Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Oliiviöljyä 3 Mooseksenkirjeen laineille
Sivu 1 / 1
Oliiviöljyä 3 Mooseksenkirjeen laineille
kirjoittaja Hellevi To Joulu 03, 2020 12:36 am
Arto Antturi 26.1.2012
KOLMAS MOOSEKSENKIRJA
Tiivistelmä
Egyptin orjuutta paennut Israelin kansa on saapunut autiomaavaelluksella Siinainvuorelle, missä Jumala on antanut Moosekselle laintaulut. Vuoren luona valmistetaan pyhäkköteltta Jumalan antamien ohjeiden mukaisesti. Tähän päättyy 2. Mooseksen kirja. Seuraavaksi tarvitaan ohjeet pyhäkössä toimitettavaa uhripalvelusta varten (3Ms 1-7), että voidaan viettää vihkimysjuhlaa (8-10).
Juhlan jälkeen tarvitaan yhteiset pelisäännöt arkeen ja elämään (11-25) . Säännöt koskevat muun muassa ruokaa, sukupuolisuutta, tarttuvia tauteja, juhlaaikoja, ihmisten välisiä suhteita. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus, mutta niiden noudattamisesta siunaus, sillä ne ovat Jumalan ja kansan välisen liiton merkkejä (26-27). Autiomaassa, Siinainvuoren juurella, Jumala Mooseksen johdolla luo paenneesta orjajoukosta itselleen kansan.
Pappien ja leeviläisten kirja?
3Ms on lähes kauttaaltaan Jumalan puhetta Moosekselle. ”Herra sanoi Moosekselle” toistuu kirjassa 35 kertaa. Jumala kertoo tahtonsa valitsemansa henkilön välityksellä; Mooses on jokaisen Raamatun profeetan esikuva ja viittaa Kristukseen (Hp 3:2-5). Hepreaksi Mooseksen kirjoja kutsutaan yhteisnimellä Toora (opetus, laki) ja yksittäisiä kirjoja niiden ensimmäisen sanan mukaan; 3. Moos. = wajjiqra ”ja kutsui”. Ja-sana antaa ymmärtää, että kirja on osa suurempaa kokonaisuutta. Kreikkalainen nimitys leuitikon (lat. leviticus) on yllättävä, sillä kirjassa viitataan leeviläisiin vain ohimennen (25:32-34).
Merkittävä osa kirjan sisällöstä käsittelee pyhäkköteltan papillisia tehtäviä. Kristillisen kirkon suhde 3. Mooseksen kirjaan on ollut monitahoinen. Jeesus varoittaa jättämästä laista pois yhtäkään käskyä, vaikkapa kaikkein vähäisintä (Mt 5:18-19). Silti Mooseksen laista ei paljon saarnata, sitä ei juuri käytetä kasteopetuksessa eikä raamattuopetuksessa. Uhrisäädöksiä, puhtauslakeja ja kuolemanrangaistusta on suorastaan vierastettu.
Toisaalta 3 Ms on vaikuttanut yllättävänkin paljon, erityisesti papiston rooliin ja ehtoollisen viettoon. Ylimmäisen papin, papiston ja leeviläisten roolijako jatkui kirkossa piispan, pappien ja diakonien muodossa. Monet näistä vaikutuksista ovat edelleen havaittavissa. Kirjaimellisen lukutavan lisäksi Mooseksen lakia on tulkittu kristillisessä perinteessä allegorisesti, sillä tällaista kuvaannollista tulkintaa käytetään jo UT:ssa.
Uhri
Uhraaminen on kuulunut ihmisten uskonnonharjoitukseen aina. Uhraaminen on sen palauttamista Jumalalle, mikä on häneltä saatu (Ps 50:10). Uhrilahjaa merkitsevä yleissana hepreassa on qorban. Sana esiintyy Mk 7:11, missä Jeesus asettaa VT:n profeettojen tavoin uhraamisen vastakkain oikeudenmukaisuuden kanssa. Vanhan testamentin kokonaisilmoitukseen kuuluu uhrisäädösten rinnalle vahva oikeudenmukaisuuden korostus.
