Profetoista

Alustus Laukaan kokouksessa profetoista ja heidän tehtävästä.

Profeetat
Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää. (Aamos 5:15)
Profeetta Aamoksen aikana oli valtiollinen tila Israelissa ulkonaisesti loistava.
Jerobeam II laajensi valtakunnan rajoja ja valloitti Edomin, mutta sisällisesti alkoi tähän aikaan se syvä luopumus elävästä Jumalasta, joka tuotti kansalle tuhon.
Assurin valtakunta, joka oli välineenä Jumalan kädessä tuottamaan rangaistuksen Israelille,
oli vielä syrjäisessä asemassa, mutta valmistui vähitellen tähän tehtävään.
Paha oli kasvamassa , ja sillä oli kansassa suosioita.
Jumala varoitti sen tähden kansaa ja sanoi sille profeetan kautta; ’Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää’ .
Jumala on olennoltaan rakkaus, mutta pyhänä Hän vihaa pahaa.
Ja ihmisen, joka on luotu Jumalan kuvaksi, tulee olla Jumalan seuraaja ja vihata pahaa.
Ihminen ei tavallisesti ajattele sitä, että pahan vihaaminen on hänelle velvollisuus.
Mutta jollei ihminen ole pahaa vihaamassa kietoo se hänet pauloihinsa ja herättää ihmisen sydämessä, joka on synnin saastuttama, rakkautta pahaan.
Ihmiskunnan tila ei olisi niin kurja, jos pahan vihaaminen hallitsisi ihmisen sydäntä.
Mutta paljon on rakkautta pahaan ihmiskunnassa, vaikka se pyytää luoda kauniin kuoren pahan ympärille.
(Gustaf Johansson; Raamatullisia mietelmiä joka päivälle).
Olen viime vuosina aikana lukenut paljon profeetta Jesajan ja Jeremian tekstejä.
Ja viime aikoina ne ovat avautuneet taas ihan uudella tavalla; antaen valoa aikaan mitä elämme ja mitä ympärillä tapahtuu.

Apostoli Paavali oli kansojen apostoli. Profeetta Jeremia kansojen profeetta.
Lainaan Adolph Saphirin tekstiä;
”Jumala kutsui Profeetta Jeremian varhaisessa nuoruudessaan ilmoittamaan, että hänen kansansa kiittämättömyys ja katumattomuus johtavat tuomioon.
Jeremia vaikutti luonteensa puolesta varsin sopimattomalta julistustehtävään, jonka sanoma oli kauhea ja ankara.
Hän oli luonteeltaan herkkä ja tunteellinen, ja hän halusi välttää ristiriitoja.
Hänen luonnettaan voidaan pitää jopa naisellisen hellänä.
Hänet Jumala valitsi todistamaan koko kansaa vastaan,  ja Juudan kuninkaita vastaan.
Jumala valitsi tämän hennon ja pelokkaan nuorukaisen rautapatsaaksi ja vaskimuuriksi koko kansaa vastaan (Jer.1:16).
Profeetan sydämen valtasi murhe. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
Hänen sielunsa ahdistui ja hänen sydämensä nääntyi, kun hän etsi lohdutusta suruunsa.
Hänet täytti tuska sen sanoman tähden, että Israelin synti ja vääryys oli tullut niin suureksi, että edessä oli tuomio.
Kuinka juhlallisia ja liikuttavia anomuksia hän vuodattaakaan jumalan eteen!
Kiivaus Jumalan puolesta ja surun täyttämä rakkaus kansaansa kohtaan kulutti hänet.
Hän kohtasi jatkuvasti julmaa vastustusta, vihaa ja pilkkaa.
Hänen elämänsä oli jatkuvasti kuoleman vaarassa.
Vaino, häväistys ja moitteet lankesivat hänen päälleen.
Epätoivon partaalle ahdistettuna hän huudahti;
’En enää halua ajatella Häntä ja enkä puhua Hänen nimissään’  (Jer.20:9).
Mutta Sana oli kuin polttava tuli hänen luissaan.
Hän pysyi uskollisena Jumalalle ja todisti särkynein sydämin kansaa ja sen vääriä profeettoja vastaan.
Jeremia seisoi neljäkymmentä vuotta horjumatta yksinäisenä todistajana kapinallisen jumalattoman ja häntä vainoavan kansan keskellä.
Väärät profeetat olivat johdattaneet kansan harhaan ja tukeneet Jeremian vastustajia.
Häntä solvattiin ja ivattiin, pahoinpideltiin ja pantiin vankeuteen.”
(Adolph Saphir; ”Kirje Hebrealaisille” 1874).





”Profeetat ovat kutsuttu kulkemaan vasta virtaan, sotkemaan suunnitelmia, paljastamaan tekopyhyys, kyseenalaistamaan totuttuja tapoja ja liikuttamaan jotain syvällä ihmisen sisimmässä.
Israelin profeettoja vastustettiin, vihattiin ja jopa tapettiin.
Profeetta kokee väärinkohtelemista palvelutyönsä aikana, mutta historia osoittaa hänen olleen oikeassa. Hän on tämän päivän häviäjä ja huomisen voittaja.
Eläessään hänet sysätään ulkopuolella ja kuoleman jälkeen hänet korotetaan!
Hän saa elossa ollessaan haukkumanimiä, mutta kuoltuaan häntä kirjoitetaan muistokirjoituksilla.
Kun hän elää, hänellä ei ole ystäviä, mutta kuolleena hän on kuuluisa.
Hän on vallanpitäjien vastustaja, mutta kuoltuaan vallanpitäjät esittelevät hänet pyhimyksenä.”
Leonard Ravenhill

