”Muutoksen agentit”

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” (Ef. 6:12)

Juuri ohitettu vuosisata oli suurten vallankumousten aikaa. Toki maailmanhistoria on täynnä erilaisia vallankumouksia, jotka ovat usein olleet väkivaltaisia. Toiset vallankumoukset ovat hyvin raakoja, jotkut vähemmän verisiä. Joskus vallankumousta seuraavat vastavallankumoukset. Myös seurakunnan parituhatvuotinen historia pitää sisällään vallankumouksia, vaikka tätä nimeä ei niistä olisi käytettykään. Kirkkohistoria kertoo siitä, kuinka uskonnollinen “kristikunta” on käynyt asein niiden kimppuun, joita se on pitänyt “uskon” vihollisina.

Jopa nykyisin arvostetut “suuret Jumalan miehetkin” ovat aikanaan sortuneet tällaiseen. Seurakunnan Pää ei maallisen vaelluksensa aikana käyttänyt valtaansa toisten alistamiseen. Hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta, jos se niin olisi ollut, niin  hänen palvelijansa olisivat taistelleet asein sen kuninkuuden puolesta. Nyt emme kuitenkaan puhu enempää ns, maallisista vallankumouksista, vaan siitä mittavasta vallankumouksesta,  jota jo vuosien ajan on tapahtunut kristikunnassa.

Vuosituhannen vaihde sen molemmin puolin on ollut ennennäkemättömien muutosten aikaa seurakunnan historiassa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Kaikki entinen on
kyseenalaistettu ja uudet opit ovat saaneet tilaa lähes kaikissa kirkkokunnissa ja hengellisissä yhteisöissä.

Varsin lyhyessä ajassa melkein kaikki asiat seurakunnissa ovat muuttuneet aivan toiseksi. Kehitys seurakunnissa on seurannut samaa “kaavaa” kuin ympärillä olevan maallisen yhteiskunnankin muutos. Vanhat ajattelutavat ovat paljolti joutaneet “hyllylle” uusien ja “edistyksellisempien” tieltä. Jotkut ovat kehitystä hämmästelleet ja kysyneet itseltään ja toisiltaan, että “mitä tämä mahtaakaan olla?”.

Monet ovat antautuneet virran vietäviksi ilman sen kummempaa ajatustyötä. Muutamien ymmärrys on avautunut näkemään syitä ja seurauksia. Parhaassakaan tapauksessa vastaukset näihin kysymyksiin eivät tule hetkessä, vaan ymmärrys kasvaa vähitellen ja on usein vuosien prosessi. Todellisuuteen herääminen on monille enemmän tai vähemmän tuskallista.

Saamme olla kuitenkin kiitollisia niistä harvoista, jotka ovat uskaltautuneet tutkimaan syntyjä syviä ja varsinkin niistä, jotka ovat laittaneet itsensä likoon totuuden puolesta.Totuuden murusia löytyy
kuitenkin sieltä ja täältä, englanninkielellä löytyy julkaistua materiaalia jo melkoisesti ja vasta pieni osa siitä on käännetty suomeksi. Muutamat allaolevat tekstilainaukset sisältävät aivan kuin käsikirjoituksen siihen, mitä oman maamme seurakunnissa on tapahtunut lähes kymmenen edellisen vuoden aikana.

Teksti on kokonaisuudessaan luettavissa internetissä. Osoite löytyy artikkelin lopusta:

”Okkultismin soluttautuminen kirkkoon tuhoaa sen sisältä päin.

Kolumnistivieraamme Berit Kjos näyttää kuinka kristilliseen seurakuntaan on soluttauduttu, jotta todellinen seurakunta tuhottaisiin sisältä päin. Väärät ‘kristilliset’ johtajat johtavat kokonaisia uskontokuntia vääränprofeetan maailmanlaajuiseen uskontoon!” “Omituinen totuuden vääristely on levinnyt kulovalkean tavoin kaikkiin maailman seurakuntiin.

Se ei vaadi Jumalan ihmisiä ainoastaan ymmärtämään muuttuvia aikoja maailmanperspektiivistä käsin, vaan itse asiassa se vaatii meitä purjehtimaan tuulen mukana ja auttamaan muutoksen aikaansaamisessa.”

“Maailmanlaajuiset ‘kristilliset’verkostot tarjoavat koulutettua hallinnollista apua ohjatakseen Jumalan ihmiset tätä puoleensavetävää valtatietä pitkin ‘Uuteen maailmanjärjestykseen’. Unohda vanha ‘kaita polku, joka vie elämään’.  

