Miten neuvoisit?

Miten neuvoisit?  


"Miten toimia kristittynä naisena avioliitossa, jossa mies on ei-uskova julmaa henkistä väkivaltaa käyttävä ja "irstas".
Kuinka kunnioituksen ja oman terveyden hoitamisen välinen suhde tulisi hoitaa? Onko kyseessä sama marttyyrius,
kuin muilla uskon tähden kärsivillä?
Lähtökohta on siinä, että erota et saa.
Kuinka seksuaalisuus toteutuu, kun rakkaus ei ole miehen vaikuttimena? Onko alistuttava,
vai pysyttävä erossa, ettei mene mukaan pimeyden töihin?
Saako käyttää lääkkeitä, kun sydän on revitty rikki ja ahdistaa niin, ettei jaksa olla.
Niin, miten tulisi elää ei-uskovan väkivaltaisen perheenpään kanssa?"
_________________
Siunausta Jumalan armossa ja tuntemisessa <3

jarrut sanoo:

 Viestin aihe: Perheväkivalta  


Mikään ei pakota hakkaamaan


Perheväkivaltaan syyllistynyt voi muuttua. Kuitenkin vasta kun hän
ottaa täyden vastuun teoistaan ja myöntää tarvitsevansa apua.


----------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: xxxxLähetetty: 18.7.2007 15:48

kiitos hyvästä artikkelista, makasin juuri sängyssä ja rukoilin asiaan liittyen, tulin koneelle ja löysin arttikkelin perheväkivallasta minkä olit laittanut.
oma eroni on juuri nyt ajankohtainen, kaikkein kauheinta on ajatus Jumalan tahtoa vastaan rikkomisesta, luin eilen viimeksi että vaimo ei saa erota miehestään. meillä on myös väkivaltaa perheessä,ollut ennen uskoon tuloa ja koko ajan sen jälkeenkin. Yhä edelleen kamppailen asian kanssa, mikä on Jumalan tahto, tiedän että saamme anteeksi, mutta mahdolliset tuhoisat seuraukset joudumme kantamaan itse samoin lapsemme. Kirjoitelkaa ja jakaa kokemuksianne, tervesin xxxx

 




Lähettäjä: HelleviRaitosalo Lähetetty: 20.7.2007 8:41

Perheväkivalta on hirvittävää ja elämää tappavaa, jokaisen
sen perheen jäsenen kohdalla.
Eikä siinä muitten tuskien lisäksi Raamatun Sanakaan
tule lohduksi, kun ajatellaan, että ei siitä saa edes lähteä
pois.

Jumalan tarkoitus ei ole, että perhe-elämä on
väkivaltaa, eikä lasten tarvitse kasvaa kodissa,
jossa pitää pelätä, säilytäänkö hengissä ja
tuleeko enää aamua.

Yhteiskunta on ikävä kyllä muokannut
yksinhuoltajille avunsaannin niin, että se
eroaminen on ainut tapa saada ekonomistakin
tukea, ja siihen se tukeminen monesti sitten
jää.

Kun ja jos, avioeroon ajaudutaan, ei sen tarvitsisi
olla mikään kuolemantuomio liitolle. Vaan siinä
saisi miettiä, mikä meni pieleen.
Väkivaltaisuus on APUA- huuto.

On jotakin mitä ei jakseta eikä selvitetä
puhumalla, koska ei osata puhua.
Ei osata tuoda julki sitä sisäistä kipua
ja painetta, mikä on arjen taakkaa.

Pitäisi löytyä joku, jonka kanssa voitaisiin
keskustella avoimesti ja rehellisesti
ja puolueettomasti.

Syyllisyys on taakka, jonka alle jää, ellei
uskokaan ole muuta kuin vaatimuksia.

Uskohan on lahja, ei vaatimus.
Jeesus meni ristille syntiemme tähden.

Se, että se on lahja, tarkoittaa sitä
että Kristus on suurempi, kuin
ihmisen syyllistävä omatunto,
ja tietää kaiken.
Kaikki taakat saa
jättää Armahtajan eteen, ja luottaa
siihen että Nöyrtyväinen saa avun
eikä joudu häpeään.

Älä jää yksin taakkoinesi.
Etsi luotettava ihminen. Puhu.
Pyydä apua. Sinulla on vastuu lapsista,
älä kanna itsesyytöksiä, sillä se joka
syyttää, ei ole Jumala.

Eron ei tarvitse olla liiton loppu,
vaan paremman alku.
Jumalan lapsi saa antaa itselleenkin anteeksi,
niin kuin toisellekin osapuolelle, silloin kun
todellinen ja rehellinen
muuttumisen tie on alkanut.


--------------------------

Hellevi Raitosalo sanoo:


Tahdon vielä painottaa yhtä asiaa,
sitä, että pahoinpitelijän on turha pettää itseään,
lupauksilla, että muuttaa tapansa.

Turha luulo.

Pahoinpitelijän lupaus, että haluaa muuttua
lastensa vuoksi, puolison vuoksi, perheensä vuoksi,
on vain sanoja, vaikka haettaisiinkin ammattiapua.


Entäpä jos puoliso ei haluakaan
jatkaa avioliittoa, miten lupausten
silloin käy?

Ellei pahoinpitelijä näe asian vakavuutta niin tärkeänä,
että haluaa muuttua itsensä takia, ovat kaikki kauniit
sanat ja lupauset ja terapiat vain manipuloimista.


Vaikka liitto hajoaisi, hae apua ITSESI takia,
ei kenenkään toisen takia. Ei Jumalankaan takia,
ei uskon takia, ei sosiaaliviranomaisten
takia.

Pahoinpitely ei lopu puolisoa vaihtamallakaan.
Se vaan jatkuu uudessa suhteessakin
Vastoinkäymiset saavat raivon nousemaan,
aivan kuin ennenkin. Kierre vain jatkuu ja jatkuu.


Koko perhe tarvitsee apua, myös he jotka ovat
joutuneet väkivallan kohteeksi, niin aikuiset kuin lapset.
Asioista pitää puhua, ne on selvitettävä, että
päästään paranemaan.
   
--------------------------------------

Hellevi Raitosalo sanoo:


Elämästä:


Perheessä vaimo tulee uskoon.
Mies on ollut pahoinpitelijä
ennen kuin lapsia tuli,
ja on sitä vieläkin.


Vaimo uskoo miehen
vakuutuksiin, että lyöminen loppuu.
Hän antaa anteeksi, uudelleen ja uudelleen
ja rukoilee, että mieskin löytäisi tien
Jeesuksen luokse.


Vuosia kuluu, mies on entisellään.
Lapset kasvavat ja ovat
oppineet olemaan hiljaa, siitä,
mitä kotona tapahtuu.

Koulussa mustelmille löytyy aina sopiva
selitys. Eikä kukaan aavista, mitä
kotona tapahtuu.

Hyvin varhaisessa vaiheessa
lapset sitten muuttavat kotoa pois
ja alkavat oman elämän muualla.

Äiti jää väkivaltaisen isän kanssa
nyt kahdestaan. Mies on samanlainen.
Mutta sitten tapahtuu jotakin.
Mies tulee uskoon.

Hän käy ahkerasti kokouksissa ja
ottaa osaa seurakunnan toimintaan
aktiivisesti. Kotona lyöminen jatkuu.
Miksi ei mies muuttunutkaan, kun
nyt tuli uskoonkin?

Miksi Jumala ei auttanutkaan,
niin että pahoinpitely olisi
loppunut?

Mies pyytää esirukousta
ja veljet rukoilevat.
Uudelleen ja uudelleen rukoillaan,
eikä mikään muutu.

Eikö Jumala kuule?
Eilö mies olekaan oikeasti uskossa?



Kyllä Jumala kuulee ja mies on uskossa.
Mutta.
Mies tarvitsee apua. Jos ammittiapua
ei seurakunnasta löydy, rehellisesti esitettyyn
pyyntöön, on sitä apua haettava ulkopuolelta.

Kun apua vihdoinkin saadaan,
paraneminen on hidasta.
Mikään ei muutu päivässä
eikä kuukausissa, ei aina edes vuosissa.


Miksi se kestää niin kauvan, vaikka
Jumala voisi kerralla muuttaa ihmisen?
Voi hän senkin tehdä. Mutta hyvin harvoissa
tapauksissa. Moni alkoholin käyttäjä
lopettaa juomisensa ja siinä voi
väkivaltaisuuskin loppua.
Ei aina. Mutta joskus.


