Kotiin Roomaan




Useiden menneiden vuosien aikana olen kirjoittanut artikkeleita ja tuottanut radio-ohjelmia pyrkien kehottamaan evankelisia kristittyjä heräämään ja näkemään valon. Monet Raamattuun uskovat kristityt, jotka kerran olivat huolestuneita väärästä opetuksesta ja luopumuksesta, näyttävät kadottaneen intohimonsa totuuden puolesta ja heillä on vain vähän erottamiskykyä. Sen sijaan, että seisoisivat lujina epäraamatullisia oppeja ja kokemuksia vastaan, he ovatkin nyt edistämässä niitä.

Vaikka olemme pystyneet todistamaan, että Esiintulevan Kirkon liike on selvästi uusi tie Roomaan, niin näyttää, että yhä harvemmat tunnustavat kristityt ovat huolissaan. Pimeys on hiipinyt seurakunnan ylle kuin lumivyöry alas vuorelta. Päivä päivältä yhä useammat sinisilmäiset uhrit pyyhkäistään pois ja haudataan.

Pyrkien taas antamaan uuden hälytyksen aion esittää muutamia lausuntoja kirjasta The Road to Rome: Modern Journeys to the Catholic Church (Tie Roomaan: Nykyaikaisia matkoja katoliseen kirkkoon). [1] Kirjan on tehnyt 16 erilaista katolisuuteen kääntynyttä kirjoittajaa. Toimittaja on Dwight Longenecker, entinen evankelinen protestantti. Elämäkertansa mukaan:

Dwight Longenecker kasvoi evankelisessa kodissa USA:ssa ja kävi fundamentalistista Bob Jones'in yliopistoa. Hän tuli Englantiin vuonna 1979 opiskelemaan teologiaa Oxfordissa ja jatkoi voidakseen toimia anglikaanisessa saarnavirassa -- palvellen apulaispappina, pappina Cambridge'ssä ja maalaiskirkkoherrana Wight'in saarella. Hän ja hänen vaimonsa otettiin katoliseen kirkkoon vuonna 1995 ja nykyisin hän työskentelee Pyhän Barnabaksen yhdistyksen alueorganisaattorina sekä freelance-kirjoittajana ja radiotoimittajana. [2]

Kirjan takakannessa on seuraava selitys sen sisällöstä:

Tämä kääntymiskertomusten kokoelma kuvailee, kuinka entiset baptistit, presbyteerit, pelastusarmeijan upseerit, Plymouth-veljet, uusiaikalaiset ja evankeliset anglikaanit kaikki tekivät matkansa Tiellä Roomaan. [3]

Toinen lausunto antaa lisää tietoa koskien kirjan julkaisemisen tarkoitusta. Seuraavassa jälleen lainausta takakannesta:

Esittelemällä joitakin uuden aallon käännynnäisiä kirja, The Road to Rome, antaa välähdyksen seurakunnan mahdollisesta tulevaisuudesta. Tullessamme kolmannelle vuosituhannelle katolisuus, evankelisuus ja ortodoksisuus tulevat jatkamaan yhdistymistään. Tästä kirjasta tulee esiin näky, jossa vanhat kulttuuriset, kansalliset ja opilliset kiistat käyvät yhä merkityksettömämmiksi. Kun uskonpuhdistuksen aikakausi lähestyy loppuaan ja hajaannuksen vuosituhat antaa tietä "Toiselle Keväälle", niin Seurakunta voi vielä kerran puhua yhteen ääneen. [4]

Tämä idea, että "Toinen Kevät" (tai toisten mukaan "Toinen Helluntai") olisi koittamassa, on kiinnostava Raamatun profetian valossa. Eikö se olekin väkevä eksytys, joka tulee valtaamaan maailman Kristuksen nimissä? Miksi eivät useammat kiinnitä siihen huomiota?

Uudenlainen kristinusko

On hämmästyttävää nähdä se edistys, joka on tapahtunut muutamina viime vuosina, kun valtaosa kirkoista, jotka olivat kerran evankelisia, siirtyvät kohti ekumeenista yhteyttä Rooman kanssa. Oli aika, jolloin evankeliset kristityt olivat herkkiä sellaiselle, joka tekee roomalaiskatolisuudesta sen, mitä se on. Esiintulevan Kirkon liike yhdessä sen idean kanssa, että kristittyjen yhteys täytyy saavuttaa hinnalla millä hyvänsä, on avannut oven globaalille ekumeeniselle liikkeelle, jolla ei ole mitään raamatullisia rajoja.

Dwight Longenecker'in, evankelisessa kodissa kasvaneen katolisen käännynnäisen, joka nyt on kirjan The Road to Rome toimittaja, lausunto auttaa tiivistämään, mitä on tapahtunut muutamien viimeisten vuosikymmenten aikana:

Samalla kun evankelisuus ja katolisuus ovat olleet perinteisiä toistensa vihollisia, niin on monia merkkejä Atlantin molemmilla puolilla, että merkittävä muutos on tapahtumassa molemmissa yhteisöissä. Vanhat rajat sulavat, vanhat ennakkoluulot kuolevat pois ja vanhat opilliset kiistat näyttävät yhä merkityksettömämmiltä. Evankeliset ja katoliset tuntevat yhteistä sosiaalista huolta. [5]

Se, mitä Longenecker sanoo, on totta. Yhteistyö yleisissä sosiaalisissa kysymyksissä on tullut lipuksi, joka on tuonut monet evankeliset protestantit yhteen Rooman kanssa. Pelastusta koskevat opilliset erimielisyydet on unohdettu poliittisten liittojen ja ohjelmien muodostamiseksi, jotka lupaavat tehdä maaplaneetan paremmaksi paikaksi elää tulevaisuudessa.

Longenecker osoittaa myös selvästi, että tämä nykyinen ekumeeninen ilmiö on paljolti tulosta suunnitelmasta, joka sai alkunsa Roomassa ja on paavin valtuuttama. Hän sanoo:

Paavi kutsuu kaikkia kristittyjä syvälle käyvään sydämen kääntymiseen, jotta ekumenia toteutuisi.... Hän kutsuu katolisia, ortodokseja ja protestantteja siirtymään eteenpäin uuteen Seurakunnan uskonpuhdistukseen.... Kiertokirjeessään, joka kaikkien kristittyjen pitäisi lukea, paavi kutsuu koko seurakuntaa liittymään uudenlaisen kristinuskon tavoitteluun, jossa kaikki kristityt vielä kerran voivat yhdistyä. [6]

Termi "uudenlainen kristinusko" on hyvin tuttu sen propagandan valossa, jota Esiintulevan Kirkon kannattajat levittävät. Tämä on juuri sitä, mitä Brian Mc Laren ja kumppanit ovat peräänkuuluttaneet. Se on Church on the Other Side (Kirkko toisella puolella). Se on Secret Message of Jesus (Jeesuksen salainen sanoma), joka muuttaa koko määritelmän siitä, mitä merkitsee olla evankelinen.

Idea, että "uusi uskonpuhdistus" olisi käynnissä, on myös uusi Esiintulevan Kirkon kannattajien taisteluhuuto. Uskonpuhdistus oli kirkkohistorian aikaa, jolloin kristikunta johdettiin pimeydestä valoon. Tämä ns. uusi uskonpuhdistus on johtamassa kristikuntaa valosta takaisin pimeyteen.

Tosiasiassa tämä uuden uskonpuhdistuksen tuoma "uudenlainen kristinusko" ei ole puhdistettua uskoa ollenkaan. Se on se luopumus, josta Raamattu varoittaa, että se tapahtuu viimeisinä päivinä pettäen koko maailman Kristuksen nimessä.

Uuden evankelioinnin evankelistat

Roomalaiskatolisella kirkolla on nimi niille, jotka ovat lähteneet "Ainoasta Oikeasta Kirkosta." Heitä kutsutaan "eronneiksi veljiksi." Ignatius Loyola'lla, jesuiittojen perustajalla, oli mielessään yksi päämäärä perustaessaan järjestönsä. Hän ja hänen uskollisten -- ja julmien miesten joukkonsa halusivat tehdä kaiken mahdollisen tuodakseen nämä eronneet veljet takaisin Kaikkien Kirkkojen Äidin tykö. Useita vuosisatoja on kulunut. Nyt, kun olemme 21. vuosisadalla, hänen suunnitelmastaan on tulossa todellisuutta.