Tämän päivän ‘muutoksen agentit’ toivovat popularisoivansa kristillisyyden niin tehokkaasti, että kokonaiset kansakunnat liittyisivät heidän ristiretkeensä.” “Unohda kiinteästi Raamattuun pohjautuva opetus ja ‘ristin pahennus’. Voittaaksensa massat ‘Kristukselle’, kirkon täytyy pukeutua houkuttelevampaan ja vetovoimaisempaan imagoon.

Sitä täytyy markkinoida maailmalle ‘turvapaikkana’, puhdistettuna moraalisista standardeista, jotka kehoittavat synnin tunnustamiseen sekä maailman moraalittomuudesta erottautumiseen. He antavat itsestää nuuden mielikuvan seurakuntana, jossa on ‘hyvä fiilis’ ja joka on riisuttu kaikesta ‘loukkaavasta’.

Tällaista seurakuntaa maailma voisi rakastaaja pitää omanaan.”  “Heidän marssinsa kohti ‘parempaa maailmaa’ on käynnissä. Tässä uudessa kirkossa kompromissit, ryhmä ajattelu, ristiriitatilanteiden ratkaiseminen, dialektinen prosessi ja yhteisymmärryksen helpottaminen ovat ‘in’. Kääntymys ilman kompromisseja sekä vastustus ryhmänpainostukselle ovat ‘out’.  Jumalan mielen mukainen tie näyttää aivan liian suvaitsemattomalta soveltuakseen uuden vuosituhannen ohjattuun järjestelmään.


Vaikea uskoa? Sitten, kuuntele johtajaryhmää jonka on valinnut George Barna, Barna Research Groupin perustaja ja presidentti; he ovat yhdessä kirjoittaneet vallankumouksellisen kirjan ‘Leaders on Leadership’ (=Johtajat johtajina). Minä kutsun tätä kirjaa vallankumoukselliseksi, koska sitä se on. Tämä kirja itse asiassa yllyttää tekemään vallankumouksen kirkoissa, ja sen äyttää niiden johtajille kuinka saada se aikaan.” “Ollakseen tehokas, johtajan täytyy tarkoituksella lietsoa tyytymättömyyttä...”

“Ihmisten valmisteleminen muutosta varten näyttää joskus vievän ikuisuuden... Minä annoin ihmisille hätkähdyttäviä tai jopa kiusallisia tilastoja siitä, missä tilanteessa me olimme seurakuntana ja missä meidän pitäisi olla, etsien oikeaa tyytymättömyyden tasoa...”

“Huomaa että pastori Murrenin ‘kolmella tekijällä’, jolla muutetaan ihmisiä ei ole mitään tekemistä Jumalan ohjeiden tai standardien kanssa. Näiden ihmisten manipuloivat menetelmät ovat tulleet niin tutuiksi, että uhrit tuskin edes huomaavat, mitäta pahtuu. Jotta et unohtaisi, katsele vielä kerran alkuperäisiä askelmia:

1.Tutki ihmisten asenteita, arvoja ja haluja. Sinun henkilökohtainen arviosi tulee olemaan kiintopisteenä mitattaessa suunniteltua muutosta kuukausien ja vuosien päästä.

2. Kylvä tyytymättömyyttä vanhoja tapoja kohtaan, jotta vallankumouksen siemen voisi kasvaa. Itse asiassa tutkimus itsessään saa aikaan tyytymättömyyttä, koska hyvä tutkimus sisältää levottomuutta herättäviä kysymyksiä, jotka nostavat esiin sisäisiä ongelmia sekä kannustavat julkiseen dialogiin ja valituksiin.

3. Tarjoa inspiroiva visio ‘paremmasta tulevaisuudesta’. Tämän paremman tulevaisuuden täytyy olla  tässä-ja-nyt -tulevaisuus, sellainen joka voidaan luoda oman mielikuvituksen voimalla. Se on vastakkainen sille loisteliaalle tulevaisuudelle, jonka Jumala tarjoaa valituilleen ikuisuudessa. Ainoastaan visiot, jotka motivoivat kollektiivisiin pyrkimyksiin sekä ajavat muutosta, voivat edistää vallankumouksellista suunnitelmaa.”

