Juhannustervehdys

Juhannus tervehdys!



Suomessa on kesä kauneimmillaan
iän karttuessa on oppinut arvostamaan ja ihailemaan luonnon upeutta ja kauneutta.
Miten hienosti suuren mestarin kädestä kaikki on saanut syntynsä.
Ja se mitä maailman eri kolkkien erilaisuuden ja moninaisuuden rikkaus pitääkään sisällään.
Satumaista kauneutta ja kaikki järjestyksessä.
Millaista kerran onkaan Taivaassa, kun synti on poissa?
Synti pilaamassa kaikella ikävällä. Taistelulla luonnossa elinoloista, rappeutuminen, lakastuminen, sairaudet, ihmisten väliset ristiriidat, jne… ja lopulta synnin palkkana kuolema.
Kerran taivaassa kaikki on toisin.
Siellä on iankaikkisesti hämmästeltävää ja ihasteltavaa ympärillä. Ja tekemistä ja työtäkin.
Kuten Sana kertoo Isän alati tekevä työtään - On siellä meilläkin tehtäviä.
Varmasti ilman yhtään tylsää ikävystymisen hetkeä, pilven reunalla vain harppua soitellen.
Vaan mielekästä ja haastavaa, palkitsevaa tekemistä ilman maanpäällisen työn ikäviä varjopuolia.
Täällä uuvumme fyysisesti ja henkisesti, sillä otsa hiessä on leipämme ansaittava.
Siellä on kerran kaikki toisin. Kyyneleet on pyyhitty silmistämme, sekä tuska ja vaiva poissa.
Kerran Taivaassa.

Sillä kirjoitettu on.

Reilu satavuotta sitten oli jännittäviä aikoja maailmanhistorian myllerryksessä.
Vuonna 1914 oli alkanut 1. maailmansota.
Saksa näytti kulkevan ensimmäisen vuoden aikana voitosta voittoon.
Lehdet, asiantuntijat ja yleinen mielipide oli vahvasti Saksan voiton kannalla.
Saksa tulisi voittajana sanelemaan rauhan ehdot. Näin uskotiin ja tältä se näytti.
Oli kuitenkin joitakin Jumalan Sanan kautta maailman tapahtumia peilaavia ihmisiä.
He näkivät asiat aivan toisessa valossa, kuin yleinen mielipide, joka oli valtaosaltaan tunnustavien kristittyjenkin näkemys.
Saksa tulee häviämään sodan! He sanoivat.
Heille hymähdeltiin ja naurettiinkin. Todellisuushan kertoo aivan toista.

Rauhallisesti Sanan valoon luottaen tämä pieni vähemmistö näki kuitenkin Saksan häviön.
Saksa on liittoutunut Turkin kanssa, ja Turkin hallussa on Pyhä maa.
Raamatun lupaukset Israelin paluusta Pyhälle maalle ei voi toteutua, jollei Ottomaanien valta väisty sieltä. Kirjoitusten mukaan.
Ja saksalaiset hävisivät sodan, vaikka tarvittiin vielä toinenkin maailman sota.
Ja toinen Saksan tappio, ennen kuin Israelin tie avautui takaisin luvattuun maahan.

Kun Jumalan aika täyttyy. Asiat tapahtuvat Hänen säädöstensä mukaan.
Siitä huolimatta mitä maailma sanoo.
Hallitsijat, poliitikot, media, langennut kristikunnan korkeat edustajat, yleinen mielipide … joka huutaa; mahdotonta!!!
Kirjoitettu on. Ja niin tapahtuu ajan täyttyessä.

Israelin kansa oli hajotettuna ympäri maapallon sen langettua hylkäämään Jumalansa.
Jumala, Sanansa kautta oli luvannut palauttaa kansansa aikanaan takaisin omaan maahansa.
Kooten sen kaikkialta maailman ääristä kansojen seasta, jossa se eli rajusti vainottuna vähemmistöinä.
Monet kristityt johtajat ja opettajat olivat kautta vuosisatojen sanoneet sen olevan mahdotonta.
Ihan Lutherista lähtien. Vakuutellen sen olevan vain kuvaannollinen vertaus Raamatussa.

