Usko ja tunteet

kirjoittaja Hellevi Ma Huhti 23, 2018 5:25 am

Usko ja tunteet

Monet ovat hyvin herkkiä kun puhutaan
tunteiden merkityksestä. Ei tunteissa mitään
vikaa ole, kaikki me niitä koemme.
Eräät liittävät uskonkin tunteisiin. Kun on
oikein vahva tunnelataus, silloin usko on
ikään kuin oikeampaa ja todellisempaa.

Mutta uskoa Jumalaan ei mitata tunteissa
eikä tuntemuksissa. Jumala ei muutu
eikä Kristuksen teko saa mitään lisää eikä
mitään siitä oteta pois tunteidemme takia.
Jumala ei ole tunteiden huippuhetkinä sen
lähempänä kuin ahdistuksen tai epäilyn
päivinä.

Jumala on aina sama ja aina läsnä
Kristuksessa tuntuu minusta sitten miltä
tahansa. Usko ei pohjimmiltaan ole tunteita
eikä tunteissa. Oikein ymmärrettynä
tämä on valtavan vapauttava asia.

Samoin monet pitävät ahdistavana kun
meitä muistutetaan omasta synnin luonnosta,
koska olemme jo ”uusia luomuksia”.
Oikein ymmärrettynä tämäkin asia on
vapauttava, sillä se poistaa oman minän
lakihenkisiä kuvitelmia ja yrityksiä, ohjaten
meitä lisääntyvässä määrin yksin Kristuksen
armon alle.

Ei tarvitse olla muuta kuin armahdettu syntinen.
Jeesus liittää opetuksensa loppuun vielä
muistutuksen anteeksiantamisesta, joka on
hyvän omantunnon säilyttämisen edellytys.
11:25: ”Ja kun te seisotte ja rukoilette,
niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on
jotakin toistansa vastaan, että myös teidän
Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi
teidän rikkomuksenne.”

Mitä ”uskon pitäminen” on?
Mitä Jeesuksen tarkoittama usko Jumalaan
siis sisältää?Ensiksi se sisältää kristityn asenteen
alistua Jumalan tahdon alle, tyytyä siihen
mitä Hän antaa, vaikka se ei aina olisikaan
sitä, mitä olemme pyytäneet ja odottaneet.

Jumala haluaa meidän rukoilevan ja anovan,
mutta ymmärryksemme olkoon, että
Hän lopulta päättää meidän iankaikkiseksi
parhaaksemme.

Toinen asia on hyvän omantunnon säilyttäminen
eli anteeksiantaminen muille ja
lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Se sisältää
käsityksen omasta kadotetusta tilasta ilman
Kristusta. Se ei selittele omia syntejä,
lankeemuksia ja virheitä omaksi parhaaksi,
vaan vie ne pian Jumalan eteen ja vastaanottaa
Hänen armonsa Kristuksessa. Jeesus
antoi opetuksen publikaanista, joka pyytää:
”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”,
Luuk.18:13.

Tämä ei ole uskovan asenne vain uskoontulon hetkellä, vaan
jatkuva päivittäinen ja aito hengellinen
kokemus.Jos haluamme elää päivittäisessä uskon
uudistuksessa, meidän on aina uudestaan
kohdattava totuus itsestämme: vain Kristuksessa
olen vapaa synnistä ja puhdas
Jumalan edessä. Jos astun pois tästä asenteesta,
jos siirryn pois Kristuksesta, syntini
säilyy ja olen Jumalan tuomion alainen.

Vain tämän totuuden jatkuva kohtaaminen
säilyttää uskon elävänä. Armo ja
Kristuksen merkitys elämässämme ei
pysy tuoreena, jos astumme minä- ja ihmiskeskeisen
uskonnon poluille. Jos lisäämme
uskoon jotakin yli Kristuksen tai
jotakin ohi Kristuksen tai tuomme jotakin
Kristuksen rinnalle.

Vertauksessaan uskon siemenen kylvämisestä
Mark. 4:3-8, Jeesus mainitsee,
kuinka osa siemenistä putosi mikä mihinkin
maaperään, joissa siemen ei voi kasvaa.
Osa putosi hyvään maahan ja kasvoi.
Me kristityt olemme maaperä ja Jumalan
armahtakoon, että jokainen meistä olisi
istuttanut uskon siemenensä hyvään maaperään.

Usko Jumalaan on sidottu yksin
Kristukseen ja syvään päivittäin jatkuvaan
vakaumukseen Kristuksen teon valtavasta
merkityksestä minulle. Kristus on
portti, josta meidän on käytävä läpi ja tie,
jota meidän on edettävä ja jossa meidän
tulee pysyä.

Usko Jumalaan on Kristuksessa Jumalan
käsiin luovutettu elämä kaikkine vikoineen,
puutteineen ja synteineen. Se on
tila jossa olemme Kristuksessa ja asenne,
johon Kristuksen henki meidät johtaa.

Uskon, että juuri tähän Jeesus meitä kehottaa.

Juhani Aitomaa

kirjoittaja Hellevi Ti Heinä 14, 2020 8:02 am

Älä usko tunteisiis!

Luota Jumalan Sanaan!

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30

Usko ja tunteet

Usko ja tunteet

Vs: Usko ja tunteet