Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Raamatun Puolustus / Kolmas Mooseksenkirja
Raamatun Puolustus / Kolmas Mooseksenkirja
kirjoittaja Vierailija Ma Huhti 27, 2020 8:13 am
Kolmatta Mooseksen kirjaa voimme täydellä syyllä nimittää ”pappien oppaaksi".
Sellainen on sen sisältö ja luonne. Se on täynnä ohjeita ja neuvoja niitä varten, jotka haluavat elää pappeina Herran edessä ja Hänen yhteydessään. Jos Israel olisi edelleen vaeltanut Jumalan yhteydessä sen armon perusteella, jonka voimalla Hän oli vienyt heidät ulos Egyptistä, olisivat he olleet Hänelle "pappisvaltakunta ja pyhä kansa" (2Moos.19:6).
Mutta sitä he eivät tehneet. He peräytyivät, vetäytyivät etemmäksi Hänestä. He menivät lain alle, eivätkä sitä kuitenkaan pitäneet. Sen tähden täytyi Herran valita heistä erikoinen sukukunta, ja tästä sukukunnasta erityinen mies, ja hänelle sekä hänen perheelleen uskottiin tuo korkea etuoikeus: saada pappeina lähestyä Jumalaa.
Tämän etuoikeutetun aseman suomat edut olivat suuret ja ihanat; mutta sen myötään tuoma vastuu oli myöskin suuri. Siinä tuli mielen alituisesti harjaantua tekemään tarkkaa eroa. "Sillä papin huulten tulee tietoa säilyttää, ja laki etsitään hänen suustansa; sillä Herran Sebaotin lähettiläs hän on" (Mal.2:7; vanh. käänn.).
Papin ei tullut ainoastaan kantaa seurakunnan syntejä Herran eteen, vaan myös julistaa seurakunnalle Herran käskyjä ja säädöksiä. Hänen tuli aina olla valmiina toimimaan välittäjänä Herran ja seurakunnanm välillä. Hänen tuli itse tuntea Herran tahto ja mieli, mutta hänen tuli myöskin kyetä julistamaan sitä seurakunnalle.
Mutta tämä vaati alituista huomiota ja tarkkuutta; se vaati pappia alituisesti valvomaan ja tutkimaan Jumalan Sanaa, jotta hän itse tarkoin tuntisi ja käsittäisi kaikki Israelin Jumalan käskyt ja tuomiot, säädökset, lait ja oikeudet, ja siten kykenisi opettamaan seurakunnalle kaiken, minkä "Herra oli käskenyt tehdä". Mitään ei siis jätetty ihmisen mielikuvituksen varaan. Ihmisjärjen päätelmät ja ovelat selitykset eivät saaneet määrätä.
Kaikki oli jumalallisen tarkasti säädetty, kaiken ratkaisivat sanat:"Näin sanoo Herra".
Uhrisäännöt ja kaikki jumalanpalvelussäädökset olivat niin tarkat ja yksityiskohtaiset, ettei mitään jäänyt ihmisjärjen määrättäväksi tahi järjesteltäväksi. Eipä ihminen edes saanut määrätä, minkälaisia uhreja missäkin tapauksessa oli uhrattava, eikä hän myöskään saanut määrätä uhritapaa. Herra piti huolen kaikesta. Ei seurakunnalla eikä papilla ollut mitään määräämisvaltaa; heillä ei ollut valtaa liittää ainoaakaan, ei pienintäkään lisäystä leeviläisen armotalouden moniin säädöksiin. Jumalan Sana oli kaikessa ratkaisevana.
Ihmisen tuli vain totella sitä. Kuuliaiselle sydämelle oli tämä vain ääretöntä armoa.
Emme saata antaa kylliksi arvoa sille ihanalle etuoikeudelle, että saamme kaikessa turvata Jumalan omaan Sanaan, että joka hetki saamme sieltä etsiä selitystä ja ohjeita kaikkeen, mikä koskee uskonelämäämme sekä jokapäiväistä vaellustamme ja velvollisuuksiamme. Tarvitaan vain oman tahdon murtumista, nöyrää mieltä ja yksinkertaista silmää.
Jumalallinen ohjeemme on mitä täydellisin; emme tarvitse mitään siihen lisäksi. Jos hetkeäkään kuvittelemme, että ihmisviisaus voisi vielä lisätä siihen jotain, häpäisemme ja halvennamme sillä vainJumalan Sanaa.
Lukiessamme Kolmatta Mooseksen kirjaa emme voi muuta kuin ihmetellä sitä erinomaista huolenpitoa, jota Israelin Jumala osoittaa kansaansa kohtaan, antaessaan sille mitä tarkimmat ja yksityiskohtaisimmat ohjeet kaikesta, mikä koskee Hänen palvelemistaan ja kunnioittamistaan.
