"Neljäs tietäjä” kulki Golgatalle

Kristittyjen juhlakalenteri alkoi varhain rakentua pääsäisen sanoman
ympärille. Ytimessä oli opetus, jonka Paavali oli ilmaissut sanoilla: ”Ennen
muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli
meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin
kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.” 1. Kor. 15:3-4.
Aluksi kristityt eivät juhlineet Jeesuksen syntymää lainkaan. Joulua alettiin
viettää vasta 300-luvulla. Silloin kristityt valitsivat juhlan ajankohdaksi roomalaisen
saturnaaliajuhlan, jonka vietto huipentui 25.12. Joulusta tuli pakanallisen
juhlan vastapaino.

Juhlansa aikana roomalaiset paastosivat, pitivät taukoa työnteossa, jopa keskeyttivät
sodankäynnin ja antoivat lahjoja toisilleen. Kristityt alkoivat viettää tämän
juhlan päätöspäivää Jeesuksen syntymä-juhlana. Mutta alusta asti tähän juhlaan
liitettiin muutakin. Esim. lahjojen antaminen periytyi roomalaisesta saturnaaliajuhlasta
kristittyjen jouluun. Tämä tapa on säilynyt sitkeästi hengissä. Nykyisin lahjojen antaminen
on joulussa niin keskeistä, että Jeesuksen syntymäjuhlasta on tullut kulutusjuhla.

Vuosi vuoden jälkeen Kaupan Keskusliitto ilmoittaa joulukaupan kasvavan.
Tänäkin jouluna sen ennustetaan yltävän yli 700 miljoonan euron.
1896 julkaisi amerikkalainen kouluttaja ja pastori Henry van Dyke
pienen joulukirjan, jossa hän kertomuksen muodossa sanoi sen, mitä me nyt tarvitsemme
enemmän kuin koskaan. Kirjan mukaan ”neljäs tietäjä” näki hänkin taivaalla tähden ja lähti
sen johdosta kumartamaan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta.

Matkalla hän kohtasi monta onnetonta ihmistä, joita hän pysähtyi auttamaan
niin, että hänen matkaansa eteni hyvin hitaasti. Lopulta siihen meni yli 30 vuotta.  
Kun tietäjä viimein tuli Jerusalemiin, hän oli jo harmaapäinen vanhus. Kaupungin
kadulla tietäjä osui ristisaattoon ja ymmärsi kohdanneensa etsimänsä kuninkaan.
Tällä mieleen painuvalla tavalla Henry van Dyke antoi syvän opetuksen. Hän
kuljetti lukijansa joulun lapsen luota pitkäperjantain ja pääsiäisen Kristuksen
luokse. Jeesus-lasta kumartamaan lähtenyt tietäjä löysi muiden puolesta
henkensä antavan Vapahtajan.  

Monet pitävät tarinaa mitättömänä legendana, mutta kertomus on verraton
opastaja, joka ohjaa meitä joulunakin kristinuskon ytimeen. Ristin miehelle
tietäjä ei enää voinut tuoda lahjoja, ne hän oli käyttänyt matkansa aikana.
Mutta antamisen sijasta hän sai Sovittajan.

Kertomuksen sanoman ääreen kannattaa yhä pysähtyä. Dyken joulukirja
julkaistiin suomeksi 1917 nimellä ”Tarina neljännestä tietäjästä”. Se olisi hyvä saada
uudestaan luettavaksi – jos ihmiset sen pinnan alta ehkä näkisivät sen syvän viestin.

Per-Olof Malk