“Herra Barna itse kirjoitti kappaleen ‘The Vision Thing’. Siinä hän selittää, että visio on näkemys
sellaisesta maailmasta, jossa Jumala haluaa meidän elävän; maailma, jonka Hän voi luoda meidän kauttamme, jos kaikki ne jotka Hän on kutsunut johtajiksi johtaisivat Pyhän Hengen johdatuksessa.
Eikö tämä lausunto kuulosta ristiriitaiselta?

Herra Barna näyttää vihjaavan, että Jumala luo maailman  ympärillemme uudestaan, jos tämän päivän ‘muutoksen agentit’ vain kulkisivat Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta, nämä ‘hallitun muutoksen’ johtajat on koulutettu seuraamaan kaavaa, jota Pyhä Henki ei koskaan antaisi.” “Kirjassaan herra Barna esitteli Jim van Yperenin, toisen joukkueensa muutosagentin, markkinointistrategistin ja luovan kommunikaatiokonsultin.

Van Yperen on tehnyt työtä laajassa kirjossa eri kirkkoja, puolikirkollisissa ministeriöissä sekä
eikaupallisissa järjestöissä aiheenaan visioiden kehittäminen, strateginen suunnittelu, resurssien kehittäminen sekä konfliktin  hallinta. Huomioi nämä muotisanat; ne auttavat meitä tunnistamaan muutosprosessin, missä me vain näemme sen. Herra van Yperen on konsultti, ei pastori, mutta hän on silti palvellut useissa kirkoissa väliaikaisena pastorina.

Hän pestaa itsensä väliaikaiseksi pastoriksi sen jälkeen, kun hän on johtanut seurakunnan
alkuperäisten vaiheiden — arviointi, tyytymättömyys, visiot — kautta muutosprosessiin. Käyttäen strategisia kartoitusmenetelmiään arvioidakseen seurakunnan asenteet ja tarpeet, hän helpottaa ryhmädialogia ja sitten hän ‘tekee diagnoosin’ seurakunnan terveydentilasta.

Koska hän puhuu niin houkuttelevasti ja hallitsee tämän prosessin hyvin, hän voi pian kertoa jäsenille, että heidän seurakunnassaan on hyviäkin puolia, mutta että löytyy myös konflikteja ja tyytymättömyyttä, jotka vaativat rajuja toimenpiteitä. Tullakseen ‘terveeksi seurakunnaksi’,se tarvitsee johdon, uuden rakenteen,uuden työjärjestyksen, uuden ajattelutavan sekä uuden painotuksen
hengelliseen kasvuun ryhmän jäsenten suhteiden kautta.

Hän opettaa myös uutta tapaa Raamatun ymmärtämiseen. Hänen kappaleensa ‘Conflict: The Refining Fire on Leadership’ Barnan kirjassa ‘Leaders on Leadership’ sisältää osion nimeltä ‘Totuuden
vahvistaminen yhteisössä’. Se auttaa pystyttämään  näyttämön yhteisymmärrysprosessille ehdottamalla, että Raamattua voidaa nymmärtää parhaiten ryhmissä, joissa jäsenet kokoavat ajatuksensa ja muodostavat yhteisen mielipiteensä.

Huomaa, kuinka hänen linjauksensa minimoivat Uuden Testamentin painotuksen henkilökohtaisesta rakkaussuhteesta Jeesuksen kanssa ja maksimoivat maailman näkökulman kollektiivisuudesta: Melkein kaikki Raamatussa on kirjoitettu ihmisryhmille, ei yksilöille. Meidän täytyy opetella lukemaan Raamattuamme tällä tavalla. Sensijaan että kysyisimme: ‘Mitä Jumala sanoo minulle?’ meidän tulee kysyä:‘Mitä Jumala sanoo meille?

’Tämän päivän muutosagentit eivät todella halua, että ‘jokainen kertoo oman näkemyksensä avoimesti’. Jotkut faktat ja jäsenten huomautukset voivat horjuttaa heidän suunnitelmiaan. He haluavat ‘tyytymättämyyttä’, mutta eivät eriuskoisuutta. He haluavat suvaitsevaisuutta mutta ei yhteistyöhaluttomia seurakunnan jäseniä. Niitä, joiden havaitaan olevan kehityksen vihollisia, täytyy kurittaa tai muuttaa.

Minä olen keskustellut monien nöyrien ja uskollisten kristittyjen kanssa, jotka oli leimattu
‘nurkkakuntaisiksi’ tai ‘kriittisiksi’ rakkaan kirkkonsa uuden johdon taholta. Joillekin oli annettu kaksi vaihtoehtoa: lähde tai lopeta hankalien kysymysten tekeminen. Joillekin oli kerrottu, että ‘syntien tunnustaminen’— sen synnin että oli kyseenalaistanut muutosprosessin — sekä nimetyn muutosagentin pitämään puhutteluun osallistuminen olisi ehto luvalle jäädä seurakuntaan.

