Älykkään suunnittelun monimutkaisuus

22.03.2011 - Mika

Te sanotte, että maapallon päällä elävät asiat ovat niin monimutkaisia ja suunnitellun näköisiä, että niillä on pakko olla älykäs luoja. Eittämättä, tälläisen luojan on itsekkin oltava erittäin monimutkainen, samaa ajattelukaavaa noudattamalla herää kysymys. Kuka suunnitteli jumalan? Miksi annamme ajatuksissamme jumalalle erivapauden "ilmestyä tyhjästä"? Jumala ei päätä ääretöntä regressiota vaan jatkaa sitä.

Vastaus:

07.12.2011

Hei Mika, kiitos kysymyksestäsi!

Emme suinkaan ajattele Jumalan "ilmestyneen tyhjästä", niin kuin virtuaalihiukkaset ilmestyvät johonkin kvanttityhjiöön, vaan uskomme Jumalan olevan itsessään metafyysisesti välttämätön olento. Jumalan olemassaololle ei siis ole mitään ulkopuolista syytä, vaan Jumalan olemassaololla on ainoastaan selitys Jumalan olemuksellisessa välttämättömyydessä. Toisin sanoen jos Jumalan olemassaolo on edes loogisesti mahdollista, Jumalan olemassaolemattomuus olisi itsessään mahdotonta. Monien matemaatikkojen mukaan esimerkiksi numerot ovat välttämättä olemassa. Jos tällaisia välttämättömiä olioita on olemassa, niiden olemassaolo johtuu siis yksinkertaisesti välttämättömyydestä, eikä mistään ulkoisesta aiheuttajasta.

Tähän johtopäätökseen puolestaan päädytään mm. erilaisten kosmologisten argumenttien avulla, joiden perusteella Jumalaa pidetään mm. ikuisena, ilman ulkoista syytä olevana, ja metafyysisesti välttämättömänä. Kosmologisten argumenttien yhteisenä piirteenä voidaan pitää sitä, että kosmosta tutkittaessa havaitaan jokin ominaisuus X, joka tarvitsee jonkin syyn tai selityksen olemassaololleen. Ominaisuuden X selittäminen syyllä, jolla itsellään on ominaisuus X, on ongelmallista, koska näin ajaudutaan mainitsemaasi regressioon. Regression välttämiseksi selitysten ketjun täytyy alkaa syyllä, jolla ei itsellään ole selitystä vaativaa ominaisuutta X.

Regression ongelmaa voidaan havainnollistaa vaikkapa näin: Havaitsemme maailmassa säännönmukaisuuden, ja kysymme tälle syytä. Jos havaitsemamme säännönmukaisuus selittyy jollakin luonnonlailla, voimme tietysti kysyä, onko tuolla luonnolailla syytä. Luonnonlain syy voi tietysti olla jokin perustavampi luonnonlaki, josta tämä on vain erikoistapaus, ja perustavimpien luonnonlakien syynä kaikkein perustavimmat lait, eli jonkinlainen "kaiken teoria". Olisi kuitenkin mieletöntä väittää, että luonnonlain syynä on päättymätön ketju toinen toistaan perustavampia luonnonlakeja. Regression katkaisemiseksi täytyy olettaa, että on olemassa jokin perustava syy, joka ei itsessään tarvitse ulkopuolista syytä.

Kysymys: "kuka suunnitteli Jumalan" paljastuu myös tarkemmassa analyysissä yhtä mielettömäksi vastaväitteeksi, kuin "mikä on syy tälle perustavalle syylle, jolla ei ole mitään syytä":
Te sanotte, että maapallon päällä elävät asiat ovat niin monimutkaisia ja suunnitellun näköisiä, että niillä on pakko olla älykäs luoja. Eittämättä, tälläisen luojan on itsekkin oltava erittäin monimutkainen...

Ilmeisesti ajatuksesi on muotoiltavissa argumentiksi esimerkiksi näin:

(1) Monimutkaisille ja suunnitellun näköisillä asioilla on oltava suunnittelija.
(2) Jumalan on oltava erittäin monimutkainen [ja suunnitellun näköinen].
(JP1) Siispä Jumalalla on oltava suunnittelija.

Ensimmäinen premissi on pelkistetty muotoilu yleisesti suunnittelun havaitsemiseksi käytetystä periaatteesta. Jos siis aiomme pitäytyä ensimmäisessä premississä, ja hyväksymme toisen premissin, meidän on loogisesti myönnettävä, että Jumalalla itselläänkin on oltava suunnittelija.