Jos laupeus ja oikeudenmukaisuus puuttuvat, uhrit ovat turhia (Am 5:21-24). Uhrisäädöksiä on kahdenlaisia. Kasuistinen eli tapauskohtainen säädös on avoin (”kun/jos joku haluaa...”). Apodeiktiseksi kutsutaan määräystä, joka on ehdoton (”sinun tulee joka päivä uhrata”, 2Ms 29:38. Säädök-set polttouhrista, ruokauhrista ja yhteysuhrista (luvut 1-3) koskevat ketä tahansa kansalaista.
Syntiuhri (4-5) tuodaan synnin sovitukseksi ja sen tuomista edeltää rikkomuksen tunnustaminen (5:5, vrt. Mt 5:23-24). Uhrin tuojan varallisuus otetaan huomioon (5:11). Hyvitysuhri (5:14-26) toimitetaan hyvitykseksi rikotusta tai väärin perustein hankitusta omaisuudesta. Luvut 6-7 täydentävät uhrisäädöksiä pappien tehtävien näkökulmasta. Uhri säädettiin sovitukseksi ainoastaan rituaalisista tai uskonnollisista rikkomuksista, mutta ei lainkaan yhteisöllisistä synneistä.
Uhria ei myöskään voinut antaa tahallisen synnin, edes rituaalisen tai uskonnollisen rikkeen, poistamiseksi, vaan ainoastaan rikkomuksista, jotka oli tehty tahattomasti. ”Nämä kaksi rajausta, joille ei löydy vastinetta muualta, määräävät Tooran uhrilakien koko laadun. Uhreja ei käsitetä lahjoina loukatulle Jumalalle, jonka viha olisi lepytettävä tai korvauksena vääryydestä, joka on aiheutettu lähimmäiselle. Niiden päämääränä on ihmisen pyhyys ja kaikki, mitä siihen kuuluu uskonnollisen ja moraalisen uudistumisen ja täydellisyyden näkökulmasta” (Isidore Epstein).
Puhtaus ja sovitus
Pyhällä tarkoitetaan sellaista, mikä on asetettu erilleen. Aihe nousee esille heti pappien vihkimisen jälkeen (10:3), kun kaksi Aaronin poikaa saa surmansa. Jumalan pyhyyden läsnäolo on sekä riemun (9:24) että pelon aihe. Jae 16:1 osoittaa, että luvut 10 ja 16 kuuluvat yhteen. Niiden väliin jäävien lukujen 11-15 puhtaussäädökset on luettava ihmisen jumalasuhteen näkökulmasta, ei niinkään hygienian ja terveyden kannalta.
Ihmisen pyhyys on erottumista kaikesta siitä, mikä saastuttaa.Koska ihminen ei voi pysyä täysin pyhänä ja puhtaana, tarvitaan sovitusta (luku 16). Heprealaiskirje osoittaa tässä yhteyden Kristuksen sovitustyöhön. Suuren sovituspäivän keskeinen toimenpide oli kahden syntipukin valitseminen, toinen Herralle, toinen Asaselille.
Pyhyys
”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä” (19:2; vrt. 11:44; 20:7; 1Pt 1:16) on koko kirjan keskeisimpiä lauseita. Jumalan pyhyys on hänen erilaisuuttaan suhteessa ihmiseen. Tätä korostaa lukujen 19-25 säädösten perässä toistuva lause ”Minä olen Herra (teidän Jumalanne)”. Lause ilmaisee samalla täydellistä erilaisuutta ja läheistä suhdetta. ”Minä, Herra, olen pyhittänyt teidät kansakseni” (20:8. Pyhyyteen kuuluu taju oikeudenmukaisuudesta. Tämä taju on yleismaailmallinen, eikä rajoitu vain Jumalan erityiseen ilmoitukseen Raamatussa (24:20, vrt. Hammurapin laki). Mutta Israel kutsuttiin naapurikansoihin verrattuna täysin toisenlaiseen jumalasuhteeseen. Siihen eivät kuuluneet yksityisten uhrialttareiden pystyttäminen (17:5), sukupuolinen siveettömyys (18:6-23), eivätkä lapsiuhrit (18:21). Ihmisoikeuksia ei ole 3Ms:ssa koottu teemallisesti yhteen, mutta ne on tunnistettavissa: oikeus elämään (20:2), oikeus omaisuuteen (19:13), oikeus toimeentuloon (19:10). Ihmisen persoonaa on kunnioitettava, siksi kiellot vihata, kostaa tai kantaa kaunaa. Juuri tähän liittyy rakkauden kaksoiskäsky: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (19:18. Sama käsky koskee myös suhdetta muukalaisiin (19:34).
