Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Tarjolla vapaus ahdistuksesta
2 posters
Sivu 1 / 1
Tarjolla vapaus ahdistuksesta
kirjoittaja jarrut Ma Toukokuu 21, 2018 8:28 am
Tarjolla vapaus ahdistuksesta
Sinullekin on varattu etuoikeus elää vapaana ahdistuksesta. Monet eivät kuitenkaan malta jättää taakkojaan Jumalalle.
"Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fl 4:6-7.)
"Älkää olko mistään huolissanne." Kehotus ei merkitse sitä, että meidän pitäisi suhtautua asioihin huolettomasti, harkitsematta tai välinpitämättömästi. Sen sijaan se tarkoittaa, ettei meidän tarvitse huolestua mistään. Tämä on yksi Jumalan lasten etuoikeuksista.
Huolten kanssa hätäilemättä
Me saamme, meitä kutsutaan ja meitä käsketään tuomaan kaikki huolemme, murheemme, vaikeutemme ja puutteemme taivaalliselle Isälle. Me saamme jättää taakkamme hänelle. Siksi meidän ei tarvitse kantaa mistään murhetta. Miten paljon tai erilaisia vaikeuksia meillä onkaan, meidän tulee jättää ne kaikki luottavasti rukoillen Jumalalle.
Meidän ei tarvitse hätäillä. Jos maailman ihmiset näkevät, että me kristityt olemme yhtä huolestuneita kuin hekin, he saavat syyn sanoa, ettemme me todella luotakaan Jumalan apuun. Jos emme luota Jumalaan hädän hetkellä, tuotamme hänelle häpeää.
Hän on kuitenkin meidän ystävämme, joka tahtoo ja kykenee auttamaan meitä. Hän kykenee pehistamaan meidät omalla ajallaan ja siksi meidän ei tarvitse kantaa murhetta
Entä huolet perheenjäsenistä
Miten vaimo voi olla hätäilemättä alkoholisoituneen miehensä puolesta? Sanon sinulle siskoni: Hänen tehtävänsä on rukoilla miehensä puolesta. Mutta hänen tulee katsoa ja varautua myös rukousvastauksen saamiseen päin. Taivaallinen Isämme tahtoo, ettemme huolestuisi sellaisessakaan tilanteessa. Vaimo on huolissaan miehensä pelastumista ja se on aivan oikein. Mutta älä hätäänny siitäkään. Jos vierität taakkasi Jumalalalle, voit olla vapaa tässäkin huolessa.
Entä vanhempien huolet? Tämä koskee myös lapsiamme, jotka elävät maailmassa. Meidän tulee kasvattaa lapsemme Jumalan mielen mukaisesti. Meidän tulee elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotta olisimme esimerkkinä lapsillemme, ja rukoilla paljon heidän puolestaan. Meidän tulee olla herkkiä löytämään sopivia hetkiä, jolloin voimme puhua heille totuudesta. Mutta meidän ei pitäisi antaa murheen täyttää koko elämäämme heidän tähtensä, vaan luovuttaa taakkamme Jumalalle. Hän kantaa sen puolestamme.
Pient murheet voivat kasvaa...
Meidän tulee ottaa kirjaimellisesti se käsky, että huolet tulee jättää Jumalalle. Silloin saamme vaeltaa pyhässä luottamuksessa. Luotamme taivaalliseen Isään, katsomme häneen ja uskoudumme hänelle. Tiedämme, että hän auttaa omalla ajallaan ja tavallaan.
Samaan aikaan, kun meille on annettu käsky olla murehtimatta, meitä kehotetaan viemään "kaikessa pyyntömme rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon". Meitä ei siis kehoteta huolettomiksi vaan luottamaan Jumalaan.
Sana kaikessa tarkoittaa sitä, että meidän ei ole tarkoitus rukoilla vain suurten tai vain pienten vaan kaikkien asioiden puolesta. Tähän kuuluu niin hengellinen kuin ajallinenkin.
Elämä koostuu suurelta osin pienistä asioista. Jos yritämme kantaa itse huolia, joita pidämme pieninä, niiden paino vain kasvaa. Lankeamme pian ja tuomme häpeää Jumalalle .
...jos olet tyhmä ja hylkäät käskyn!
Meillä ei ole mitään erityistä voimayksikköä pieniä taakkoja varten. Ei sellaista ole myöskään suurille taakoille. Siksi ne kaikki täytyy tuoda Herralle. Jos joku hylkää tämän käskyn ja yrittää kantaa yhtäkin huolta itse, se kasvaa pian kymmen- tai satakertaiseksi. Voisimme sanoa ihmisten tavoin, että kun Jumala antaa kilon koetuksen kannettavaksi ja me otamme asian esille rukouksessa ja asetamme sen taivaallisen Isän hartioille, sen paino siirtyy pois meiltä.