Välittömästi herää kuitenkin kysymys, miksi toinen premissi olisi uskottava? Klassisen Jumala-käsityksen mukaan Jumala ei ole lainkaan monimutkainen, vaan Jumalan on ajateltu olevan jopa äärimmäisen yksinkertainen. Tämä ajatus esiintyy äärimmäisessä muodossaan erityisesti keskiajan skolastikkojen keskuudessa, joiden mukaan Jumalalla ei ole erillisiä ominaisuuksia, vaan hän on äärettömän yksinkertainen. Heidän mukaansa hänen kaikkivoipuutensa on samalla hänen kaikkitietävyyttään, joka on samalla hänen hyvyyttään, joka on samalla hänen välttämättömyyttään jne.1 Myöskään muuten kristillisen teologian historiassa Jumalaa ei ole pidetty erityisen monimutkaisena. Lähtökohtaisesti näyttäisi ilmiselvältä, että toinen premissi on täysin väärä.

Argumentti voidaan toki pelastaa esittämällä perusteluja sille, miksi kristillinen oppi Jumalan yksinkertaisuudesta ei voi pitää paikkaansa, vaan suunnittelijan on oltava monimutkainen. Voidaanko siis toisen premissin puolesta esittää hyvää perustelua? Jos kunnollinen peruste voidaan esittää, niin tämä voisi olla hankala tilanne meille kreationisteille: meidän olisi loogisesti joko kiistettävä ensimmäinen premissi, tai myönnettävä johtopäätös. Meillä ei kuitenkaan ole toistaiseksi mitään erityisen hyvää syytä pitää toista premissiä uskottavana.

Lisäksi ensimmäinen premissi on tässä muodossaan melko kyseenalainen, emmekä me puolusta sitä juuri tällaisena. On mielestämme totta, että jos jossain on syntynyt jokin erittäin monimutkainen ja suunnitellun näköinen asia, niin on paljon todennäköisempää että asia syntyi suunnittelun tuloksena kuin sattumalta. Tämän perusteella emme voi kuitenkaan sanoa mitään sellaisista, ainakin loogisesti mahdollisista, monimutkaisista ja suunnitellun näköisistä olennoista, jotka ovat aina olleet olemassa. Sen sijaan on loogisesti väistämätöntä, että jos joku on aina ollut olemassa, niin sillä ei ole ollut mitään ajallisesti edeltävää aiheuttajaa, eikä siis myöskään suunnittelijaa.

Mahdollisia vastaväitteitä

Emme tietenkään voi kartoittaa tämän vastauksen puitteissa kaikkia teoreettisesti mahdollisia perusteluja, joita toisen premissin puolesta voisi esittää. Voimme kuitenkin tulkita tilannetta suopeasti ja lisätä premissin:

(3) Tuntemissamme tapauksissa suunnittelija on ollut monimutkaisempi kuin suunniteltu esine.

Premissi 3 on empiirinen havainto, jonka kyseenalaistaminen ei ole perusteltua. Nyt päättely ei tosin ole deduktiivista, vaan induktiivista, eli premissit tekevät johtopäätöksestä parhaassakin tapauksessa vain todennäköisen, mutta ei loogisesti välttämätöntä. Tätä induktiivista päättelyä vastaan voidaankin nyt esittää seuraavanlainen vasta-argumentti:

(4) Havaitsemissamme tapauksissa suunnittelijat ovat olleet ihmisiä.
(5) Ihmisten vartalot koostuvat aineellisista osista, jotka ovat järjestäytyneet tavalla, joka on epätodennäköinen sattuman tuloksena.
(6) Ihmiset ovat monimutkaisia, siitä syystä, että (5).
(7) Siis, jos ihmisten vartalot eivät koostuisi aineellisista osista, ihmiset eivät olisi monimutkaisia.
( Jos ihmisten vartalot eivät koostuisi aineellisista osista, ihmiset olisivat puhtaita henkiolentoja.
(9) Puhtaat henkiolennot voivat olla yksinkertaisia (Premissit 7 ja 8
(10) Jumala on puhdas henkiolento.
(JP2) Jumala voi olla yksinkertainen.