Kuitenkin oli ja on myös heitä, jotka ovat uskoneet sen mitä on kirjoitettu.
Arkkipiispa Johansson ja Raamatullisen suunnan edustajat suomessa.
Itsenäisyyden ajan eduskuntaa edeltävillä valtiopäivillä ajoivat juutalaisen kansan kansalaisoikeuksia Suomessa.
Pieni joukko maassamme asuvia juutalaisia oli vain hyvin rajatuin oikeuksin.
Heillä oli esim. Turussa pieni korttelin pätkä missä saivat asua, ja vain rätti kauppaa harjoittaen.
Tällä paikalla on nyt muuten Turun Katulähetyksen rakennus, jos oikein muistan.
Johansson ajoi heille kansalaisoikeuksia, ja julisti omaisuuskansan vielä kerran palaavan omaan maahansa lupausten mukaisesti.
Valtiopäivillähän oli näihin aikoihin ennen itsenäisyyttä myös pappisedustus, ja heiltä tuli vastustus ”Kristuksen tappajia” kohtaan. Hänelle myös naurettiin. Mahdotonta on juutalaisen kansan paluu Pyhään maahan.
Juutalaiset saivat aikanaan täydet kansalaisoikeudet suomessa.
He ovat integroituneet Suomeen hienosti, vaikka osa tämän päivän sukupolvista on jo muuttanut Israeliin.

Vuonna 1823 Yhdysvalloissa Joh. Ag. Brown julkaisi ”Lopun aikoja” käsittelevän selitysteoksen.
Hän oli myös saanut ymmärrystä laskea Raamatusta, milloin Ottomaanien vuonna 622 jälkeen Kristuksen syntymän alkanut valta päättyy.
Hän päätyi laskutoimituksessaan vuoteen 1917 marraskuussa osuen kuukaudelleen oikeaan.
Saman vuosisadan loppupuolella oli Jumala alkanut nostamaan Ihmisiä käyttöönsä toteuttamaan tahtoaan.
Tärkeimpiä heistä oli ehkä (Itävalta) – Unkarin juutalaiskorttelissa syntynyt Theodor Herzl.
Toimittaja ja näytelmä kirjailija, joka syttyi ajamaan omalle kansalleen Juutalaisvaltiota.
Valko-Venäjän juutalaisista Eliezer Ben-Jehuda, joka suoritti Hebrean kielen ”ylösnousemuksen”.
Kieli oli poissa käytöstä satojen vuosien ajan säilyen vain Pyhissä kirjoituksissa pappien käytössä.
Heiltä hän sai rajun vastuksen fyysisen väkivallan, painostuksen , boikotin ja kirousten myötä; sillä nämä eivät voineet sietää ajatusta pyhää kieltä käytettäisiin arkisesti.
Jumala näki toisin; ja salli tämän miehen koko elämänsä uhraten suoriutua valtavasta työstä ja hebrea palasi Israelin valtion kieleksi. Se oli säilynyt muuttumatta vuosi satojen ajan, ja nyt se elvytettiin takaisin kuolleista eläväksi kieleksi, jollainen se oli ollutkin.

Mikko Laine kertoi kirjassaan ”Hän parantaa särjetyt sydämet”. Pienestä pojasta 1800 - luvulla, jonka iltarukous päättyi joka ilta: ”Herra, me emme voi unohtaa Sinun muinaista kansaasi Israelia. Jouduta päivää, jolloin Israel jälleen on Sinun kansasi ja palautettu Sinun suosioosi ja heidät maahansa”.

Tuosta pienestä kristitystä pojasta kasvoi Marsalkka Edmund Allenby, jonka Jumala valmisti tärkeään tehtävään.
Englannin pääministeristereistä nimekkäimpiä ollut Winston Churchill kertoo sotamuistelmissaan ”Suuri sota”; miten ”Löydettiin mies, jonka personallisuus ja lahjakkuus olivat kasvaneet tehtävien mukana”.

Sodan luonne muuttui tuon kristityn kenraalin astuttua Lähi- idän rintaman johtoon.
Hän tunsi kirjoitukset ja tiesi olevansa asetettu toteuttamaan Raamatun lupauksia, joita oli jo pienenä poikana saanut sydämelleen rukoilla tietämättään olevansa Jumalan määräämänä aikana 46 - vuotiaana sotajoukkojen komentajana Sanan mukaisen rukoustensa toteuttajana.

Nopeasti syksyn aikana hänen johtamansa joukot etenivät turkkilaisten ja saksalaisten joukkojen raivoisasta vastarinnasta huolimatta. Lontoossakin havahduttiin, kun lokakuun viimeisellä viikolla Gazan portit aukenivat ja Jerusalem alkoi olla jo lähellä. Linnuntietä noin 100 km päässä.