Viisaus on juuri siinä, että saamme kertoa pienetkin huolemme heti: "Isä, minulla ei ole voimaa kantaa tätä." Jos yritämme painia huolen kanssa omassa voimassa, se lisääntyy, jotta oppisimme antamaan sen Jumalalle. Heittäkäämme siis kaikki murheemme hänelle, niin hän kantaa ne.
Meitä käsketään toimimaan "rukoillen ja anoen", eli rukoillen hartaasti. Emme vain mainitse asiaa hänelle, vaan pyydämme niin kauan, että saamme. Hän kyllä vastaa pyyntöömme, antoihan hän rakkaan Poikansakin meidän tähtemme. Eikö hän siis antaisi meille kaikkea muutakin! (Rm 8:32.)
Meitä käsketään liittämään anomiseemme kiitos. Kiitos on ikään kuin perustus, jolle rakennamme rukouksemme. Meidän tulee ylistää Herraa kaikesta siitä, mitä hän on meille jo antanut. vaikka pyydämmekin häneltä lisää siunauksia.
Välttämätön suojavarustua
Kun jätämme näin huolemme Jumalalle, hän antaa meille rauhan. Sydämemme on aivan tyyni, emmekä kiiruhda kiihtyneinä sinne tänne. Sanoin kuvaamaton rauha ylittää kaiken ymmärryksemme. Tämä rauha "varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa", aivan niin kuin suojavarustukset varjelevat linnakkeen.
Tämän maailman ihmiset ja kaikki Jumalan lapsetkaan eivät tunne näitä opetuksia eivätkä osaa pyytää tätä rauhaa. He ovat kurjia ja murheellisia ja säntäilevät sinne tänne aivan suunniltaan, kun vaikeudet saapuvat. Me, jotka tunnemme nämä kallisarvoiset opetukset, kykenemme odottamaan tyynesti Herraa ja jätämme itsemme hiljaa hänen käsiinsä.
Näin kaiken ymmärryksen ylittävä rauha hallitsee sydämiämme ja ajatuksiamme. Jumalan rauha pitää meidät myös pois väärästä. Se tuo kunniaa Jumalalle maailman silmissä ja lohduttaa meitä, hänen lapsiaan. Kun olemme saaneet Jumalan rauhan, pysykäämme siinä jatkuvasti. Se varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa ja pitää meidät oikealla tiellä.
Yrjö Müller
(Airut 4/2000)
jarrut- Admin
- Viestien lukumäärä : 2993
Join date : 24.10.2013
Vs: Tarjolla vapaus ahdistuksesta
kirjoittaja Hellevi Ma Toukokuu 21, 2018 4:06 pm
Kiitos Stiina, että halusit jakaa ajatuksiasi, minua se lohdutti.
Onhan meillä täällä samat huolet sitä ei voi kieltää, ei uskovainen ole mikään yliolento,
huolestumista on siinä missä ei uskovaisellakin. Sairauksia ja vaivoja ja murhetta on molemmilla
osapuolilla, ero on siinä, toinen ei pärjää omillaan, vaan heikkona huutaa Jumalan puoleen, toinen ei sitä tee.
Siinähän se on, kun se heikkous ei ylpeälle ihmiselle passaa, että voisi Jumalan puoleen kääntyä.
Keskustelin alkoholisoituneen sukulaiseni kanssa joka valitti huonoa onneansa elämässä, kun viina oli
vienyt perheen ja paljon muuta. Kun kysyin miksi hän ei ollut pyytänyt Jumalan apua,
hän sanoi etteihän tässä niin heikko vielä ole, onhan ihmisellä ylpeys.
Psalmit:
107:1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,
sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
107:2 Niin sanokoot Herran lunastetut,
jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
107:3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja
lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
107:4 He harhailivat erämaassa, autiossa,
tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
107:5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
107:6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti
heidät heidän ahdistuksistaan.
107:7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle,
niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
107:8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa,
hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää
nälkäisen sielun hyvyydellä.
107:10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä,
vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
107:11 koska olivat niskoitelleet Jumalan
käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
107:12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä;
he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
107:13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
107:14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja
synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
107:15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa
ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
107:17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa
oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
107:18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat
lähellä kuoleman portteja.
107:19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
107:20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät
ja pelasti heidät haudasta.
107:21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa
ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten
hänen töitään.
107:23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät
kauppaa suurilla vesillä.
