Olavi Peltola / FESOLAISKIRJEEN ENSIMMÄINEN PÄÄOSA KRISTILLISEN USKON SISÄLTÖ (Ef 1:1-3:21)

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 6:51 am

FESOLAISKIRJEEN ENSIMMÄINEN PÄÄOSA

KRISTILLISEN USKON SISÄLTÖ (Ef 1:1-3:21)

Järvenpää Laurilan seurakuntakoti 16.01.2000

1. ALKUTERVEHDYS (Ef 1:1-2)

Kirjeen kirjoittaja esittelee itsensä Kristuksen Jeesuksen lähettiläänä, apostolina (Ef 1:1). Sitä hän on nimenomaan Jumalan, ei omasta tahdosta. Jumalan tahto hallitsee hänen elämäänsä nytkin, vaikka olosuhteet ovat kurjat. Hän oli vanki. Vankila oli ollut jo ehkä viisi vuotta hänen "suurlähetystönään" (Fil 1:13). Mutta vankilakin oli hänen elämässään Jumalan tahtoma. Hän ei ollutkaan roomalaisten, vaan Kristuksen Jeesuksen vanki (Ef 3:1). Hän oli vankinakin Herrassa, Herran omana (4:1). Omalla tavallaan tämäkin kirje osoittaa meille, mitä se tarkoittaa, että ulkonaisen ihmisen menehtyessä sisäinen ihminen kuitenkin uudistuu päivä päivältä (2 Kor 4:16).

Paavali oli joutunut "Jumalan tahdosta" paljon kestämään ja kärsimään (2 Kor 11:23-25). Pian hän "Jumalan tahdosta" kuolisi väkivaltaisesti kuten hänen Herransakin (2 Tim 4:6) . Hän ei ollut itse tehtäväänsä eikä elämänsä kulkua valinnut. Se oli annettu hänelle armosta ja lahjana. Jumalan tahto toteutui hänen elämässään hänen kärsimyksissään. Samalla hän oli myös koko ajan osallinen siitä Jumalan armosta ja rauhasta, josta hän toivoi myös kirjeensä vastaanottajien saavan nauttia (Ef 1:2).

Jumalan lasten on suostuttava kestämään Jumalan tahdosta "kaikki onnettomuudet ja vainot, kaikki kiusaukset ja pahan, perkeleen, maailman ja oman lihan puolelta, sisäisesti murheellisena, pelonalaisena, kauhistuneena, ulkonaisesti köyhänä, halveksittuna, sairaana ja heikkona. Kristuksen omat kärsivät Kristuksen tähden" (Luther).
Sana "pyhät" (Ef 1:1) tarkoittaa Herran käyttöön erotettuja ja tällä tavoin kaupungin enemmistöstä erottuvia ihmisiä. "Uskovat" taas ovat sellaisia, joiden elämän sisältönä on Kristus ja hänen tuntemisensa.

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 6:53 am

2. JUMALAN PELASTUSSUUNNITELMAN YLISTYS (Ef 1:3-14)

Ylistystä keskellä ahdistuksia

Paavali menee suoraan asiaan ja siksi hän aloittaa kirjeensä ylistyshymnillä. Osa siitä on kenties alkuseurakunnan kokouksissaan käyttämää ylistyshymniä. Kreikan kielessä tämä ylistys on yhtä ainoaa voimakkaiden ilmaisujen muodostamaa lausetta. Sitä on mahdotonta kääntää sanatarkasti.

Kun luemme Paavalin kirjoittamaa ylistyshymniä Jumalalle, ehkä herkästi unohdamme, millaisessa elämäntilanteessa hän on sen kirjoittanut. Tässä ei näy jälkeäkään siitä, että Paavali olisi katkera viimeisten vuosiensa vankeudesta ja kärsimyksistä. Se on suorastaan käsittämätöntä. Olihan Paavalikin kokenut masennusta (ks. 2 Kor 7:5-6).

Ei vuosia kestänyt vankeus, ei mahdollinen vartioiden väkivaltainen käyttäytyminen ja kidutukset, ei tulevaisuuden epävarmuus ja edessä oleva mestaustuomio, ei nälkä eikä mikään hänen elämänsä kohtalossa voinut erottaa häntä sydämensä Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Efesolaiskirjeen taustalla olevassa Paavalin elämän tilanteessa kirjaimellisesti toteutui se, mistä hän oli kirjoittanut Roomalaisille: "Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: - Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut" (Room 8:35-37).

Mikä jatkuvasti pulppuava lähde olikaan hänelle Jeesuksen Kristuksen tunteminen! Jeesuksen tunteminen oli tullut hänelle arvokkaammaksi kuin mikään muu tässä maailmassa (Fil 3:8. Hänessä me voimme nähdä jotain siitä, mitä Jeesuksen sanat tarkoittivat, kun hän sanoi: "Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä" (Joh 4:14). "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat" (Joh 7:37-38). Tämä valossa ymmärrämme oikein Paavalin väitteen, että vaikka hänen ulkonainen ihmisensä murtuukin, niin hänen sisäinen ihmisensä uudistuu päivä päivältä (2 Kor 5:16).

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 6:57 am

Ihmissanojen riittämättömyys

Kun luemme tätä ylistystä sanatarkkana käännöksenä kreikasta, meidän on sitä suorastaan vaikea ymmärtää, sillä se sisältää pakattuna niin monia uskomme keskeisiä ja suuria sanoja ja totuuksia. Sanat aivankuin pakkautuvat yhteen, ne tulevat luettelonomaisiksi ja sisältävät liian paljon asiaa. Samalla se osoittaa, etteivät inhimilliset sanat koskaan riitä ylistämään Jumalan armon ja hänen rakkautensa tekojen kirkkautta. Joka tapauksessa ne kertovat jostain sellaisesta, joka täysin ylittää arkisen ymmärryksemme ja kokemustemme ahtaat rajat. Totisesti Jumalan nimen kunnia kohoaa kaikkea ihmisen kiitosta ja ylistystä korkeammalle (Neh9:5).

Tässä hymnissä on jotain uuden, taivaallisen virren, laulun sisällöstä, josta Ilmestyskirja kertoo. Sitä osaavat laulaa vain maasta ostetut (Ilm 14:3). Sen sisältönä on teurastettu Karitsa, joka on verellään ostanut Jumalalle ihmiset kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista (Ilm 5:8-9). Jospa oppisimme jotain tästä taivaallisesta laulusta Efesolaiskirjeen alun äärellä!

Jumala on suuri ja ihminen pieni

Jumalan ylistäminen on hänen palvontaansa. Siinä ihminen kokee itsensä pieneksi ja on lopulta hiljaa, sanattomana, maahan asti kumartuneena, mutta Jumala on suuri ja yli kaiken. "Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä" (Job 36:26). Ihminen aavistellen koettaa saada sanottua jotain Jumalan suuruudesta ja ihmeellisyydestä ja samalla hän jo huomaa, ettei hän siihen pystykään.

Kuitenkin Jumalaa kunnioittava ja palvova sydämen ylistys on suurinta, mitä ihminen voi tehdä suhteessaan Jumalaan. Jotain tästä todellisesta Jumalan ylistämisestä kohtaamme Hannan (1 Sam 2:1-10), Salomoin (1 Kun 8:23-53), Nehemian (Neh 9:5-37) ja Danielin rukouksissa (Dan 9:4-19). Samoin kohtaamme jotain tuosta taivaallisesta ylistyksestä monissa Psalmeissa.

Tästä Paavalin hymnistä voimme löytää neljä säkeistöä: Ef 1:3-6, 7-10, 11-12, 13-14. Kolme viimeistä säkeistöä alkaa alkukielessä sanalla "hänessä", se on, Kristuksessa. Siinä on koko kirjeelle leimaa antava kreikkalainen sana "en", joka esiintyy jo kirjeen ensimmäisessä luvussakin kaikkiaan 21 kertaa. Se käännetään suomessa sijamuodolla "-ssa". Sitä on kutsuttu kirjeen suurimmaksi s.o. tärkeimmäksi sanaksi, sillä se sitoo kaiken Jeesukseen Kristukseen (Ef 1:10)..

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 7:00 am

Oikea ylistys on uskon tunnustamista

Sanat, joilla Paavali ylistää tässä Jumalaa eivät ole samojen sanojen tai iskulauseitten toistoa. Hän ei kiihota meitä ihanaan tunnehuumaan. Hänen sanansa eivät ole mukaansatempaavia elämän hauskuuden ja mukavuuden ilmauksia. Nyt ylistys onkin meille keskeisten uskomme ydintotuuksien kertaamista. Se on täynnä uskonoppia, dogmatiikkaa.

Mutta se on ihmeellistä, että uskomme ydintotuuksia ei pueta kuivien oppilauselmien ja määritelmien muotoon vaan sydämellisen ja valloittavan ylistyksen muotoon.
Nimenomaan tämä hymni kuvaa kristillisen uskon suurinta ja syvintä salaisuutta Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen merkitystä ja arvoa. Näissä sanoissa kuulemme jotain siitä, mitä tapahtuu silloin, kun Pyhä Henki saa todella kirkastaa Jeesuksen (Joh 16:14). Se ei missään tapauksessa ole Jeesuksen nimen taukoamatonta toistoa. Eräs Kylväjän lähetti huolestuneena kuvasi etiopialaisen seurakunnan kokoontumista, joka aloitettiin huutamatta tunninkin ajan yhtämittaa ja niin kovaa kuin osattiin: Jeesuksen nimessä, Jeesuksen nimessä. Sillä huudolla haluttiin karkottaa pahat henget jumalanpalveluksesta (vrt. Matt 7:21-22).

1. Jumalan kolmiykseisyyden ylistys

Ensinnäkin hymnin alku (Ef 1:3) kirkastaa meille Jumalan kolmiykseyttä: Saman ilmoitustotuuden tuo esiin myös hymnin päätös (1:13-14). Mutta kuinka vaikea meidän onkaan oppia sydämestämme olemaan Jumalalle kiitollisia siitä, että hän on kolmiykseinen Jumala. Tämä totuus harvoin riemastuttaa meitä. Kuitenkin se on uskomme syvin ja korkein totuus Jumalasta. Tiedämme kyllä, ettei Raamattu käytä Jumalasta sanaa kolmiykseinen.

Mutta itse asia on monin tavoin siellä esillä. Mitä Jeesus sanoikaan lähetyskäskyssä: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt 28:19: Mitä Paavali pyysikään uskovalle kansalle: "Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys" (2 Kor 13:13). Ja nyt tässä hymnissä ylistyksen aiheena on Isä, Poika ja pyhä henki..

Uskossamme on aina kysymys Jumalasta, jonka perustuntomerkkinä on se, että hän on nimenomaan Herran Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Emme usko Jumalaan ilman Jeesusta tai ohi Jeesuksen. Isän ja Pojan välinen suhde on uskomme ydintotuus. Emme ylistä ja palvo ketä tahansa Jumalaa ja vielä vähemmän haluamme palvoa jotakin ihmistä, jata kutsutaan suureksi.

Johanneksen evankeliumi aivan kuin pulppuaa tätä Isän ja Pojan välisen suhteen salaisuutta. Sehän alkaa mahtavalla uskontunnustuksella: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona" (Joh 1:1-2). Sama todistus jatkuu: "Ainoa Poika. itse on Jumala. aina on Isän vierellä" (1:18). Jeesus sanoi suoraan: "Isä ja minä olemme yhtä" (10:30), "Isä minussa ja minä olen Isässä" (10:38.
.
Yksikään ihminen ei ole Jumalaa koskaan nähnyt, vain yksin Jeesus on hänet ilmoittanut (Joh 1:18; 6:46). Siksi Isän kirkkaus tulee julki Pojassa (14:13) ja nyt jokainen, joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt myös Isän (14:9). Jos haluamme tietää millainen on Jumala, opettelemme silloin tuntemaan ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen. Jos ylistämme ristiinnaulittua Herraa, ylistämme silloin myös todellista Jumalaa.

