adventtikirje

Laitan teillekin ystäville ja tutuille välittämäni adventtikirjeen;

Rauhan tervehdys!

Ja siunattua alkanutta adventin aikaa.
Tuo sana tulee latinasta adventus Domini eli Herran tulemus!
Se on Jeesuksen takaisin tulon odotuksen aikaa.
Jeesuksen omille se merkitsee Hänen odotustaan takaisin noutamaan omansa Karitsan häihin.
Ja se on lähempänä kuin osaamme arvatakaan.

Eilen laitoin taloyhtiömme aulakuusia pystyyn ties monennenko kerran adventin alla.
Samalla kuusia koristellessa ajatuksissani askaroin miten monen asian kohdalla olen kokenut syksyn aikana ikään kuin olisin tehnyt niitä ”viimeisiä kertoja”.
Töissä ihan normaalisti ”tylsiä perustöitä”; ja nyt ikään kuin pian tämä loppuu, ja olen nauttinut niistä, kun on vielä saanut tehdä.
Samoin monen arkisen asian ja luottamustehtävän suhteen olen kokenut; pian nämä on taakse jäänyttä elämää. Saan jättää nämä tehtävät.
Mitä huominen tuokin sitten tullessaan…

Harvoin olen kuullut Jumalan puhetta. Muutaman kerran Hän on kolmen vuosikymmenen saatossa sanonut sisimpääni; ”Minä pidän huolen sinusta”; kun hätä toimentulosta tai muusta sellaisesta on vallannut. Samoin olen pari kertaa kuullut; ”Otan sinut pois pahuutta näkemästä”.
Pahuutta maailmassa on aina ollut tulvillaan. Koko historian ajan.
Tuon pahuutta näkemästä; joka löytyy ihan Sanastakin. Ymmärrän tarkoittavan sitä aikaa, kun
”Laittomuus pääsee valtaan” eli kaikki pidäkkeet poistetaan pahuuden tieltä.
Mikään laki tai instanssi ei ole silloin suojaamassa, vaan jokainen tekee sitä mitä huvittaa.

Elämme jo nyt aikoja, joihin Jesaja viittaa luvussa 5:18-23 Valtaan nousseiden ihmisten parissa, jotka kutsuvat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi. Ja tämä on vasta alkusoittoa tulevalle.

Jeesus tuli pimeään maailmaan ensimmäisen kerran noin reilut 2000 vuotta sitten.
Uskonnollisuutta ja Messiaan odotusta oli Hänen omaisuuskansassaan; mutta niitä jotka tunnistavat Hänet tulevaksi luvatuksi maailman Vapahtajaksi; oli vain hyvin pieni joukko.
Joosef ja Maria, Elisabet ja Sakaria olivat saaneet ennakkoilmoituksen siitä mikä syntyvä oli.

Ja oli myös kaksi henkilöä Jerusalemin pyhäkössä, joille Jumala Pyhän Henkensä kautta oli ilmoittanut Messiaan syntymän.

Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.

Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennen kuin oli nähnyt Herran Voidellun.

Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niin kuin tapa oli lain mukaan,

otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:

"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;

sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi,

jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä,

valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".

Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.

Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan

ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä -että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi".

Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,

ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä päivää.

Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Ja täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin.

Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.
Luukk. 2:25-40.

Vähän oli silloin ihmisiä; jotka olivat perillä mitä tapahtui, ja vähän niitä tuntuu olevan tänäänkin.

Jos syntymän aikaa oli pimeys jo pitkälle edennyt kehittyen yhä edelleen.
Huipentui se Israelin Messiaan ja maailman Vapahtajan ristille naulitsemiseen.
Pimeys oli synkimmillään ja näytti saaneen voiton valkeudesta.
Kävi kuitenkin aivan tosin: Jeesus voitti pimeyden ja lunastaen ihmiset sovinto verellään itselleen.

