Haavoittuneet enkelit

kirjoittaja Vierailija Su Elo 14, 2022 8:56 am

Kun kuljet vierelläni surkeuden huipulla,
sanasi ovat puukoniskuja ja
ruoskan sivalluksia. Suolaisuutesi
polttaa sielun haavoissa, vereslihassa.

Mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut?

Onko kiitollisuutesi oman ansion
loistetta ja köyhyyden ivaa,
tässä multakasojen maassa?

Kyynelehditkö katsomon puutetta
käsientaputuksia ja ylistyshuutoja,
Erinomaisuutesi hukkaan menossa,
täällä, kurjuuden huipulla; kaikista
Ansioitumisvelvollisuuksista,
maksuna, samalla kun kuljet
mitättömän rinnalla?

Kuka katkaisi tuntosarvesi,
kun harmaa arki ja arvottomuus
tulevat eteesi kauneutta vailla?

Kun oma minä on jalustalle nostettu,
huuto ei lopun, vaan se vaatii!
Monet ovat onnellisia, etteivät ole
kuin halpa-arvoiset ja surkeat syntiset,
ja kiittävät siitä Jumalaa.

Ketä minä kuvastimesta katselen?
Ihmistä - itseänikö,
ja häpeän sinua, koska et ole kuin minä.

ARKIKALUSTO

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31