Tämän vakuuttaa meille jo tämän kirjan pintapuolisinkin tarkastelu. Ja jos milloinkaan on ollut sellaista aikaa, jolloin tämän kirjan tärkeitä opetuksia on kristittyjen keskuudessa tarvittu, jolloin niitä siis on julistettava, niin on meidän aikamme juuri sellainen.
Kaikkialla kuulemme epäiltävän pyhän Raamatun arvoa ja sen jumalallista pätevyyttä. Jotkut lausuvat nämä epäilynsä aivan julki, jotkut taas lausuvat sen peitetyin sanoin, tekevät vain salaviittauksia. Kristitylle, joka purjehtii kohti päämäärää tämän ohjeen mukaan, sanotaan joko julkisesti tahi epäsuorasti, ettei tämä jumalallinen merikortti yksinään riitäkään, ettei se voi kaikissa matkan vaiheissa ohjata oikeaan.
Väitetään elämän merellä tapahtuneen sellaisia mullistuksia sen jälkeen kuin tämä kartta valmistettiin, että se monessa suhteessa on aivan puutteellinen eikä siis mitenkään voi täyttää nykyisiä vaatimuksia. Väitetään, että luode ja vuoksi, merivirrat, rannikot, matalikot ja karit ovat nykyisin aivan toisenlaiset kuin ne olivat satoja vuosia sitten, että siis nyt on välttämättä turvattava niihin apuneuvoihin, joita nykyinen, ajanmukainen merenkulkutiede tarjoaa, ja siten korvattava tämän vanhan kartan puutteet. Tosin myönnetään, että sekin oli aikanaan hyvä ja täysin tyydyttävä.
Toivoisin sydämestäni, että jokainen lukijani osaisi selvästi ja vakuuttavasti torjua kaikki tällaiset pyhää kirjaa halventavat väitteet ja käsitykset. Sillä olemmehan saaneet tämän kirjan Isältä, joka Pyhällä Hengellään on ohjannut sen kirjoittajain kyniä.Toivoisin hänen voivan torjua kaiken sellaisen, ilmenipä se sitten julkeana pilkkana ja häväistyksenä tahi oppineina johtopäätelminä ja tieteen saavutuksina. Olkoon sillä millainen puku tahansa, joka tapauksessa se on lähtöisin Kristuksen, Jumalan Sanan ja meidän sielujemme vihollisesta.
Mihin joudumme, ellei Jumalan Sana ole täysin riittävä ja pätevä? Tahi kenen puoleen meidän siinä tapauksessa on käännyttävä? Kenen luo meidän on mentävä löytääksemme apua, jos Isämme sanat jossain suhteessa ovat puutteellisia? Jumala vakuuttaa, että Hänen Sanansa, Hänen meille antamansa kirja ”valmistaa meidät kaikkiin hyviin tekoihin" (2 Tim. 3:17).
Mutta ihmiset väittävät, että meidän on välttämättä tiedettävä paljon muutakin, sellaista, mistä Raamattu ei puhu mitään. Ketä minun siis tulee uskoa? Jumalaa vaiko ihmisiä? Vastatkaamme jokaiselle, joka näin epäilee Raamatun ehdotonta pätevyyttä: joko sinä et ole "Jumalan ihminen", tahi sitten se työ, johon sinä et sano Raamatusta löytäneesi ohjetta ja neuvoa, ei olekaan mikään "hyväteko". Tämähän on aivan selvää. Toisin emme saata ajatella, jos otamme huomioon, mitä 2 Tim. 3:17:ssä sanotaan.
Auttakoon Herra meitä paremmin käsittämään Hänen Sanansa täydellisyyttä, majesteettiutta ja arvovaltaa.
Tarvitsemme niin elävän ja syvän vakuutuksen Jumalan Sanan todellisesta suuruudesta, arvosta, sen merkityksestä ja pätevyydestä kaikkiin aikoihin, kaikkiin kansoihin ja kaikkiin oloihin nähden, sekä yksityisen ihmisen elämään että yhteiskuntaan ja Jumalan seurakuntaan nähden, että tuo vakuutus tekee meidät kykeneviksi vastustamaan kaikkia vihollisen juonia, joilla se koettaa halventaa tämän sanomattoman kalliin aarteen arvoa. Suokoon Herra, että syvemmin ja todellisemmin voisimme vajota siihen henkeen, joka huokuu psalmin kirjoittajan sanoista: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi pysyvät iankaikkisesti" (Ps. 119:160).
