Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


Vähän muutakin mietittävää!

Siirry alas

Vähän muutakin mietittävää! Empty Vähän muutakin mietittävää!

Viesti kirjoittaja Stiina La Marras 28, 2020 10:28 am

"Jecaterina Mantsinen

Lasten emotionaalinen laiminlyönti on luultua yleisempää ja sillä voi olla traumaattisia vaikutuksia myöhempään elämään, sanoo tuore psykologian väitöstutkimus.

Perjantaina Turun yliopistossa väitelleen Raimo Salokankaan mukaan yleisväestössä emotionaalista laiminlyöntiä oli kokenut yli puolet, kun taas esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä oli kokenut 5-6 prosenttia. Salokangas pitää tätä yllättävänä siihen nähden kuinka paljon huomiota seksuaalinen hyväksikäyttö trauman lähteenä on tutkimuksessa ja julkisuudessa saanut.

- Tuntuu, että peittoon on jäänyt se, että ihmislapsen kehityksen näkökulmasta emotionaalinen laiminlyönti on mahdollisesti kaikkein yleisin trauman muoto ja lisäksi myöhemmälle elämälle varsin traumaattista.

Salokangas on työskennellyt muun muassa psykiatrian professorina Turun yliopistossa ja psykiatrian klinikan ylilääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Lapsuuden traumaattiset kokemukset on tavattu erotella viiteen ryhmään, emotionaaliseen laiminlyöntiin, fyysiseen laiminlyöntiin, emotionaaliseen kaltoinkohteluun, fyysiseen kaltoinkohteluun ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Emotionaalisella laiminlyönnillä tarkoitetaan lapsen unohtamista ja sivuuttamista. Lapsi jää perheessä vaille arvostusta ja kannustusta ja kokee, ettei hänestä olla kiinnostuneita eikä häntä pidetä tärkeänä, Salokangas sanoo. Emotionaalinen laiminlyönti on passiivisempaa, jos verrataan emotionaaliseen kaltoinkohteluun, joka on esimerkiksi lapsen nöyryyttämistä, arvostelua ja lannistamista.

Miten trauma tai emotionaalinen laiminlyönti vaikuttaa?
Salokangas sanoo, että lapsuuden traumat eivät ole ainoa tekijä, mutta niillä on psyykkisiä häiriöitä lisäävä vaikutus. Karkeasti selitettynä traumat herkistävät aivojen stressijärjestelmää. Jos lapsi toistuvasti joutuu traumojen kohteeksi, järjestelmä herkistyy siten, että aikuisena hän reagoi ikäviin tapahtumiin herkemmin.

- Lapsena syntyneistä emotionaalisista arvista lähtee rupi, ja ne alkavat vuotaa. Ihminen tulee ahdistuneeksi ja masentuneeksi ja niin edelleen.

Salokankaan mukaan tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että esimerkiksi masennuksen tai ahdistuneisuuden taustalla on usein traumakokemuksia. Yksi Salokankaan väitöskirjan löydöksistä oli, että lapsuuden traumat yhdistyvät voimakkaasti itsetuhoisuuteen ja mahdollisesti jopa aiheuttavat sitä.

Traumakokemuksilla, erityisesti emotionaalisella laiminlyönnillä on väitöskirjan mukaan myös vaikutusta siihen, miten ihminen kokee muiden ihmisten suhtautuvan itseen.

- Jos lapsuudessa on ollut traumaattisia kokemuksia, aikuisuudessa on taipumus kokea, että toiset ihmiset suhtautuvat minuun negatiivisesti.

Perheiden tukeminen tärkeää
Mitä pitäisi tehdä, jotta emotionaalista laiminlyöntiä ei tapahtuisi tai että sen vaikutuksia voitaisiin ehkäistä?

Koska valtaosa lapsuuden traumakokemuksista tapahtuu perheissä, tärkeintä olisi Salokankaan mukaan perheiden tukeminen sekä varhaiset vanhempien ja lasten mielenterveyttä tukevat toimet.

- Jos vanhempien kyky ottaa huomioon lapsen tarpeita, myös emotionaalisia ei ole kovin hyvä, heitä pitäisi tukea tiedostamaan ongelmat ja ohjaamaan heitä niiden korjaamiseen.

Salokangas uskoo, että lapsiperheiden palveluissa nykyään jo osataan tunnistaa tukea tarvitsevat, mutta eri asia on, tarjotaanko heille oikeanlaista apua.

- Kun emotionaalista laiminlyöntiä havaitaan, pitäisi löytyä keinoja, jotta lapset ja nuoret voisivat saada emotionaalista kasvualustaa.

Oirehtivien lasten ja nuorten tukeminen vaatii Salonkankaan mukaan aktiivisuutta. Keskeistä olisi heidän poimiminen mukaan toimintaan, jotta esimerkiksi syrjäytyminen tai päihteisiin ajautuminen voitaisiin estää tai katkaista.

- Mielen representaatiot muokkautuvat koko ajan. On täysin mahdollista saada korjaavia kokemuksia, mutta luulen, että monen kohdalla sen täytyisi olla aktiivista puuttumista.

- Nämä nuoret eivät varmasti ole helppoja hoidettavia, eivätkä läheskään aina tule oma-aloitteisesti hakemaan apua.

