Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Jouko Nieminen // Paavalin pyhitysoppi Room.7
Sivu 1 / 1
Jouko Nieminen // Paavalin pyhitysoppi Room.7
Paavalin pyhitysoppi Room.7
Jouko Nieminen
Paavalin kuvaama opetus pyhityksestä, (samoin kuin Mooseksen kirjan kertoma pitalinen) on tämän ajan kristittyjen keskuudessa kuin aivan eri maailmasta. (Room.7;19-23) Paavalikirjoittaa: ”Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.”
Tässä puhuu siis lihallinen mies, joka on myyty synnin alaisuuteen. (uk. ”turmeltunut ihminen, joka on synnin orjaksi myyty”). Tosiasia on se, että tällaisia me olemme kaikki, Jumalan edessä, jokainen meistä. Paavali toteaa, että ei hän pysty tekemään mitään hyvää, vaan hän tekee sellaista pahaa, mitä hän eniten vihaa. Hänessä ei siis ole voimaa tehdä mitään hyvää, vaan hän tekee ainoastaan pahaa, koska on niin heikko. Hän sanoo suoraan myös, että synti asuu hänessä. Ja tunnustaa, että tämä synti riippuu hänessä kiinni.
Eikä hänellä siis ole mitään voittovoimaa tätä vastaan! Hän on synnin orja. (100 % pitalinen). Ei siis mikään ihme, että tätä Room. 7. luvun sanomaa ei osata ottaa vastaan. Sehän on raa’asti ristiriidassa tämän päivän pyhitysnäkemyksen ja pyhitystarpeen kanssa. Se yritetään usein selittää pois tämän päivän seurakunnissa: Sekä ns. ”tosiuskovien piireissä” että liberaalien piirissä samalla tavalla. Jotakin on näiden näkemysten välillä sovittamattomassa ristiriidassa. Joko Paavali on väärässä tai sitten nykyaikana erittäin suosittu käsitys pyhittymisestä ja kristityn kasvusta on väärää.
Oman syntisyytensä syvyyden tajuamisesta Paavali kertoo kolme koko ajan syventyvää esimerkkiä: -(1.Kor.15;9) Uskoon tullut Paavali sanoo: ”Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.” (Apostoleista halvin). -15 v. myöhemmin, (Ef.3;8 Paavali ei enää vertaa itseään apostoleihin, vaan sanoo: ”Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta”. (Ei enää vain apostoleista, vaan kaikista pyhistä halvin).
-Ja vielä lopuksi (1.Tim.1:15) ”Minä olen kaikista syntisistä suurin.” Tämä ei tarkoita sitä, että hän olisi tehnyt syntiä enemmän kuin muut. Ei – vaan itse asiassa hänen synnintuntonsa oli tavattoman suuri. Se taas johtui siitä, että Pyhä Henki asui hänessä.
Mitä tämä merkitsee meille? Paavali kirjoittaa siis Room. 7:ssä oman todistuksensa kristityn syntisyydestä. Voi olla, että se loukkaa meitä! Meillä voi olla toisenlainen näkemys. Me emme kuitenkaan voi asettaa omaamme Paavalin opetuksen rinnalle, koska Paavalin ”näkemys” on osa Raamattua ja siis Jumalan sanaa. Paavali oli syntinen ihminen, jossa ei ollut mitään hyvää. Niin toivoisin meidänkin olevan. Silloin mekin saamme pelastua yksin Kristuksen armossa. Ja Kristus yksin saisi olla myös meidän pyhityksemme!
Ja Hän saisi tehdä itse omat tekonsa meidän kauttamme. 3.Moos.13 sanoi, että pienikin osa omaa ansiota, omaa vanhurskautta tai omaa pyhyyttä tuhoaa myös koko uskon! Usko on Jumalan lahja. Todellisuudessa meillä ei ole mitään – on ainoastaan Kristus. Hän on meidän vanhurskautemme ja pyhyytemme. (Room.7;24-25) ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Paavalilla on täydellinen rauha Jumalan kanssa, siitä huolimatta, että synti riivaa hänen lihaansa jatkuvasti!