Jerusalemin edustalla Marsalkka Allenby oli vaikean ratkaisun edessä.
Tuntui vaikealta tuhota tykistöllä vastarinta, ja samalla lukuisat historialliset arvokkaat rakennukset.
Hän rukoili ja mietti pitkään, miten saisi vallatuksi ilman tykistöä Jerusalemin.
Lopulta hän päätyi painattamaan turkinkielisiä lentolehtisiä, ja pudottamaan niitä lentokoneesta suuret määrät kaupunkiin.

Lentokoneet olivat vuonna 1917 vielä harvinaisia ja hämmästellen turkkilaiset sotilaat katselivat yläpuolellaan pörrääviä koneita, joista satoi paperinpaloja kaupunkiin.
Vielä hämmästyneempiä oltiin, kun paperiin oli kirjoitettu kehotus antautumisesta ja kaupungin luovuttamista ilman vastarintaa. Alla oli Allenbyn nimi, joka turkin kielellä tarkoittaa Allahin palvelija.
Tämä sai sotilaat hämmennyksiin. Taivaalta tuli Allahin palvelijan kehotus antautua, joten he päättivät totella.
Ja näin marraskuun alkupuolella 1917 ottomaanien valta päättyi, kuten Brown oli Raamatun profetian mukaan laskenut, ja se siirtyi Englannin vallan alle.
Ja vasta toisen maailman sodan jälkeen 1948 tapahtui Israelin ihme, jolloin pieni olemattomasti aseistautunut ja lukumäärältään vähäinen joukko säilyi hengissä. Se julistautui itsenäiseksi Israelin valtioksi. Sitä seurasi välittömästi Viiden (5) ympäröivän arabivaltion hyökkäys. Se miten valtavan ase ja mies ylivoiman edessä Israel selviytyi voittajana, ihmeen omaisesti on sitten jo toinen tarina.
Selvisi seuraavistakin sodista voittajana altavastaajana ja yllätettynä.
Aivan kuten myös se, ettei tie itkumuurille Jerusalemissa auennut rajuista yrityksistä ja taisteluista huolimatta kuin vasta 1967.
Riemuvuoden (50v.) verran oli odottaminen ottomaanien vallan päättymisestä. Kirjoitusten mukaan.

Kirjoitettu on.
Ja myös lopun ajat toteutuvat kirjoitusten mukaan. Israelin itsenäistymisestä on kulunut 74 vuotta.
Olemme taas yhden aikakauden päättymisen loppuhetkissä.
Seurakunnan aika on päättymässä. Ikävä kyllä pitkälti samoin kuin Israelin aika.
Ulkonaisesti rikas. Penseä ja toisaalle kääntynyt Laodikean kristillisyys, joka on sulkenut Jeesuksen ulkopuolelleen.
Kristittyjen valtioiden nimissä kulkeneet kansakunnat ovat Jumalan kielteisyyden ja pilkan vienyt kaiken aikaa määrätietoisesti askel askeleelta pidemmälle. Seurakunta on tullut perässä mukautuen.
Yltäkylläisyytemme keskellä sopeutuen ympäristöönsä.
Aivan kuten Kirjoitettu on.

Suomi viettää kesää nyt juhlien ja iloiten. Kahden vuoden pelon psykoosi on hellittänyt ja se ottaa nyt ilon irti. Ja eikä siinä mitään pahaa ole. Onhan nyt aika juhlia ja olla yhdessä.
Unohtuiko taas vain kiittää tästä hetken helpotuksesta?
Aivan kuten unohtui ennen räkätauti hässäkkää pitkään vuosikymmeniä jatkuneesta hyvin voinnista?
Myöskin unohtaen pelon aikana mistä apu on pyydettävä?

Jo edesmennyt Raamatun opettaja Martti Rouhianen, jota erästä hänen opetustaan kuunnellessani.
Sanoi aikamme luopumuksesta. On kuin kaksi vierekkäistä raidetta rautatie asemalla.
Kaksi junaa on lähdössä aivan samaan suuntaan. Jonkun matkaan kuljettuaan saman suuntaisesti ne alkavat erkanemaan vieden matkustajat eri määränpäähän.
Siinä vaiheessa, jos on erehtynyt menemään väärään junaan - on myöhäistä vaihtaa määränpäätä.

