Piispa Eino Sormunen :: Taistelu ja voitto.

kirjoittaja Hellevi Pe Elo 23, 2024 7:24 am

Taistelu ja voitto.

Neljäntenä rukouspäivänä, marraskuun 12:na 1939.
Piispa Eino Sormunen, Kuopio.

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Puolipäiväsaarnan teksti. Kor. 15:57. Voimakkain niistä monista kuvista, joilla kristityn elämää,uskonelämää raamatussa kuvataan, on kuva taistelusta ja kilvoituksesta.

Uskonelämä ei ole laiskan lepoa, vaan se on liikkeellä oloa, pyrkimystä ja taistelua. Jeesus puhuu vihollisista, joita vastaan meidän on taisteltava heti uskoon tultuamme ja jotka nousevat hyvin läheltä: omasta perhekunnastamme (Matt. 10: 34 sein.). Maailman puolelta tuleva viha on suorastaan osoituksena siitä, että olemme Kristuksessa (Joh. 15: 19; 17: 14; Joh. 3: 13).

Pietarin kirjeessä vastustajamme on perkele, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän saisi niellä (1 Piet. 5: 8. Hebrealaiskirjeessä kuvatut uskon sankarit ovat juuri kilvoituksen jataistelun tietä käyneet ylhäistä päämäärää kohti (Hebr. 10: 32 seur., 11: 33 seur.). Paavalille usko on jalo taistelu (1 Tim. 1: 18; 6: 12), ja tämä taistelu saa valtavat mittasuhteet. Se ei ole taistelua vain omaa syntistä luontoamme vastaan, vaan taivaan avaruuksissa hallitsevia pahuuden henkivoimia vastaan (Ef. 6: 12 seur.).

Lutherin Vähästä Katekismuksesta tiedämme, että pääviholliset ovat synti, kuolema ja perkele. Maailman historiaa on selitetty jonkin kummallisen voiman ohjaamaksi »edistykseksi» ja »kehitykseksi». Tämä selitys on mahdoton ja järjetön jo siitä syystä, että kasvamisen jakehityksen rinnallakasvavat myöskin aina rappeutumisilmiöt. Sitä paitsi tuhon voimat tuon tuostakin perusteellisesti hävittävät miltei kaikki kehityksen tulokset. Maailman historia on syvimmältä katsoen Jumalan ja perkeleen, hyvän ja pahan, valon ja pimeyden välistä taistelua.

Tässä taistelussa on vuoroin kumpikin voitolla. Pimeydellä on omat aikansa ja hetkensä (Luuk. 22: 53). Sen vuoksi ei ole Jumalan sanan mukaista ryhtyä olevissa oloissa selittämään Jumalan tekoja ja tuomioita, arvioimaan, kenelle ne ovat rangaistustuomioita, kenelle taas kuritusta, kasvatusta ja puhdistusta. Jumalan suunnitelmissa on pitkät jännevälit, ja tuhat vuotta on hänelle kuin yksi päivä.

Mutta yksi on varmaa: kaiken takana on Jumala, ja hän toteuttaa meiltä salattua maailmanhallintaansa. Tämä taistelu päättyy siihen, että Kristus joutuu taisteluun persoonallisen vastustajansa, antikristuksen kanssa, ja voittaa hänet. Sitten hän, pantuaan kaikki vihollisensa jalkojensa alle, antaa hallitsemansa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, jotta Jumala olisi kaikki kaikessa (1 Kor. 15: 24 28).

Paavali antaa meille, jotka vaellamme pimeydessä ja kuoleman varjossa, suurenmoisen kuvauksen siitä, miten vihollisistamme viimeisenä kukistetaan kuolema (1 Kor. 15: 26). Kuolema, joka puhaltaa kylmän henkäyksensä kauneuden yrttitarhoihin, ja kohta ne lakastuvat. Kuolema, joka on ainoa vakava asia monen pinnallisen ihmisen elämässä.

Kuolema, joka vuodattaa katkeruuden pisaran' nautintojen maljaan jalohduttaa sorrettua sillä, että sorto on kerran päättyvä. Kuolema, viimeinen vihollinen, on kerran nielty ja voittosaatu. Tämä Kristuksen kuolemasta saama voitto ei ole vain katoamattomuuden henkäys katoavan kauneuden keskellä, tuo, jonka runoilija on tulkinnut sanoilla: kaikki katoava on vain vertaus katoamattomasta.

Kristuksen voitto, joka alkoi hänen ylösnousemisellaan ja johon meidänkin ylösnousemuksemme perustuu, on meille täällä, katoavaisuuden alaisuudessa, niin vapauttava siksi, että kuolema lakkaamatta tekee työtään meissä ja haavoittaa meitä pistävällä odallaan, joka on synti. Kuolema ei ole vain elämämme kääntymistä syksyä kohti, ei verrattavissa kukkien lakastumiseen, vaan kuoleman takana on vastuu, omantunnon hätä ja tuomio, koska kuolema on synnin palkka.

Tämä läheinen yhteys synnin ja kuoleman välillä tekee kuoleman meille kauhistuttavaksi. Mutta tämän yhteyden vuoksi me myös saatamme yhtyä Paavalin ylistykseen ja varmuuteen lopullisesta voitosta, sillä niinkuin olemme kokeneet synnin aiheuttamaa kuolemaa omassa elämässämme, niin olemme kokeneet myöskin synnistä vapauttavaa voimaa Kristuksessa ja hänen armossaan.

Paavalin kuvaus vanhan ja uuden, lihan ja hengen jatkuvasta ja jokapäiväisestä taistelusta uskovan ihmisen olennossa (Room. luku) alkaa juuri näistä sanoista: »Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 6: 23).

Samoin hänen kuvauksensa kuoleman tuhotyöstä päättyy tekstinämme olevaan Kristuksen voiton ylistykseen. Kristuksessa voitto on jo saatu; Kristuksen kirkko ja paikallisseurakunta. 251 meidänkin kilvoituksemme päättyy ylösnousemuksessa elämään ja kirkkauteen.

Tätä Kristuksen voittoa meidän on julistettava tänäkin tuhoamisen aikana. Siitä lankeaa valojuova taistelukenttien kuolonvalituksiin ja haudoilla seisovien itkettyneihin katseihin. Mutta tämä voitto lohduttaa meitä myöskin he kossa päivittäisessä kilvoituksessamme elämän tiellä. Taistelumme ei ole päättyvä tappioon, vaan voittoon. Lepomme ei ole toivottoman mielenmasennusta, vaan se on perille päässeiden kilvoitteli jäin ylistyslaulua.

file:///C:/Users/HELLEV~1/AppData/Local/Temp/MicrosoftEdgeDownloads/827461f8-065d-46f4-81dd-2a913bcbad15/Vartija_10_01_10_1939.pdf