Liiton tuomat siunaukset ja sen rikkomisen kiroukset
Jumalan ja kansan välisen liitto tuo mukanaan siunauksen. Mutta jos liitto rikotaan, seuraa rangaistus (luku 26). Seuraamuksien kirjaaminen kuului muinaisen Lähi-idän liittosopimuksiin. Juuri rangaistukset oli erityisen tärkeää luetella: sairaudet, vihollisten hyökkäykset, nälkä. Lopuksi mainitaan pyhäkköjen tuhoutuminen. Siunauksia ovat taloudellinen hyvinvointi (j. 4-5), turvallisuus (j. 6-8, henkinen hyvinvointi (j. 9) ja lopulta hengellinen hyvinvointi (j. 11-12). Vaikka kansa rikkoisikin sopimuksen, Jumala pysyy uskollisena ja pitää liittonsa voimassa (26:44-45).
Yhteenveto
Juhla-ajat kertovat paitsi vuoden kierrosta myös terveestä suhtautumisesta satoon ja ruokaan. Rangaistusmääräykset avaavat näkökulman yhteisön sisäiseen järjestykseen. Puhtauslait auttavat ymmärtämään pyhän ja epäpyhän välistä eroa. Kristillinen kirkko lukee Vanhaa testamenttia Kristuksen kautta ja vastaavasti Vanha testamentti avaa meille Kristuksen merkityksen. Jeesus on uuden liiton ylipappi, joka astui pyhäkön kaikkein pyhimpään ja omalla verellään toimitti sovituksen kaikkien ihmisten puolesta (Hp 9:12-14).
www.matkahalkiraamatun.fi
https://sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/matka-halki-raamatun
KOLMAS MOOSEKSENKIRJA
Tiivistelmä
Egyptin orjuutta paennut Israelin kansa on saapunut autiomaavaelluksella Siinainvuorelle, missä Jumala on antanut Moosekselle laintaulut. Vuoren luona valmistetaan pyhäkköteltta Jumalan antamien ohjeiden mukaisesti. Tähän päättyy 2. Mooseksen kirja. Seuraavaksi tarvitaan ohjeet pyhäkössä toimitettavaa uhripalvelusta varten (3Ms 1-7), että voidaan viettää vihkimysjuhlaa (8-10).
Juhlan jälkeen tarvitaan yhteiset pelisäännöt arkeen ja elämään (11-25) . Säännöt koskevat muun muassa ruokaa, sukupuolisuutta, tarttuvia tauteja, juhlaaikoja, ihmisten välisiä suhteita. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus, mutta niiden noudattamisesta siunaus, sillä ne ovat Jumalan ja kansan välisen liiton merkkejä (26-27). Autiomaassa, Siinainvuoren juurella, Jumala Mooseksen johdolla luo paenneesta orjajoukosta itselleen kansan.
Pappien ja leeviläisten kirja?
3Ms on lähes kauttaaltaan Jumalan puhetta Moosekselle. ”Herra sanoi Moosekselle” toistuu kirjassa 35 kertaa. Jumala kertoo tahtonsa valitsemansa henkilön välityksellä; Mooses on jokaisen Raamatun profeetan esikuva ja viittaa Kristukseen (Hp 3:2-5). Hepreaksi Mooseksen kirjoja kutsutaan yhteisnimellä Toora (opetus, laki) ja yksittäisiä kirjoja niiden ensimmäisen sanan mukaan; 3. Moos. = wajjiqra ”ja kutsui”. Ja-sana antaa ymmärtää, että kirja on osa suurempaa kokonaisuutta. Kreikkalainen nimitys leuitikon (lat. leviticus) on yllättävä, sillä kirjassa viitataan leeviläisiin vain ohimennen (25:32-34).