Aikoinaan juutalaiset arvostelivat Jeesusta siitä, että hän sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen (Joh 5:18). He syyttivät: "Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen" (10:33). Jeesus vastasi tähän arvosteluun terävästi: "Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt" (5:23). Siksi jokainen, joka vihaa Jeesusta, vihaa myös Jeesuksen Isää (15:23).

Efesolaiskirjeen hymnissä ylistetään Jumalaa nimenomaan Jeesuksen Isänä. Isä siunaa jokaista, joka kuultuaan evankeliumin totuutta on uskonut Kristukseen. Tällaista hän siunaa Kristuksessa olevilla taivaallisilla aarteilla. Tämä Isän siunaus toteutuu Pyhän Hengen toiminnassa. Hymni päättyy riemulliseen varmuuteen siitä, että uskoessamme Kristukseen, olemme saaneet Pyhän Hengen.

Pyhä Henki on pelastuksemme vakuutena. Hän on ennakolta annettuna panttina taivaallisesta perinnöstä, joka odottaa meitä. Voimme omistaa taivaallinen perinnön yksin Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden. Siinä on kysymys sellaisesta perinnöstä, joka antaa Jumalalle kaikesta ja kaikessa kiitoksen ja ylistyksen (1:13-14) "ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea" (1 Kor 15:28.

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 7:03 am

2. Jeesuksen lunastustyön ylistys

Jälleen näemme, että ilmoitustotuuden toisessa polttopisteessä on Jeesuksen Kristuksen lunastustyö. Avainsana lunastus esiintyy kaksi kertaa (Ef 1: 7, 14). Juuri lunastuksessa on Jumalan koko ihmiskuntaa koskevan suunnitelman (kreik. oikonomia, taloudenhoito) keskus. Lunastus on Jumalan tahtoma. Se on suuri salaisuus ja päätös, jonka hän teki jo ennen maailman luomista (1:4). Sen hän myös toteutti, kun määräaika tuli (1:9). "Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal 4:4-5).

Kaikki tämä tapahtui siksi, että meidän ihmisinä tulisi olla Jumalan edessä pyhiä ja nuhteettomia (Ef 1:4). Mutta me olemmekin hänen tahtonsa rikkoneita (1:7). Olemme menettäneet syntiemme tähden Jumalan mielisuosion (1:5, 9). Meidän on tultava pelastetuksi (1:13) tästä tilanteesta. Ainoa mikä pelastaa rikkomustemme tuomiolta on Jeesus Kristus ja hänestä kertova evankeliumi.

Evankeliumin pääsisältönä on sanoma siitä, että vain Jeesuksen veri päästää meidät vapaiksi rikkomustemme tuomiosta: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksinato" (Ef 1:7). Meidät on lunastettu Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan kalliilla verellä (1 Piet 1:19). Vain hänen verensä tuo meille sovituksen Jumalan kanssa uskossa vastaanotettavaksi (Room 3:25). Hänen verensä on liiton veri, joka kaikkien puolesta on vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi (Matt 26:28. Vain Jumalan Pojan veri voi puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Joh 1:7) ja vain hänen verensä puhdistamin omintunnoin voimme palvella elävää Jumalaa (Hepr 9:14). . Vain vuodattamalla verensä hän on tehnyt meidät vanhurskaiksi (Room 5:9).

Juuri tässä ovat taivaalliset aarteemme, joilla Jumala siunaa meitä (Ef 1:3). Vain Jeesuksen tähden ja hänen kauttaan voimme olla Jumalan lapsia ja yhteydessä häneen (1:5). Syntisyytemme tähden vain anteeksiannossa Jumala voi nyt antaa tulla osaksemme runsaana armonsa rikkauden. Vain siinä hän suo meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä (1:8.

3. Jumalan maailmansuunnitelman ylistys

Ylistyshymnissä tulee voimakkaasti esiin Jumalan maailmansuunnitelma, josta Raamattu käyttää sanaa taloudenhoito (kreik. oikonome) (Ef 1:10). Jumalan maailmansuunnitelmassa ja sen toteutumisessa tulee näkyviin hänen mielisuosionsa, hänen hyvä tahtonsa. Juuri siitähän ylistivät Jumalaa enkelit Betlehemin kedolla: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" (Luuk 2:14, KR 38.

Jumala tekee maailmankohtaloista koskevat päätöksensä ja toteuttaa ne kysymättä ihmisiltä neuvoa (Ef 1:9). Me koemme hänen suunnitelmansa ja sen toteutumisen käsittämättömänä salaisuutena. Elämämme lyhyyden ja ajattelumme rajoittuneisuuden takia näemme Jumalan suunnitelmasta toteutuneena vain kuin sirpaleita. Meidän on tyydyttävä vain tunnustamaan, että hänen tuomionsa ovat meidän näkökulmastamme tutkimattomia ja hänen tiensä käsittämättömiä (Room 11:33). Emme ole hänen salaisia neuvonantajiaan - kukapa pystyy neuvomaan häntä (Room 11:34). Hän paljastaa salaisuuksistaan vain sen, minkä hyväksi näkee ja sen vähän, mitä pystymme ottamaan vastaan.