Hän on syntinen niin kuin mekin, ja Jumala onpyhä. Ja Jeesus on sovittanut meidät Isän edessä ja purkanut väliseinän ja vihollisuuden. Tämä tuo ihmisen elämään lepotilan, joka ei ole meidän varassamme, vaan Kristuksen varassa. Paavali oli itsessään niin pieni, niin syntinen ja niin voimaton, että hänen oli pakko julistaa Jeesuksen suuruutta, Jeesuksen pyhyyttä ja Jeesuksen voimaa. Se on evankeliumia.
Ihmisen luonnollinen järki selittää Jumalan ja syntisen ihmisen välisen tilan hyvin lainalaisella tavalla: Jumala hyväksyy ne, jotka tekevät, tai edes yrittävät tehdä hyvää, mutta tuomitsee ne, jotka tekevät pahaa. Synnin ja armon käsitteet ovat käsitteinä hukassa. Tyypillistä on esim. se, että kun ihminen alkaa kaivata läheisempää suhdetta Jumalaan, niin hän alkaa heti parannella itseään. Siis yrittää miellyttää Jumalaa! Tosiasia on, että me emme pysty tekemään yhtäkään Jumalalle kelpaavaa hyvää tekoa. Tosin, Jeesus voi kyllä tehdä tekoja meidän kauttamme, jos Hän vain saa elää meissä (Joh.15;5)
Jeesus sanookin: ”sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Ja (Joh.5;15)” Jeesus, joka on tullut ihmiseksi, sanoo myös itsestään: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. (Joh.14;10) ”Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” Me emme voi tehdä minkäänlaisia Jumalan tekoja. Me pysymme syntisinä, Mutta Jeesus meissä voi tehdä Jumalan tekoja. Jos ihminen siis saa elää lähellä Jeesusta, niin hänestä tulee – tällainen läpeensä syntinen ihminen. Jeesuksen armo ja Jumalan pyhyyden ja rakkauden tunteminen valaisee ihmisen sisäiset silmät Pyhässä Hengessä näkemään oman todellisen kadotetun tilansa Jumalan edessä.
Eikä tämä Hengen läpivalaisu tapahdu ainoastaan uskoon tullessa, vaan jokaisena päivänä yhä syventyen, jos saamme elää lähellä Herraa. Mutta sama PH kirkastaa myös (synnin lisäksi) aina Kristuksen vanhurskauden. Eli sen, että Hän, Kristus itse on meidän vanhurskautemme Isän edessä.
Tätä on jumalattoman vanhurskauttaminen! Eli täysin pitalisen puhtaaksi julistaminen! Tämän päivän muotihengellisyys tosin näyttää tekevän uusista apostoleista vain pyhiä ihmisiä, mutta Raamatun apostolit olivat vielä läpeensä syntisiä ihmisiä. Tästäkin me näemme, mitä pyhitys on. Se ei merkitse parantumista synnistä. Se ei merkitse syntisen muuttumista, ei edes vähän paremmaksi.
Vaan oman toivottoman tilansa näkemistä yhä suurempana katastrofina, jonka tähden Kristuksen uhrin merkitys ja Jumalan armo kasvaa yhä ylenpalttisempiin mittasuhteisiin! Seuraus siitä: Jeesus: ”se, joka saa paljon anteeksi, se rakastaa paljon!” Se on siis puhdas, jonka synnit on annettu anteeksi! Minun oma henkilökohtainen jumaluusoppini on supistunut vähä vähältä yhä suppeammaksi. Se on vain yhden sanan mittainen: Jeesus. Siinä on kaikki.