C. H. MacIntosh
Kopiotu täältä: Armo & & Totuus lehdestä No. 2 / 2007
http://www.jeesusonherra.com/AT2007_2.pdf
Sellainen on sen sisältö ja luonne. Se on täynnä ohjeita ja neuvoja niitä varten, jotka haluavat elää pappeina Herran edessä ja Hänen yhteydessään. Jos Israel olisi edelleen vaeltanut Jumalan yhteydessä sen armon perusteella, jonka voimalla Hän oli vienyt heidät ulos Egyptistä, olisivat he olleet Hänelle "pappisvaltakunta ja pyhä kansa" (2Moos.19:6).
Mutta sitä he eivät tehneet. He peräytyivät, vetäytyivät etemmäksi Hänestä. He menivät lain alle, eivätkä sitä kuitenkaan pitäneet. Sen tähden täytyi Herran valita heistä erikoinen sukukunta, ja tästä sukukunnasta erityinen mies, ja hänelle sekä hänen perheelleen uskottiin tuo korkea etuoikeus: saada pappeina lähestyä Jumalaa.
Tämän etuoikeutetun aseman suomat edut olivat suuret ja ihanat; mutta sen myötään tuoma vastuu oli myöskin suuri. Siinä tuli mielen alituisesti harjaantua tekemään tarkkaa eroa. "Sillä papin huulten tulee tietoa säilyttää, ja laki etsitään hänen suustansa; sillä Herran Sebaotin lähettiläs hän on" (Mal.2:7; vanh. käänn.).
Papin ei tullut ainoastaan kantaa seurakunnan syntejä Herran eteen, vaan myös julistaa seurakunnalle Herran käskyjä ja säädöksiä. Hänen tuli aina olla valmiina toimimaan välittäjänä Herran ja seurakunnanm välillä. Hänen tuli itse tuntea Herran tahto ja mieli, mutta hänen tuli myöskin kyetä julistamaan sitä seurakunnalle.
Mutta tämä vaati alituista huomiota ja tarkkuutta; se vaati pappia alituisesti valvomaan ja tutkimaan Jumalan Sanaa, jotta hän itse tarkoin tuntisi ja käsittäisi kaikki Israelin Jumalan käskyt ja tuomiot, säädökset, lait ja oikeudet, ja siten kykenisi opettamaan seurakunnalle kaiken, minkä "Herra oli käskenyt tehdä". Mitään ei siis jätetty ihmisen mielikuvituksen varaan. Ihmisjärjen päätelmät ja ovelat selitykset eivät saaneet määrätä.
Kaikki oli jumalallisen tarkasti säädetty, kaiken ratkaisivat sanat:"Näin sanoo Herra".
Uhrisäännöt ja kaikki jumalanpalvelussäädökset olivat niin tarkat ja yksityiskohtaiset, ettei mitään jäänyt ihmisjärjen määrättäväksi tahi järjesteltäväksi. Eipä ihminen edes saanut määrätä, minkälaisia uhreja missäkin tapauksessa oli uhrattava, eikä hän myöskään saanut määrätä uhritapaa. Herra piti huolen kaikesta. Ei seurakunnalla eikä papilla ollut mitään määräämisvaltaa; heillä ei ollut valtaa liittää ainoaakaan, ei pienintäkään lisäystä leeviläisen armotalouden moniin säädöksiin. Jumalan Sana oli kaikessa ratkaisevana.
Ihmisen tuli vain totella sitä. Kuuliaiselle sydämelle oli tämä vain ääretöntä armoa.
Emme saata antaa kylliksi arvoa sille ihanalle etuoikeudelle, että saamme kaikessa turvata Jumalan omaan Sanaan, että joka hetki saamme sieltä etsiä selitystä ja ohjeita kaikkeen, mikä koskee uskonelämäämme sekä jokapäiväistä vaellustamme ja velvollisuuksiamme. Tarvitaan vain oman tahdon murtumista, nöyrää mieltä ja yksinkertaista silmää.
Jumalallinen ohjeemme on mitä täydellisin; emme tarvitse mitään siihen lisäksi. Jos hetkeäkään kuvittelemme, että ihmisviisaus voisi vielä lisätä siihen jotain, häpäisemme ja halvennamme sillä vainJumalan Sanaa.
Lukiessamme Kolmatta Mooseksen kirjaa emme voi muuta kuin ihmetellä sitä erinomaista huolenpitoa, jota Israelin Jumala osoittaa kansaansa kohtaan, antaessaan sille mitä tarkimmat ja yksityiskohtaisimmat ohjeet kaikesta, mikä koskee Hänen palvelemistaan ja kunnioittamistaan.
Tämän vakuuttaa meille jo tämän kirjan pintapuolisinkin tarkastelu. Ja jos milloinkaan on ollut sellaista aikaa, jolloin tämän kirjan tärkeitä opetuksia on kristittyjen keskuudessa tarvittu, jolloin niitä siis on julistettava, niin on meidän aikamme juuri sellainen.