Miksi Jumala ei muuta kerralla?
Mitä Te lukijat ajattelette?
Jumala on sttenkin Kaikkivaltias.

Olisiko mies muuttunut jos
virkavalta olisi varhaisessa vaiheessa
saanut puuttua asioihin?

Olisiko vaimon pitänyt ottaa lapset
ja jättää miehensä? Että lapset
olisivat säästyneet kärsimyksiltä?
Että itsekin olisi säästynyt?


Ehkä viimeksimainittua vaihtoehtoa punnittiin,
mutta seurakunnassa ei
yksinhuoltajia katseltu suopein silmin.  





Hellevi sanoo:
Sinulle, joka kysyit

Moni avioliitto voi joutua kriisiin, kun toisesta osapuolesta
tulee Jeesuksen seuraaja. Vaikka olisi odottanut, että
kaikki muuttuu paremmaksi, ei aina niin käy.

Pikemmin voi olla, että ennen jotenkin siedettävä
puoliso muuttuu väkivaltaiseksi ja pilkkaavaksi,
ja pahenee entisestäänkin.

Tällaisissa liitoissa kärsitään vuosikausia, kun
ei uskalleta lähteä siitä pois,
pelosta, ettei muunlaista elämää ole
tarjolla, kuin vain se marttyyrin osa, joka
lopulta voi johtaa väkivaltaiseen kuolemaan.

En kutsuisi avioliitoksi sellaista liittoa,
jossa toinen osapuoli nujertaa toisen,
niin että ihmisarvoa ei enää ole.

Sellaisissa oloissa ei ole kenenkään pakko elää,
ei siinä toimi yhdyselämä, eikä muukaan elämä,
kuin mahdollisesti sen toisen pakottamana.

Aikuisella on vastuu lastensa elämästä,
että pystyy heistä huolehtimaan kunnolla.
Kenenkään ei ole pakko elää väkivaltaisen ja
pahoinpitelevän ihmisen kanssa ja altistaa
lastensa elämä rikolliseen kohteluun,
vaikka ei sitä avioeroa ottaisikaan.

Sinulla on oikeus muuttaa erilleen,
että oma ja lastesi terveys säilyy.
Henkinen väkivalta on yhtä vakavaa
kuin fyysinen.

Mitä lääkkeitten käyttöön tilanteessasi tulee,
tiedät varmasti itsekin, että eivät lääkkeet poista
ongelmia perheestänne, vaan siirtäisivät niitä.

Hae apua.

Perheneuvonta kirkon piirissä voi olla avuksi,
mahollisuus yhdessä selvittää asioita, ja
papilla on vaitiolovelvollisuus,
sekä ammattinsa puolesta taitoa käsitellä
näitä alueita yksilökeskeisellä tasolla.
Monella papilla on psykologin tutkinto.

Kun ei- uskovaisesta puolisosta on kysymys,
jos ei tämä suostu kirkonpiirin apuun,
muitakin perheneuvoloita ja apua perheellesi,
löytyy joka kunnasta. Myös turvakoteja on naisille,
jonne voi kriisitilanteessa lasten kanssa muuttaa.



Seurakunnalla ei ole oikeus pakottaa ketään
elämään väkivaltaisessa suhteessa.
Jumala ei Sinua pakota siinä elämään.

Sinä et ole yksin, uskovana Sinulla
on aina Lohduttaja ja Vierellä kulkija,
Jeesus Kristus, Pyhän Henkensä kautta.

Älä pelkää.



Hellevi Raitosalo sanoo:

Miehen väkivaltaisuudesta vielä.
Väkivaltaisuus on usein huuto, pyyntö
että saisi apua.

Useimmilta miehiltä puuttuu
valmiudet käsitellä pahanolontuntojaan.

Ei osata puhua, kun ei ole totuttu,
tai ei ole ollut kuuntelijaa.
Helpompi on pukea tunteet väkivaltaisuuteen,
kuin puhua siitä, mitä sisällä liikkuu.

Suomalaisuudessa on tuttua ettei mies tunteile,
ei mies itke eikä valita. Naiselle kaikki tuo on
sallittua, ja siksi ehkä naiset selviävät helpommin.

Väkivaltaisen miehen pitää saada puhua
sisimpiään, siitä, mikä aiheittaa toisen ihmisen
pahoinpitelyä.