Tänäkin päivänä olen huomannut kahdesta junasta sen aikamme hyvien ihmisten junan olevan suositumpi - kahdesta samaan suuntaan lähtevästä ja alkuun samaan suuntaan rinnakkain kulkevasta.
Siihen junaan noustaan ihan tavallisten hyvien ihmisten kanssa. Sitä ollaan yhdessä seurattu maailman tapahtumia. Milloin inhottu pahaa Trumpia, milloin parannettu kansanterveyttä, milloin vuorostaan vihattu naapurin pahaa johtajaa, itketty ukrainalaisten vuoksi, ja oltu hyviä ja suvaitsevaisia kunnon ihmisiä kaikin puolin.
Toiseen junaan vaunuihin jää vain vähän ihmisiä.
Itsessään syntisiä kelvottomia, jotka eivät maailman median melskeistä ja yleisen mielipiteen vaatimuksista ole jaksanut innostua, vaan heillä on Jumalan Sana lamppuna tiellä, jolla näkee mihin lähtevään junaan Jeesuksen verellä pesty kansa on kutsuttu.

Kumpaan junaan olet astunut tai astumassa?


Esivallalle, jonka alla olemaan Sana kehottaa olemaan kuuliainen.
Se on aivan totta.
Tämä länsimainen esivalta on vaihtanut ja vaihtamassa Jumalan Sanasta aiemmin otetun lainsäädännön päinvastaiseksi. Se opettanut päiväkodista lähtien arvojaan lapsille.
Se kieltää ja hylkää kaiken luojansa säätämän järjestyksen päinvastaiseksi.
Hyljäten myös Jumalan ja sovituksen.

Jos tämän esivallan kanssa haluat kulkea samaan päämäärään?
Median luoman totuuden lamppu kädessäsi, joka rummuttaa propagandaansa päivästä toiseen.
Se tie ei vie siihen paratiisiin, jota se lupaa.
Uuteen maailmaan, jossa on vapaus ja veljeys keskellämme – ja suunnaton onni.
Sen tien päässä on täydellinen kontrolli valtakunta, jota parhaillaan rakennetaan.
Pandemia aika oli hyvä harjoitusta sille, miten kansoja voidaan hallita ja ohjailla.
Vasta nyt alkaa olla mahdollista nykytekniikan kautta luoda hallinta järjestelmä yhden hallitsijan johdattavaksi. Aivan kuten Raamattu on sen kertonut.

Se tulee kaikella valheen ja eksytyksen voimalla valkeuden enkeliksi pukeutuneena, eksyttäen jos mahdollista valitutkin.

Tämän näkevät ne, joilla on samanlainen lamppu oppaana, kuin toista sataa vuotta sitten Israelin valtion syntymistä odottaneilla. Odottivat sitä, joka piti olla mahdottomuus.

Ja ne, jotka näkevät. Eivät ole yhtään parempia.
Sama penseys, kylmyys ja voimattomuus on povessani. Kuten Raamattu kertoo.
Kristikunta nukkuu. Jeesuksen tullessa hakemaan morsiamensa kotiin.
Toisilla on öljyä lampussa, toiset ovat täyttäneet omansa tämän päivän median valon korvikkeella.

Se on murheellista.

Jottei evankeliumi unohtuisi.
Jumalan rakkaudesta syntisiä kohtaan; ettei yksikään hukkuisi.
Otan loppuun lainauksen Vapaakirkon jo kauan sitten edes menneeltä Vilho Rantasen tekstistä.

”Prinssi Oscar Bernadotte oli näkyvä hahmo Ruotsin uskonnollisessa kentässä vuosisadan alkukymmeninä.
Hän oli kuninkaan poika ja hänellä oli mahdollisuuksia päästä kerran valtaistuimelle.
Oscar Bernadotten elämään tuli äkkiä yllättävä käännös.
Palvellessaan upseerina Ruotsin laivastossa. Hän eräässä merimies kirkossa kuuli saarnan, joka hänet herätti.
Hän muuttui uudeksi mieheksi.
Hänestä tuli todistaja, pidetty puhuja, jonka sanaa usein kuultiin Ruotsin hengellisillä kesäjuhlilla.
Kerran prinssi Bernadotte kertoi poika vuosiensa kokemuksesta näin:
- Eräänä kauniina kesäpäivänä me prinssit leikimme palloleikkiä kuninkaanlinnan pihassa.
Siinä palloa heitellessä sattui onnettomuus.
Pallo irtosi kädestäni ja lensi kovalla voimalla linnan ikkunaan, ja suuri lasi rämisi sirpaleina pihaan.
Linnan vouti kuuli särkyvän lasin helinän ja törmäsi paikalle kuin äkäinen ampiainen.
Kiukkuisena hän torui: - ’Voi teitä prinssejä! Olette kuin villejä intiaaneja.
Saan teidän takia harmaat hiukset. Ja nyt Oscar on särkenyt ikkunan.
Minun on heti pyydettävä audienssi hänen majesteettinsa puheille, ja kohta on Oscarilla kuumat oltavat’.
- Pikku sydämeni vapisi pelosta; muisteli prinssi vanhoilla päivillään tapausta. Aavistin selkäsauna odottaa.

