Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Jos sinä olet tällä hetkellä epätoivon myrskyssä, niin...
Sivu 1 / 1
Jos sinä olet tällä hetkellä epätoivon myrskyssä, niin...
Jos sinä olet tällä hetkellä epätoivon myrskyssä, niin...
Kun lentokoneen ohjaaja lentää niin huonoissa sääolosuhteissa, ettei hän näe maata eikä edes horisonttia, hän kadottaa suunnistuskykynsä, itse asiassa ohjauskykynsä. Hänellä on tuntemuksensa koneen suunnasta, mutta tuntemukset ovat epäluotettavia. Lentäjä ei voi olla varma siitäkään, onko kone lievässä nousussa tai lievässä laskussa. Sen jälkeen kun ohjaaja on menettänyt suunnistuskykynsä, hänen ainoa mahdollisuutensa on luottaa enemmän koneen ohjaamossa oleviin mittareihin kuin omiin tuntemuksiinsa. Sen tähden tulevien lentäjien kouluttajat vaativat, että heidän oppilaansa opettelevat myös koneen ohjaamista pelkästään mittarien avulla.
Tällaisille tilanteille on olemassa hengelliset vastineensa. Olen itse kokenut sen. Toukokuussa 1997 minun matkani kulki ankaraan hengelliseen myrskyyn. Yksityiskohtia on liian paljon, mutta oleellisinta myrskyni luonteessa oli se, että jouduin uskon kriisiin. Jouduin epäilyksen myrskyyn jolla oli sellainen voima, etten
ole koskaan aikaisemmin mitään vastaavaa kokenut. Jumala, jonka olin tuntenut lapsuudestani saakka ja jota olin aina rakastanut, katosi näkyvistäni. En kyennyt näkemään häntä missään. Sieluuni laskeutui syvä pimeys ja pelon tuulenpuuskat heittelivät minua. Toivottomuuden ilmavirrat olivat väkivaltaisia. En tiennyt mikä tie johti ylös ja mikä tie johti alas. Olin menettänyt hengellisen suunnistuskykyni.
Aluksi jouduin paniikkiin. Säntäilin sinne tänne yrittäen epätoivoisesti selviytyä. Lopulta eräänä päivänä mieleeni nousi ajatus: ”Jon, lennä mittareiden avulla. Sitä varten ne ovat olemassa. Lakkaa luottamasta omiin havaintoihisi ja tuntemuksiisi. Luota siihen, mitä mittarit kertovat.” Niinä vuosina, jotka olin elänyt ennen tätä kokemusta, Jumala oli monin tavoin auttanut minua luottamaan sanaansa ja olin huomannut, että Jumalan sana piti aina paikkansa. Tuossa hengellisessä hirmumyrskyssä, missä kaikki näytti epävarmalta, minulla oli kaksi vaihtoehtoa.
Saatoin luottaa tuntemuksiini, jotka epäilyttivät itseänikin – tai luottaa Jumalan sanaan. Koska epäilykseni myrsky painoi minua yhä syvemmälle epävarmuuteen ja hengelliseen pimeyteen ja koska Jumalan
sana oli ennen antanut minulle toivoa ja valoa, päätin ohjata elämääni Raamatun ”mittareiden” avulla kunnes ne mahdollisesti osoittautuisivat viallisiksi. Se oli kovaa. Ja se oli pelottavaa. Monesti minua halutti heittää mittarit menemään ja jatkaa matkaa käyttäen aistejani päätelläkseni, mikä oli totta, mikä ei.
Mutta minulla oli tarpeeksi kokemusta ja tunsin Raamattua riittävästi tietääkseni, mihin aistit ja omat tuntemukset voivat ihmisen johtaa. Siksi jatkoin Raamatun lukemista, rukoilin ja kävin raamattupiirissä. Avasin sydämeni luotettaville ystäville ja kävin kahdenkeskisiä keskusteluja sielunhoitajan kanssa.
Pitkän pimeyden jakson jälkeen Jumala läpäisi valollaan pilvet. En koskaan unohda sitä päivää. Haluaisin kertoa siitä enemmän, mutta se tekisi tästä kirjoituksesta liian pitkän. Ja koska Jumalan työta-
vat ja toimintanopeus vaihtelevat meidän kunkin kohdalla, voi olla parempikin, että sinä tiedät vain tämän: Jumala tyynnytti myrskyn. Se ei tapahtunut silmänräpäyksessä. Mutta kun elämän aurinko alkoi hil-
jalleen paistaa pilvien läpi, myrsky vähitellen laantui ja lopulta taivas ylläni oli sininen ja saatoin ”lentää” kirkkaassa säässä.
Jumalan sana osoittautui oikeaksi ja erityisesti hänen lupauksensa osoittautuivat luotettaviksi mittareiksi, vaikka epäilinkin niitä silloin, kun olin keskellä myrskyä . En tuhoutunut. Itse asiassa tuo elämänvaihe opetti minulle enemmän kuin mikään aikaisemmin eletty ja koettu elämän jakso siitä, mitä Paavali tarkoitti kun hän kirjoitti: ”Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen” (2. Kor. 5:7). Hengellinen myrsky, johon
jouduin, opetti juuri tätä asiaa. Siksi kiitän nyt kokemastani kauheudesta, sillä niin arvokasta on se, minkä Raamatusta opin.
Jeesus tietää, mitä pimeä myrsky on. Hänen myrskynsä Getsemanesta Golgatalle olivat suunnattoman paljon rajumpia kuin mitä sinä ja minä voimme pahimmillaankaan kokea. Ja hän kävi näihin myrs-
kyihin vapaaehtoisesti, meidän puolestamme, niin että meille avautuisi ulospääsy omista myrskyistämme – ja ennen muuta siitä äärimmäisestä myrskystä, jonka Jumalan viha aiheuttaa syntiemme tähden. Jeesus tuli pelastamaan. Myrsky murskasi hänet, että meidän myrskymme eivät murskaisi meitä. Jos sinä tällä hetkellä ”lennät” epätoivon myrskyssä näkemättä mitään, muista, että omat tuntemuksesi, niin todellisilta kuin ne vaikuttavatkin, ovat epäluotettavia.
Ihmisenä, joka on koetellut Jumalan mittareita ja lentänyt mittareiden avulla useissa myrskyissä, voin sanoa: Lennä mittareilla, jotka Jumala on antanut, lennä mittareiden varassa. Se, mitä Jumalan sana
ja Jumalan lupaukset ilmoittavat, on varmaa ja luottamuksen arvoista.
Jon Bloom
(Suom. PerOlofMalk)
Armo riittää Numero 5/2012
jarrut- Admin
- Viestien lukumäärä : 2993
Join date : 24.10.2013
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Tänään kello 10:19 am kirjoittaja Hellevi
» Aapeli Saarisalo :: Raamattu ja ruumis.
Tänään kello 10:18 am kirjoittaja Hellevi
» Nätti kuva tai + ajatus
Tänään kello 9:47 am kirjoittaja Hellevi
» Mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi?
Tänään kello 9:17 am kirjoittaja jarrut
» Eino Sormunen :: Särjetty ja nöyrä henki
Eilen kello 8:10 am kirjoittaja jarrut
» Osmo Tiililä /Kristitty matkalaisena
Eilen kello 8:07 am kirjoittaja jarrut
» Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41
Eilen kello 8:04 am kirjoittaja jarrut
» Mikä ihmeen harhaoppi?
Eilen kello 8:02 am kirjoittaja jarrut
» Harhaoppi: Uskovien synnittömyys
Eilen kello 7:52 am kirjoittaja jarrut