Elämä väkivaltaisen ihmisen rinnalla on mahdotonta,
ja siihen ei tarvitse kenenkään alistua, eikä saa alistua.
Lupaukset tapojensa muuttamisesta eivät auta, koska
syyt ovat silti jäljellä. Pahoinpitelyt eivät lopu itsestään,
vaan pahenevat.

Hae apua.

Kirkonpiirissä pappi on yksi mahdollisuus.




Viesti  Hellevi Raitosalo lähetetty Ke 30 Loka - 7:04:58

Hellevi:

Laitan tänne näitä linkkejä jos niistä olisi jollekin jotakin apua.
Perheväkivaltaa löytyy niistäkin perheistä, joissa molemmat
ovat uskovia, usko ei tee ihmisestä väkivallatonta.
Mutta väkivaltaisuuteen on haettava apua.
Ennenkuin se menee niin pitkälle, että toisen elämä loppuu.
Muista:Lapset vammautuvat, näissä perheissä.

Monet naiset ja miehet ovat usein lapsuudenkodissaan nähneet
tai kokeneet väkivaltaa ja traumatisoituneet.
He ovat alttiita ajautumaan myöhemmin aikuisena epävakaisiin,
antisosiaalisiin ja väkivaltaisiin parisuhteisiin, joissa he
voivat joutua uhriksi ja itsekin käyttäytyä
väkivaltaisesti. Kyse on lapsuuden traumakokemuksen
toistamisesta, joka kuitenkaan useimmiten ei ole edes tiedostettua.

Perheväkivalta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta



Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana:
http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6709-4.pdf


Voiko perheväkivallasta päästä eroon?
http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/voiko-vakivallasta-paasta-eroon/



Naisten linja:
Hengellinen väkivalta parisuhteessa

Parisuhdeväkivallalle tyypilliset muodot toistuvat uskonnosta riippumatta (ks. väkivallan muodot).
Uskonnollisissa yhteisöissä voi kuitenkin erityisenä painostaminen ja väkivallan muotona
esiintyä ns. hengellistä tai uskonnollista väkivaltaa.

Parisuhdeväkivallalle on tyypillistä, että tekijä syyttää väkivallan kokijaa omista teoistaan
ja käyttäytymisestään. Uskonto voi antaa tekijälle lisätyökalun kumppanin syyllistämiselle.

https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/tietoa+vakivallasta/pari-+ja+lahisuhdevakivalta/hengellinen+vakivalta/


 


Kirjoitukset täältä

https://vapaasana.swedishforum.net/t167-narsistinen-persoonallisuushairio-raamatussa-kirkossa-ja-sielunhoidossa
sivun 2 - loppuosassa

Vaikea on löytää enää oikeaa Jeesusta, jos ei mahdotonta. Kaikki vahvat ovat mielestään oikeasssa ja heikot etsiviä eivätkä voi löytää. Miksiköhän tämäkin kaikki sallitaan

Olen päätynyt samoihin mietteisiin.
Väärät jeesukset ovat vallannet maan,
vahvat väittävät löytäneensä sen oikean,
kun taas heikot eivät löydä - !

Miksiköhän sekin sallitaan

Niin, ihminen etsii sitä omanmieleistään Jumalaa,
ei kelpaa Raamatun Jumala ei kelpaa Raamatun Jeesus,
ei sille vahvalle eikä edes sille heikolle.
Ei kelpaa Kaikkivaltias Jumala joka ilmoittaa itsensä
Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, Sanassaan!
Kaikki seulotaan koetellaan ja punnitaan.

Joh. 3:30
Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

Biblia (1776)
Joh. 3:30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.

Golgatan Risti on se ratkaisun paikka.
Kun on otettava askel alaspäin - nöyrryttävä - luovuttava
omista luuloista ja asenteista ja ojentauduttava Jumalan Sanan
viitoittamalle TIELLE, sille ainoalle TOTUUDEN JA ELÄMÄN TIELLE
sille TIELLE, joka on Jeesus itse, se on yhtä vaikeaa kuin sen kamelin
kulkea neulansilmän läpi.

Ihminen haluaa aina ottaa askeleen vain ylemmäs, ja määrätä itse.