Jumala on ilmoittanut, mikä on koko olemassaolon perimmäinen tarkoitus ja maailmanhistorian päämäärä. Kerran, aikojen täyttyessä, hän lopullisesti sen toteuttava. Silloin kaikki saavat sen nähdä. Emme tiedä milloin tuo aika tulee. Meille riittää vain se, että se tulee. Silloin hän yhdistää "Kristuksessa yhdeksi kaikki, mikä on taivaissa ja mitä on maan päällä" (Ef 1:10). Koko maailmankaikkeus, universumi yhdistyy Kristuksessa niin, että Kristus pitää kaikkea koossa ja hallitsee kaikkea. Silloin nähdään, että Kristus on lopullinen vastaus ihmiskunnan syvimpään janoon ja perimmäinen selitys kaikkeen. Emme ihmisinä pysty käsittämään, mitä tämä käytännössä merkitsee. Sen vain tiedämme, että silloin kaikki on kohdallaan. Kaikki ongelmat on ratkaistu ja kaikkiin kysymyksiin on saatu vastaus.

Nyt vielä elämme pirstaleisessa maailmassa ja käsittämättömiltä tuntuvien tapahtumien ja kohtaloitten keskellä. Ilmoituksen sana kuitenkin kutsuu meitä jo nyt uskossa palvomaan ja ylistämään Jumalan hyvää tahtoa ja kaikkivaltiutta. Jumala vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan (Ef 1:11) eikä meille silloin jää muuta mahdollisuutta kuin palvoen kunnioittaa häntä. Se meidän tulee oppia jo nyt ja nöyrtyä siihen ja panna toivomme yksi Kristukseen (1:12), joka tulemuksessaan toteuttaa Jumalan maailmansuunnitelman.

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 7:04 am

4. Jumalan siunauksen ylistys

Ylistyksen aiheena on siunaus (Ef 1:3). Ylistys ja siunaus ovat tässä sama sana. Kun Jumala siunaa, me ylistämme ja kun me ylistämme, me siunaamme. Jumala on kaiken todellisen siunauksen lähde. Siunaus on Jumalan uutta luovaa ja elämää antavaa hyvyyttä. Uskovan osaksi tullut Jumalan siunaus ei ole kuitenkaan maallista, vaan taivaallista. Se ei ole aineellista, vaan hengellistä. Kuitenkin se siunaus sisältää kaiken, myös maallisen ja aineellisen, sillä se kestää vankilan kurjuudessa ja julman kuoleman kohdatessa. Olkoon sitten elämämme ja olosuhteemme kuinka kurjat tahansa, taivaallinen, iäinen pysyy eikä sitä voi mikään ajallinen tehdä tyhjäksi. Jumalan siunaus ulottuu tämän ajan rajan toiselle puolelle ja lopulta vain sillä on todellista merkitystä ihmiselle.
Saamme tämän siunauksen Kristuksessa ja Kristuksen kautta yhteydessä Jumalaan (Ef 1:5). Jos olemme uskossa ottaneet vastaan Kristuksen, meillä on silloin kaikki hengelliset siunaukset taivaallisissa. Ihmisen saama suurin siunaus on osallisuus Jumalan pelastustyöhön Jeesuksessa Kristuksessa.

5. Jumalan valinnan ylistys

Ylistyksen aiheena on jokaisen uskovan elämässä ja iankaikkisessa kohtalossa ratkaisevan tärkeä Jumalan valinta. Hymnissä ylistetään Jumalaa siitä, että jo ennen maailman luomista on valinnut meidät (Ef 1:4). Jeesus sanoi saman vertauksen muodossa: "Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti" (Matt 25:34). Jeesus sanoi myös: "Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät" (Joh 15:16).
Näin meille avataan näkymä kauaksi menneisyyteen. Jo ennen maailman luomista tapahtui jotakin, mikä mitä syvimmin koskettaa tänään meitä. Se antaa ihmeellisen taustan ja syvyyden koko uskonelämälle. Totisesti pelastumisemme ei ole omien ponnistelujemme ja onnistumisemme tulosta. Koska valintamme Kristuksen omaksi on tapahtunut iäisyydessä, eivät mitkään ajalliset voi sitä järkyttää. Se kestää silloinkin, kun kaikki maallinen tuhoutuu. Iäisyydessä valittu kestää iäisyyden. Siksi voimme turvallisin mielin luottaa siihen, että Jumala, joka on meissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä (Fil 1:6).
Ainoa mikä voi tehdä tämän valinnan tyhjäksi olemme me itse ja se, että lähdemme pois Kristuksen luota (vrt. Joh 6:67). Päästämme pahan ja epäuskoisen sydämen valtaan ja niin luovumme elävästä Jumalasta (Hepr 3:12). Näin voi tapahtua, koska meitä ei ole valittu itsemme tähden, vaan Jeesuksen tähden ja hänen yhteyteensä. Se on valintaa Kristuksessa ja hänen osallisuuteensa (Ef 1:4). Hän se Jumalan valittu, jossa meidätkin on valittu. Hänessä kohtaamme Jumalan rakkauden. Jos uskomme Jeesukseen, olemme valittuja hänen kanssaan, sillä usko on hänessä olemista. Mitä tapahtuu Jeesukselle, samaa tapahtuu jokaiselle, joka häneen uskoo.

Ylistäessämme ihmettelemme Jumalan valintaa ja edeltäpäin tapahtunutta kaiken määräämistä (Ef 1:5). Minkä Jumala on määrännyt, se toteutuu varmasti. Hän on nähnyt hyväksi tehdä oman suunnitelmansa (1:9), sen hän toteuttaa ajallaan (1:10) ja kaikki tapahtuu hänen tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti (1:11). Koska tämä Jumalan määräämisvallan käyttö on hänen hyvää tahtoaan, se ei koskaan ole pakkovaltaa. Se on tahtoa iankaikkiseksi elämäksi (1 Tim 2:4).
Hänen hyvä tahtonsa toteutuu nimenomaan siinä, että meistä tulee hänen lapsiaan. Mikään ei voi olla ihmisen elämässä sen suurenmoisempaa kuin Jumalan lapseus (Room 8:15-17).
Vain siinä on elämän tarkoitus ja päämäärä. Koska se on lapseutta Jeesuksen kautta ja tähden, silloin ei ole ratkaisevaa se, millaisia itse olemme, mihin pystymme ja mitä saamme aikaan. Jumalan valinnan ja määräämisen loukkausaihe on monelle siinä, että se on tapahtunut kohdallamme Jeesuksen ansiosta, ei omasta ansiostamme. Ylistyksen saa yksin Jumala, emme itse.

