Kolme näkökulmaa viimeiseen tuomioon

Paavali ja Silvanus ja Timoteus Tessalonikan seurakunnalle Jumalassa, meidän Isässämme, ja Herrassa Jesuksessa Kristuksessa: Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!

Meidän pitää aina teidän edestänne, rakkaat veljet, Jumalaa kiittämän, niinkuin kohtuullinen on: sillä teidän uskonne kasvaa jalosti ja kaikkein teidän rakkautenne lisääntyy jokaista kohtaan, Niin että me teistä Jumalan seurakunnissa kerskaamme, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikessa teidän vainossanne ja vaivassanne, jota te kärsitte:

Jotka osoittavat, että Jumala on oikein tuomitseva, ja te Jumalan valtakuntaan soveliaaksi tulette, jonka tähden te myös kärsitte, Että se on oikein Jumalan edessä niitä taas vaivata, jotka teitä vaivaavat; Mutta teille, jotka vaivataan, antaa levon meidän kanssamme, kuin Herra Jesus taivaasta ilmaantuu, voimansa enkelien kanssa.

Ja tulen leimauksella, joka niille kostaa, jotka ei Jumalaa tunteneet, ja niille, jotka ei meidän Herran Jesuksen Kristuksen evankeliumia tottele, Jotka vaivaa kärsimän pitää, ijankaikkisen kadotuksen, Herran kasvoista ja hänen kunniansa väkevyydestä: Kuin hän tuleva on, kirkastettaa pyhäinsä kanssa, ja ihmeelliseksi tulemaan kaikkein uskovaisten kanssa; sillä meidän todistuksemme teidän tykönne siitä päivästä olette te uskoneet.”(2 Tess. 1:1-10).

Kristillinen oppi viimeisestä tuomiosta ja koko ihmiskunnan jakautuminen ikuisesti pelastettuihin ja kadotettuihin herättää monia ajatuksia ja kysymyksiä. Toisen Tessalonikalaiskirjeen alussa Paavali työtovereineen opettaa viimeisestä tuomiosta tavalla, joka voi olla meille erityisen outo: Tuomiolla toteutuu täydellinen oikeus ja vanhurskaus.

Sillä langetettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisia. Jumala kostaa vihollisilleen. Koko Raamattu on kuitenkin Jumalan sanaa, eikä meillä ole lupa selittää pois tai sivuuttaa jotakin sen sanomaa. Aluksi on syytä todeta, että Paavali työtovereineen kirjoitti pohjoiskreikkalaisen satamakaupungin seurakunnalle aivan erityisessä tilanteessa. Tessalonikan kristityt saivat alusta asti kohdata vaivaa ja vastustusta.

Meidän, jotka asumme rauhallisessa Suomessa, voi olla vaikea ymmärtää niitä olosuhteita, jotka olivat arkipäivää tessalonikalaisille. Panettelua, perättömiä syytöksiä, häirintää ja mukilointia kadulla, kotitalon seinien töhrimistä jne. Kaikki tämä vain siksi, että uskoo Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi! Parhaiten tessalonikalaisten tilanteeseen voinee eläytyä se, joka kauan aikaa on ollut koulu- tai työpaikkakiusaamisen kohteena.
Ensimmäisten kristittyjen on täytynyt kärsiä suuresta avuttomuuden ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisen tunteesta. Kaiken keskellä he saivat kohottaa katseensa ylös: kärsimykset olivat todisteena tulevasta autuudesta. Jumalan tuomio olisi oikeudenmukainen ja lopullinen. Tänäkin päivänä maailmassa tapahtuu monia syvästi epäoikeudenmukaisia asioita.

Maailmassamme olisi ruokaa kaikille, ja kuitenkin sadat miljoonat kärsivät nälästä ja aliravitsemuksesta. Toisilla on varaa matkustaa yksityisesti avaruuteen, toiset elää kituuttavat liian pienillä sosiaaliavustuksilla. Monet rikolliset eivät koskaan jää kiinni teoistaan perheväkivallan synkistä salaisuuksista puhumattakaan.

Tuomiopäivän evankeliumi on: Jumala selvittää kerran tämän pahuudesta ja kärsimyksestä koostuvan valtaisan sekasotkun. Oikeastaan meidän ei siis kristittyinä tarvitse odottaa tuomiopäivää pelon vallassa: toteutuuhan silloin täydellisin oikeus, mitä ajatella voidaan.