Merkittävä osa kirjan sisällöstä käsittelee pyhäkköteltan papillisia tehtäviä. Kristillisen kirkon suhde 3. Mooseksen kirjaan on ollut monitahoinen. Jeesus varoittaa jättämästä laista pois yhtäkään käskyä, vaikkapa kaikkein vähäisintä (Mt 5:18-19). Silti Mooseksen laista ei paljon saarnata, sitä ei juuri käytetä kasteopetuksessa eikä raamattuopetuksessa. Uhrisäädöksiä, puhtauslakeja ja kuolemanrangaistusta on suorastaan vierastettu.
Toisaalta 3 Ms on vaikuttanut yllättävänkin paljon, erityisesti papiston rooliin ja ehtoollisen viettoon. Ylimmäisen papin, papiston ja leeviläisten roolijako jatkui kirkossa piispan, pappien ja diakonien muodossa. Monet näistä vaikutuksista ovat edelleen havaittavissa. Kirjaimellisen lukutavan lisäksi Mooseksen lakia on tulkittu kristillisessä perinteessä allegorisesti, sillä tällaista kuvaannollista tulkintaa käytetään jo UT:ssa.
Uhri
Uhraaminen on kuulunut ihmisten uskonnonharjoitukseen aina. Uhraaminen on sen palauttamista Jumalalle, mikä on häneltä saatu (Ps 50:10). Uhrilahjaa merkitsevä yleissana hepreassa on qorban. Sana esiintyy Mk 7:11, missä Jeesus asettaa VT:n profeettojen tavoin uhraamisen vastakkain oikeudenmukaisuuden kanssa. Vanhan testamentin kokonaisilmoitukseen kuuluu uhrisäädösten rinnalle vahva oikeudenmukaisuuden korostus.
Jos laupeus ja oikeudenmukaisuus puuttuvat, uhrit ovat turhia (Am 5:21-24). Uhrisäädöksiä on kahdenlaisia. Kasuistinen eli tapauskohtainen säädös on avoin (”kun/jos joku haluaa...”). Apodeiktiseksi kutsutaan määräystä, joka on ehdoton (”sinun tulee joka päivä uhrata”, 2Ms 29:38. Säädök-set polttouhrista, ruokauhrista ja yhteysuhrista (luvut 1-3) koskevat ketä tahansa kansalaista.
Syntiuhri (4-5) tuodaan synnin sovitukseksi ja sen tuomista edeltää rikkomuksen tunnustaminen (5:5, vrt. Mt 5:23-24). Uhrin tuojan varallisuus otetaan huomioon (5:11). Hyvitysuhri (5:14-26) toimitetaan hyvitykseksi rikotusta tai väärin perustein hankitusta omaisuudesta. Luvut 6-7 täydentävät uhrisäädöksiä pappien tehtävien näkökulmasta. Uhri säädettiin sovitukseksi ainoastaan rituaalisista tai uskonnollisista rikkomuksista, mutta ei lainkaan yhteisöllisistä synneistä.
Uhria ei myöskään voinut antaa tahallisen synnin, edes rituaalisen tai uskonnollisen rikkeen, poistamiseksi, vaan ainoastaan rikkomuksista, jotka oli tehty tahattomasti. ”Nämä kaksi rajausta, joille ei löydy vastinetta muualta, määräävät Tooran uhrilakien koko laadun. Uhreja ei käsitetä lahjoina loukatulle Jumalalle, jonka viha olisi lepytettävä tai korvauksena vääryydestä, joka on aiheutettu lähimmäiselle. Niiden päämääränä on ihmisen pyhyys ja kaikki, mitä siihen kuuluu uskonnollisen ja moraalisen uudistumisen ja täydellisyyden näkökulmasta” (Isidore Epstein).
Puhtaus ja sovitus
Pyhällä tarkoitetaan sellaista, mikä on asetettu erilleen. Aihe nousee esille heti pappien vihkimisen jälkeen (10:3), kun kaksi Aaronin poikaa saa surmansa. Jumalan pyhyyden läsnäolo on sekä riemun (9:24) että pelon aihe. Jae 16:1 osoittaa, että luvut 10 ja 16 kuuluvat yhteen. Niiden väliin jäävien lukujen 11-15 puhtaussäädökset on luettava ihmisen jumalasuhteen näkökulmasta, ei niinkään hygienian ja terveyden kannalta.