Kirjansa, The Road to Rome, johdannossa Dwight Longenecker antaa karun päivityksen jesuiittojen suunnitelman menestyksestä. Hän kirjoittaa:

Kuusi kuudestatoista tämän kirjan kirjoittajasta on evankelisesta taustasta. He ovat myös nuorimpia kirjoittajia. Yhdysvalloissa sellaiset kirjat, kuin Surprised by the Truth (Totuuden yllättämänä), ovat kuvailleet kokonaista evankelisten protestanttien käännynnäisten aaltoa ja nämä käännynnäiset ovat tulleet katoliseen kirkkoon mukanaan valtava Raamatun tietonsa, kommunikointikykynsä ja intonsa vähentymättöminä. [7]

Olen samaa mieltä Longenecker'in kanssa koskien hänen kuvailemaansa skenariota. Lukuisat "Kotiin Roomaan"-käännynnäiset, ovat antaneet valtaisan potkun katolisuudelle ja he ovatkin innokkaampia vastalöytyneessä uskossaan "sakramentteihin ja pyhimyksiin" kuin "uudestisyntyneet" Raamattuun uskovat uskossaan evankeliumiin. En kuitenkaan ole samaa mieltä siinä, että heidän intonsa ajaa epäraamatullista roomalaiskatolista oppia olisi sidottu heidän tietoonsa Raamatun totuudesta, kuten Longenecker väittää:

Entisellä presbyteeripappi Scott Hahn'illa on kansainvälinen palvelujärjestö, joka opettaa hänen vastalöytyneen katolisen uskonsa raamatullisia perusteita. Patrick Madrid julkaisee eloisaa lehteä, joka edistää evankeliointia ja uskonpuolustusta, samalla kun toiset ovat mukana radiotyössä, saarnaamisessa ja opettamisessa kansainvälisesti. Näillä maallikkoapostoleilla on suunnaton vaikutus katolisten silmien avautumiselle Raamatun rikkauksille, kuten myös katolisen uskon selittämiselle käsittein, joita evankeliset voivat ymmärtää. [8]

Mutta ei siinä vielä kaikki! Longenecker selittää edelleen kuinka Roomalaiskatolinen Uusi Evankeliointiohjelma on hyötynyt "evankelisten" ryhmien toteuttamista ohjelmista ja heidän "evankelismi" -ohjelmistaan:

Samalla kun Scott Hahn, Patrick Madrid ja kumppanit toimivat katolisina käännynnäisinä, niin katolinen kirkko oppii evankelisilta muilla tavoilla. USA.ssa, Englannissa ja Latinalaisessa Amerikassa katoliset oppivat, kuinka suorittaa perusevankeliointia käyttämällä sovitettua muotoa evankelisesta anglikaanisesta Alfa-kurssista, joka sai alkunsa anglikaaniseurakunnasta Holy Trinity Brompton. Tämän kurssin ja muiden resurssien kautta nykyajan maallikkokatoliset oppivat ymmärtämään ja välittämään uskoaan ennenkuulumattomalla avoimuudella ja innolla. [9]

Minusta tämä lausunto on hämmästyttävä. Ennen paavi Johannes Paavali II:n kuolemaa, Nicky Gumbel, Alfa-kurssin perustaja, meni Roomaan ja tapasi paavin. Paavi ja Gumbel olivat samaa mieltä kumppanuudesta "evankelioida yhdessä." Vaikka jotkut voivat uskoa, että Alfa-ohjelma evankelioi katolisia Raamatun mukaisella evankeliumilla, niin voin vakuuttaa, että Vatikaanin evankeliointi-idea on voittaa käännynnäisiä roomalaiskatoliselle kirkolle ja roomalaiskatoliselle Jeesukselle. Uudet evankelistat, jotka ovat tehneet Rooman kodikseen, antavat meille kaikki tarvittavat todisteet tälle väitteellemme.

Esiintuleva Kirkko joka on tulossa esiin

Jesuiittojen ohjelma voittaa takaisin "eronneet veljet" roomalaiskatoliselle kirkolle näyttää päivä päivältä menestyvän yhä paremmin. Uskonpuhdistuksen tulokset ollaan kumoamassa "uudella uskonpuhdistuksella", jota Esiintuleva Kirkko ajaa.

Minä en ole alarmisti, olen realisti. Uskon myös, että Raamatun profetia on Jumalan innoittama ja sen tarkkuus on 100%. Kun Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä on oleva väkevä eksytys ja että monet petetään Kristuksen nimessä, minä otan sen vakavasti.

