Elätkö armosta vai armon vaikutuksista?

kirjoittaja jarrut Ke Marras 06, 2019 8:17 am

Kristityn elämä näyttää aivan erilaiselta riippuen siitä, nähdäänkö se lain vai evankeliumin valossa. Lain valossa kristityn elämä on kaikkea sitä, mitä meidän itse tulee tehdä, kuinka meidän tulee elää, uskoa ja rukoilla ollaksemme oikeassa suhteessa sekä Jumalaan että maailmaan. Mutta evankeliumin valossa kristityn elämä on sitä, mitä Jumala vaikuttaa ja lahjoittaa armonsa ja voimansa kautta, niin että kristityn koko elämä on pohjimmaltaan vain suurta armon vaikutusta meissä ja meidän kauttamme.

Tavattoman usein armo ja armon vaikutukset sekoitetaan keskenään. Mutta sellainen sekoittaminen on erittäin tuhoisaa uskonelämälle. Pitäkäämme sen tähden itsellemme selvänä, että armolla tarkoitamme jotakin, joka on yksinomaan meidän ulkopuolellamme, Jumalan sydämessä ja mielessä, kun taas armon vaikutuksilla tarkoitamme jotakin, joka on yksinomaan meissä, meidän sydämessämme ja mielessämme.

Jos meillä itsellämme on tämä perusero selvänä, ymmärrämme helposti, kuinka kohtalokasta armon ja armon vaikutusten sekoittaminen voi olla. Silloinhan oikeastaan se, mikä on vain Jumalassa, sekoitetaan sen kanssa, mikä on vain meissä. Silloin sekoitetaan keskenään Luoja ja luotu, syy ja seuraus, peruste ja vaikutus.

Käytännöllinen seuraus tästä näyttää yleensä olevan, että vähitellen tullaan aivan kykenemättömiksi uskomaan armoon ja sen sijaan omistaudutaan etsimään vain armon vaikutuksia. Siitä tulee yksi itsekeskeisyyden muoto, itsetarkkailun orjuus, jossa rehellinen ihminen vähitellen kadottaa kaiken lohdun ja rohkeamielisyyden ja vajoaa hengelliseen köyhyyteen ja “hengellistettyyn” lainorjuuteen.

Armon vaikutuksia, jotka Jumala saa aikaan kristityn elämässä, ovat mm. usko, pelastusvarmuus, lujuus, peräänantamattomuus, ilo pelastuksesta ja Sanan valo, rakkaus ja rauha, pitkämielisyys ja kärsivällisyys, voitto kiusauksissa ja kestävyys ahdistuksessa. Meille ei oikeastaan tuota mitään erityisiä vaikeuksia uskoa, että sellaiset ovat armon vaikutuksia.

Päinvastoin. Me arvostamme niitä niin suuresti, ettemme ainoastaan sisäisesti kaipaa saada omistaa ne sydämessämme, vaan suorastaan alinomaa olemme kiusauksessa pitää niitä todistuksena siitä, että olemme todellisia kristittyjä. Tässä väijyy meitä eräs kristityn elämän kaikkein suurimmista vaaroista. Olemme alituisesti alttiina kiusaukselle ajatella näin: Jos löydän paljon näitä armon vaikutuksia itsestäni, niin pidän itseäni hyvänä kristittynä.

Jos löydän niitä vähemmän, pidän itseäni velttona tai huonona kristittynä. Mutta jos en mielestäni löydä niitä itsestäni ollenkaan, tulen perin apeaksi ja masentuneeksi ja minua alkaa vaivata ajatus, olenko ylipäätään ollenkaan kristitty. Tämä itsensä peilaamisen painajainen, joka tahtoo saada ihmisen perustamaan toivonsa ja kristittynä olemisensa siihen, mitä hän näkee ja löytää omasta sydämestään.

Tässä on koko vanhan Aadamin olemus taas täydessä kukassaan; halu omistaa kaikki itsessään eikä mitään Jumalassa, halu nähdä uskomisen sijasta, halu olla rikas itsessään eikä Jumalassa, inho itsessään rutiköyhäksi tulemista kohtaan ja vastenmielisyys olla rikas ainoastaan Jumalassa, oman minän kiihko saada kunniaa ja kiitosta, kelpaavuutta ja ansiota omasta hurskaudesta.

Kuinka vanhan Aadamin turhamaisuutta kutittaisikaan, jos me tulisimme niin hyviksi itsessämme armon vaikutusten avulla, ettei meidän tarvitsisi enää huolehtia itse armosta! Jumala tietää, että voimme kestää hänen yhteydessään vain, jos olemme täydellisesti hänestä riippuvaisia ja että armon vaikutukset vähentyvät ja katoavat samassa määrin kuin irtaudumme armon perustasta.