Jumalan meihin kohdistuva valinta ja määrääminen ei poista meidän vastuutamme itsestämme, käyttäytymisestämme eikä suhteestamme Jumalaan. Jumalan valinta ei tarkoita, että olisimme kuin koneita, robotteja, tahdottomia kiviä tai pölkkyjä. Emme voi valinnalla puolustaa hengellistä velttouttamme ja valvomattomuuttamme (Fil 2:12-13). Jumala ei ole myöskään määrännyt ketään kadotukseen. Sinne joutuminen on Jumalan armon hylkäämistä ja se on aina kokonaan ihmisen omalla vastuulla.

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 7:07 am

6. Jumalan armon ylistys

Ylistämme Jumalan armon ylenpalttisuutta (Ef 1: Cool

. Jumalan armo on hänen isänsydämensä suosiota ja laupeutta meitä kohtaan. Jumalan armo tulee näkyviin siinä, että hän oli valinnut meidät jo ennen maailman luomista yhteyteensä (1:4; Matt 25:34). Armo on siinä, että Isä lahjoittaa rakkaan Poikansa meille (Ef 1:6). Armo on siinä, että Kristus on verellään hankkinut meille rikkomustemme anteeksiannon ja hänessä on nyt lunastus (1:7).
Ylistämämme armo on siinä, että olemme saaneet kaikkinaisen viisauden ja ymmärryksen (Ef 1: Cool

omistaa lunastuksen Jeesuksen veressä (1:7). Tämä viisaus on nykyisessä pahassa maailmassa suurinta ja parasta ymmärrystä. Se sisältää lopulta kaiken, mitä ihminen tarvitse aikaa ja iäisyyttä varten. Ja kun elämän perusasia on kunnossa, on helpompi toimia viisaasti ja ymmärrystä käyttäen myös ajallisissa asioissa.
Jumalan armon ylistäminen on myös sitä, että olemme uskossa osallisia Kristuksen rakkaudesta ja siksi Jumalan edessä pyhiä ja nuhteettomia (Ef 1:4). Omissa silmissämme ja todellisuudessa olemme syntisiä. Meistä on nyt tullut Jumalan lapsia ja olemme jokapäiväisessä yhteydessä häneen (1:5). Ylistettävää armoa on myös se, että Jumala on antanut meille ihmeellisen perintöosan Kristuksessa (1:11). Tämän perintömme vakuutena olemme saaneet Pyhän Hengen (1:13) ja hän takaa sen, että koemme lopullisen vapautuksen Kristuksen tullessa (1:14). Mikä riemastuttava Jumalan armo!

7. Jeesuksen Kristuksen suuruus

Kirjeen alkujakeissa toistuu Jeesuksen nimi viisitoista kertaa. Yhdellekään Raamatun lukijalle ei jää epäselväksi kuka ja missä on Jumalan maailmansuunnitelman keskus ja sen ydin.

Jeesus Kristus on meidän Herramme (3)

Kristuksen Jumala ja Isä on todellinen Jumala (3)

Kristuksessa on Jumalan siunaus (3)

Kristuksessa ovat meidän taivaalliset aarteemme (3)

Kristuksessa Jumala valitsi meidät jo ennen maailman perustamista (4)

Kristuksen osallisuudessa olemme pyhiä ja nuhteettomia Jumalan edessä (4)

Kristuksen tähden Jumala edeltäpäin määräsi meidät lapsikseen ja yhteyteensä (5)

Kristus on Jumalan rakas Poika, rakastettu

hänet Jumala lahjoitti meille armonsa kirkkaudeksi (6)

Kristuksen veressä meillä on lunastus ja rikkomustemme anteeksianto (7)

Kristuksessa Jumala tekee meille tiettäväksi tahtonsa salaisuuden ja päätöksensä (9).

Kristuksessa Jumala toteuttaa ajallaan maailmansuunnitelmansa, taloudenhoitonsa

Kristuksessa Jumala kokoaa yhteen kaiken taivaassa ja maan päällä (10)

Kristuksessa Jumala on antanut meille perintöosan,

jonka hän on suunnitellut ja ennakolta määrännyt (11)

Kristukseen olemme ennalta panneet toivomme(12)

Kristukseen nyt uskomme kuultuamme evankeliumin

ja olemme häneen uskoessamme saaneet Pyhän Hengen sinetiksi (13)

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 7:09 am

3. JUMALAN VOIMAN SUURUUS USKOVIA KOHTAAN (Ef 1:15-23)

Järvenpää Laurilan seurakuntakoti 27.02.2000

Jumalan ylivertainen voima ja Kristuksen kaiken ylittävä väkevyys

Paavali kuvaa tässä jaksossa sitä Jumalan voimaa (Ef 1:19, kreik. dynameos), jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan valtaistuimensa oikealle puolelle taivaassa (1:20). Nyt näyttää siltä kuin häneltä loppuisivat sanat. Jumalan voima Kristuksessa on niin ylivoimainen, ylen runsas, ylivertainen, ylenpalttinen (kreik. hyperballo, heittää yli, olla äärettömän runsas, Ef 2:7), niin suuri ja mahtava (kreik. megathos), niin vaikutusvoimainen (energeia), niin väkevä (kratos) ja niin voimakas ja valtaisa (iskus) ja siksi tarvittiin näin suuri joukko samansuuntaisia sanoja sitä kuvaamaan.
Samanlaisen voimakkaiden sanojen kertymän kohtaamme uudelleen, kun Paavali koettaa kuvailla sitä, miten Kristuksen valta ja suuruus ylittää kaiken ajateltavissa olevan vallan ja mahdin: "Ylemmäksi kaikkia valtoja (arkhes), voimia (eksusias) ja mahteja (dynameos), ylemmäksi kaikkia herruuksia (kyrioitetas)" (Ef 1:21). Paavali sisällyttää tähän niin nykyisyyden kuin tulevaisuudenkin kaikki vallanpitäjät. Ei koskaan tässä eikä näkymättömässä maailmassa tule olemaan sellaisia voimia, joiden yläpuolella ei olisi Jeesus Kristus: "Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle" (1:22)..