Adolph Saphir kuvaa tätä voittoa kirjassaan ”kirje Hebrelaisille” vuodelta 1874 näin;

”Pane merkille, kuinka apostoli muistuttaa meitä tässä kohdassa Kristuksen jumaluudesta (Room. 8:3). Kuka on tämä ristillä syntisen lihan heikkoudessa riippuva mies?
Kuka on tämä mies, joka uhraa itsensä ja jossa tuomari tuomitsee synnin?
Hän on Jumalan oma ikuinen ja ääretön poika, jolle kuuluu kunnia.
Ihmeellinen esiriippu, jonka Jumala itse repi. Mutta nyt ei enää Kristus ole pyhässä, vaan kaikkein pyhimmässä. Katso Hän on Jumalan oikealla puolella.
Katso Jumalan armo istuinta, jonne Hän astui oman verensä kautta.
Nyt Jumala ilmestyy kerubien välissä Kristuksessa Jeesuksessa. meidät sovittaneena liiton Jumalana ja Isänä.
Jeesus, joka kunnioitti lakia ja toi sen julki omassa persoonassaan ja elämässään.
Hän täytti sen kumoten niin lain käskyt kuin sen kirouksenkin.
Hän on arkku, jonne lain taulut oli kätketty. Hän on armo istuin, armahdus.
Hän paljastaa Jumalan rakkauden sellaisella kirkkauden ja täydellisyyden salaisuudella, että enkelitkin haluavat siihen katsastaa.
Hänellä on salattua mannaa, jonka avulla Hän ruokkii meidän sisäistä elämäämme maan päällä ja antaa meille ikuisuudesta uutta tekevää voimaa.
Hän on sauva, jonka annettiin katketa, mutta joka alkoi versoa silmuja ylösnousemusvoimassa.
Vaikka Hänet annettiin kuolemaan, Hän elää ikuisesti ja osittaa näin olevansa tosi pappi ikuisen elämän voimassa.

Esiriippu on revennyt. Kristus kuoli ristillä. Me näemme Herran Jeesuksen Jumalan ja Isän, joka on valinnut meidät Hänessä ennen maailman perustamista.
Pimeys on kadonnut. Mikään suitsutuspilvi ei peitä salaisuutta. Kristuksella ei ole peitettä kasvoillaan Hänen ilmestyessään puolestamme Jumalan eteen. Mekin näemme avoimin kasvoin Isän.
Jumalan istuimelta säteilee suloinen ja rauhallinen valo, sillä Karitsa, joka on täyttänyt iankaikkisen lunastuksen, on Jumalan oikealla puolella.
Isä itse rakastaa meitä.
Jumala, oikeuden mukainen ja pyhä, on hyväksynyt meidät rakkaassa pojassaan.
On käynyt toteen se, mitä yksikään vertauskuva ei pystynyt esittämään.
Jeesus on sekä uhrina ja pappina täyttänyt Aaronin esikuvat ja hallitsee Melkisedekin järjestyksen mukaan. Hän tuo meidät Isän eteen.
Hän ottaa osaa heikkouksiimme ja kiusauksiimme ja antaa tarvitsemamme voiman maallisessa vaelluksessamme ja sodassamme”.

Ja nyt taas näemme ajan pimentyvän voimakkaasti.
Kristikunta on unohtanut Vapahtajansa aineellisen yltäkylläisyyden keskellä.
On lämpimät asunnot kaikkineen mukavuuksineen, kaupassa vaikeaa valita mitä söisi ylenpalttisen tarjonnan runsaudessa, fyysiset apuvälineet keventäneet työtä, sairaanhoito tekee teknologian kehityksen myötä ihmeitä, viihdettä on tarjolla enemmän kuin lisääntyneen vapaa ajan myötä ehtii nauttia, rauhan aika, jne.

Tyytyväisyyttä ja kiitosta tämä ei ole lisännyt. Kuka sydämessään kysyy kenelle kiitos tästä kuuluu ja osaa Herraa tästä kaikesta kiittää?
Enkä ole itse yhtään parempi!
Tyytymättömyys ja kiittämätön valitus pienistäkin on pikemminkin vallalla.
Ja mitäpä jos tuo nyt otetaan meiltä pois; kun emme halua tuntea Herraa, jolta kaikki hyvä ja siunaus on yllemme suotu?