Yleisväestössä kolmella neljästä vähintään yksi trauma
Salokangas hyödynsi väitöskirjassaan useita aineistoja. Väestöaineistossa oli 692 täysi-ikäistä ihmistä aina vanhuusikään asti. Potilasaineistossa oli 415 terveyskeskukseen ja psykiatriseen avohoitoon hakeutunutta potilasta, joiden keski-ikä oli 49 vuotta. Toisessa potilasaineistossa oli 245 psykoosiriskissä olevaa 18-40-vuotiasta psykiatrista potilasta.

Yleisväestössä lähes kolmella neljästä oli vähintään yksi ja liki puolella kaksi tai useampi lapsuuden traumakokemus. Psykiatrisilla avohoitopotilailla osuudet olivat huomattavan korkeat. Yli 94 prosentilla oli vähintään yksi ja yli 80 prosentilla kaksi tai useampi traumakokemus. Kaikissa ryhmissä emotionaalinen laiminlyönti oli yleisin ja seksuaalinen hyväksikäyttö harvinaisin lapsuuden traumakokemus."

(Eipä ollut ennen lapsuudessamme mitään tällaista apua. Piti selviytyä yksin tai olla selviytymättä. Monet eivät selviytyneet ollenkaan ja traumat jäivät lopuillekin, vaikka sai Uskonlahjan armosta. Täydelliseen Rakkauteen (Agape) ei tule koskaan yltämään ja sairaudet sen kun lisääntyvät vain. Toivo kestää ja se, että ei ole muutakaan paikkaa mihin mennä. Roikkuva usko, Armon toivossa ainoa mahdollinen.
Muuta en saa enkä pysty ottamaan. Risti kestää ja Jumalan Agape ei koskaan katoa!
En usko, että itsemurhaa ei saa anteeksi, vaikka ei sitä anteeksi pyydä. Jumala näkee sydämen. Ei ole olemassa yhtään syntiä, mitä ei anteeksi anneta. Jopa Jumalan pilkan saa anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaa ei = Jeesuksen Ristin työ, sovitus. Ymmärtääkseni!)

Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Hellevi likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Vähän muutakin mietittävää! Empty Vs: Vähän muutakin mietittävää!

Viesti kirjoittaja Hellevi Ti Joulu 01, 2020 7:41 am

Piti selviytyä yksin tai olla selviytymättä.


Pakko oli selviytyä, kun ei muusta edes tiennyt.
Sotia kärsinyt suomalaisuus jätti isien ja äitien traumat
ja kärsimisen monille polville. Tuskin olisivat osanneet
myötätuntoa osoittaa edes ilman sotia.

Eikä tilanne kristillisyydestäkään huolimatta siihen auttanut,
koska armoton evankeliumi oli kyninyt viimeisetkin
toivon rippeet, ainakin meidän sukumme keskuudessa
sekä muuallakin.

Ankeina aikoina ei edes Jumalan armoa ollut auttamassa,
vaativaa pakkoa kyllä oli. Ehkä sotamiehet ja naiset tarvitsivat
niitä armottomia vihan saarnoja loppuelämäkseenkin,
että' pystyivät sotimaan perheittensäkin kanssa, hautaan asti.

Elämä oli taistelua ja on sitä Taivaaseen saakka, nyt
kuitenkin sillä erolla, että vähän osaa Jumalan hyvyyttä
ottaa vastaan.

Uskon että suurin osa päihteitten käyttäjistä ja rikollisista
on juuri tuon armottomuuden uhreja. Lapset on jätetty
oman onnensa nojaan, myötätunto on ylellisyyttä
ja jopa ajatus rakkaudesta, Agapena, saa ajattelemaan
jotakin harvinaista, joka on kuin kangastus autiomaassa.
Täydellinen Rakkaus (Agape)joka hyväksyisi ja välittäisi
meistä sellaisina kuin olemme.

Siksipä juuri rakkauden puute on vaihdettu korvikkeisiin,
joilla  täytetään sitä tyhjiöä, joka ei koskaan täyty, mutta
antaa unohdusta hetkeksi. Vihakin on korvike.

Jumala näkee sydämen itsemurhassa, niin minäkin uskon.
Jumala näkee mitä olemme ja miksi. Jos toivo loppuu
ihmiseltä, ote elämään katkeaa.

Uskovaisuudessakaan
syvästi masentunut ei jaksa toivoa, Jumalakin kuolee.
Itsemurha ei ole sen tekijän syy, vaan lähimmäisten
välittämisen puuttuminen, joka ajaa kuolemaan.

Nyt voi kysyä, kuinka voi välittää, kun toinen ei anna
mahdollisuutta siihen, vaan tyrmää kaikki avun ja
lähestymisen osoitukset?

Niin.
Kukaan ihminen ei voi antaa sitä mikä lapsuudessa jäi puuttumaan.
Ajattelen että se on kuin Psami 42 sanoo, syvyys syvyydelle huutaa.

Aikuisessa ihmisessäkin se lapsi vielä huutaa.

Jumala on enempi kuin meidän maalliset puutteelliset
ja osaamattomat vanhempamme, Hän on Äiti ja Isä
joka välittää, on AINA lähellä, näkee ja kuulee'
lohduttaa ja osoittaa hyvyyttään, tavalla, että
surkeinkin ihminen voi sen vastaanottaa, jos
tahtoa on.


Rukous on, armahda minua olemaan tahto-apu lähimmäiselle,
jos se puuttuu. Jeesu Kristus, Sinä tiedät kaikki.
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 1061
Join date : 13.11.2017

Stiina likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa