Yhteiskuntamme Pahanlaatuiset kasvaimet

Yhteiskuntamme malignit tuumorit


Uncategorized

28.8.2014

James Hirvisaari

Suomi on monikulttuurinen maa. Monikulttuurisessakin yhteiskunnassamme kaikkia yksilöitä tulee kuitenkin sitoa samat lait, kulttuurisesta, etnisestä, uskonnollisesta ja sosiaalisesta taustasta huolimatta. Yhteiskuntamme kantavimpia voimia ovat sellaiset arvot kuten yhdenvertaisuus lain edessä, samanarvoisuus ihmisten kesken sekä sukupuolten tasa-arvoisuus. Jokaisella yhteiskuntamme jäsenellä on liuta perusoikeuksia joihin muun muassa kuuluu oikeus elää turvallista ja väkivallatonta elämää.

Näinkin kirjava kulttuurinen pääomamme sisältää myös sellaisia piirteitä, joista on poliittisesti epäkorrektia käydä julkista keskustelua. Joissakin kulttuureissa harjoitetaan pienten tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista, joissakin taas poikavauvojen ja poikien ympärileikkauksia. Joissakin kulttuureissa reippaasti alaikäisiä tyttölapsia naitetaan sukulaisilleen ja vieraille, vanhemmille miehille. Monissa kulttuureissa naisen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu suvun kunnian kantaminen harteillaan. Ympärileikkauksilla ja liian aikaisilla naimakaupoilla yritetään estää suvun maineen tahriintuminen. Kunnia on joissakin yhteisöissä yksilön perus- ja ihmisoikeuksia paljon tärkeämpi käsite.

Suomessa on viime aikoina keskusteltu nuorten miesten innokkuudesta osallistua pyhiin sotiin, murharetkille, vääräuskoisten tappamismatkoille. On ihmetelty, mikä saa Suomessa, rauhassa ja yltäkylläisyydessä kasvaneen nuoren hakeutumaan tällaisiin tilanteisiin. Noppaa on heitelty milloin yhteiskunnassamme rehottavan rasismin päälle, milloin yhä kasvavalle suvaitsemattomuudelle. Harvoin on saanut lukea totuudenmukaisia mielipiteitä asian johdosta. Mitä ilmeisimmin monikaan ei ole hoksannut, mistä syystä nämä nuoret ovat syrjäytyneet ja tahallaan jättäytyneet integroitumatta yhteiskuntaamme. Heidän syrjäytymisensä johtuu kamppailusta yhteiskunnassamme vallitsevia arvoja vastaan. Jokaisella yhteiskuntamme jäsenellä on velvollisuuksia. Meiltä vaaditaan muun muassa peruskoulun suorittamista, mahdollista kouluttautumista ammattiin, työn tekemistä ja verojen maksua. Niillähän hyvinvointiyhteiskuntamme pyörii, veronmaksajien rahoilla. On täysin selvää, että joitakin yksilöitä ei kiinnosta pätkääkään se, mitä heiltä toivotaan, saati vaaditaan. He tietävät sen, että huomion pois omasta saamattomuudesta ja laiskuudesta saa osoittamalla sormeaan ja syyttämällä syrjinnästä, rasismista ja suvaitsemattomuudesta.

Kysymys kuuluu, mitä tapahtuu kun yksilö ei suostu integroitumaan uuteen kotimaahansa, uuteen ympäristöönsä ja kun hän ei koe mitään samaistumisen aihetta paikalliseen ympäristöön, kanssaihmisiin, kulttuuriin ja elämäntapoihin? Oikeusjärjestelmämme on sellaisen ihmisen mielestä paha, moraaliton ja kaukana sellaisesta, jonka alaisuudessa hän haluaisi elää. Millainen asema yhteiskunnassamme on ihmisellä, joka ei kunnioita sukupuolten tasa-arvoa, sillä ajattelee miehen olevan perheen pää ja nainen on pelkkää omaisuutta? Voiko ihminen elää tässä maassa täsmälleen kuten entisessä kotimaassaan, näkemättä vaivaa minkään asian, vähiten oman integraationsa suhteen? Mitä yksilölle tapahtuu tällaisissa olosuhteissa? Hän radikalisoituu, syrjäytyy. Loppu on kaikkien tiedossa.

