Kuinka löydän armollisen Jumalan?

kirjoittaja jarrut To Marras 22, 2018 10:25 am

Kuinka löydän armollisen Jumalan?

Luterilaisen uskonpuhdistuksen taustalla oli sielunhätä. Lutherin syvä

ahdistus siitä, miten hän voisi olla varma Jumalan armosta, väritti koko

uskonpuhdistusta. Ei ole sattumaa, että kaikki luterilaiset

Tunnustuskirjat ovat hyvin sielunhoidollisia tekstejä. Kaikki niiden kirjoittajat olivat

joutuneet kohtaamaan syntisyytensä eikä heille riittänyt muu kuin se, että

synnit saa uskoa anteeksi yksin Kristuksen sovitustyön perusteella.

Nykyään kuulee sanottavan, että luterilaisen uskonpuhdistuksen perus-

kysymykset eivät ole enää tämän ajan ihmisen kysymyksiä. Harva kysyy

enää, miten voi löytää armollisen Jumalan. Moni pohtii, onko Jumalaa

ylipäätään olemassa.

Tunnustaessamme uskoa meidän on tarpeen huomioida se, millaisessa

maailmassa lähimmäisemme ovat kasvaneet. Herramme tavoin meidän

tulee kohdata heidät siellä, missä he ovat – ei siellä, missä toivoisimme

heidän olevan tai missä heidän pitäisi olla. Meidän tulee ottaa vakavasti

heidän ajatuksensa, kysymyksensä ja murheensa. Mutta samalla emme voi

ajatella, että maailma olisi meitä paremmin kartalla siitä, mitä heidän pitää

kuulla sielunsa autuudeksi. Vanhurskauttamisopin tulee olla aina

ajankohtainen ja aina läsnä julistuksessamme, koska se on Jumalan

sanan mukaan kristillisen uskon ydin.

Emme voi olla piittaamatta tästä opista, vaikka sen

kysymyksenasettelut eivät enää mukamas kiinnostaisi maailmaa.

Toisaalta ihmettelen väitettä, ettei armollisen Jumalan löytäminen

kiinnostaisi nykyihmistä. Se ei ole toki koskaan kiinnostanut surutonta,

mutta se, joka on joutunut Jumalan lain edessä kohtaamaan syntisyytensä,

nääntyy, jos hän ei saa kuulla, että hänellä on Kristuksen tähden armollinen

Jumala. Harva osaa hienosti sanoittaa kaipaustaan omantunnon rauhaan,

mutta voimme tunnista synnintuntoisen etsinnässä sen vastauksen hakemisen,

joka meillä on antaa: Jeesus Kristus ”on meidän syntiemme sovitus;

eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1 Joh. 2:2)

Uskonpuhdistuksen sanoma on aina ajankohtainen. Niin kauan kuin

maan päällä on syntisiä, niin kauan on tarve löytää armollinen Jumala.

Kun me tunnemme taivaallisen Isän hänen Poikansa kautta, silloin meillä

ei ole suurempaa iloa kuin tunnustaa, että jokainen voi saada syntinsä

anteeksi Jumalan Pojan sovitustyön tähden. Tätä uskoa tunnustettiin

uskonpuhdistuksen aikana, tätä uskoa me tunnustamme vielä tänä päivänä

ja sitä tunnustetaan aina maailmanloppuun saakka.

Nyt lokakuussa 2017 meillä on valtava riemujuhla, kun mieleemme

tuodaan se, miten suuren ihmeen Jumala antoi uskonpuhdistuksessa.

500 vuoden takaiset tapahtumat todistavat meille, kuinka Jumalan sydämen

asia on se, että me saamme rauhan hänen Poikansa haavoissa.

Toivotan Luterilaisen lukijoille riemullista uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa!

Mika Bergman