Ihmisen pyhyys on erottumista kaikesta siitä, mikä saastuttaa.Koska ihminen ei voi pysyä täysin pyhänä ja puhtaana, tarvitaan sovitusta (luku 16). Heprealaiskirje osoittaa tässä yhteyden Kristuksen sovitustyöhön. Suuren sovituspäivän keskeinen toimenpide oli kahden syntipukin valitseminen, toinen Herralle, toinen Asaselille.
Pyhyys
”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä” (19:2; vrt. 11:44; 20:7; 1Pt 1:16) on koko kirjan keskeisimpiä lauseita. Jumalan pyhyys on hänen erilaisuuttaan suhteessa ihmiseen. Tätä korostaa lukujen 19-25 säädösten perässä toistuva lause ”Minä olen Herra (teidän Jumalanne)”. Lause ilmaisee samalla täydellistä erilaisuutta ja läheistä suhdetta. ”Minä, Herra, olen pyhittänyt teidät kansakseni” (20:8. Pyhyyteen kuuluu taju oikeudenmukaisuudesta. Tämä taju on yleismaailmallinen, eikä rajoitu vain Jumalan erityiseen ilmoitukseen Raamatussa (24:20, vrt. Hammurapin laki). Mutta Israel kutsuttiin naapurikansoihin verrattuna täysin toisenlaiseen jumalasuhteeseen. Siihen eivät kuuluneet yksityisten uhrialttareiden pystyttäminen (17:5), sukupuolinen siveettömyys (18:6-23), eivätkä lapsiuhrit (18:21). Ihmisoikeuksia ei ole 3Ms:ssa koottu teemallisesti yhteen, mutta ne on tunnistettavissa: oikeus elämään (20:2), oikeus omaisuuteen (19:13), oikeus toimeentuloon (19:10). Ihmisen persoonaa on kunnioitettava, siksi kiellot vihata, kostaa tai kantaa kaunaa. Juuri tähän liittyy rakkauden kaksoiskäsky: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (19:18. Sama käsky koskee myös suhdetta muukalaisiin (19:34).
Liiton tuomat siunaukset ja sen rikkomisen kiroukset
Jumalan ja kansan välisen liitto tuo mukanaan siunauksen. Mutta jos liitto rikotaan, seuraa rangaistus (luku 26). Seuraamuksien kirjaaminen kuului muinaisen Lähi-idän liittosopimuksiin. Juuri rangaistukset oli erityisen tärkeää luetella: sairaudet, vihollisten hyökkäykset, nälkä. Lopuksi mainitaan pyhäkköjen tuhoutuminen. Siunauksia ovat taloudellinen hyvinvointi (j. 4-5), turvallisuus (j. 6-8, henkinen hyvinvointi (j. 9) ja lopulta hengellinen hyvinvointi (j. 11-12). Vaikka kansa rikkoisikin sopimuksen, Jumala pysyy uskollisena ja pitää liittonsa voimassa (26:44-45).
Yhteenveto
Juhla-ajat kertovat paitsi vuoden kierrosta myös terveestä suhtautumisesta satoon ja ruokaan. Rangaistusmääräykset avaavat näkökulman yhteisön sisäiseen järjestykseen. Puhtauslait auttavat ymmärtämään pyhän ja epäpyhän välistä eroa. Kristillinen kirkko lukee Vanhaa testamenttia Kristuksen kautta ja vastaavasti Vanha testamentti avaa meille Kristuksen merkityksen. Jeesus on uuden liiton ylipappi, joka astui pyhäkön kaikkein pyhimpään ja omalla verellään toimitti sovituksen kaikkien ihmisten puolesta (Hp 9:12-14).
www.matkahalkiraamatun.fi
https://sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/matka-halki-raamatun
Hellevi- Viestien lukumäärä : 2290
Join date : 13.11.2017
Hellevi likes this post
Vs: Oliiviöljyä 3 Mooseksenkirjeen laineille
kirjoittaja Hellevi To Joulu 03, 2020 12:39 am
Suosittelen.
Hellevi- Viestien lukumäärä : 2290
Join date : 13.11.2017
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Aapeli Saarisalo :: Raamattu ja ruumis.
» Nätti kuva tai + ajatus
» Mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi?
» Eino Sormunen :: Särjetty ja nöyrä henki
» Osmo Tiililä /Kristitty matkalaisena
» Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41
» Mikä ihmeen harhaoppi?
» Harhaoppi: Uskovien synnittömyys