Seksuaaliseen häirintään puuttuminen

Seksuaaliseen häirintään puuttuminen

Globaali seksuaalisen häirinnän vastainen #Metoo-kampanja on herättänyt keskustelua myös Suomessa. Kirkossakin on havahduttu kysymään, ovatko yhteiset ohjeet ja toimintamallit puuttua seksuaaliseen häirintään kaikkialla ajantasaisia ja riittäviä. Nykyisellään seurakuntia ohjaa mm. sopimus epäasiallisen kohtelun ehkäisemisestä. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/7EDA194DAC651652C2257831002E4304/$FILE/KirVESTES_liitteet21ab.pdf

Myös seurakuntayhtymä- ja seurakuntakohtaisia tarkennettuja ohjeita on olemassa. Hiippakunnat tukevat tarvittaessa asioihin puuttumisessa ja pitävät asiaa esillä esimerkiksi piispantarkastuksissa.

Helsingin hiippakunnan ohjeet seksuaaliseen häirintään puuttumisesta valmistuivat maaliskuussa 2018. Porvoon hiippakunnassa ohjeita on tarkennettu vuonna 2014 ja Tampereella vuonna 2015.

Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoo, että kirkossa on kaikkialla oltava sellaiset toimintamallit, että häirintätapaukset tulevat esiin ja niihin pystytään puuttumaan. Toimintamallien tulee hänen mukaansa olla riittävän yhtenäiset ja kaikkien kirkon piirissä toimivien tiedossa.

Mäkisen mukaan on valitettavasti selvää, ettei kirkkokaan ole häirinnästä vapaata aluetta. ”Häirinnän suhteen pitää kuitenkin olla nollatoleranssi: yksikin tapaus on liikaa. Häirinnänvastaiset kampanjat ovat tärkeä heräte kirkolle ja kirkossa”, Mäkinen sanoo.
Ajankohtaista

Helsingin hiippakunnan toimintaohjeet seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä vastaan valmistuivat maaliskuussa 2018. Ohjeet laatineessa työryhmässä oli mm. kaksi seksuaalirikosten asiantuntijaa Helsingin poliisista sekä asiantuntija Rikosuhripäivystyksestä.

   Helsingin hiippakunnan toimintaohjeet
   Kirkko ja kaupunki -lehden artikkeli "Piispa Laajasalon perustama työryhmä laati ohjeet seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä vastaan"

Turun arkkihiippakunta on ilmoittanut myös tarkentavansa ohjeistuksiaan seksuaaliseen häirintään puuttumisesta.

   Turun sanomien artikkeli "Turun tuomiokapituli: Seurakuntien puututtava seksuaaliseen häirintään"

Porvoon hiippakunnassa tarkennettiin ohjeistusta seksuaaliseen häirintään puuttumisesta vuonna 2014.

#Totuusvapauttaa #Sanningenbefriar #Duohtavuohtadahkáfriidjan on kirkon toimijoiden kampanja, jonka tavoitteena on tuoda esiin kirkon piirissä tapahtuvaa seksuaalista häirintää ja laittaa sille piste.  

   Kirkko ja Kaupungin artikkeli #Totuusvapauttaa-kampanjasta
   STT:n juttu #Totuusvapauttaa-kampanjasta

https://evl.fi/uutishuone/pinnalla-nyt/seksuaaliseen-hairintaan-puuttuminen?p_p_id=content_WAR_contentportlet_INSTANCE_YNOzPVbQYnYz&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-4&p_p_col_count=3

Helsingin hiippakunnan toimintaohje seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseen ja näiden tilanteiden käsittelyyn
8.3.2018





Piispa Teemu Laajasalon asettama työryhmä on valmistellut toimintaohjeen. Työryhmän jäseniä ovat rikoskomisario Saara Asmundela (Poliisi), rikoskomisario Teija Koskenmäki-Karaharju (Poliisi), aluejohtaja Jenni Lehtonen (Rikosuhripäivystys), hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja Wiking Vuori, lakimiesasessori Ritva Saario ja vs. lakimiesasessori Jussi Lilja.



Seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön yleisyydestä kirkossa ja uskonnollisissa yhteisöissä on vaikeaa saada tarkkoja esiintyvyysarvioita. Tämä liittyy muun muassa siihen, että ilmoittamatta jäävien tapausten osuus on seksuaalirikoksissa huomattavan suuri. On silti kiistatonta, että seksuaalista häirintää, ahdistelua ja hyväksikäyttöä esiintyy myös kirkon piirissä. Tekijä voi olla kirkon työntekijä, luottamushenkilö tai seurakuntalainen.

Seksuaalisen väkivallan käsitteen alle sijoittuu laaja kirjo erilaisia tekoja, joissa uhrin henkilökohtaista koskemattomuutta loukataan. Seuraavassa käsitellään tyypillisimmin työyhteisöissä kohdattavia seksuaalisen vallankäytön muotoja. Toimintaohjeet riippuvat siitä, minkälaisesta tapahtumasta ja teosta on kysymys.



Seksuaalinen häirintä

Suomen rikoslaki ei tunne seksuaalisen häirinnän määritelmää mutta työnantajalla on kuitenkin velvollisuus puuttua myös kaikkeen seksuaalisviritteiseen häirintään. Häirinnän salliva kulttuuri vaikuttaa kielteisesti paitsi uhreihin myös työpaikan ilmapiiriin. Koskettelun lisäksi häirinnän muotoja ovat esimerkiksi erilaiset seksuaalissävytteiset puheet, vihjailut ja ilmeet tai seksuaalissävytteisten kuvien ja viestien lähettely.

Seksuaaliseen häirintään puuttumisen tapa työyhteisössä riippuu teon vakavuudesta ja sen toistuvuudesta. Asia tulee ottaa häirinnästä epäillyn työntekijän kanssa puheeksi. Lievemmissä tapauksissa työntekijälle voidaan antaa varoitus, vakavammissa tapauksissa seuraus voi olla irtisanominen. Seksuaalinen häirintä voi olla työsyrjintärikos tai tasa-arvo- sekä työturvallisuuslain vastainen teko, vaikka rikoslaissa sitä ei suoraan mainita.

Jos seksuaaliseen häirintään syyllistyy seurakuntalainen tai asiakas, kysymykseen voi tulla esimerkiksi asian puheeksi ottaminen ja/tai henkilön ohjaaminen toisen työntekijän asiakkaaksi.

Jos työpaikalla näkee tai kokee seksuaalista häirintää, tulee yhteyttä ottaa työnantajan nimeämään yhteyshenkilöön tai esimieheen.



Seksuaalinen ahdistelu

Seksuaalinen ahdistelu on kriminalisoitu. Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus rikoksena edellyttää tahallista koskettelua, joka loukkaa uhrin seksuaalista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Seksuaalinen ahdistelu on täysi-ikäisen kohdalla niin sanottu asianomistajarikos, jota poliisi voi tutkia vain siinä tapauksessa, että uhri vaatii tekijälle rangaistusta.

Seksuaalisen ahdistelun tilanteissa tulee yhteyttä ottaa poliisiin, työnantajan nimeämään yhteyshenkilöön tai esimieheen.



Seksuaalinen hyväksikäyttö

Seksuaalinen hyväksikäyttö rikosnimikkeenä on tyypillisimmin 16-18 -vuotiaan tai alemmalla kehitystasolla olevan taivuttamista sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tilanteessa, jossa tekijä on auktoriteettiasemassa uhriin nähden. Seurakunnissa tällainen auktoriteettiaseman väärinkäyttö voi tulla kyseeseen esimerkiksi nuorisotyössä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö tulee kyseeseen myös yli 18-vuotiaan kohdalla, mikäli merkittävää taloudellista tai henkistä riippuvuussuhdetta uhrin ja tekijän välillä käytetään väärin.

Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä tulee ottaa yhteyttä poliisiin. Hyväksikäyttö on täysi-ikäiseenkin kohdistuessaan yleisen syytteen alainen rikos.


Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ovat seksuaaliset teot alle 16-vuotiaaseen kohdistuessaan tai alle 18-vuotiaaseen kohdistuessaan, mikäli tekijän ja uhrin välillä on erityinen riippuvuussuhde. Hyväksikäyttö ei aina vaadi fyysistä kontaktia lapsen ja aikuisen välille, vaan myös esimerkiksi altistaminen seksuaaliselle materiaalille voi täyttää hyväksikäytön kriteerit. Kyseessä ei ole asianomistajarikos, joten poliisi voi aloittaa tutkinnan ja syyttäjä voi nostaa syytteen omasta aloitteestaan.

Kun työntekijälle herää epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, tulee ilmoitus tehdä sekä poliisille että lastensuojelulle. Ilmoitusvelvollisuus perustuu lastensuojelulain 25 luvun 3 §:ään. Erityisesti lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttöepäilyjen selvityksessä nopea toiminta on esitutkinnan onnistumisen ja lapsen turvallisuuden varmistamisen kannalta ensisijaista. Työntekijän ei tule itse ryhtyä haastattelemaan lasta, arvioimaan epäilyn todenperäisyyttä tai sitä täyttääkö teko rikoksen tunnusmerkit – epävarmoissakin tapauksissa on syytä vähintään konsultoida poliisia. Ilmoituksen tekemistä ei tule delegoida kollegalle tai esimiehelle.

Vasta vuosien kuluttua esiin tulleiden hyväksikäyttötapausten osalta vanheneminen riippuu tapahtumien ajankohdasta, tähän liittyen voi tarvittaessa konsultoida poliisia.



Rikosilmoituksen tekeminen poliisille

Rikosilmoituksen voi tehdä vapaamuotoisesti. Siitä on hyvä käydä ilmi, mitä on tapahtunut, kenelle, missä, milloin, kuinka asia tuli ilmi ja kuka on tekijä, jos henkilö on tiedossa, sekä mahdolliset tekijän yhteystiedot. Ilmoituksen tekijän yhteystiedot tulee myös muistaa ilmoittaa.

Ilmoituksen voi tehdä sähköisesti netissä, joten poliisilaitokselle ei tarvitse lähteä. Jos tilanne on akuutti, kannattaa soittaa poliisilaitokselle tai hätänumeroon 112. On myös mahdollista olla etukäteen yhteydessä poliisilaitokselle ja pyytää tapaamista seksuaalirikoksiin perehtyneen henkilön kanssa.

Helsingin poliisilaitoksen seksuaalirikosjaoksella on oma konsultaationumero (0295 471 612) ja sähköpostiosoite (seksuaalirikokset.helsinki@poliisi.fi), joista saa konsultaatioapua.

Henkilö, joka on joutunut seksuaalirikoksen uhriksi, voi saada tuomioistuimen määräyksestä esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin maksuttoman oikeudenkäyntiavustajan sekä tukihenkilön. Maksuttoman tukihenkilön voi saada myös Rikosuhripäivystyksestä. Rikosuhripäivystyksen palvelut ovat saatavilla kaikissa Suomen kunnissa. Tukihenkilö voi olla rikoksen uhrin mukana kaikissa eri tilanteissa, kuten rikosilmoituksen jättövaiheessa, esitukinnassa sekä oikeudenkäynnissä. Poliisi ja rikosuhripäivystys neuvovat uhrin oikeuksista rikosprosessin käynnistyessä sekä auttavat oikeusavustajan etsimisessä.



Tuomiokapitulin toimenkuva ja rooli

Tuomiokapitulin tehtäviin kuuluu kirkkojärjestyksen 19 luvun 1 §:n mukaan tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa ja hallintoa sekä valvoa papiston ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää.

Seksuaalinen häirintä, ahdistelu tai hyväksikäyttö eivät kuulu seurakuntien tai seurakuntayhtymien työyhteisöihin ja niihin tulee suhtautua tiukasti.