Vierailija- Vierailija
Vs: Jouko Nieminen // Paavalin pyhitysoppi Room.7
Aamen
Rehellisesti kun itseään katsoo ja puntaroi tätäkin opetusta niin eihän tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin "elää tälläisenä Jeesuksen kanssa"
Usein kun elämää oikein siivoaa niin saattaapa jopa todistaa kuinka Herra antoi voimaa ja vapautti, ja näinkin voi käydä en sitä kiistä mutta itse olen saanut huomata että paljon on omatekoista ja itseensä luottamista joka kyllä romuuntuu aina kun joutuu kohtaamaan itsensä rehellisesti ja jos tätä ei pysty itsellensä myöntämään niin hankalaa on elon taival
Kovat on paineet varmasti monella Herran omalla koska näistä asioista harvoin kuullaan puhuttavan ja uskaltaako monessakaan paikkaa kenenkään kanssa edes keskustella koska usein saa vastaukseksi "yritä kovemmin" oletko edes uskossa ? "Jeesus voi vapauttaa kun tahdot oikeasti jättää kaiken" "oletko rukoillut" ja luetko sanaa tarpeeksi.. lista on loputon sinänsä tärkeitä asioita mutta voidaanko miettiä näkökulmasta että juuri ne meidän ongelmat ja synnit (SYNTISYYS) pitää meidät oikeasti lähellä Jeesusta ja hänestä oikeasti riippuvaisena?
Tämänkin ajatuksen jos ilmoille heittäisi jossain kilvoitus porukassa gamaelin jalkojen juuressa niin toista kertaa ei varmasti olisi asiaa ettei muita vaan saastuttaisi
Monet paikat on täynnä teologiaa siitä miten meidän tulee yrittää tehdä ja olla ja jos epäonnistumme niin silloin voimme turvata armoon ja näin ollen armosta on tehty jokin kehto jossa hengelliset "lapset" saavat levätä ja katsoa kun vahvat juoksevat, ja onkin totta se että armo kasvattaa meitä , mutta kun jos ei elä armosta ja armossa niin eihän armo voi silloin kasvattaa meitä , ajatelen että armo on se kasvumaa ja kun siinä taimi kasvaa ja kehittyy puuksi niin yhä silti sen kasvumaa on armo ja se on sitä loppuun asti vaikka puu kasvaa niin "maaperä" pysyy samana
Olen kyllä kiitollinen Herralle siitä että monesta asiasta olen saanut vapautua ja päästä irti , mutta yhtälailla olen kiitollinen siitä että hän on jättänyt pistimiä lihaani että tajuaisin sen tosiasian että kyse ei ole siitä mitä minä olen vaan siitä mitä Jeesus on
Välillä tuntuu että ymmärrän mutta usein nämä asiat ovat silti työläitä käsittää (koska järki laittaa vastaan ja enemmistö tämän ajan uskovista ?) ja siksi myös rukoilen että Herra armossaan antaisi syvempää ymmärrystä ja viisautta niihin asioihin jotka ovat oikeasti minun tärkeää ymmärtää
Tiedän että tämäkin aihealue on suuri "vankila" jossa varmasti moni painii ja tuskastuu ja väsyy koska ovat jääneet itsensä varaan yrittämään aina uudestaan ja uudestaan "porukan" oman lihan ja perkeleen kannustamana
"Onko tämä sitä korvasyyhyyn puhuttua vai onko tämä ehkä jotain mitä alussa ollut ja on unohdettu tänä aikana ? Puhunko niinkuin lohikäärme vai pyrinkö tuomaan totuutta esille jota olen yrittänyt kaivaa ja etsiä?"
Koetellaan kaikki ystävät hyvät ja valvotaan myös toinen toisiamme jotta kasvamme yhteisestä uskosta
Rehellisesti kun itseään katsoo ja puntaroi tätäkin opetusta niin eihän tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin "elää tälläisenä Jeesuksen kanssa"
Usein kun elämää oikein siivoaa niin saattaapa jopa todistaa kuinka Herra antoi voimaa ja vapautti, ja näinkin voi käydä en sitä kiistä mutta itse olen saanut huomata että paljon on omatekoista ja itseensä luottamista joka kyllä romuuntuu aina kun joutuu kohtaamaan itsensä rehellisesti ja jos tätä ei pysty itsellensä myöntämään niin hankalaa on elon taival
Kovat on paineet varmasti monella Herran omalla koska näistä asioista harvoin kuullaan puhuttavan ja uskaltaako monessakaan paikkaa kenenkään kanssa edes keskustella koska usein saa vastaukseksi "yritä kovemmin" oletko edes uskossa ? "Jeesus voi vapauttaa kun tahdot oikeasti jättää kaiken" "oletko rukoillut" ja luetko sanaa tarpeeksi.. lista on loputon sinänsä tärkeitä asioita mutta voidaanko miettiä näkökulmasta että juuri ne meidän ongelmat ja synnit (SYNTISYYS) pitää meidät oikeasti lähellä Jeesusta ja hänestä oikeasti riippuvaisena?