Vastakohtana kritiikille, täydellinen ryhmän jäsen on joustava,yhteistyökykyinen sekä avarakatseinen — erityisesti sen suhteen, mitä tulee uusiin ja erilaisiin tapoihin tulkita Raamattua.”(lainaus päättyy)


Osittain näin näyttää käyvän myös hengellisessä vallankumouksessa. Osa mukana olevista väsyy jatkuvaan suorittamiseen ja “tosiuskovaisena”olemiseen. Osa huomaa tulleensa petetyksi, koska elämässä ei ole tapahtunut sitä, mitä suuret lupaukset olisivat edellyttäneet. Monet jalkoihin jääneet eivät koskaan enää avaa kokoushuoneen ovea, jotkut sairastuvat, joku päättää päivänsä oman käden kautta. Mikäli Herran tulo vielä viipyy, niin seurakunnan historia kertonee aikanaan kummia kuluneesta
vuosituhannen vaihteesta.

Edellä kerrotun synkähkön näkymän takaa on kuitenkin nähtävissä pienoinen valon kajastus ja toivon näköala. Historia pyrkii toistamaan itseään. Suuria erehdyksiä on tehty ennenkin. Näin  on  myös  ollut  kristikunnassa. Jokin asia voi olla sen luontoinen, että se muodostuu “viimeiseksi pisaraksi” monivuotista  kehitystä  vastaan.

 Ja kun aika on täytetty, niin vastavoimat astuvat esiin. Mikäli  tämä  toteutuu,  niin  saamme samalla nähdä vastavallankumouksen, jolloin hakataan maahan  “aserakarsikot”  (2.  Kun.  23:14)  ja  muut jumalattomuuden symbolit. Seurakunta  palaa  jälleen  pyhyyteen,  puhtauteen  ja  kauneuteen.  Eri ikäiset voivat jälleen nousta yhteiseen rintamaan.  Jumalanpalvelukset  puhdistuvat.

Seurakunta palaa jälleen alkulähteelle ja samalla se erottuu tästä maailmasta ja sen hengestä jopa musiikkia myöten. Se on saanut kylläkseen viihteestä ja se on oppinut erottamaan hyvän pahasta ja hengellisen sielullisesta. Jumalan rauha sydämessään se elää yksin armosta päivän kerrallaan ja on kiinnostunut Totuudesta.  Ja vain siitä.

Nähdään jälleen, että mitään uutta ilmoitusta kristinuskoon ei tule ja jos tuleekin, se on eksytystä. Yksinkertainen evankeliumi on jälleen arvossaan. Näin on käynyt ennenkin. Kun totuus verhotaan valheeseen, niin kuitenkin oikea siemen  jää aina itämään ja nousee aikanaan oraalle. Jos on olemassa väärää, niin jo se todistaa, että jossain on oltava myös oikeaa.

Seurakunnissa on puhuttu muutoksesta vuosikausia. Tästä oikeasta uudistuksesta  ei  ennakkoon  paljoa  puhuta,  mutta  tapahtuu  sitäkin  enemmän. Siellä ja täällä nousee niitä, jotka erottavat oikean väärästä, vehnän lusteesta  ja  tätä  tervettä  liikehdintää ei pystytä enää vaientamaan. Voimme itsekukin jouduttaa edellä kuvatun  toteutumista  kunhan  vain omat silmämme ensin avautuvat
näkemään tosiasiat.

Totuuden paljastuminen  voi  olla  hyvinkin  kivulloista, mutta vain totuus tekee vapaaksi. Ilmassa on jo tuntua siitä, että uusipäivä  on  koittamassa.  Sydämet  ovat siihen  jo monin paikoin valmistautuneet. Ne odottavat jo hartaasti aamukastetta ja lempeää sadetta kuin kuiva  ja  halkeileva  maa.  Pyydetään  —ystävät — silmävoidetta.

Etsitään totuutta  ihan  tosissaan,  viedään  siitä viestiä eteenpäin ja rukoillaan, että tuo uusi ja seesteinen päivä koittaisi Jumalan seurakunnalle tässä rakkaassa Suomenkin  maassa  jo  
mahdollisimman pian!