Esirukous alentaa ärsyyntymystäni

Rukousvihossani oli merkitty 18. päivän kohdalle, että presidenttiparimme oli saanut vauvan. Sen merkinnän olin tehnyt vuonna 2017 lokakuussa. Voisi varmaan sanoa, että koko kansa iloitsi heidän perheonnestaan ja ilo elvytti monien esirukouksia. Jatketaan niitä. Nythän Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat palanneet Kiinanvierailultaan. Peilasin tätä matkaa päivän raamatunkohtaani, joka oli 1Tm 2:1-4, rukous kaikkien ja erityisesti hallitsijoiden puolesta. On helpottavaa, mutta entistäkin tärkeämpää, rukoilla presidentin puolesta, joka toivottaa Jumalan siunausta.

Tuo vierailu, josta näimme väläyksiä median kuvissa, toi mieleeni sen, miten me suomalaiset emme voi asettaa toivoamme taloudelliseen tai sotilaalliseen mahtiimme niin kuin Kiina. Siitä huolimatta presidenttimme puhui Kiinan polkemista ihmisoikeuksista ja maailman tarvitsemasta tasapainosta ja kansainvälisten sopimusten laatimisesta ja niiden pitämisestä. Jumalan siunausta herra presidentti.  

Aamulehden toimittajan, Oiva Miettisen muistoseuroissa vuosia sitten, Matti Apunen ja lehden muut toimittajat antoivat Oivalle tunnustusta siitä, että tämä pystyi valaisemaan muille käsittämätöntä kaaosta, joka Israelin ja arabivaltioiden välillä on. Oiva oli toimittajatutkintonsa suorittaessaan auttamassa lehtemme toimittamisessa ja tunsi Raamattunsa. Raamattu auttaa ymmärtämään maailman menoa.

Uskon, että Jumala hallitsee koko maailmaa oikeamielisesti. Hän seuraa meidän elämämme laatua. Hän seuraa myös kansojen ja valtakuntien ominaisuuksia, moraalia ja suhdetta evankeliumiin. Sen mukaan Hän myös sallii asioita tai puuttuu suoraan niihin.

Näin kävi monien Euroopan monarkioiden ja tsaarin Venäjän. Hitler kirjoitti Jumalaa pilkkaavan kirjan Kohtaloni, Stalin vastusti Hitleriä, mutta vain oman julmuutensa puitteissa ja sai ansaitsemansa lopun. Mitä seuraavaksi tapahtuu Putinin Venäjälle, emme tiedä. Tiedämme vain, että Jumala seuraa tilannetta. Hän seuraa myös Euroopan Unionia sen hankkeissa!

Älkäämme nyt eksykö, sillä meitä ei kutsuttu tuomitsemaan maailmaa, vaan rukoilemaan kaikkien ihmisten ja hallitsemisesta vastuussa olevien puolesta. Aina, kun rukoilemme, tunnustamme sen, että Jumalan on voima ja valta ja kunnia. Hän on myös laupias ja armollinen Mutta samalla, kun rukoilemme, osoitamme myös tietyn verran armahtavaisuutta heitä kohtaan. Emme voi rukoilla heidän puolestaan, jos itse tuomitsemme heidät. Ja toisaalta Herra itse tahtoo armahtaa heitä. Rukouksella me olemme kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan.

Vasta tänään huomasin, että tuo Jumalan tahto, Paavalin välittämänä, sanoo, että rukous kaikkien puolesta edesauttaa, tai jopa vaikuttaa meidän omaan elämäntapaamme! Rukoilemme, jotta voisimme elää ”rauhallista ja hiljaista elämää” Jumalaa varten ja kunniallisesti. ”Se on hyvää ja mieluista Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat.”
(Ks. 1Tm 2:1-4.)

Kun vien yhteiskuntaan liittyvät ongelmat Jumalalle, se estää minussa rauhattomuutta, meteliä ja kunniatonta ajattelua ja toimintaa. Päinvastoin Pyhä Henki alentaa ärtymystäni, synnyttää sääliä Jumalasta vieraantuneita kohtaan, vähentää kateuttani, ehkäisee kostonhaluani ja ryöstämistä.

Ja tämän Jumala opetti minulle tänään. Kunpa aina olisin uskollinen jokapäiväisen rukousaikani suhteen, niin saisin oppia yhä lisää Jumalan viisauden aarreaitasta. Jos kaikki köyhät rukoilisivat toistensa puolesta, niin varmaan syntyisi paljon yhteistä toimintaa, joka nostaisi ylös köyhyydestä. Ja jos rikkaat rukoilisivat köyhien ja toistensa puolesta, mitä vielä tapahtuisikaan pelkästään ajallisessa mielessä. Sen lisäksi, että rauha, nöyryys ja kunniallinen elämä Jumalaa varten kasvaisivat ja yhä useampi tulisi tuntemaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.

Kun vien yhteiskuntaan liittyvät ongelmat Jumalalle, se estää minussa rauhattomuutta, meteliä ja kunniatonta ajattelua ja toimintaa. Päinvastoin Pyhä Henki alentaa ärtymystäni, synnyttää sääliä Jumalasta vieraantuneita kohtaan, vähentää kateuttani, ehkäisee kostonhaluani ja ryöstämistä.

Helposti ärsyynnytään monestakin asiasta, kristittyinäkin. Kaukana ei ole rasistiset ajatukset, eikä ne ääneen lausututkaan. Kun tänä päivänä katsellaan yhteiskuntaa, rikollisuus ja väkivalta on enenemässä.

Virkavallan arvostus on laskusuunnassa, eikä heihin uskalleta luottaa.
Eihän se kauan kestä sanoa painavia sanoja, minunkin. Mieli kovettuu pakostakin, melkein kuin huomaamatta, eikä hetken päästä näekään kuin vain ärsyttäviä asioita.

Myös perheessä moni asia saa suuttumusta, murinaa ja äkkiä kova ilmapiiri on jo seiniemmekin sisällä. Sanomalehdistö ja TV maalaavat niitä eteemme, ja niitä sitten haudomme ja ärsyynnymme, toisiimmekin. Nuoriso ärsyttää ja elämänkumppani ei tajua todellisuutta. Sukulaisista puhumattakaan!

Kohta olemme huutosakkia huutajien ja ärsyyntyneitten joukossa. Jotakin olennaista katoaa silloin ja Jumalakin saa arvosteluja, kun ei tee mitään!
Usein on näin, kunnes on pakko pysähtyä ja kysyä itseltään, missä oikein olen menossa ja mitä taistelua käyn! En minä tule koskaan maailmaa ja sen sotia voittamaan, vaan häviän toisten häviäjien kanssa.

Rukouksessa saamme valittaa asioitamme ja ärsyyntymisiämme Hänelle, joka VOITAA, ensin minut, että pystyn rukoilemaan yhteiskuntamme ja päättäjiemme puolesta, perheen puolesta, ettei katkeruus tee pesää, sillä niin helposti se käy, kun ympärilleen katsoo, sen sijaan ett katsoisi Jumalan Poikaan, Ristin Mieheen, joka pois ottaa maailman synnit!