107:24 He näkivät Herran työt ja hänen
ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
107:25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen,
joka kohotti korkealle sen aallot.
107:26 He kohosivat taivasta kohti,
he vajosivat syvyyksiin;
heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
107:27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut,
ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
107:28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
107:29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
107:30 He iloitsivat, kun tuli tyyni,
ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
107:31 Kiittäkööt he Herraa hänen
armostansa ja hänen ihmeellisistä
teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:32 Kunnioittakoot häntä kansan
seurakunnassa ja vanhinten
kokouksessa häntä ylistäkööt.
107:33 Hän muutti virrat erämaaksi
ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
107:34 hedelmällisen maan suola-aroksi,
sen asukasten pahuuden tähden.
107:35 Hän muutti erämaan
vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
107:36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan
ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
107:37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat
viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
107:38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät
suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
107:39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat
onnettomuuden ja huolten painon alla,
107:40 niin hän, joka vuodattaa
ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja
panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
107:41 hän kohotti köyhän kurjuudesta
ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
107:42 Oikeamieliset näkevät sen ja
riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
107:43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin
ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Jos maailman ihmiset näkevät, että me kristityt olemme yhtä huolestuneita kuin hekin, he saavat syyn sanoa, ettemme me todella luotakaan Jumalan apuun. Jos emme luota Jumalaan hädän hetkellä, tuotamme hänelle häpeää.
Onhan meillä täällä samat huolet sitä ei voi kieltää, ei uskovainen ole mikään yliolento,
huolestumista on siinä missä ei uskovaisellakin. Sairauksia ja vaivoja ja murhetta on molemmilla
osapuolilla, ero on siinä, toinen ei pärjää omillaan, vaan heikkona huutaa Jumalan puoleen, toinen ei sitä tee.
Siinähän se on, kun se heikkous ei ylpeälle ihmiselle passaa, että voisi Jumalan puoleen kääntyä.
Keskustelin alkoholisoituneen sukulaiseni kanssa joka valitti huonoa onneansa elämässä, kun viina oli
vienyt perheen ja paljon muuta. Kun kysyin miksi hän ei ollut pyytänyt Jumalan apua,
hän sanoi etteihän tässä niin heikko vielä ole, onhan ihmisellä ylpeys.
Psalmit:
107:1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,
sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
107:2 Niin sanokoot Herran lunastetut,
jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
107:3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja
lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
107:4 He harhailivat erämaassa, autiossa,
tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
107:5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
107:6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti
heidät heidän ahdistuksistaan.
107:7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle,
niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
107:8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa,
hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää
nälkäisen sielun hyvyydellä.
107:10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä,
vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
107:11 koska olivat niskoitelleet Jumalan
käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
107:12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä;
he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
107:13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
107:14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja
synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
107:15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa
ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
107:17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa
oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
107:18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat
lähellä kuoleman portteja.
107:19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
107:20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät
ja pelasti heidät haudasta.
107:21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa
ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten
hänen töitään.
107:23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät
kauppaa suurilla vesillä.
107:24 He näkivät Herran työt ja hänen
ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
107:25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen,
joka kohotti korkealle sen aallot.
107:26 He kohosivat taivasta kohti,
he vajosivat syvyyksiin;
heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
107:27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut,
ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
107:28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
107:29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
107:30 He iloitsivat, kun tuli tyyni,
ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
107:31 Kiittäkööt he Herraa hänen
armostansa ja hänen ihmeellisistä
teoistaan ihmislapsia kohtaan.
107:32 Kunnioittakoot häntä kansan
seurakunnassa ja vanhinten
kokouksessa häntä ylistäkööt.
107:33 Hän muutti virrat erämaaksi
ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
107:34 hedelmällisen maan suola-aroksi,
sen asukasten pahuuden tähden.
107:35 Hän muutti erämaan
vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
107:36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan
ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
107:37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat
viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
107:38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät
suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
107:39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat
onnettomuuden ja huolten painon alla,
107:40 niin hän, joka vuodattaa
ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja
panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
107:41 hän kohotti köyhän kurjuudesta
ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
107:42 Oikeamieliset näkevät sen ja
riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
107:43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin
ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Hellevi- Viestien lukumäärä : 2290
Join date : 13.11.2017
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Aapeli Saarisalo :: Raamattu ja ruumis.
» Nätti kuva tai + ajatus
» Mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi?
» Eino Sormunen :: Särjetty ja nöyrä henki
» Osmo Tiililä /Kristitty matkalaisena
» Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41
» Mikä ihmeen harhaoppi?
» Harhaoppi: Uskovien synnittömyys