Jokaiselle muualta tulleelle yksilölle on annettava aikaa sopeutua vallitseviin uusiin olosuhteisiin ja yhteiskuntaan. Se vie aikaa varsinkin niiltä, jotka tulevat tyystin erilaisista ympäristöistä. Jotta voisimme elää rinta rinnan rauhassa ja sovussa, jokaisen miestä on ymmärrettävä yhteisten pelisääntöjen päälle. Joka ei suostu hyväksymään tätä, voi huoletta hakeutua elämään jonnekin muualle. Maailmasta löytyy myös sellaisia yhteiskuntia, joissa arvostamiamme perusoikeuksia ei ole olemassakaan, ihmisoikeuksista puhumatta. Jos voi mennä murhaamaan kunnioittamansa yhteiskunnan puolesta, voi myös jäädä asumaan sellaiseen. Kun päätöksen on tehnyt, paluun ei pitäisi olla enää mahdollista.

Meidän kaikkien on ymmärrettävä, että ihmiset, jotka eivät suostu pelaamaan samoilla pelisäännöillä, ovat maligneja tuumoreita, jotka nakertavat hiljaa mutta päättäväisesti kaiken sen luottamuksen, minkä olemme vuosikymmeniä rakennelleet keskuuteemme. Ilman sitä luottamusta emme pitkään elä rauhassa saman katon alla. Nämä malignit tuumorit olisi syytä kitkeä pois keskuudestamme, jotta yhteiskuntamme pysyisi mahdollisimman pitkään terveenä ja hyvinvoivana.

Kaikkien niiden, jotka eivät kunnioita uuden kotimaansa peruspelisääntöjä, pitäisi ymmärtää itse hakeutua muualle rakentamaan elämäänsä. Yhteiskuntamme ei tule koskaan muuttumaan heidän haluamakseen. Me emme tule koskaan luopumaan yhteiskuntamme pystyssä pitävistä arvoista. Me emme myöskään (toivon mukaan) tule suostumaan rinnakkaiseen oikeusjärjestelmään, jossa kunnioittamiamme arvoja poljetaan alas säälittä ja määrätietoisesti. Täällä jokainen ihminen on yhtä arvokas. Suomalainen yhteiskunta on ihmisoikeuksien suhteen erittäin onnistunut, laissamme muun muassa taataan jokaisen ihmisen oikeudenmukainen kohtelu. Paljon meille annetaan, mutta hyvin vähän meiltä vaaditaan. On jokaisesta itsestä kiinni, miten hyvin tai huonosti integraatio yhteiskuntaamme onnistuu. Eväät sen onnistumiseen on suotu jokaiselle. Ympäröivää yhteiskuntaa on helppoa syyttää loputtomiin. Ennen pitkää on kuitenkin vilkaistava siihen peiliinkin.

Me olemme kaikki erilaisia, ei ole kahta samanlaista. Kaikki kulttuurit eivät tule toimeen keskenään, ja siinä ei ole mitään väärää. Niiden pakottaminen yhteiseloon samojen rajojen sisällä tietää kuitenkin vain kasvavia levottomuuksia, sotia ja murharetkille osallistumisia. Olisiko korkea aika tunnustaa tämä tosiasia? Korkea aika olisi myös näyttää ovea niille, jotka eivät tule koskaan hyväksymään sitä mitä pidämme arvossa ja mitä kunnioitamme. Näiden ihmisten paikka ei ole keskuudessamme, oikeudenmukaisessa ja ihmisystävällisessä yhteiskunnassamme.

Fija Saarni
Kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja

(Kirjoitus sensuroitiin Uuden Suomen säälittävältä blogipalvelimelta, joten julkaisenpa sen täällä, kirjoittajan luvalla.)
Share on Facebook

http://muutos2011.fi/blogit1/yhteiskuntamme-malignit-tuumorit/#comment-492927

Eikö maahanmuuttajilla ole mitään velvollisuuksia?
Eikö heidän kuulu noudattaa sen maan lakeja missä heitä ilmaiseksi elätetään ja
missä heille annetaan mahdollisuus parantua esim. sodan traumoista.  Voidakseen
elää avustajamaan yhteiskunnassa, se vaatii sen maan yhteiskunnallisiin normeihin
pitäytymistä sen yhteiskuntajärjestyksen ja kurin noudattamista.  

Mitä sanotte uskovat? Auttaako pelkkä lässytys?