Profeetat ovat järjestelmää vastaan, olkoonpa se uskonollista, maallista tai poliittista.
Profeetat ovat uhka monopolille ja vallankäytölle.
Profeetat saavat olomme tuntumaan epämukavalta, koska he ovat oikeassa, me olemme väärässä.
Kukaan ei pidä väärässä olemisesta.
He sanovat; Kuinka omavanhurskas, muka voideltu ja profeetaksi julistautunut uskaltaa vastustaa kaltaisiamme hyviä ihmisiä?
Profeetat julistaa sen pöyristyttäväksi tekopyhäksi teeskentelyksi, mikä näyttää pyhältä ja arvokkaalta; ja kunnioitetulta.  Uskomukset, joita vaalitaan totuuksina ja laitoksia, joille suomme korkeimman pyhyyden silmissämme.
Profeetta uskaltaa rikkoa uskonnolliset käsityksemme; ja väittää vielä puhuvansa Jumalan nimissä.
”Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuunnella. Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa”.  (Jer. 6:10).
”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia.”  (Jer. 9:25.).
Kuten oli Jeremian aikana; niin on tänään. Varottavia sanoja esiin tuovia ei kuunnella, vaan pilkka ja iva on heidän palkkansa.
Kuten niitäkin, jotka ovat uskaltaneet nousta sanomaan aikamme ’yhteisen tarinan’ kamppailusta ”pandemiaa vastaan”; johtavan koronapassin tuloon ja sitä myöden niiden joutuvan vainottavaksi; jotka haluavat jäädä tämän ’yhteisen tarinan’ ulkopuolella.
Helsingin piispa Teemu Laajasalo avasi pelin heittämällä ensimmäisen kiven tuomiten rokottamattomat.
Ennen pitkää siihen leikkiin lähtee isoin osa kristillistä kenttää; sillä onhan kivampi olla tuomitsijoiden joukossa; kuin vainottavien.

Elävän kristillisyyden merkki on siihen kohdistuva vaino. Nimikyltti seurakunnillamme tuota merkkiä ei ole tosin suotu enää moniin vuosikymmeniin.
Se on sielunviholliselle ollut kuin hampaaton 90-vuotias halvaantunut vanhus yksin sängyssä varkaan tunkeutuessa taloon.
Sitä ei ole tarvinnut vainota; ja on sekin pieni elämän merkki, kun se nyt löytää itselleen yhteiskunnasta tehtävän; ’ yhteisessä tarinassa’, jotta sekin huomattaisiin.

Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet, turvatessaan maailman ihmisten viisauteen.

Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi".

Herra sanoo niille; jotka nyt ovat jääneet maailman ystävyyden ulkopuolelle!
Älä pelkää!
Hän on se Hyvä Paimen; joka on voittanut maailman.


”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
Minä ja Isä olemme yhtä."  Joh. 10: 27-30.



Itämailla voi nähdä valtavia lammaslaumoja. Paimenet kerääntyvät puhelemaan keskenään ja laumat sekaantuvat toisiinsa.
Illalla paimenet keräävät laumansa kokoon. Ihmeellisesti lampaat tuntevat paimenensa äänen ja lähtevät ison joukon keskeltä oman paimenensa matkaan; eivätkä lähde vierasta paimenta seuraamaan.
Jeesus käyttää tätä kuvausta osoittaakseen; että hänen omansa tuntevat Hänen äänensä.
Hän on hyvä paimen, joka kaitsee omia lampaitaan.
On olemassa huonoja paimenia, jotka eivät johdata laumaa elämän Herran tykö.
Herran totiset opetuslapset; eivät vieraitten paimenten ääntä kuuntele; vaan he tuntevat Herransa.
Ja Herra tuntee heidät. Ja Pyhä Henki yhdistää heidät.
Pimeyden ruhtinas haluaa hajottaa Kristuksen lauman ja viedä sen pois korpeen.
Valheen isä haluaa tuoda sen silmien eteen jotain muuta mihin turvata.
Hyvä Paimen rakastaa laumaansa. Hän antoi henkensä sen edestä ja sanoo;
”Katso, Minä Olen, teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20).
Sen tähden. Herra antaa myös tälle ajalle paimenia; jotka uskaltavat nousta ajan henkeä vastaan.
He saavat Taivaallista viisautta, näkökykyä ja rohkeutta julistaa. Paljastaen sielunvihollisen valheita.
Ja ennen kaikkea kaita Herran lampaita pysymään uskollisesti Taivaallisen Ylipaimenen turvissa.


Meillä Herran Jeesuksen omilla on rauha sydämessä. Kuoleman varjon laaksossakin kuljemme Jeesuksen kanssa.
Herra todistaa itsestään 2.Moos. 3:14 ”Minä Olen se, joka Minä Olen”.
Alkukielessä kirjaimellisesti; ”Minä tulen olemaan se; joka Minä tulen olemaan.”
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hebr. 13:8.
Hän näkee meidät joka hetki. Hän tietää jokaisen ajatuksemme, mikään ei ole Häneltä salassa.
Me emme voi piiloutua Häneltä mihinkään; emme hurskaisiin fraaseihin , aikomuksiin, totuttuihin tapoihimme. Hänen edessään on kaikki alastonta ja paljastettua!
Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä.
Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin.
Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä".
Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut."
Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää".
Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen.
Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten.
Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät.
Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut-mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen-kutsui edeskäypä yljän
ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."
Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
Joh. 2:1-11.
Muistakaa ystävät! Paras viini tarjotaan viimeksi, kuten Kaanan häissä!
Se tarjotaan Karitsan häissä, jonne olemme matkalla.
Pasuunan soidessa lähdemme Yljän noutaessa morsiamen kotiin.
Kiitos, ylistys ja kunnia Jumalalle ja Karitsalle! Aamen!