Siksi Jumala tahtoo, suhteessaan meihin ennen kaikkea varjella meidät armossa. Sen hän tekee seuraavalla tavalla: Toisaalta hän on järjestänyt siten, että heti kun katselemme ja tutkimme, onko elämässämme mitään Hengen hedelmää, meille osoitetaan lain mittapuu.

Koska tämä vaatii meiltä täydellisyyttä (Matt. 5:48, päädytään siihen, että me aina itsetutkistelussamme huomaamme epätäydellisyytemme ja näemme, että jokainen Hengen hedelmä elämässämme on oman pahan luontomme saastuttama.

Sellaisen itsetutkistelun valossa meidän on sen tähden mahdotonta löytää Hengen hedelmää siinä laajuudessa ja määrässä, joka olisi tarpeellista täyttääksemme vaatimukset lain mittapuun mukaan. Toisaalta Jumala on järjestänyt niin, että uudestisyntyneillä ihmisillä on vähän tai ei yhtään kykyä havaita omaa hyvyyttään tai erinomaisuuttaan.

Kun olimme kääntymättömiä, olimme omavanhurskaita, ja silmiemme yllä oli peite, niin ettemme voineet nähdä Kristusta ja armoa (2. Kor 3:14). Mutta kun tulimme syntisiksi omissa silmissämme, Jumala otti peitteen pois, niin että saimme nähdä Kristuksen. Mutta sen peitteen, jonka hän otti pois Kristuksen yltä, hän pani sen sijaan oman vanhurskautemme ylle.

Siitä johtuu, että uudestisyntyneen ihmisen on yhtä vaikeaa nähdä omaa vanhurskauttaan kuin uudestisyntymättömän nähdä Kristusta. Meillä ei ole uudestisyntyneinä ihmisinä mitään mahdollisuutta nähdä sitä hyvää, mikä meissä itsessämme on.

Jumala on järjestänyt asian siten sanoakseen meille, että yhtä vähän kuin puu tulee poimimaan omat hedelmänsä, vaan luovuttaa ne puutarhurille, yhtä vähän uudestisyntynyt ihminen tulee nauttimaan omista hedelmistään, vaan luovuttaa ne suurelle Viinitarhurille, joka kokoaa ne yhteen.

Jumala on järjestänyt armonvaikutukset niin, että hän ei anna tuntuville armon vaikutuksille pysyvyyttä, vaan antaa niiden vaihtua ja heilahdella, kasvaa ja vähetä niin kuin kaikki muukin, mikä sydämessämme vaihtelee.

Siitä johtuu, että hän jonakin päivänä kohottaa sielun mitä autuaimpaan iloon ja seuraavana päivänä taivuttaa meidät
nöyryytettyinä maahan. Yhtenä päivänä hän antaa meidän täyttyä armonvarmuudella, seuraavana päivänä hän antaa meidän tulla kuin kerjäläisiksi, jotka saavat vain kolkuttaa Rikkaan oveen.

Kaiken tämän hän sallii vaihdella Henkensä johdatuksessa repiäkseen alas mahdollisuutemme rakentaa mitään oman itsemme varaan. Jos saat katsoa armoa, niin sielusi vapautuu. Silloin pääset irti ikuisesta itsesi ympärillä kiertämisestä itsetutkistelussasi ja itsekeskeisyydessäsi.

Silloin opit arvostamaan jokaista asiaa sen arvon mukaan. Et yliarvioi itseäsi kovin helposti, ikään kuin olisit korvaamattoman tärkeä, mutta et myöskään aliarvioi itseäsi, niin että elämäsi tarkoitus olisi olla vain multakokkare vailla kuolematonta sielua ja Jumalan rakkautta.

Monet kristityt haluavat ennen kaikkea nähdä armon vaikutukset elämässään. Niistä he voivat päätellä, ovatko he onnistuneita kristittyjä.

Mutta sellaisista kristityistä, joilla on kovin paljon huolehtimista omasta hengellisyydestään, tulee yleensä hyvin itsekeskeisiä, ja mitä itsekeskeisempiä heistä tulee, sitä vähemmäksi jäävät todelliset ja oikeat armon vaikutukset, ja sitä enemmän tulee “hurskas liha” heissä näkyviin. Heidän voimansa on yhä vähemmän Hengen voimaa.

Siitä tulee yhä enemmän inhimillistä voimaa. Jos etsit Antajaa, niin saat lahjat. Jos etsit armoa, niin saat armon vaikutukset. Mutta asia ei ole ilman muuta toisinpäin, niin että voisit olla varma siitä, että saat Antajan, jos vain haluat saada lahjan, tai että saat armon, jos vain haluat saada armon vaikutukset. Katseen kiinnittyessä yksin Jeesukseen on sanomattoman yksinkertaista ja hämmästyttävän mutkatonta olla kristitty.

Lyhenneltyjä lainauksia Olav Valen - Sendstadin kirjasta: “Ihminen kohtaa Jumalan” Ylioppilaslähetys 1972.

http://www.kristitynfoorumi.fi/PL32002.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30