Eikö siinä ole syytä iloon ja riemuun? Toiseksi tuomiota seuraa myös rangaistus. Jumala on rankaiseva niitä, jotka eivät tahtoneet tehdä parannusta ja paeta hänen tutkimattoman laupeutensa sekä Jeesuksen Kristuksen ansion turviin, kuten kirkkorukouksessa sanotaan.

Ajan rajan toisella puolella, ikuisuudessa, on sekä taivas että helvetti. Taivas hohtaa Jumalan suurta, rajatonta armoa ja laupeutta. Helvetti ja sen rangaistukset hohkaavat Jumalan rankaisevaa vanhurskautta, Hänen oikeudenmukaisuuttaan. Vaikea asia tässä kohden on tietysti kysymys: kuinka meidän itsemme käy?

Raamatun mukaan me kaikki olemme ”poikenneet pois ja ynnä kelvottomiksi tulleet, ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään”. Sekin, joka ei juuri näitä sanoja tahdo uskoa, tietää, että omassa elämässä on yhtä ja toista sellaista, mikä ei ole oikein eikä kestä päivänvaloa. Kolmanneksi Jumalan tuomiossa on myös kyse Jumalan kostosta niille, ”jotka ei Jumalaa tunteneet, ja niille, jotka ei meidän Herran Jesuksen Kristuksen evankeliumia tottele”. Viimeistään ajatus Jumalasta kostamassa vihollisilleen tuntuu meistä loukkaavalta.

Ja kuitenkin Raamattu puhuu samasta asiasta monissa kohdin, Jeesuskin muutamissa vertauksissaan! Samalla tähän liittyy epätavallinen, mutta lohduttava näköala niille, joita on loukattu tai haavoitettu syvästi elämän aikana. Tie vapauteen, pois voimia kuluttavasta katkeruudesta ja koettujen vääryyksien jatkuvasta märehtimisestä, edellyttää, että hyväksymme omat vihantunteemme ja avuttoman kiukkumme.

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, me saamme kertoa Jumalalle kaikki tuntemuksemme.
Me voimme jopa pyytää, että Jumala kostaisi puolestamme. Sen sijaan, että otamme oikeuden omiin käsiin tai kiellämme, sisällämme vellovan tuskan, saamme siis luovuttaa kaiken Hänen kannettavakseen. Jumala huolehtii kyllä lopusta, siitäkin, että oikeudenmukaisuus ja armo toteutuvat kerran täydellisesti jopa vihamiestemme kohdalla.

Jeesus tuomitsee meidät kaikki kerran sen rikosrekisterin mukaan, jota pidetään Jumalan taivaassa. Mutta sama Jeesus on myös kantanut nämä samat synnit ruumiissaan ristille. Hän on kantanut syntien koko kuorman ja kärsinyt rangaistuksen. Siksi mekin saamme katumuksessa ja uskossa tunnustaa syntimme sekä uskoa ne anteeksi annetuiksi Kristuksen veressä. Kun tuomiopäivä sitten koittaa, meidänkin rikosrekisteriämme etsitään. Sitä ei kuitenkaan löydetä, koska Kristuksen veri on sekä pessyt meidät itsemme puhtaaksi että huuhtonut velkakirjan merkit pois ikiajoiksi.

Kiitos Stiinalle, että jaat ajatuksiasi!

Minusta ei ole oikeudenmukaista, jos tulevassa elämässä ja sitä ennen tuomiolla uskovien hyviä tekoja muistellaan pelkästään ja uskomattomien pahoja tekoja pelkästään. Jos ja kun pelastun, niin haluaisin olla vapaa kaikesta vanhasta

Minäkin toivon ettei travitsisi muistaa kenenkään pahoja tekoja,
eikä edes niitä hyviä, sillä nehän ovat Herramme tekoja,
Jesaja 26:12 Herra, sinä saatat meille rauhan,
sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt!

Jesaja:65:17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan.
Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu

2.Pietarin kirje:
3:13 Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

Uskon, kun Jumalan Sana sanoo, että uudeksi Hän tekee kaikki,
niin se on KAIKKI!