Kaikkialla kuulemme epäiltävän pyhän Raamatun arvoa ja sen jumalallista pätevyyttä. Jotkut lausuvat nämä epäilynsä aivan julki, jotkut taas lausuvat sen peitetyin sanoin, tekevät vain salaviittauksia. Kristitylle, joka purjehtii kohti päämäärää tämän ohjeen mukaan, sanotaan joko julkisesti tahi epäsuorasti, ettei tämä jumalallinen merikortti yksinään riitäkään, ettei se voi kaikissa matkan vaiheissa ohjata oikeaan.
Väitetään elämän merellä tapahtuneen sellaisia mullistuksia sen jälkeen kuin tämä kartta valmistettiin, että se monessa suhteessa on aivan puutteellinen eikä siis mitenkään voi täyttää nykyisiä vaatimuksia. Väitetään, että luode ja vuoksi, merivirrat, rannikot, matalikot ja karit ovat nykyisin aivan toisenlaiset kuin ne olivat satoja vuosia sitten, että siis nyt on välttämättä turvattava niihin apuneuvoihin, joita nykyinen, ajanmukainen merenkulkutiede tarjoaa, ja siten korvattava tämän vanhan kartan puutteet. Tosin myönnetään, että sekin oli aikanaan hyvä ja täysin tyydyttävä.
Toivoisin sydämestäni, että jokainen lukijani osaisi selvästi ja vakuuttavasti torjua kaikki tällaiset pyhää kirjaa halventavat väitteet ja käsitykset. Sillä olemmehan saaneet tämän kirjan Isältä, joka Pyhällä Hengellään on ohjannut sen kirjoittajain kyniä.Toivoisin hänen voivan torjua kaiken sellaisen, ilmenipä se sitten julkeana pilkkana ja häväistyksenä tahi oppineina johtopäätelminä ja tieteen saavutuksina. Olkoon sillä millainen puku tahansa, joka tapauksessa se on lähtöisin Kristuksen, Jumalan Sanan ja meidän sielujemme vihollisesta.
Mihin joudumme, ellei Jumalan Sana ole täysin riittävä ja pätevä? Tahi kenen puoleen meidän siinä tapauksessa on käännyttävä? Kenen luo meidän on mentävä löytääksemme apua, jos Isämme sanat jossain suhteessa ovat puutteellisia? Jumala vakuuttaa, että Hänen Sanansa, Hänen meille antamansa kirja ”valmistaa meidät kaikkiin hyviin tekoihin" (2 Tim. 3:17).
Mutta ihmiset väittävät, että meidän on välttämättä tiedettävä paljon muutakin, sellaista, mistä Raamattu ei puhu mitään. Ketä minun siis tulee uskoa? Jumalaa vaiko ihmisiä? Vastatkaamme jokaiselle, joka näin epäilee Raamatun ehdotonta pätevyyttä: joko sinä et ole "Jumalan ihminen", tahi sitten se työ, johon sinä et sano Raamatusta löytäneesi ohjetta ja neuvoa, ei olekaan mikään "hyväteko". Tämähän on aivan selvää. Toisin emme saata ajatella, jos otamme huomioon, mitä 2 Tim. 3:17:ssä sanotaan.
Auttakoon Herra meitä paremmin käsittämään Hänen Sanansa täydellisyyttä, majesteettiutta ja arvovaltaa.
Tarvitsemme niin elävän ja syvän vakuutuksen Jumalan Sanan todellisesta suuruudesta, arvosta, sen merkityksestä ja pätevyydestä kaikkiin aikoihin, kaikkiin kansoihin ja kaikkiin oloihin nähden, sekä yksityisen ihmisen elämään että yhteiskuntaan ja Jumalan seurakuntaan nähden, että tuo vakuutus tekee meidät kykeneviksi vastustamaan kaikkia vihollisen juonia, joilla se koettaa halventaa tämän sanomattoman kalliin aarteen arvoa. Suokoon Herra, että syvemmin ja todellisemmin voisimme vajota siihen henkeen, joka huokuu psalmin kirjoittajan sanoista: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi pysyvät iankaikkisesti" (Ps. 119:160).
C. H. MacIntosh
Kopiotu täältä: Armo & & Totuus lehdestä No. 2 / 2007
http://www.jeesusonherra.com/AT2007_2.pdf
Vierailija- Vierailija
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Ajan varrelta.
» ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi”
» Kenen pelastusrenkaaseen tartun mielen ja sielun karikoissa?
» PÄÄN TIETOA JA SIELUN RAVINTOA
» Tekopyhän merkki.
» Yrjö J. E. Alanen :: Lutherin luonne
» Mitä kuoleman jälkeen?
» Yhteys poisnukkuneisiin