Viimeisen pasuunan soidessa

Viimeisen pasuunan soidessa


Juhani Aitomaa


1.Kor.15:52“...yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi,  ja  kuolleet  nousevat katoamattomina, ja me muutumme.” Suomenkielinen 1938 käännös puhuu “pasuunasta”
(1992 käännös ”pasuunasta”), muissa kielissä tuo puhallinsoitinta t. torvea tarkoittava kuvaus on yleensä trumpetti (UT kreikka: salpigx). Asiayhteydessään apostoli puhuu Kristuksen paluusta ja uskovien ottamisesta Hänen tykönsä.  Luvun 15 jakeet 1-11 käsittelevät Jeesuksen ylösnousemusta, jakeet 12-34 kuolleiden ylösnousemusta, 35-49 ruumiin ylösnousemusta ja 50-58 uskovan voittoa kuolemasta.

Jakeen 52 ilmoitusta Paavali kuvaa “salaisuutena” (j.51). Tätä luvussa esiintyvää “viimeistä pasuunaa” on välillä sovitettu Ilmestyskirjan pasuunoiden yhteyteen. Siihen yhteyteen se ei kuitenkaan sovi.  Ilmestyskirjan pasuunat ovat tuomion ilmoituksia, tässä puhutaan uskovien toivosta ja iankaikkisesta kunniasta, joka ilmestyy Kristuksen tulemuksessa noutamaan omansa. Salpigx esiintyy myös Matt.24:31, 1Kor.14:8, 1Tess.4:16 ja Hep.12:19.  VT:ssä pasuunan ääni esiintyy mm Hesekielin kirjassa luvussa 33 varoittajana.

4Mooseksen kirjassa Jumala käskee Moosesta tekemään kaksi hopeatorvea merkinantovälineiksi kansalle. Paavali kuvaa Jeesuksen tulemusta omilleen tavalla, joka oli tuttu sen ajan kuulijoille.  Apostolin pääasiallinen viesti on vakuuttaa, että kaikki uskovat saavat ”katoamattoman” eli kuolemattoman ruumiin ja heidät kutsutaan ja kootaan samalla kertaa Herran tykö. Asiayhteydessä Paavali puhuu tapahtumasta, joka koskettaa nimenomaan Jeesukseen uskovia, ei koko maailmaa eikä sen kaikkia ihmisiä. Uskova siirtyy iankaikkiseen elämään uudessa “hengellisessä” ruumiissa, jossa synti ei enää hallitse.

Hän jatkaa samaa teemaa 1Tess.4:16. Siinä tähdennetään, että tuolloin elossa olevat “temmataan... Herraa vastaan yläilmoihin” (j.17) yhdessä jo aiemmin poisnukkuneiden uskovien kanssa ja että “saamme aina olla Herran kanssa.” Kuten korinttilaisille kirjoitettu teksti niin myös tessalonikalaisille annettu tieto on tarkoitettu uskovien lohdutukseksi ja rohkaisuksi, kuten jae 18viittaa.

Kun luemme UT:n kohtia Kristuksen tulemuksesta on tärkeää erottaa, että uskovien ollessa kyseessä Herran tulemus on rohkaiseva ja hyvä asia. Uskomattomille se on pelottava tuomion ja tuhon ajanjakso: Jumalanvihan aika. Raamatun mukaan uskova odottaa Herran tulemusta, joka on hänelle toivon ja ilon asia. Hän ei odota Jumalan “vihan” aikaa eikä antikristusta.

Raamatussa nämä seikat erotetaan selvästi. Raamatun mukaan maailma vihaa ja ahdistaa uskovia monin tavoin. Se voi olla suoranaista vainoa, kuten tänäkin päivänä etenkin eräissä muslimimaissa. Jeesus sanoo Joh.16:33, että “maailmassa teillä on ahdistus.” Hän lisää, että Hänessä meillä on kuitenkin rauha ja olemme turvassa.  Uskova kärsii siis maailmassa monenlaista ahdistusta joka ei liity Jumalan vihaan joka kerran kohdistuu  synnin  vallassa  olevaan maailmaan.

Paavalin   maininta   ”viimeinen   pasuuna”   ei asiayhteydessään tarkoita, etteikö sen jälkeen voisi olla
muita pasuunoita kuten esim. Ilmestyskirja esittää. Se on viimeinen ja lopullinen ”kutsu” tai ”merkki ”nimenomaan uskoville. Se on Herran suvereeni teko ottaa omansa lopullisesti pois maailman valtapiiristä. Paavalin kuulijat ymmärsivät ilmeisen hyvin hänen käyttämäänsä ilmaisua ja mitä sillä haluttiin kuvata. Muinaisina aikoina merkinantoon käytettiin erilaisia puhallinsoittimia.

