan syntinen ja vanhurskas.
Hän on pelasettu, mutta keskeneräinen .
Olen miettinyt syyllisyyden ja syyttömyyden välistä suhdetta.




Joskus kuulee saarnoja, joissa ei puhuta mitään syyllisyydestä,  vaan ainoastaan syyttömyydestä.
Uskova on syytön Kristuksen työn tähden.

Synnit voidaan hyvinkin julistaa" viranpuolesta" anteeksisaaduiksi..
Mutta sille, joka on kykenemätön tai haluton tekemään parannusta se ei vielä riitä.
Tarvitaan jotain enemmän.

Sana "keskeneräinen" kertoo olennaisen: ihminen on matkalla, ei vieä perillä,vaan prosessissa.


Se mitä hän tuntee, ei tietenkään aina ole totta.
Ihminen voi hävetä (syyllistää) itseään turhaan.
Tai "jättää häpeämättä"vaikka olisi aihetta.



Ajattelen että paholainen on ottanut juuri tämän teeman (synti; syyllisyys) kohteekseen, koska
tietäessään  että ihminen joka kokee aidosti olevansa syyllinen (Jumalan edessä) on sille voittamaton,
koska siinä tilassa tarvitaan apua Jeesukselta,
se yrittää estää  tulemasta tähän tilaan vesittämällä koko käsitteen.



Kun ihminen tulee tarvitsevaksi , alkaa uudistuminen ja vapautuminen.
Prosessi, joka toteutuu armon  vaikutuksesta:

"Me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa"
"Uskomme on myös toivo Jumalaan"

Paavali vanhana rikollisena tiesi mistä puhui. Hän muisti mistä  oli tullut.
Paradoksaalisesti  tämä Paavalin (kurja) menneisyys koitui kuitenkin  siunaukseksi .
Sen kautta hän koki todellista vapautta.




Aito synnintunto on Jumalan teko ihmisessä, jonka kautta koetaan anteeksiantamusta ja paranemista.
David Pawson on sanonut jossain puheessaan ettei kukaan  ole" kerran pelastettu,aina pelastettu",
vaan häntä "pelastetaan".- Ihminen on matkalla ; hän on kasvamassa.

Anteeksianto on kaksiteräinen miekka. (toisella puolella halpa armo, toisella tuomio=yliherkkä omatunto)

Jumala on Jeesuksessa antanut koko  maailman synnit anteeksi.

Tämä on raamatun totuus ja Jumalan pelastustus suunnitelman ydin.

Tämän totuuden ilmoittaa evankeliumi ihmiselle.

Samalla evankeliumi haastaa  matkalle
hänen jäljessään,
joka joutui syyttömänä syylliseksi .

Jumala on rakkaudessaan sallinut kärsimyksen ja syyllisyyden osallisuuden Kristuksessa
uskovalle.
Tällä matkalla kilvoittelija alkaa nähdä ristin kautta omat haavansa ,ja Hänen haavansa.


Omat haavansa jotka lyötiin hänelle joka oli syytön.
Ja hänen haavansa, joiden kautta julistetaan
syntiselle syyttömyys.

Tällä matkalla ihminen muistaa menneisyytensä, mutta ei kuitenkaan tuhoavalla tavalla,
vaan niin, että löytyy yhteys
evankeliumiin,joka julistaa syntien anteeksiantamusta .

Syyllisyys näyttää olevan täydellinen paradoksi, joka muuttuu todelliseksi (vaikutukseksi ) silloin,
kun  koetaan aitoa nöyryyttä, joka ei ole lähtöisin tästä maailmasta, vaan hänestä joka
kärsi ja kuoli, että "jokaisella joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä."

Anteeksianto on kaksiteräinen miekka. (toisella puolella halpa armo, toisella tuomio=yliherkkä omatunto)

Tähän sanon hiljaa Aamen.

Kiitos Miksu