Tuomiokapituli tukee seurakuntia ja seurakuntayhtymiä myönteisen toimintakulttuurin luomisessa. Tässä tarkoituksessa tuomiokapituli pyytää jokaista seurakuntaa ja seurakuntayhtymää nimeämään kaksi yhteyshenkilöä, joiden puoleen työntekijät ja seurakuntalaiset voivat kääntyä seksuaalisen ahdistelun, häirinnän tai hyväksikäytön tapauksissa. Yhteyshenkilöiden yhteystiedot ovat saatavilla myös tuomiokapitulista. Tuomiokapituli järjestää yhteyshenkilöille koulutusta, jotta näillä on valmiudet tunnistaa ja puuttua seksuaalisen ahdistelun, häirinnän ja hyväksikäytön tilanteisiin ja tarvittaessa ohjata uhri olemaan yhteydessä viranomaisiin.



Tiivistelmä



- Jokaisesta seurakunnasta nimetään kaksi yhteyshenkilöä, joiden puoleen työntekijät ja seurakuntalaiset voivat kääntyä kaikissa tämän ohjeen piiriin kuuluvissa tilanteissa. Yhteyshenkilöillä pitää olla oikeus työnohjaukseen. Yhteyshenkilöille järjestetään säännöllisesti täydennyskoulutusta. Ensimmäinen koulutustilaisuus pidetään huhtikuussa 2018. Koulutus tulee myös verkkoon, jossa se on kaikkien työntekijöiden katsottavissa.

- Kaikissa epäillyissä seksuaalirikoksissa tulee ensisijaisesti ottaa yhteys poliisiin. Jos uhri on aikuinen, yhteydenotto edellyttää hänen lupaansa. Rikosepäilyt kuuluvat poliisin selvitettäviksi eikä niitä pidä alkaa selvitellä työyhteisön sisällä. Yhteydenotto poliisiin on syytä tehdä viipymättä. Asian selvittäminen saattaa vaikeutua, jollei sitä ryhdytä heti asiantuntevasti tutkimaan. Asianosaisia voivat tukea rikosilmoituksen tekemisessä esimerkiksi seurakunnista valittavat yhteyshenkilöt.

- Seksuaaliseen häirintään liittyen tulee jokaisessa työyhteisössä käydä kirkkoherran tai johtajan johdolla yhteinen keskustelu siitä missä menevät asiallisen käyttäytymisen rajat. Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että kaikki työntekijät ymmärtävät asiattoman käyttäytymisen ja häirinnän seuraukset.

- Työyhteisössä tapahtuvassa keskustelussa ja myös julkisessa (esim. sosiaalisessa mediassa) käytävässä keskustelussa tulee muistaa, että rikoksesta tai asiattomasta käytöksestä epäillyillä henkilöillä on oikeus tulla kuulluksi. Ihmisiä ei pidä leimata huhupuheilla tai vahvistamattomilla tiedoilla. Näissä tilanteissa on mahdollisuus myös syyllistyä kunnianloukkaukseen. Siksi on tärkeää, että kaikissa tilanteissa asiat selvitetään riippumattomasti ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

- Kirkon piirissä laajamittaisesti tehtävässä lapsi- ja nuorisotyössä tulee varmistaa ikätasoisen seksuaalikasvatuksen ajantasaisuus muun muassa materiaalien osalta. Näin voidaan edistää lasten ja nuorten myönteistä ja kunnioittavaa asennetta omaa ja toisen kehoa kohtaan sekä ymmärrystä omasta ja muiden itsemääräämisoikeudesta.

- Pappeja sitoo kirkkolain 5 luvun 2 §:ssä säädetty rippisalaisuus. Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut. Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen olevan hankkeissa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on kerrottava hyvissä ajoin ja varovasti asiasta viranomaisille, kuitenkin niin, ettei asianomainen suoraan tai välillisesti tule siitä ilmi. Piispainkokous on antanut 9.2.2011 päivätyn selonteon rippisalaisuuden ja lastensuojelun yhteensovittamisesta (Piispainkokouksen selonteko rippisalaisuuden ja lastensuojelun yhteensovittamisesta).


http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/?x18049=3148797