Tämänkin ajatuksen jos ilmoille heittäisi jossain kilvoitus porukassa gamaelin jalkojen juuressa niin toista kertaa ei varmasti olisi asiaa ettei muita vaan saastuttaisi
Monet paikat on täynnä teologiaa siitä miten meidän tulee yrittää tehdä ja olla ja jos epäonnistumme niin silloin voimme turvata armoon ja näin ollen armosta on tehty jokin kehto jossa hengelliset "lapset" saavat levätä ja katsoa kun vahvat juoksevat, ja onkin totta se että armo kasvattaa meitä , mutta kun jos ei elä armosta ja armossa niin eihän armo voi silloin kasvattaa meitä , ajatelen että armo on se kasvumaa ja kun siinä taimi kasvaa ja kehittyy puuksi niin yhä silti sen kasvumaa on armo ja se on sitä loppuun asti vaikka puu kasvaa niin "maaperä" pysyy samana
Olen kyllä kiitollinen Herralle siitä että monesta asiasta olen saanut vapautua ja päästä irti , mutta yhtälailla olen kiitollinen siitä että hän on jättänyt pistimiä lihaani että tajuaisin sen tosiasian että kyse ei ole siitä mitä minä olen vaan siitä mitä Jeesus on
Välillä tuntuu että ymmärrän mutta usein nämä asiat ovat silti työläitä käsittää (koska järki laittaa vastaan ja enemmistö tämän ajan uskovista ?) ja siksi myös rukoilen että Herra armossaan antaisi syvempää ymmärrystä ja viisautta niihin asioihin jotka ovat oikeasti minun tärkeää ymmärtää
Tiedän että tämäkin aihealue on suuri "vankila" jossa varmasti moni painii ja tuskastuu ja väsyy koska ovat jääneet itsensä varaan yrittämään aina uudestaan ja uudestaan "porukan" oman lihan ja perkeleen kannustamana
"Onko tämä sitä korvasyyhyyn puhuttua vai onko tämä ehkä jotain mitä alussa ollut ja on unohdettu tänä aikana ? Puhunko niinkuin lohikäärme vai pyrinkö tuomaan totuutta esille jota olen yrittänyt kaivaa ja etsiä?"
Koetellaan kaikki ystävät hyvät ja valvotaan myös toinen toisiamme jotta kasvamme yhteisestä uskosta
Reikäpää- Viestien lukumäärä : 25
Join date : 25.01.2023
Rea Aalto and Hellevi like this post
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Tänään kello 10:19 am kirjoittaja Hellevi
» Aapeli Saarisalo :: Raamattu ja ruumis.
Tänään kello 10:18 am kirjoittaja Hellevi
» Nätti kuva tai + ajatus
Tänään kello 9:47 am kirjoittaja Hellevi
» Mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi?
Tänään kello 9:17 am kirjoittaja jarrut
» Eino Sormunen :: Särjetty ja nöyrä henki
Eilen kello 8:10 am kirjoittaja jarrut
» Osmo Tiililä /Kristitty matkalaisena
Eilen kello 8:07 am kirjoittaja jarrut
» Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41
Eilen kello 8:04 am kirjoittaja jarrut
» Mikä ihmeen harhaoppi?
Eilen kello 8:02 am kirjoittaja jarrut
» Harhaoppi: Uskovien synnittömyys
Eilen kello 7:52 am kirjoittaja jarrut