Viikko sitten saimme vielä kokoontua Laukaalla Herran Sanan ja ehtoollisen äärelle.
Pieni joukko koolla, vaikka Turustakin saakka oli lähtenyt kuusi ihmistä pitkälle matkalle.
Jumalan suurta armoa, kun saimme kokoontua; sillä jo loppu kesästä oli nähtävissä käsikirjoitus; joka etenee sen mukaisesti.
Kesällä oli rajoitukset päällä; jolloin virustartunnat yleensä laantuu.
Syksyllä taas kehotettiin kokoontumaan ja ottamaan menetetty ilo irti. Syksyllä auringon valon vähetessä ja ilmojen kylmetessä alkaa flunssa kausi.
Tiedot Israelista; Yhdysvalloista ja Englannista kertovat taudin tarttuvan erityisen hyvin rokotetun väestön keskuudessa. Ja kun täälläkin saadaan tartuntoihin samalla kaavalla vauhtia; alkaa rokottamattomien voimakas demonisointi.
He tartuttavat nyt rokotteilla suojattua väestöä.
Tuo ei kuullosta ihan loogiselta, mutta uppoaa kuin häkä.
Tarkoitus on painostaa kaikki rokotetuiksi vauvoista vaariin. Rokotteilla, jotka yllättäen ei annakaan suojaa. Rokottaa pitää kuitenkin.
Koska kaiken takana on rokotepassi ja siitä edetään biotunnisteeseen.
Siruun, joka istutetaan neulalla, jota ilman et voi ostaa; etkä myydä.
Kas tässä kupletin juoni. Olemme matkalla täyteen antikristuksen dystopiaan.
Jumalan Sana käy toteen.

Edesmennyt hovioikeuden tuomari Tapio Nousiainen kertoi eräässä kirjassaan Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta; jossa voimakkaan yhteiskunnallisen manipuloinnin kohteeksi joutuneista ihmisistä vain 7 % pystyi ajattelemaan itsenäisesti.
Ja näin myös tänään.

Eräs ihminen sanoi minulle passittomien / rokottamattomien joutuvan lähiaikoina todelliseen piinaan. Tämä on ilmeistä. Meidät ajetaan pois yhteiskunnasta suoraan… Jumalan syliin.

Siksi iloitsimme; kun saimme vielä kokoontua Sanan äärelle yhteen Laukaalla.
Eräs kysyikin onko päivien otsikko; ”Vielä viimeisen laulun laulan” profetaallinen?
Ja puheita kuvaamassa kiertävä Perttu puhelimessa edeltävänä iltana lausui; ”Taitaa olla kohta puheet puhuttu, laulut laulettu ja karkelot karkeloitu”.
Näin taitaa kohta olla.

Markus Kirla piti Laukaalla kaksi Raamattu tuntia ja ruokailun jälkeen oli alustukseni vuoro.
Oli myös vapaata keskustelua ja paljon hyviä lauluja. Ehtoollisen jälkeen, kun valmistauduimme kotiin lähtöön osallistujien kasvoilta, paistoi tyytyväisyys. Herra oli hoitanut meitä; eikä matkan rasitus tuntunut, kun oli saanut virvoittua yhdessä muiden kanssa Herrassa.

Päivän tunnuslauluja oli myös ”Älä pelkää”: https://www.youtube.com/watch?v=wuwoGipjEfQ&list=RD5x32Un1Nvcg&index=2

Jeesuksen veri on saanut puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Olemme saaneet Pyhän Hengen palvellaksemme elävää Jumalaa. Mitä siis pelkäisimme?

Kuljemme Karitsan askeleissa eteenpäin luottaen Hänen johdatukseensa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Ps. 139:16
Mihin muuhun voisin turvata?

Hänenkö käsivarsi olisi liian lyhyt auttamaan?

He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, Ps. 106:21.

Hän on johdattanut heitä; jotka Häneen luottavat. Hän vie perille saakka.
Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi". Jes. 25:9



Nyt on Paavalin sanoin aika unesta nousta. On aika laittaa lamput kuntoon.
Herra ei katso lamppuasi. Se voi olla kaunis ja erinomainen iso lamppu.
Oikean opin pyyhkeellä kiillotettuna sädehtien. Arvostavia katseita keräten.
Tai Herran koulussa elämän kolhima muiden silmissä mitättömältä näyttävä lamppu; ja kuitenkin öljyn sisällään pitävä.
Onko lampussasi öljyä Yljän palatessa?
Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
Sitä Herra kysyy palatessaan.

Hän ei katso onko sinulla rokotepassi kunnossa ja oletko maailman silmissä kelpo ihminen.
Hän kysyy onko sinulla lampussa öljyä?
Oletko Jeesuksen verellä pesty ja odotatko Häntä ajan illan pimetessäkin?

Jeesus tuntee omansa.

Vapahtaja sanoo; Minä valitsin teidät.; ette te minua.
Portti ja tie on Jeesus.
Katso verille piestyä Vapahtajaa.; katso haavoja ja kylkireikää.
Jeesus sanoo sinulle; ”Sitä, joka luokseni tulee; sitä en heitä pois.”
Tulkaa Minun tyköni kaikki!



Siunattua Herran odotusta toivottaen;

juha