Rooman armeijassa oli käytössä esim. torvi “cornu”, juutalaiset puhalsivat oinaan sarveen, temppelin aikaan juutalaisella papistolla oli omat torvensa, jne. Seuraavassa esimerkkejä:
a) Raamatussa mm 2.Moos.19:16,19 kuvaa kuinka Jumalan ilmestymisen yhteydessä Israelin kansa kuuli kovaa ja pelottavaakin pasuunan ääntä Siinailla lainantamisen yhteydessä, kun ”Herra astui alas Siinain vuorelle” (2Moos.19:20).  Ääni liittyy Herran ilmestymiseen peljättävyydessään ja kunniassaan. Uskoville ”viimeinen pasuuna” ei ole pelon eikä tuomion ääni vaan vapautuksen ja toivon täyttymisen ääni (vrt esim 1Kor.1:7, Tiitus 2:13).

b) Rooman valtakunnassa kansalaiset kutsuttiin koolle keisarin eteen puhaltamalla erityinen ”classicum”, keisarin merkinanto.  Paavalin viittaus saattaa tarkoittaa, kuinka Kristus on ainoa ja tosi ”keisari” ja ”kuningas”, jonka eteen Hänen omansa kerran kutsutaan.

c) Muinaisina aikoina eri tyyppisiä puhallinsoittimia on käytetty vaarasta varoittamiseen, vihollisen järkyttämiseen, yms. tarkoituksiin. 1Kor 15 yhteydessä vihollinen on kuolema, joka saa valtansa ihmisen synnistä. Sillä ei kuitenkaan ole valtaa uskovaan.  Tässä pasuunan ääni viittaa myös voittoon kuolemasta.

d) Pasuuna esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran 2Moos.19 luvussa lain antamisen yhteydessä.  Jos ajattelemme, että ”ensimmäinen pasuuna” viittaisi lain antamiseen niin ”viimeinen” ja lopullinen pasuuna viittaa tässä yhteydessä Kristuksessa saatavaan voittoon ja synnin tuomion sovitukseen.

e) Tunnettu Jeesukseen uskova juutalainen Arnold Fruchtenbaum liittää Paavalin maininnan juutalaiseen uuteen vuoteen. Rosh Hashana on VT:ssa ”pasuunan/trumpetin soiton juhla” 3Moos.23:24. Sitä seurasivat Suuri Sovituspäivä ja Lehtimajanjuhla. Juutalaisessa perinteessä torvena on yleensä ollut oinaan sarvi. Juutalaisessa uskonnossa se on liitetty kuolleiden ylösnousemukseen. Viimeinen torven puhallus, tekiahgedolah, on pisin. Fruchtenbaum pitää mahdollisena, että Paavali viittaa tähän.

Se kuitenkin edellyttäisi, että korinttilaiset tunsivat juutalaisia tapoja. Joko heille oli niistä opetettu tai heidän  keskuudessaan  oli  näitä tapoja tuntevia, ehkä uskovia juutalaisiakin.

f) Kreikankielinen nimi ”salpigx” viittaa sodassa käytettyyn   merkin antoon, ”sotapasuunaan/trumpettiin” jonka äänillä välitettiin komentoja joukoille.  Sillä annettiin myös merkki taistelun päättymisestä ja joukkojen palaamisesta leiriin. Esimerkkejä tästä on mm.  2 Sam.18:16, 20:22. Roomalaisessa sotaväessä ”cornu” ja ”tuba” olivat torvia, joilla merkkejä välitettiin.  ”Viimeinen” merkinanto, viimeinen pasuuna, kutsui joukot pois taistelusta.  Paavalikin puhuu sotapasuunasta 1 Kor.14:8. Siksi luvussa 15 hänellä saattoi olla mielessä sama seikka. Viimeinen pasuuna kutsuu uskovat pois ”taistelusta” omaa synnin luontoa ja maailmaa sekä sen ”ruhtinasta” vastaan.
Viimeinen pasuuna kutsuu meidät Kristuksen tykö taivaan leiriin, kotiin.

g) Rooman armeijassa annettiin torvilla merkkisoitto vartiopaikoilla oleville sotilaille sekä vartiopaikkaa miehitettäessä että sieltä pois kutsuttaessa. Vartiovuoro alettiin pasuunan kutsusta ja vartiovuoro päättyi ”viimeiseen pasuunaan”.  Uskovat ovat maailmassa ”vartiomiehiä”. Ainakin heidän tulisi olla niitä jotka ”valvovat”: tarkkaavat, varoittavat ja kehottavat.  Esim Hep.3:13 ohjaa meitä: ”vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: 'tänä päivänä', ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi.”  

Kehottaminen on myös rohkaisuaja toinen toisensa vahvistamista. Jumalan ”pasuuna” kutsuu meidät lopulta pois ”vartiopaikoilta” Herran luokse kotiin. Kaikki edellä olevat esimerkit sopivat Paavalin sanontaan huolimatta siitä mikä tai mitkä niistä olivat hänen mielessään. ”Viimeinen pasuuna”, viimeinen soitto tai merkki on aina merkinnyt jonkun tehtävän päättymistä, koolle kutsua, kotiin/leiriin paluuta. Mikä merkki tämä ”viimeinen pasuuna” sitten onkaan, sen hetken koittaessa kaikki maallinen on mennyttä ja uusi, ikuinen tulevaisuus taivaan täydellisyydessä alkaa.

https://nakokulma.info/lehti/nk02_2018.pdf