Katoavat ja katoamattomat aarteet

kirjoittaja Hellevi Ti Toukokuu 11, 2021 8:05 am

Katoavat ja katoamattomat aarteet

luuk. 12: 13–21 2.
sunnuntai helluntaista 22.6.

Jakso on talletettu vain Luukkaan evankeliumiin. Tekstin varsinainen opetus löytyy Jeesuksen vastauksessa miehelle, joka lähestyi häntä pyyntöineen. Voimme nähdä tilanteen aluksi siltä kannalta, että kysymyksessä on vastaamaton rukous; onhan pyytäminen nimenomaan rukousta, kun sen kohteena on Jumala/ Jeesus. Tekstikohtaa ei ole valittu siihen sunnuntaihin, jolloin teemana on ”Usko ja rukous”, vaikka se kävisi siihenkin valaisemaan kuulematta jääneiden rukousten ongelmaa.

Kysymyksessä on siis mies, joka on joutunut kahnauksiin veljensä kanssa, joka haluaa pitää kuolinpesän jakamattomana omien todennäköisesti itselleen sen hallinta- ja käyttöoikeuden. Tapaus kuuluu yhteiskunnallisen vanhurskauden piiriin. Kolminaisuusajatus merkitsee Jumalan hallintavaltaa myös maallisissa kysymyksissä. Jumala on luonut ihmiselämän ja sen mekanismit, joiden puitteissa on määrä toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Niin on Jumalan tahto. Ja siksi olettaisi Jeesuksen välittävän miehen rukouksen taustalla olevasta ongelmasta ja puuttuvan siihen, nuhtelevan veljeä ja kehottamalla tätä suostumaan perinnönjakoon.

Miksi hän ei tehnyt sitä? Teksti avaa vastauksia kysymykseen. Jeesus käyttää vastauksessaan samaa ilmausta, kuin heprealainen mies tapellessaan heimolaisensa kanssa Egyptissä Mooseksen tullessa heitä erottelemaan. Kuka on asettanut sinut meille tuomariksi ja jakomieheksi? (2. Moos. 2:11–14; nykykäännös ei tuo vastaavuutta samalla tavalla esille.) Mooses siis yritti edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista, mutta häntä yritettiin siitä estää.

Jeesus puolestaan kieltäytyi miehen pyytäessä sitä.Johanneksen evankeliumi luonnehtii Mooseksen ja Jeesuksen eron lain ja evankeliumin eroksi. ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” Molemmat ovat Jumalalta. Lain piiriin kuuluu oikeudenmukaisuus. Evankeliumin ja armon piiriin kuuluu ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden rakentuminen Jeesuksen uhrin kautta. Ja motivaatio siihen pääsemiseksi syntyy puolestaan
sillä, joka tuntee syntinsä.

Armon tarvetta ei olisi syntynyt tekstin miehelle, jos Jeesus olisi myötäillyt ja tukenut tämän pyrkimyksiä. Sen tulos olisi ollut miehessä jo ennestäänkin olevan oikeassa olemisen tunto. Se olisi tukenut hänen
itsevanhurskauttaan. Jeesus ei sanonut miehen olevan väärässä, mutta hän toi esiin synnin, joka vaivasi sekä häntä että hänen veljeään, ahneuden.

Suurissa, jopa maailmanhistoriallisesti tärkeissä mullistuksissa näemme tämän. Vallankumouksissa kaadetaan itsekkäitä ja ahneita tyranneja ja diktaattoreita, mutta vallankumouksen tekijät osoittautuvat sangen usein uusiksi itsekkäiksi tyranneiksi ja diktaattoreiksi. Jeesuksen vastauksen loppu osoittaa, mikä on kaikkein tärkeintä, mihin molempien veljesten ja jokaisen tulee keskittyä ennen kaikkea muuta.

”Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta.” Elämän asiat on saatettava oikeaan tärkeysjärjestykseen. Tärkeintä on elää niin, että kuoleman edessä koeteltavat arvot ovat kohdallaan, että ihmisellä on aarre taivaassa silloin, kun tämä maailma jätetään, riippumatta siitä, ovatko tämän ajan aarteet olleet runsaat vai vähäiset. Taivaallinen ja siksi ikuisesti kestävä aarre on syntien anteeksiantamus, jonka Jeesus meille lahjoittaa.

Meidän ihmisten tehtävä on Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimuksen tuntien toteuttaa myös
oikeudenmukaisuutta. Mutta sen tulee tapahtua yleisinhimillisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin tukeutuen. Se ei ole ainoastaan kirkon tehtävä eikä sen keskeisin tehtävä.

•Arno Toivanen
https://www.perustalehti.fi/wp-content/uploads/2015/01/perusta_3_2014.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30