Taistelu vallasta

Läpi ihmiskunnan historian on kyllä uudelleen ja uudelleen noussut valtaan sellaisia, joiden valta on hetken näyttänyt olleen kaikessa ylivoimaista. Näin ovat maailmanvalloittajat itsekin kuvitelleet. Keisarin valta oli käsittämättömän suuri Roomassa. Aikanaan Rooma sortui. Hetken näytti siltä kuin hunnien Attilaa ei mikään mahti maailmassa olisi voinut pysähdyttää. Samoin kuin myrskytuuli levittäytyivät muslimien sotajoukot Arabiasta 600-700-luvulla ja valloittivat valtavat alueet Raamatun maista. Tänä päivänäkin tämä eräs ihmiskunnan väkevimmistä valloista korottaa Muhammedin nimen yli Kristuksen nimen. Kuinka ylivoimaiselta vaikuttikaan aikoinaan Tsingiskaanin ja myöhemmin Timur Lenkin eteneminen.
Millainen pelko täyttikään 1500- ja 1600-luvuilla monien eurooppalaisten sydämet kun näytti siltä, että Turkin sulttaanin valloituksia ei voitu pysähdyttää. Mennyt vuosisata sai kokea hetken aikaa Hitlerin vallan voimaa ja jälleen näytti siltä, ettei häntäkään mikään mahti pysty pysähdyttämään. Vielä vastustamattomammalta näytti vuosikymmeniä kommunistisen maailmanvallankumouksen eteneminen. Nyt puolestaan Amerikka näyttää olevan kaikessa ylivoimainen.
Kuinka hyvin tämä valtataistelu maailman herruudesta tuleekaan esille runossa, joka kuvailee Aleksanteri Suurta ja Jeesusta:
1. He kuolivat 33-vuotiaina, Aleksanteri Suuri ja Jeesus Pieni. Toinen eli ja kuoli itselleen, toinen sinun tähtesi ja minun. Valtaistuimella kuoli kreikkalainen, juutalaisen paikka oli teloituspuulla. Aleksanterin elämä oli voittokulkua, Jeesuksen tappiota ja kärsimystä. Edellinen johti armeijoita, Jeesuksen oli vaellettava yksin, hyljättynä. Aleksanteri vuodatti tuhansien ihmisten veren, Jeesus vain omansa. Suuri kreikkalainen voitti maailman eläessään ja menetti kaiken kuollessaan. Jeesus kadotti elämänsä ja voitti maailman kuolemallaan.
2. He kuolivat 33-vuotiaina, Aleksanteri Suuri ja Jeesus Pieni. Ylpeä kreikkalainen orjuutti ihmiset, nöyrä juutalainen vapautti heidät. Toisen voima perustui väkivaltaan, toisen varauksettomaan rakkauteen. Toisen kuninkuus oli tästä maailmasta, toinen oli tullut ylhäältä. Aleksanteri on kuollut ikuisesti, Jeesus elää ikuisesti. Joka tavoittelee kaikkea, menettää kaiken. Joka luopuu kaikesta, voittaa kaiken.
3. He kuolivat 33-vuotiaina, Aleksanteri Suuri ja Jeesus Pieni. Mahtavan elämä sammui Babylonissa, mitättömän Pääkallonpaikalla. Sotapäällikkö oli tuonut itkua ja kirousta, rauhanruhtinas onnea ja siunausta. Kreikkalaisessa ihminen yritti tulla jumalaksi, juutalaisessa Jumala tuli ihmiseksi. Aleksanterin valtakunta hävisi ikiajoiksi, Jeesus nousi kuolleista, hän elää, ja hänen valtakuntansa kestää ja voittaa iankaikkisesti. (Kalevi Lehtisen lähettäjäpiirikirje).

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 7:11 am

Jumalan voima on tullut julki Kristuksen ylösnousemuksessa

Kuinka todellinen ja koko ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon ratkaisevasti vaikuttava onkaan tuo valtava alkuräjähdys, joka herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Se tapahtui joskus varhain aamulla Jerusalemin muurin ulkopuolella. Silloin oli kenties yhdeksäs päivä huhtikuuta vuonna 30 jKr:n. Kaikki neljä evankeliumia kertovat siitä hyvinkin yksinkertaisesti. Matteus mainitsee ylösnousemusta seuranneesta maanjäristyksestä, enkelin ilmestymisestä, kiven pois vierittämisestä, sotilaiden pelosta, vapisemisesta ja maahan kaatumisesta (Matt 28:2-4). Paikalle tulleet naiset kuulevan enkelin äänen: "Te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi" (Matt 28:5-6). Siinä ytimekkäästi kerrottuna koko maailmanhistorian suurin ihme!
Ilmoituksen tästä Messiaan korottamisesta löydämme jo Psalmista: "Herra sanoo minun herralleni: 'Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen" (Ps 110:1). Jeesukselle on nyt annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt 28:18). Kaikki on alistettu hänen valtaansa ja hänet on asetettu kaiken yläpuolelle (Ef 1:22). Kerran tulee myös hetki, jolloin "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 'Jeesus Kristus on Herra" (Fil 2:10-11, KR92).
Nyt Kristus on herätetty kuolleista ja hänestä on nyt alkanut kuolleiden ylösnousemus, sillä "kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus" ( 1 Kor 15:2-23). "Jumala on herättänyt kuolleista Herran ja on voimallaan herättävä meidätkin" (1 Kor 6:14). "Sitten seuraa kaiken päätös" (15:24). "Ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea" (15:28.
Apostolisessa uskontunnustuksessa vakuutamme luottavamme tämän tapahtumansarjan historiallisuuteen ja Jumalan siinä osoittamaan väkevän voiman vaikutukseen: Herra Jeesus Kristus "nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita".

