Koko elämän kestävä Adventti

Adventtiaika on kirkkovuodessa kuin silta tuomiosunnuntain ja joulupäivän välillä.
Takanamme kaikuvat Jumalan lain vakavat vaatimukset ja tuomioiden ennustukset.
Edessämme kuuluu vasta-syntyneen lapsen hentoa itkua betlehemiläisestä tallista.
Taakse katsoessamme näemme sysimustan taivaan. Allamme on kadotuksen yö.
Sivuillamme ei ole ketään, joka auttaisi. Mutta edessä on lapsi: ihmiseksi tullut
Jumala.

Toisinaan koen, että koko elämäni on kuin yhtä adventtiaikaa huoju-
valla riippusillalla. Sydämeni on täynnä epävarmuutta perille pääsystä
ja pelkoa sillan romahtamisesta tai harhaan astumisesta ja suistumisesta
tyhjyyteen. Takanani kuulen Jumalan lain hyvät ohjeet, vaatimukset ja uhkaukset.
Koetan kulkea niitä noudattaen. Mutta jatkuvasti huomaan, että olen paha ja teen pahaa,
olen syntinen ja teen syntiä. Kukaan ei voi minua muuttaa toisenlaiseksi. Syntisenä
kuljen eteenpäin peläten, että minut perillä tuomitaan ja heitetään
yöhön, eroon Jumalasta.

Elän merkillistä adventtiaikaa näin ympäri vuoden: odotuksessa,
että muuttuisin, että tulisin paremmaksi ennen kuin olen perillä.
Mutta aika näyttää loppuvan. Elämäni riippusillan toinen pää näkyy jo.
Ja yhä voin sydämeni pohjasta yhtyä Paavalin sanoihin: ”Huomaan siis,
että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse
irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta
siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia
vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.”
Room 7:21-23.

Näissä tunnoissa en kulje yksin. Ehkä sinäkin voit yhtyä edellä oleviin
Paavalin sanoihin. Yhdessä me kyselemme: Kuinka meidän käy
kerran perillä, Herran päivänä, kun emme pysty noudattamaan pyhää
Jumalan lakia yhtenäkään elämämme päivänä?
Vastaus jonka saamme, on kiteytettävissä Johannes Kastajan kehotukseen:
”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

Johannes viittasi Jeesukseen. Niin tekee myös adventin silta, joka
kulkee tuomiosunnuntaista jouluun. Se silta päättyy Jeesukseen.
Ja häneen päättyy myös elämämme adventti, tämä vaellus ja
jokapäiväinen perille pääsyn odotus.

Laki ja tuomion jylinä kuuluu vielä tänään takanamme. Uhkaava
na kuin lähestyvä ukonilma. Jäsenissämme näemme synnin jatkavan
tuhoisaa työtään. Mutta Betlehemissä lapsen itku on jo laannut.
Hän ei enää kärsi alennustilansa tuskia. ”Se on täytetty”, hän on sa
nonut Golgatalla.

Sovittajamme seisoo elämämme sillan päässä. Hän sanoo tänäänkin
meille: ”Tulkaa, tulkaa, sillä kaikki on valmistettu.” Hän nostaa kätensä
meitä kohti ja näetkö: Kädessään hänellä on puhdas liinavaate meitä
varten – pyhien vanhurskautus. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka
ottaa pois maailman synnin. Myös elämämme sillan päässä. Ja ni-
menomaan siinä, kun odotus päättyy ja tuomion on määrä alkaa.
Siunattu Kristus.

Per-Olof Malk