Jos saisin päättää, lähettäisin kaikki radikalisoituneet omaan maahansa, Pohjoismaisista tai muista saaduista kansalaisuuksistaan huolimatta. Loppuikäinen vankilakaan ei liene järkevä sijoitus, koska sieltäkin käsin heillä on mahdollisuus levittää aatettaan. Ja maaperähän on otollinen työttömiä ja syrjäytyneitä muslimi nuorisoa ajatellen.
_________________________________________________________________________________
Seurakuntalaisesta löytyi vaikeasti purtava kirjoitus :

CT: Kristittyjen tulee rakastaa muslimeja

Christianity today -lehti kehottaa näkemään muslimit lähimmäisinä.

Kirjoittanut
Saara Rikalainen

Christianity Today -verkkolehden artikkeli listaa kolme näkökulmaa siitä, miten kristityn tulisi suhtautua muslimeihin ja islamin radikalisoitumiseen.

Ensimmäiseksi lehti muistuttaa Raamatun opettavan lähimmäisen rakkaudesta. Tämä sisältää myös naapurissa asuvat muslimit. Valtaosa muslimeista haluaa elää rauhallisesti ja hyvissä väleissä toisten ihmisten kanssa.

Artikkelissa todetaan, että vaikka kaikki radikalisoituneet islamistit ovat muslimeja, kaikki muslimit eivät ole radikalisoituneita. Tämä tarkoittaa, että suurin osa muslimeista ei ole kristittyjen vihollisia.


Tekstissä muistutetaan myös Jeesuksen kehottaneen rakastamaan vihollista. Jeesus opetti myös rukoilemaan vihamiestensä puolesta. Kristittyjen kuuluu rukoilla muslimien puolesta, myös radikalisoituneiden islamistien puolesta.

Kolmanneksi lehti kehottaa tunnustamaan, että suurin huoli uskonnonvapaudesta ja väkivaltaisuuksista liittyy muslimimaihin. Ihmisillä kuuluisi lehden mukaan olla oikeus tuoda julki oma uskonsa, oli kyseessä mikä tahansa uskonto. Muslimimaissa tätä oikeutta on usein rajoitettu. Tämä voi saada ihmiset näkemään islamin uhkana, joka tulisi rajoittamaan uskonnonvapautta.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ct-kristittyjen-tulee-rakastaa-muslimeja/

Nämä yli 100 suomalaisperhettä Syyriassa ovat pääosin luterilaisuudesta muslimiksi kääntyneitä kantasuomalaisia tai sekaliittoja. Lapset ovat syntyneet Suomessa. Useat miehet ovat kaatuneet tai tapettu. Lapset ja naiset ovat jääneet puille paljaille, mutta ovat oikeasti vaikeasti radikalisoituneet. Muuta heille ei enää voi tehdä kun säilöä vankilassa luultavasti, jos Jumala ei puhuttele. Rahaa heillä ei enää ole Isisille antaa, jos ei Suomen valtio taas mahdollista sitä. Rahankuljetusverkostoja löytyy pilvin pimein. Suomi on edelleen naiivi. Ei uskota varottajia, vaan hyssytellään muslimit vallankaappauksiin, murhiin ja raiskauksiin, pedofiliaan, kun sitä kerran muutkin tekee. Täytyy muka ymmärtää taas. Oulun tapauskin on ihan omaa luokkaansa. (Muslimi on oikeasti ruma sana.) Eivät nämä muslimit parane neuvomalla.

Varmasti jokainen on ollut tietoinen mitä tekee ja mikä on edessä, kun ovat lähteneet mukaan isiseksen joukkoihin. Naiset lapsineen ovat palaamassa takaisin, ja vaativat ymmärrystä ja apua osakseen, eivätkä mukamas ole vapaaehtoisesti lähteneet miestensä mukaan. Uskon, että niin naiset, kuin jo isommat lapsetkin ovat radikalisoituneita, ellei Jumala todellakin puutu heidän elämäänsä, eivät he muutu millään radikalisoitumisen poistomenetelmillä eikä psykohoidoilla ja terapioilla.

En myöskään usko muslimien kääntymisiin kirkoissamme. He saavat oman oppinsa mukaan kääntää takkiaan tuulen mukaan, jos siitä hyötyä on, me kristityt olemme heille kuin koiria, monesta tuhannesta voi yksi oikeasti kääntyä kristinuskoon, mutta hyvin harvoin. Nythän heitä on ”kääntynyt” laumoittain maahanmuuton yhteydessä.