Meidät on kutsuttu uskoon, toivoon ja rakkauteen

Paavali kirjoitti tämän kirjeen kolmisenkymmentä vuotta tuon Jumalan voimanosoituksen jälkeen. Jo silloin varmaankin monia tämän uutisen kuulijoita ahdisti yhtä hyvin kuin meitäkin tänään, lähes 2000 vuotta myöhemmin se, ettei Jumala millään tavoin ole tuon tapahtuman jälkeen osoittanut samaa väkevää voimaansa tässä maailmassa ja sen tapahtumissa. Jumalan väkeviä tekoja tekevä taivas aivan kuin sulkeutui Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen. Nyt meidän kuten Paavalin kirjeen ensimmäisten lukijoidenkin on pakko elää siinä uskossa, joka pitää kiinni tuosta yhden ainoan kerran tapahtuneesta Jumalan voiman osoituksesta. Me odotamme ja odotamme uutta Jumalan väkevän voiman osoitusta ja Jeesuksen paluuta.

Elämme edelleenkin äärettömän rikkaan perintöosan saamisen toivossa. Se ei ole vielä täyttynyt kohdallamme.
Olemme tässä toivossa ja odotuksessa täysin 12 alkuapostolin jälkeensä jättämän suullisen ja kirjallinen todistusaineiston varassa. Sellainen todistusaineisto voidaan aina järkisyillä kiistää. Meidän ainoaksi mahdollisuudeksi jää vain uskoa todistukseen kaikista kiistämisistä, tähänastisen historian kulun arvoituksellisuudesta ja tämän päivän tosiasioista huolimatta. Vain Raamatun sana on meidän ainoana perusteenamme. Voimme valita ja valitsemmekin käytännössä joka päivä joko luottamuksen Jumalan lupaukseen tai sen hylkäämisen.

