Kun ei enää tunnu siltä että Jumala auttaisi

Kun ei enää tunnu siltä että Jumala auttaisi

Kristityt tapaavat ajatella Jumalan olevan elämänsä viimeinen perusta. Hänen puoleensa saa kääntyä, kun kaikki muu meneeja elämän tukipilarit katoavat. Näiden optimististen ajatusten vastaisesti kristityt kuitenkin kohtaavat usein todellisuuden, jossa Jumala ei tunnu olevan elämän viimeinen perusta eikä avun antaja hädän hetkillä.

Sen sijaan, että ihminen kadottaisi vain inhimillisen elämän tuet, hän menettää myös tunteen, että kaikki on Jumalan kädessä. Vaikka kristitty ”tietäisi”, että Jumala on lähellä, Jumala ei näytä toimivalta. Juuri tällaisen kokemuksen äärellä opetuslapset olivat myrskyävällä järvellä.

Opetuslapset eivät olleet yksin. He itse asiassa näkivät Herransa koko ajan. Kun myrsky kävi kiivaana, opetuslapset alkoivat huolestua. Heitä pelotti. Mutta Jeesus jatkoi vain untaan. Aallot kävivät uhkaaviksi. Vaikka opetuslapset pelkäsivät, tunsivat varmasti myös ahdistusta, Jumala ei näyttänyt tekevän mitään.

Miksi Jeesus nukkui? Elämän myrskyisinä hetkinä, kun elämä itse ja Jumalan vaativa laki käyvät ankarimmillaan meitä kohti, osoitamme muovaavamme mielissämme Jumalasta aina epäjumalan: luulemme tietävämme, kuinka hänen
pitäisi kulloinkin toimia.

Ja jos Herra ei vastaa tahtomallamme tavalla, kärsimme, ahdistumme ja loukkaannumme häneen. Jeesus nukkuu veneessä, vaikka hänen pitäisi näkyvällä tavalla johtaa, toimia ja auttaa. Elämän ankarimpina aikoina käy todeksi se, että Jumala kätkee meiltä itsensä: hän ei toimi milloinkaan järkemme määrittämällä tavalla tai odotustemme mukaisesti. Jumala piiloutuu ymmärrykseltämme.

Emme näe häntä. Mutta meidän ei pidä tehdä johtopäätöstä Jumalasta ja hänen toiminnastaan järkemme ja aistiemme pohjalta. Järkemme on sokaistu. Kiinnittäkäämme siis huomiomme niihin lupauksiin, jotka Jumala meille sanassaan lausuu. Hän lupaa olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Jeesus on luonamme silloin,kun vaellamme läkähdyksissä aavikolla. Hän on meidän kanssamme silloin, kun loputon
ulappa ympäröi purtemme. Hän on meidän vieressämme, kun elämän myrskyt käyvät ylitsemme.Juuri tästä kertoo evankeliumi. Äkkiä Kristus heräsi. Hän nousi, nuhteli tuulta ja tuli tyven.

Kun saamme armon sivuuttaa vaikean vaiheen elämässämme, huomaamme vasta jälkikäteen Herran olleen vierellämme. Näemme salatun tavan, jolla hän piti meistä koko ajan huolta. Jääkäämme Kristuksen rauhaan, jonka hän meille joka päivä antaa.

Markus Malk

https://www.evankeliumikoulu.fi/opetuksia/armo-riittaa-lehti/armo-riittaa-lehden-arkisto/