Emme siis voi yleistää ihmissuunnittelijoiden monimutkaisuutta Jumalan monimutkaisuudeksi, koska ihmisten monimutkaisuus johtuu ihmisten aineellisista vartaloista, jollaista Jumalalla ei ole. Nyt täytyy vielä huomata, että näiden premissien ei tarvitse olla kiistämättömiä, vaan riittää, että ne ovat kreationismin näkökulmasta uskottavia. Joku voi esimerkiksi kiistää premissin 6, jolloin hänellä olisi perusteet kiistää myös premissi 9, mutta tällä ei ole kreationismin uskottavuuden kannalta mitään merkitystä, jollei premissiä 6 vastaan esitettäisi hyviä perusteluja. Kreationismin näkökulmasta siis riittää, että premissit ovat edes mahdollisia, ja kreationismin näkökulmasta uskottavia.

Olettakaamme kuitenkin vielä, että Jumalan monimutkaisuuden puolesta ilmaantuisi vakuuttavia perusteluja. Tarkoittaisiko tämä nyt sitä, että Jumala olisi suunniteltu, tai esimerkiksi epätodennäköinen? Kuten edellä totesimme, jos joku on ollut aina olemassa, sillä ei loogisesti voi olla mitään ajallisesti edeltävää aiheuttajaa, eikä se siis ole suunniteltu. Mutta voisiko tästä silti vetää johtopäätöksen, että Jumala on epätodennäköinen? Mielestämme ei voisi.Alvin Plantinga on käsitellyt tätä kysymystä kritisoidessaan Richard Dawkins:n esittämää väitettä Jumalan epätodennäköisyydestä:

2.Jos oletamme materialismin annettuna tosiasiana, sekä sen idean että maailmankaikkeus on perimmäiseltä koostumukseltaan muodostunut fysiikan alkeishiukkasista, sellainen olento joka tietäisi paljon asioita olisi varmaankin epätodennäköinen — miten nuo hiukkaset olisivat voineet järjestyä sellaisella tavalla, että ne muodostaisivat olennon jolla on kaikki se tieto? Tietenkään me emme oleta materialismia annettuna tosiasiana.

Dawkins väittää teismin olevan epätodennäköistä; olisi väittelytaidollisesti puutteellista korkeimmassa muodossa perustella tätä vetoamalla materialismiin premissinä.Tietenkin on epätodennäköistä että olisi olemassa sellainen olento kuin Jumala, jos materialismi on totta; itseasiassa materialismista seuraa loogisesti, että ei ole olemassa sellaista persoonaa kuin Jumala; mutta olisi täysin ilmeistä kehäpäättelyä, jos perustelisi teismin epätodennäköisyyttä sillä että materialismi on totta.

Miksi sitten pitäisi ajatella Jumalan olevan epätodennäköinen? Klassisen teismin mukaan Jumala on välttämätön olento; ei ole edes mahdollista että ei olisi olemassa sellaista persoonaa kuin Jumala; hän on olemassa kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Mutta jos Jumala on välttämätön olento, jos hän on olemassa kaikissa mahdollisissa maailmoissa, silloin hänen olemassaolonsa todennäköisyys, tietenkin, on 1, ja todennäköisyys että hän ei ole olemassa on 0. Tämä on kaukana siitä, että hänen olemassaolonsa olisi epätodennäköistä, ja sen sijaan hänen olemassaolonsa on äärimmäisen todennäköistä.

Jos siis Dawkins väittää että Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä, hän on meille argumentin velkaa, jotta voisimme tehdä sen johtopäätöksen ettei ole olemassa välttämätöntä olentoa jolla on Jumalan ominaisuudet — argumentin joka ei lähde liikkeelle siitä oletuksesta, että materialismi on totta. Hän tai kukaan muukaan ei ole tarjonnut edes kelvollista tämän tapaista argumenttia; Dawkins ei ilmeisesti ole edes tietoinen siitä että hän tarvitsee sellaisen argumentin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Jumala ei kristillisen käsityksen mukaan ole monimutkainen. Vaikka hän olisikin monimutkainen, tästä ei seuraa että jonkun olisi pitänyt suunnitella hänet, eikä myöskään, että hänen olemassaolonsa olisi epätodennäköistä, koska hän on välttämätön ja ikuinen. Hän ei siis ole ilmestynyt tyhjästä, vaan hän on ollu aina olemassa välttämättömyytensä takia.

Lähteet

   Ks. esim. http://plato.stanford.edu/entries/divine-simplicity/
   http://www.booksandculture.com/articles/2007/marapr/1.21.html