Ennen kuulematonta?

Raamatun mukaan Juudas ei anonut armoa, vaikka katui.
Hän teki itsemurhan. Raamattu sanoo, että Juudas meni omaan paikkaansa, missä se paikka sitten on, sitähän ei sanota.

Apostolien teot 1
1:15 Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä,
kun oli väkeä koolla noin sata kaksikymmentä henkeä,
ja sanoi:

1:16 "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen,
jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut
Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni
Jeesuksen.

1:17 Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu
ja oli saanut osalleen tämän viran.
1:18 Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa
palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä,
niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos.

1:19 Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon;
ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi,
se on: Veripelloksi.
1:20 Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna:
'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä
asukasta olko', ja: 'Ottakoon toinen hänen
kaitsijatoimensa.'

1:21 Niin pitää siis yhden niistä miehistä,
jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme
kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi
sisälle ja ulos meidän tykönämme,
1:22 Johanneksen kasteesta alkaen
hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä
otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa
todistajaksi meidän kanssamme."

1:23 Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin,
jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä
Justukseksi, ja Mattiaan.
1:24 Ja he rukoilivat ja sanoivat: "Herra,
sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita,
kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut

1:25 ottamaan sen paikan tässä palveluksessa
ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois,
mennäkseen omaan paikkaansa."


1:26 Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi
Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista
kanssa apostolien joukkoon.


Psamissa 109 on viittaus lähinnä petturi Juudakseen,
mutta samalla myös kaikkiin Kristuksen pettureihin.
Ruotsalaisessa Raamatun vanhassa käännöksessä (1904) tämä psalmi on
otsikoitu; Juutalaisten epäusko, kirous.


Psalmit:
109:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala,
minun ylistykseni, älä ole vaiti.
109:2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan
jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat
minua valheen kielellä.

109:3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet,
ja syyttä he sotivat minua vastaan.
109:4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat,
mutta minä ainoastaan rukoilen.

109:5 He kostavat minulle hyvän pahalla
ja rakkauteni vihalla.
109:6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan,
ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
109:7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn,
ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8 Hänen päivänsä olkoot harvat,
ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
109:9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi
ja hänen vaimonsa leskeksi.
109:10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati
kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11 Anastakoon koronkiskuri kaiken
hänen omansa, ja riistäkööt vieraat
hänen vaivannäkönsä.
109:12 Älköön kukaan osoittako hänelle
laupeutta, älköönkä kukaan armahtako
hänen orpojansa.

109:13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt
sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän
nimensä pois toisessa polvessa.
109:14 Hänen isiensä rikkomukset
pysykööt Herran muistossa,
älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15 Olkoot ne Herran edessä alati,
ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
109:16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta,
vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa
olevaa, tappaaksensa hänet.

109:17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä;
hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
109:18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa,
ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen
luihinsa niinkuin öljy.


109:19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä,
johon hän aina vyöttäytyy.
109:20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden,
jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
109:21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden,
sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
109:23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
109:24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen,
minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
109:26 Auta minua, Herra, minun Jumalani,
pelasta minut armosi jälkeen;
109:27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi,
että sinä, Herra, sen teit.

109:28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat,
joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
109:29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna,
ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

109:30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa,
ja monien keskellä minä ylistän häntä.
109:31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella
pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.