Raamattu esittää luopumuksen, joka tulee tapahtumaan Viimeisinä Päivinä. Sitä ei voi muuttaa. Jumala tietää lopun alusta saakka ja tiettyjä asioita on kirjoitettu varoittamaan meitä ennakolta. Silti me voimme ja meidän pitäisi varoittaa ihmisiä, jotta he voivat tulla järkiinsä. Se on tarkoitukseni!

Tässä kommentaarissa olemme saaneet ymmärrystä kirjasta: The Road to Rome: Modern Journeys to the Catholic Church. Tämän kirjan lainausten esittämisen tarkoitus on todistaa, että on olemassa tie Roomaan ja että on monia, jotka sillä matkustavat.

Tämä kirja edelleen antaa välähdyksen siitä, mitä on edessä, kun paavin Uusi Evankeliointiohjelma jatkuu. Me voimme odottaa, että vielä monia sinisilmäisiä uhreja vedetään ekumeeniseen verkkoon Esiintulevan Kirkon evankelistojen toimesta, jotka valmistavat mystistä tietä Roomaan ehkä edes sitä tietämättä.

Vielä yksi lainaus kirjasta, The Road to Rome, osoittaa, kuinka tosiasiat tukevat sitä, mitä olen sanomassa. Longenecker kirjoittaa:

Evankeliset ovat tulossa "katolisemmiksi". Englannissa Christianity -lehti, trendikäs evankelinen julkaisu, tutkii ignatiaanista (Ignatius Loyola'n mukaan) hengellisyyttä, benediktiiniläisiä retriittejä, pyhiinvaelluksia, liturgiaa ja gregoriaanista laulua. Samaan aikaan evankeliset johtajat eivät enää niin kainostele kysellä rukouksen ja palvonnan "katolisia" menetelmiä. Amerikassa kirkot, joissa kynttilät ja liturgia -- jopa vain 10 vuotta sitten -- olivat ennenkuulumattomia, juhlivat nyt paaston ja adventin aikaa ristein, kynttilöin, pyhimysten tuhkin ja katolisilta ja anglikaaneilta lainatuin liturgioin. [10]

Tehdäkseni vielä yhden yrityksen antaa herätyshuuto niille, joita kiinnostaa, seuraavassa on viimeinen lainaus em. kirjasta, joka todistaa, että "tie Roomaan" on todellinen ja väistämätön:

On toivottu, että tämä kirja voisi olla osaltaan auttamassa katolisia ymmärtämään, miksi toiset haluavat liittyä katoliseen kirkkoon ja auttaa evankelisia ja muita protestantteja ymmärtämään katolisen kirkon kutsu yhteyteen.

Sitten jatkuen seuraavilla sanoilla, jotka ovat profeetallisia Raamatussa ennustetun luopumuksen valossa:

Mutta ruohonjuuritasolla Henki voi olla tekemässä uutta ja jopa suurempaa luovaa työtä -- tuoden uuden seurakunnan hajaannuksen kaaoksesta. Jos uusi helluntai on puhkeamassa, se tulee tuottamaan seurakunnan, joka ei ole kahlehdittu vanhoilla kirkkokunnallisilla, kansallisilla, opillisilla ja historiallisilla ennakkoluuloilla. Tämän uuden Seurakunnan rakentaminen saattaa olla osa "toista kevättä", jota Newman profetoi; Toista Kevättä, jossa toisen vuosituhannen vanhat erimielisyydet on haudattu kertakaikkiaan ja uudelleen yhdistetty Seurakunta tulee esiin valmiina kolmannen vuosituhannen haasteisiin.[11]

Kun Esiintuleva Kirkko päättää esiin tulemisensa, se on sulautunut Roomaan ja väkevä eksytys on viety päätökseen.

[1] The Road to Rome: Modern Journeys To The Catholic Church, edited by Dwight Longenecker,
Gracewing, Herefordshire, England, 1999 and reprinted 2000, 2001.
[2] Ibid., p. X.
[3] Ibid., back cover.
[4] Ibid.
[5] Ibid., p. 7.
[6] Ibid., p. 6.
[7] Ibid., p. 7.
[8] Ibid., pp. 7-8.
[9] Ibid., p. 8.
[10] Ibid.
[11] Ibid., p. 11.