Hetken olin neuvotonna, mutta sitten muistin jotakin.
Kuninkaan työhuoneeseen oli oikotie keittiön rappujen kautta.
Riensin kiireesti keittiön rappuja Isän työhuoneen ovelle ja ilman koputuksia suoraan huoneeseen.
Isä istui työpöytänsä ääressä.
Juoksin suoraan Isän syliin, kieroin käteni Hänen kaulaansa heltisin itkuun.
Isä hämmentyi käytöstäni kovin ja kyseli; olinko sairas tai mitä pahaa oli oikein tapahtunut?
Nyyhkytykseni keskeltä sain sanotuksi: ’Voi rakas isä. Kauheita on tapahtunut. Linnan suuri ikkuna meni rikki, kun heitin palloa’.

Nyt oli Isän vuoro puhua.
Hän sanoi lempeästi: ’Mutta Oscar! Sinähän olet kunnon poika. Tulet kenenkään kehottamatta tunnustamaan rikkeesi ja pyytämään anteeksi. Tämmöiselle pojalle Isä mielellään antaa anteeksi.
Maksan särkyneen ikkunan omasta käsikassastani ja valtiolle ei tule äyrinkään vahinkoa.
Asia on tällä selvä. Mene jatkamaan leikkiä, mutta ole varovaisempi!’

Tällä aikaa linnan vouti oli kulkenut toista tietä.
Kun hän viimein pääsi kuninkaan puheille ja aloitti kertomuksensa, niin kuningas kuunteli vain pari sanaa.
Kun vouti mainitsi ’Prinssi Oscar’.. nosti kuningas kättään ja sanoi: ’Asia on jo selvitetty, saatte mennä’.

Prinssi Oscar Bernadotte sanoi muistellessaan tätä lapsuutensa tapausta: - Näin tapahtuu hengellisenkin elämän piirissä. Teemme syntiä. Rikomme Taivasta vastaan, ja tuntomme on kipeä.
Kipua lisää syyttäjä, linnan vouti, pimeyden ruhtinas, joka uhkaa meitä Jumalan tuomiolla.
Mitä tässä tilanteessa on tehtävä?
On mentävä oikotietä Isän puheille. Sen oikotien on rakentanut kuolemallaan Jeesus Kristus.
Jeesuksen ansioon luottaen me saamme uskalluksella juosta tunnustamaan syntejämme.
Isä armahtaa katuvaa. Hän ei ota enää huomioon ’linnanvoudin’ syytöksiä, koska Jeesuksen veri puhuu hyvää syntisen puolesta”.

Tämä on hyvä muistaa meidän jokaisen.
Jos on seurattu intensiivisesti kehittyviä tautilukuja, osattu kaikki varianttien ominaisuudet, omaksuttu naapurin pahan pojan fyysisen ja psyykkisen terveyden spekulaatiot tietäen mitä lääkettä puvun takin taskusta löytyy.
Mitä siitä kostuimme?
Silmät suunnattuna toisaalle ja pelon keskellä unohtaen mistä apu löytyy.

Katse Jeesukseen!

Jokainen saa rientää Isän luo. Jeesuksen kerta kaikkine uhri. Golgatalla vuotanut sovintoveri on avannut tien kaikkein pyhimpään Isän Jumalan eteen.
Ja se veri puhuu vain hyvää puolestamme.


Ota Sanan lamppu. Rukouksesta Pyhän Hengen öljyä siihen, jotta lamppusi on kunnossa Yljän noutaessa morsiamen Isän kotiin.
Kotiin pois koetuksen hetkestä, joka pian maanpiiriä kohtaa. Koska Kirjoitettu on.

Siunaavin terveisin;

jh