kirjoittaja jarrut Ma Elo 20, 2018 7:14 am

Määräajan tultua kaikki näkevät Kristuksen voiman Tänään vielä ei ole tullut Kristuksen näkyvän vallan ja voiman aika. Vielä pitää paikkansa Raamatun sanat siitä kuinka Jeesus oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin (2 Kor 13:4). Edelleenkin hän on tämän maailman silmissä heikkona ja ristillä. Siksi myös kaikki, jotka ovat uskon kautta Jeesukseen liitettyjä, ovat heikkoja. Eihän opetuslapsi voi olla opettajaansa parempi. Samaan aikaan kuitenkin Jeesus elää Jumalan ylösnousemusvoimasta. Siksi myös "yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta" (2 Kor 3:4). Meilläkin tulee olla se sama mieli, joka oli Paavalilla. Hän tahtoi tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman. Se taas on tässä maailmanajassa mahdollista vain tulemalla Jeesuksen kaltaiseksi ja osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa (Fil 3:10). Nyt on vielä vehnänjyvän maahan viskaamisen ja kuoleman aika (Joh 12:24). Nyt vielä kylvetään kyynelin. Mutta kerran "hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken" (Fil 3:20) . Koska tulee tuo Jeesuksen Kristuksen julkisen vallan ja voiman aika, sen tietää vain hän, joka on asettanut määräajan (Ef 1:10). Määräajan tullessa kaikki näkevät kaiken tapahtuneen hänen tahtonsa ja päätöksenä mukaisesti (1:11). Toki toivomme, että tuo ratkaiseva määräaika olisi jo lähellä. Sitä toivoessamme meidän tulee elää muinaisten efesolaisten tavoin uskoen Herraan Jeesukseen Kristukseen ja harjoitellen palvelevaa rakkautta lähimmäisiä kohtaan (1:15). Tarvitsemme kipeästi uskovien joukossa Paavalin kaltaisia esirukoilijoita, jotka jaksavat jatkuvasti muistaa nimeltä mainiten lähellä ja kaukana olevia Jumalan pyhiä (1:16). Uskollisia esirukoilijoita ei ole koskaan liikaa. Paavali jopa kertoo, mitä hän nimenomaan pyytää uskoville. Se paljastaa meille, missä hän koki aikansa uskovien jääneen puolitiehen. Uskovat tarvitsivat kipeästi viisautta ja kykyä nähdä oikein ja tasapainoisesti, mikä on heidän elämässään kaikkein tärkeintä. Pääasia on, että pääasia saa olla pääasia! Sisäisten silmiemme avautuminen näkemään on samaa kuin todellinen oivaltaminen ja ymmärtäminen. Emme enää ole vain toisten opetuksen ja sen toistamisen varassa, vaan olemme oppineet ja itse nähneet. Aikoinaan samarialaiset sanoivat henkilökohtaisesti kohdattuaan Jeesuksen: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja" (Joh 4:42). Kun näin tapahtuu meille, silloin mekin jaksamme odottaa tuon suuren päivän tuloa. Liian usein olemme opetuslasten tavoin ymmärtämättömiä ja hitaita uskomaan ja sydämemme on kylmä meissä (Luuk 24:25, 32). Tämä todellisen näkemisen henki valtasi Jobin kärsimysten keskellä. Hän taipui Jumalan nuhteiden alle, tunnusti syntinsä ja sanoi: "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut" (Job 41:5). Vasta Jumalan Hengen vaikutus voi valaista meidänkin sisäiset silmämme niin, että näemme Jumalan mittaamattoman voiman todellisuuden ja vaikutuksen jopa omassa elämässämme (Ef 1:19). Sen näemme ja tunnustamme silloin, kun masennuksestamme, epäilyksistämme ja syntisyydestämme huolimatta luotamme siihen, että Jumala on meille Kristuksen tähden armollinen ja antaa kaikki syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän ja autuuden. Kuitenkin tällainen luottamus on vielä vain toivon varassa (1:18). Juuri tämä on Jeesuksen opetuksen ydin, kun hän kertoo meille köyhästä leskestä: "Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" (Luuk 18:7-8. "Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti" (Room 8:25). Siksi kampailumme jatkuu, jotta uskomme Herraan Jeesukseen säilyisi ja rakkautemme kaikkia pyhiä kohtaan olisi todellista (Ef 1:15). Keskeisenä uloskutsuttujen joukko Jumalan maailmansuunnitelman keskuksessa on ennen täyttymisen hetkeä tämän maailmanajan ihmisten enemmistöstä uloskutsuttujen ja erityiseen Jumalan käyttöön tarkoitettujen ihmisten joukko - seurakunta (kreik. ekklesia) (Ef 1:18). Se muodostaa Kristuksen ruumiin, elävän organismin. Kristus on jo nyt asetettu ylimmäksi kaikkia ja on koko maailman hallitsija. Koko maailman ei kuitenkaan ole hänen ruumiinsa eikä hän ole koko ihmiskunnan pää. Hän on seurakuntansa pää. Pyhien joukko kyllä elää ja asuu tässä maailmassa, mutta on samalla tästä maailmasta erotettujen ihmisten joukko (Ef 1:1). He elävät hajallaan tässä maailmassa. He ovat tulleet Jumalan lapsiksi, joilla on yhteys Jumalaan (1:5). He ovat saaneet armon (1:6) ja anteeksiannon rikkomuksistaan (1:7). He ovat jo nyt panneet elämänsä toivon Kristukseen (1:12). He ovat tulleet uskoviksi ja heihin on pantu Pyhän Hengen sinetti (1:13). Nyt heillä on havaittavissa oleva usko Herraan Jeesukseen ja rakkaus toisia uskovia kohtaan (1:15). Kolmas Paavalin käyttämä voimakkaiden sanojen kertymä liittyy siihen äärettömän rikkaaseen perintöosaan, jonka Jumala antaa näille pyhilleen (Ef 1:18). Tämä rikkaan perintöosan sisältö on Kristuksen täyteys, sillä "hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol 1:10). Tästä Kristuksen täyteydestä "me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle" (Joh 1:16). Joka kerta avatessamme sydämemme Jeesukselle ja ottaessamme hänet vastaan vaikkapa ehtoollisella saamme armoa armon päälle. Kerran tulemme olemaan täysin "täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää" (Kol 2:10). Tämä voi toteutua vain siksi, että Jumalan mittaamaton voima vaikuttaa jo nyt meissä, jotka uskomme Kristukseen (1:19) ja ruumiimme ylösnousemuksessa tämä voima saavuttaa täyttymyksensä. Siksi myös uskovien muodostama Kristuksen ruumis, seurakunta on jo nyt kokonaan ja täysin täynnä Kristusta. Hän täyttää kaiken kaikessa (Ef 1:23) heikointa ja avuttominta jäsentä myöten. Yksikään, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ei jää sivuun eikä osattomaksi, vaikka hän itse kokisi itsensä täysin voimattomaksi ja saastaiseksi. Kristus seurakunnan päänä on aina läsnä seurakunnassa ja vaikuttaa siinä. Kristus on seurakunnassa, ja seurakunta on Kristuksessa, liitossa hänen kanssaan, kumppani, joka on eri henkilönä häntä vastapäätä, ei hän itse. Kristus ohjaa seurakunnan jäsenten toimintaa ja luo sen yhdeksi. Hän on seurakunnan ehdoton hallitsija. Ilman häntä seurakunnalla ei ole elämää. Kristus Päänä hallitsee oman ruumiinsa täysin. Yhdellekään hänen ruumiinsa jäsenelle ei koskaan tapahdu mitään pahaa Pään sitä tietämättä, sallimatta ja kokematta. Pään hallitsemana ruumis Kristuksen täyteyden täyttämänä täysin täyttää sen tehtävän, jota varten Jumala on antanut sen syntyä. Seurakunta Kristuksen ruumiina todistaa Kristuksesta maailmalle. Sillä on aina lähetystehtävä tässä maailmassa. Siksi se voi pitää itseään omana tarkoituksenaan ja päämääränään. Sen tarkoitus on palvella Kristusta. Juuri tämä on jokaisen Jumalan lapsen elämän toivon sisältö ja juuri tähän Herra on meidät kutsunut (Ef 1:18. Paavalin mukaan mikään ei ole minkään arvoista tässä elämässä kunhan hän vain täyttää juoksunsa ja sen viran, jonka hän on saanut Herralta Jeesukselta (Apt 20:24, KR 38. Armollinen Jumala antakoon meillekin sellaisen viisauden ja näkemisen hengen, joka valaisee sisäiset silmämme näkemään ja tuntemaan Jeesuksen Kristuksen näin ihmeellisenä ja toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita Jumala on meidät tarkoittanut (Ef 2:10).						Efesolaiskirje Johdanto 1. luku 2. luku 3. luku 4. luku 5. luku 6. luku

kirjoittaja Sponsored content

Olavi Peltola / FESOLAISKIRJEEN ENSIMMÄINEN PÄÄOSA KRISTILLISEN USKON SISÄLTÖ (Ef 1:1-3:21)